Hei kaikki!
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt vähän päälle 2 vuotta. Nyt viikonloppuna poikaystäväni sitten kysyi, että muutetaanko samaan asuntoon. No, ei minua muuten epäilytä tippaakaan ja olen täysin sydämin mukaan menossa, mutta hän asuu toisella paikkakunnalla (50km välimatkaa) ja minä olen toisella paikkakunnalla koulussa. Viimeistä vuotta opiskelen.
Eli siis olen pian 19-vuotias ja mieheni on 22 ja töissä (työsopimusta 2v jäljellä..)
Niinpä. Kertokaa te aikuiset ja nuoret, mitä te tekisitte minun tilassani?
Toisaalta 50km ei ole matka eikä mikään... ja viikot voisin asua edelleen vanhempieni luona, jos en jaksa käydä sieltä saakka koulussa.
Kiitokset jo etukäteen.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt vähän päälle 2 vuotta. Nyt viikonloppuna poikaystäväni sitten kysyi, että muutetaanko samaan asuntoon. No, ei minua muuten epäilytä tippaakaan ja olen täysin sydämin mukaan menossa, mutta hän asuu toisella paikkakunnalla (50km välimatkaa) ja minä olen toisella paikkakunnalla koulussa. Viimeistä vuotta opiskelen.
Eli siis olen pian 19-vuotias ja mieheni on 22 ja töissä (työsopimusta 2v jäljellä..)
Niinpä. Kertokaa te aikuiset ja nuoret, mitä te tekisitte minun tilassani?
Toisaalta 50km ei ole matka eikä mikään... ja viikot voisin asua edelleen vanhempieni luona, jos en jaksa käydä sieltä saakka koulussa.
Kiitokset jo etukäteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siinähän vastasit itse omaan kysymykseesi, eli:
"50km ei ole matka eikä mikään... ja viikot voisin asua edelleen vanhempieni luona, jos en jaksa käydä sieltä saakka koulussa."
Mutta ihan omasta kokemuksesta vain tämä; muutin liian nopeasti yhteen poikaystäväni kanssa ja muutos ( myös minä olin opiskelemassa, mies töissä päivät pitkät ) oli liian "radikaali" minulle.
En saanut/osannut enää keskittyä opintoihin, vähitellen en jaksanut keskittyä edes parisuhteeseen, opinnot keskeytyivät ja jäin työttömäksi. Lopullinen tikki oli ero.
Eihän aina näin käy, mutta kaikki on elämässä mahdollista. ( sinuna suorittaisin omat opinnot ensin loppuun ja sitten muutaisin yhteen, koska välimatkakaan ei teillä kovin pitkä ole ).....
Hyvää kannattaa odottaa : )
Kyllä se mies vuoden jaksaa odottaa, jos ei jaksa niin vaihda miestä.
Entäs se miehen 2 vuoden työsopimus? Mitä sitten tapahtuu, joutuisitteko taas muuttamaan jonnekin?
Mutta pari vuotta kannattaa kuitenkin ensin asua yhdessä ennenkuin menee naimisiin tai tekee muuta peruuttamatonta.
On tutkittu juttu että 2-5 vuoden aikana selviää onko yhdessäelosta mihinkään. Usein ihmiset menee naimisiin esim. puolen vuoden tai sitä lyhyemmän seurustelun jälkeen, ero tulee just sillon 2-5 seuraavan vuoden aikana ja sit itketään kakarat helmois.
...ole todellakaan menossa naimisiin vielä kymmeneen vuoteen ja kihloihinkin on vielä aikaa. Mies jaksaa kyllä odottaa. On odottanut jo kaksi vuotta.
Pomo oli puhunut, että jos vakinainen työ kiinnostaisi.. Mutta ei ole todellakaan tarkoitus jäädä siihen tuppukylään.
Hyvää kannattaa odottaa :) Jos se nyt niin hyvää tulee koskaan olemaan.. alku näyttää lupaavalta.
Muuta vaan rohkeasti rakkaasi luo. Itse muutin mieheni kanssa yhteen 8 päivän tuttavuuden jälkeen. Ei ollut rahaa, ammattia eikä työtä. Nyt on ammatit, talot, autot ja mökit, lapset ja lapsilla perheet. Niin, siitä on jo 29 vuotta kun tavattiin ja onnellisia ollaan.