Huoh, ku raivostuttaa.
Olemme parikymppinen pariskunta ja asuneet yhdessä toista vuotta. Minä opiskellen, mies välillä töitä tehden. Itselläni tämä kevät, varsinkin loppukevät, on ollut aivan kauheata koulussa. Tunneilla pitää istua joka päivä 8 tuntia ja illat menevät loputtomien seminaari- ja projektitöiden sekä tenttiin lukemisen parissa. Mitään ei ehdi harrastamaan, lisäksi teen koulun ohella töitä. Tätäkään ei periaatteessa olisi aikaa kirjoittaa, kun huomiseksi pitäisi valmistella esitys ja lukea tenttiin.
Mies taas jättäytyi töistä pois, aikomuksenaan lomailla työttömyyskassan rahoilla. Päivisin lenkkeilee ja käy salilla, mikä on ihan ok kun meinaa lähteä kouluun missä on fyysiset testit pääsykokeissa. Urheiluihin menee enintään 3 tuntia päivässä. Tälläkin hetkellä mies makaa lattialla ja katselee kattoa.
Tiskejä ei ole tiskattu puoleen viikkoon eikä imuroitu puoleentoista viikkoon. 2 koneellista pyykkiä sentään ehdin pestä viikonloppuna. Ja mies ei voi tiskata, koska on minun vuoroni tiskata. Eikä voi jostain syystä imuroidakaan, vaikka hänellä ei ole muuta kuin aikaa. Että kun periaate on sovittu että vuorotellen tiskataan, ni siitä ei sit jousteta. Ei tiskaamisessa mitään vikaa ole, rentouttavaa hommaahan se on, mutta haluaisin vain päästä edes muutaman kerran viikossa lenkille silloin kun vähän pystyy hommista irtaantumaan.
Oon yrittäny jutella miehen kanssa, nätisti ja vähemmän nätisti, mutta ei auta ja homma alkaa turhauttamaan aikalailla. Pinna on kireällä muutenkin eikä jaksaisi enää turhista riidellä. Mies tuntee että minä määräilen ja passuutan, enkä tiedä miten saisin yhteistyön sujumaan.
Olemme parikymppinen pariskunta ja asuneet yhdessä toista vuotta. Minä opiskellen, mies välillä töitä tehden. Itselläni tämä kevät, varsinkin loppukevät, on ollut aivan kauheata koulussa. Tunneilla pitää istua joka päivä 8 tuntia ja illat menevät loputtomien seminaari- ja projektitöiden sekä tenttiin lukemisen parissa. Mitään ei ehdi harrastamaan, lisäksi teen koulun ohella töitä. Tätäkään ei periaatteessa olisi aikaa kirjoittaa, kun huomiseksi pitäisi valmistella esitys ja lukea tenttiin.
Mies taas jättäytyi töistä pois, aikomuksenaan lomailla työttömyyskassan rahoilla. Päivisin lenkkeilee ja käy salilla, mikä on ihan ok kun meinaa lähteä kouluun missä on fyysiset testit pääsykokeissa. Urheiluihin menee enintään 3 tuntia päivässä. Tälläkin hetkellä mies makaa lattialla ja katselee kattoa.
Tiskejä ei ole tiskattu puoleen viikkoon eikä imuroitu puoleentoista viikkoon. 2 koneellista pyykkiä sentään ehdin pestä viikonloppuna. Ja mies ei voi tiskata, koska on minun vuoroni tiskata. Eikä voi jostain syystä imuroidakaan, vaikka hänellä ei ole muuta kuin aikaa. Että kun periaate on sovittu että vuorotellen tiskataan, ni siitä ei sit jousteta. Ei tiskaamisessa mitään vikaa ole, rentouttavaa hommaahan se on, mutta haluaisin vain päästä edes muutaman kerran viikossa lenkille silloin kun vähän pystyy hommista irtaantumaan.
Oon yrittäny jutella miehen kanssa, nätisti ja vähemmän nätisti, mutta ei auta ja homma alkaa turhauttamaan aikalailla. Pinna on kireällä muutenkin eikä jaksaisi enää turhista riidellä. Mies tuntee että minä määräilen ja passuutan, enkä tiedä miten saisin yhteistyön sujumaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voin kertoa ettei tilanne tuosta ainakaan tule paranemaan. Sitten kun teillä on pari lasta niin huomaat että hoidat kodin ja käyt töissä ja avomies ei ole muuttunut yhtään reippaammaksi.
Meillä ukko katsoo töllöä, soittelee kitaraansa, on netissä jne, kotityöt ja laskunmaksut ei kiinnosta.
En enää pese hänen vaatteita enkä osta hänelle ruokaa. Jos ei minun dieettiruoat maistu niin voi olla nälässä. Asuntopaperit ovat vetämässä. Näyttää siltä että mitä paremmin koulutettu mies niin sitä huonommin kotityöt maistuvat. Meidän ukko on kotitöiden yläpuolella mutta kuitenkin niin velkaantunut ettei pysty palkkaamaan siivojaa ja elättäjäkin on häipymässä lapsineen. Harmi vain jättää hyvä rivitaloasunto..
teidän ei TODELLAKAAN tarvitse hoivata ja passata toista.
Yhteinen koti ja yhteiset sotkut ja jos toinen on kotona ja toinen töissä, niin kyllä se kotona oleva voi hoitaa niitä kotitöitä. Pitäisi olla JOKAISELLE itsestään selvyys!
Kehotan teitä pesemään VAIN omat pyykkinne ja tekemään ruokaa VAIN itsellenne, niin rupeaa ne sohvaperunat ja katon tuijottelijat menemään itseensä HYVIN NOPEASTI.
Vituttaa ihan kympillä, että jotku viittii olla tommosia! Niinku se parisuhteen toinen puoli ois joku kone, joka käy koulussa ja töissä ja sen jälkeen tekee läksyjä kotona ja ku ilta vaihtuu yöhön niin havahtuu, että "Aijaa! Kotityöt on tekemättä!" Tollanen peli ei pitäis vedellä missään parisuhteessa.
Itse antaisin tollaselle miehelle potkun perseelle niin että tuntuu ja että lentää kauas!
Ja sama homma jatkuu 25 vuoden jälkeenkin...minä tiedän.
"Tiskejä ei ole tiskattu puoleen viikkoon eikä imuroitu puoleentoista viikkoon. 2 koneellista pyykkiä sentään ehdin pestä viikonloppuna. Ja mies ei voi tiskata, koska on minun vuoroni tiskata."
Miksi et sitten tiskaa jos on sinun vuorosi tiskata? Miksi et itse voi tehdä omaa osaasi sopimuksesta?
Ai oikein 2 koneellista ehdit viedä pyykkejä koneeseen kokonaisen viikonlopun aikana. Nyt pitää varmasti jo kumartaa, niin isosta saavutuksesta on sentään kysymys. Miten oikein jaksoit?
Ilman muuta kotityöt pitää aina jakaa 50/50, vaikka toisella ei olisi kuin aikaa. On suorastaan itsestäänselvyys, että naisen tehtävä on hoitaa kotia vaikka toinen vaan makaisin perse homeessa kaikki päivät kotona. Missään tapauksessa kotitöitä ei kannata hoitaa niin, että se jolla on aikaa tekee kotityöt. Aivan ehdottomasti, vaikka toisella olisi kuinka kiire, kotityöt pitää jakaa ja mieluummin vielä niin, että nainen tekee hommia hieman enemmän.
Vai oliskohan se kuitenkin vähän toisin?
Eli siis mies tekee VAIN silloin kuin on sovittu vuoro? No voihan tuostakin huolestua jos väkisin lisästressiä haluaa, mutta ehkä kannattaa säästää sitä stressasusta siihen asti kunnes toinen EI tee sovittuja asioita. Tarvitseeko siistä VÄLTTÄMÄTTÄ riidellä että toinen ei oletuksena suostu tekemään ylimääräistä. Ja teillä ilmeisesti (niinkuin 99% muista talouksista), naisen käsitys siitä kuinka usein siivotaan jne, on oletusarvoisesti oikea ja muut mielipiteet ovat vääräuskoisten höpinää? Ihan vinkkinä voin sanoa että olen nähnyt joskus paikkoja jotka parinkin viikon imuroimattomuuden jälkeen eivät räjähtäneet tai joutuneet YK:n kauppasaartoon.
Jos nyt jostain "oikeasti" kannattaa huolestua, niin se on tuosta työkkärin rahoilla löysäilystä (tulevaisuuteen lepsusti suhtautumisesta). Tosin jos seuraava koulu / työ / ura, mikätahansa "oikea tavoite" on jo kulman atakana, niin voihan tuonkin katsoa sormien läpi?
Muutenkin kannattaa ehkä hetki mietttiä kuinka paljon omasta kiukusta on jonkin asteista kateutta toisen helpompaa elämäntilannetta kohtaan ja sitä "mun mies ei ole tarpeeks edustuskelponen ja Cosmo-stanradrien mukainen" tasoa.
Miestä voi tietenkin vaihtaa jos siltä tuntuu, mutta jos kuvittelet että maailma on täynnä miehiä jotka siivoavat "enemmän kuin on sovittu" tai ylipäätänsä ovat samlla viivalla keskiverto naisen asettamien siivousihannestandardien kanssa, voi todellisuus hieman yllättää :-)
Loppuyhteenvetona tiivistän pointtini sinua lainaamalla:
"Pinna on kireällä muutenkin eikä jaksaisi enää turhista riidellä."
Eli jos asiat ovat omienkin sanojesi mukaan turhia, niin nisitä riittely on fiksua tai tarpeellsita koska....?
Oletpa sinä ahkera, 2 koneellista pyykkiä..varmaan menee se 4 minuuttia koko toimintoon. On teillä opiskelijoilla "rankkaa"..heko-heko.
Ja jos sinusta tuntuu, että miehesi pitää sinua tyrannina, niin asia on takuuvarmasti niin.
Jahas ja onkohan Korsto koskaan pyykkiä pessyt. Saa olla aikamoinen Ihmenainen, että mättää pyykit koneeseen, annostelee pesuaineen, ajastaa, ottaa pyykit koneesta laittaen ne narulle tai kuivausrumpuum (jonka jälkeenkin yleensä joutuu kuitenkin hetkeksi laittamaan narulle) ja kaikki tämä vain 2 minuutissa! Koska kyseessähän oli 2 koneellista. Tule kuule Korsto mulle kylään koska tenttiin lukiessa kyllä ketuttaa ripustella jotkut paritkymmenet sukat sun muut pahimmillaan henkariin kun paitojakin joutuu laittamaan. Vai kuivaatko sinä ne sitten myttynä koneessa tai lattialla?
Ymmärrän täysin alkuperäisen kirjoittajan ketutuksen. Ei sitä opiskelijalla välttämättä liikaa aikaa ole. En itse asiassa malta odottaa, että valmistuisin koska minun töissä on aina päässyt helpommalla kuin opinnoissa (ja meidän alalla töitä riittää:P)
Sanot selkeesti ukolles että homma on nyt näin että seuraavaan viikkoon/kahteen/kolmeen sulla ei ole paukkuja kotitöihin. Herra on hyvä vaan ja alkaa osallistua. Jos ei mitään tapahdu, niin annat pyykkivuoren kasaantua niin kauan kunnes kaapista on käytetty likaisiksi myös ne karmeimmat (lukioaikaiset?) vaatteet, kun puhtaat astiat loppuu ostat pahvilautasia, villakoirakennelin annat kasvaa kaikesa rauhassa - ei ne mihinkään karkaa, ruoka eineksistä tai pakastealtaasta (oletan että tilauspizzaan ei ole varaa).
Hoidat ne opiskelun seminaarit ym ajallaan, niin et jää kursseissa jälkeen!
Mitä typerämpi, laiskempi ja sikamaisempi-sitä parempi.
Meilläpäin mä tykkään enemmän pestä pyykkiä, imuroida ja tiskata, mutta johtuu siitä, että ukko on töissä 15h päivässä ja siten ymmärrän ettei oikein jaksa.
Nyt sitten sanoin, että se voisi tehdä ruoat kun mä teen muut tehtävät, mikä ei ollut ongelma, koska se tykkää ruoanlaitosta, jota mä taas vihaan.
Jos mä saan mieheni tekemään ruokaa raskaiden työpäivienkin jälkeen, koska meillä on tapana että syödään aina kun mies tulee töistä (jos se ei tule yöllä) ja mä teen sitten muut hommat arkitohinan ohella, koska mä tykkäänkin niistä kotitöistä enempi kuin mieheni. Mulla on näihin juttuihin myös enemmän aikaa kun miehelläni.
Pistä äijäs tekemään hommia, jos ei suostu, viskaa mies mäkeen tai lähde itse. Mä olen myös seurustellut joskus sottapyttyjen kanssa ja usko pois, mä en kestänyt niitä puolta vuottakaan.
Kompromisseihin on taivuttava, mutta sun miehesi olisi aika jo MYÖNTYÄ tekemään kotitöistä se osa mitä sä et ehdi. Sopimukset voi unohtaa, kun toisella on kiireinen elämänvaihe. Siinä vaiheessa se tekee joka ehtii.
Moi
Kerron oman historiani.
Silloinen mieheni ei tehnyt mitään ja kaikki kotityöt jäivät minulle. Monesti riideltiin ja ei mitään tulosta. Hän katsoi töiden jälkeen illat televisiota tai kierteli muuten kaupungilla.
Yleensä käytin vapaapäivät ja illat siivoukseen, ruuanlaittoon jne.
Minä varmaan nalkutin asiasta liikaakin, kun mies lopulta jätti minut. Oikeastaan oli hyvä, että jätti, koska varmaan olisin siinä samassa tilanteessa kokoajan..minulle kuuluisi kaikki kotityöt.
itken yksin. Hän vihaa tiskaamista, sekö on hyvä syy olla tiskaamatta? Sika!
Mistä noita aivottomia, netissä ja telkkarin äärellä itsensä tylsistyttäneitä vässyköitä riittää, joilla ei ole mitään käsitystä siitä että parisuhde vaatii yhteispeliä ja oma-aloitteisuutta, puhumista ja toisen läsnäolosta nauttimista, toisen kunnioittamista, jos sitä omaa aikaakin on hyvä olla. Ei auta vaikka toinen yrittäisi kuinka, jos toinen ei tee spontaanisti mitään yhteisen hyvän eteen, ei puhu, osallistu. Telkkarin äärellä lojuvat nössöt, himopelaajat sun muut joilla perhettä, menkää jumalauta itteenne!