kun odotin ensimmäistä ja kerroin et olen raskaana, ensimmäiseksi tuli et ne ei hoida sitä. Olisinko ollu edes pyytämässä apua siinä vaiheessa, no ei tullu mieleen.
Sitten kun laskettu aika meni ylitse mummo kysyi että onko se edes elossa kun ei synny. Jotenkin aika loukkaavaa kun tottakai sen tietää jos ei oo kaikki kunnossa ja ei tunne potkuja ym.
sitten sairaalaan kun tulivat katsomaan synnyksen jälkeisenä päivänä niin sanoi että voisin huolehtia ulkonäöstä (hiukset oli sekaisin) ei tullu kyllä heti ekana mieleen synnytyksen jälkeen et pitää huolehtia itestä, oli se lapsen huolehtiminen siinä tärkeempää ja hyvä et pääsin ees sängystä ylös etten pyörtyny.
Nyt kun kerroin toista odottavani niin sanoi taas etteivät hoida sitten sitä. (ei oo tähän mennessä tarvinnu ensimmäistäkään hoitaa) ja sitten vielä kysyi miten meinasin pärjätä kahden kanssa kun en pärjää yhdenkään kanssa. (MITÄ VITTUA?) miks en pärjää? ei oo paljon ongelmia ollu ensimmäisen kanssa, tietysti joskus on väsynyt eikä jaksais mutta tämänkö takia en ole hyvä äiti??
ja vasta kun lapsemme oli alle puoli vuotias niin mummo sanoi että nyt toista tekemään perään ja nyt onkin eri mieltä kun lapsemme on yli vuoden...
Sitten kun laskettu aika meni ylitse mummo kysyi että onko se edes elossa kun ei synny. Jotenkin aika loukkaavaa kun tottakai sen tietää jos ei oo kaikki kunnossa ja ei tunne potkuja ym.
sitten sairaalaan kun tulivat katsomaan synnyksen jälkeisenä päivänä niin sanoi että voisin huolehtia ulkonäöstä (hiukset oli sekaisin) ei tullu kyllä heti ekana mieleen synnytyksen jälkeen et pitää huolehtia itestä, oli se lapsen huolehtiminen siinä tärkeempää ja hyvä et pääsin ees sängystä ylös etten pyörtyny.
Nyt kun kerroin toista odottavani niin sanoi taas etteivät hoida sitten sitä. (ei oo tähän mennessä tarvinnu ensimmäistäkään hoitaa) ja sitten vielä kysyi miten meinasin pärjätä kahden kanssa kun en pärjää yhdenkään kanssa. (MITÄ VITTUA?) miks en pärjää? ei oo paljon ongelmia ollu ensimmäisen kanssa, tietysti joskus on väsynyt eikä jaksais mutta tämänkö takia en ole hyvä äiti??
ja vasta kun lapsemme oli alle puoli vuotias niin mummo sanoi että nyt toista tekemään perään ja nyt onkin eri mieltä kun lapsemme on yli vuoden...
Vastaukset 8
Vanhimmat
sellanen perusnegatiivinen punaniskamummo jonka pitää aina sanoa jostain jollekin. Ja ei oikein hallitse noitä käyttäytymis-sääntöjä vaan sanoo aina mitä sylki suuhun tuo. Usko et ole ainoa jolle sanoo, vaan kaikille kenen kanssa on tekemisissä. Lisäksi sotkee yhden sun toisen asian keskenään, ei siis muista mitä kuuluu kenenkin elämään vaan sekoittelee ne päässään ja sanoo sitten mitä siellä liikkuu milläkin hetkellä. Vanhuuskaan ei tule yksin. Ja varsinkin jos on sellainen viinamäen mummo niin niiltä voi odottaa sieltä suusta ihan mitä vaan. Näitä mummoja kun sullakin on, niitä riittää. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei niistä sen kummemmin tarvitse välittää. Ymmärrän että olet herkässä tilassa ja otat itseesi pienetkin sanomiset, mutta koita jättää tuollaiset sanomiset ja sanojat omaan arvoonsa. ÄLÄ VÄLITÄ!
Sitä on kuules mummoissakin sellaisia negatiivisia lahopäitä, että ei mitään rajaa. Ei sille vain voi mitään, joten älä välitä hänen näkymyksistään ja möläytyksistään.
Ei kaikkia mummoja tarvi ihalla ja pitää kiltteinä, kun osalla mummoista on pää hyvinkin syvällä omassa perseessään.
Siis minkälaisia mummoja voikaan olla olemassa! Sano sille kerrankin takaisin tai käske painua vaikka hevon kuuseen päätään aukomaan. Tuollaisten kanssa pitää olla jämäkkä! Tsemppiä Sinulle ja perheellesi nuori äiti!
Yhellä kaverilla oli raskaamman sarjan "Lyttäävä mummo". Täys omahyvänen sika mummon vaatteissa, aina mieltä pahoittamassa ja ei muka yhtään tajunnu että sen sanat loukkaa ja möläytykset.
Kaveri herppas kerran ja sanoi: "Turpa kiinni, huora!." Sanoi että minäkin alan möläytteleen mitä sattuu jookos, tuntuuko kivalta?
Loppu narinat.
ja ymmärrän aloittajaa, kun se on oma mummo, joka noin pahasti sanoo. Minulla on oma isä, joka on tuhannet kerrat pahoittanut mieleni.
Tuntemattoman sanomiset voisi antaa mennä toisesta korvasta ulos, mutta ei se onnistu, ainakaan helposti, kun on kyseessä "läheinen" ihminen... mutta tosiaan, pitäisi joskus rohkaistua ja eikun samalla mitalla takaisin!
Minun äitini tunkee joka asiasta oman mielipiteensä toisen kurkusta alas ja painaa niin kauan päälle, että olen sitten samaa mieltä / teen kuten hän haluaa ihan vaan siitä syystä, että pääsen häntä kuulemasta.
Jouduin pahemman luokan kurkustatunkemisen jälkeen lopulta käymään psykologilla (äiti vaati ilmoittamaan minun isälleni, että en halua olla hänen kanssaan enää tekemisissä - no ei minulla ollut sellaista oloa vaan ihanhan tuo on isä edelleen). Psykologi kysyi, miksi äitini saa aina vaan pahoittaa mieleni, mutta minä vältän viimeiseen asti pahoittamasta äitini mieltä. Niinpä....
käyttätyä.älä tee turhia kompromissejä:
"ensimmäiseksi tuli et ne ei hoida sitä."
Sinä:"Lapsen parasta ajatellen niin onkin parempi"
"onko se edes elossa kun ei synny."
Sinä: "Tein abortin viikolla.Nyt vain odotellaan että sikiö tulee ulos"/"Sitäkö sä toivot?"
"sanoi että voisin huolehtia ulkonäöstä (hiukset oli sekaisin)"
Sinä: "Katso peiliin enne kuin tulet puhumaan. Tuollaisesta naamasta saattaa pikkuinne saada elinikäisen trauman".
"Nyt kun kerroin toista odottavani niin sanoi taas etteivät hoida sitten sitä."
Sinä: "Mitä, onkos mummulla taas putki päällä"
Sanasta sanaan sama viesti useammalla foorumilla.