Tahtoisin tietää, että miksi yleensä vastarakastuneelle parille sanotaan katkerana, että "katsotaan teidän onnea sitten 20 vuoden päästä"? Miksi ihmiset eivät voi olla onnellisia rakastuneitten puolesta, ja unohtaa omat, epäonnistuneet suhteensa, eivätkä suitsuttaisi niitä katkerana? Miksi ihmiset eivät usko, että vastarakastuneiden rakkaus voi kestää yhtä rakastavaisena koko heidän loppuelämänsä? Onko tässä erojen maailmassa sallitumpaa olla 20 kertaa eronnut, pettänyt, ja jättänyt, kuin ensimmäistä kertaa suhteessa oleva, onnellinen ja rakastunut? Miksi täytyy kylvää epäonnea katkerana toisten suhteisiin? Tiedän kyllä, eihän muiden puheista tarvitse välittää, mutta miksi yleensä täytyy aloittaa koko hommaa?? Miksi tämä maailma on täynnä katkeruutta ja eroja? Ja vaikka tilannetta ei saisi parannettua, yrittäkää te eronneet ja katkerat etsiä itsellenne rakkaus, ja kuunnelkaa sitten vierestä kun joku kertoo teille, kuinka suhteenne on turmioon tuomittu!
Usko, toivo, ja rakkaus! Siinä elämän avainsanat. Uskokaa rakkauteen, älkääkä tuomitko sitä! Antaa kaikkien kukkien kukkia, ja jättäkää rakastavaiset rauhaan!
Kertoopi nimimerkki; "Kaiken kokenut"
(ANTEEKSI, jos yleistän!)
Usko, toivo, ja rakkaus! Siinä elämän avainsanat. Uskokaa rakkauteen, älkääkä tuomitko sitä! Antaa kaikkien kukkien kukkia, ja jättäkää rakastavaiset rauhaan!
Kertoopi nimimerkki; "Kaiken kokenut"
(ANTEEKSI, jos yleistän!)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yksi vaihtoehto on kateus. Ihmiset, joilla on oma suhde mennyt persiilleen, ovat kateellisia ja panettelevat siksi.
Toinen vaihtoehto on varoittaminen. Rakastumisen huumassa oleva ihminen ei näe asioita selvästi, joten hän saattaa tehdä jotain tyhmää. Esimerkiksi raha-asiat kannattaa pitää suhteen alussa varmuuden vuoksi erillään, yhteen ei kannata muuttaa liian nopeasti, omia harrastuksia ei kannata lopettaa jne. Kokeneemmat haluavat varoittaa rakastunutta siitä, että se alkuhuuma ei välttämättä kestäkään. Kannattaa varautua siihen, että suhde ei aina ole niin ihanaa kuin se on alussa. Se voi olla, muttei välttämättä ole.
Olen samaa mieltä Ukkomiehen kanssa, että olet saanut varoituksia. Ainakin itse yrittäisin varoittaa, jos rakastunut olisi minulle läheinen ja tärkeä henkilö.
Rakastunut ihminen on avoin ja helposti loukattavissa. Hänelle haluaa sanoa, ettei hän nyt kiirehtisi vaan malttaisi mielensä ja tutkisi vielä rakastettuaan. Jokainen edes kerran elämässään rakastunut tietää, että kyyneliäkin on luvassa - tavalla tai toisella.
Tästä aiheesta ei saa tällä palstalla puhua tuohon sävyyn. Tiedän nimittäin kokemuksesta, aiheesta keskusteltiin jotain 5-10 sivua takaperin ja perinpohjaisesti.
Paina nyt mieleesi, että täällä ei kukaan ole sanonut koskaan kellekään negatiiviseen sävyyn, että "katsotaan sitten 20 vuoden päästä"! Täällä ei ole semmoisia ihmisiä. Täällä ei ole katkeria ihmisiä ja nimenomaan kaikki täällä ovat tuosta asiasta ihan eri mieltä kuin sinä.
SINÄ YKSIN OLET YMMÄRTÄNYT KAIKEN IHAN VÄÄRIN!
Totta puhuen minun mielestäni olet kyllä erittäinkin oikeassa ja olen 100% samaa mieltä kanssasi. Pelottaa vaan sinun puolestasi, kohta saat tuntea kaikkien niiden suhteissaan katkeroituneiden ihmisten syytökset ja pilkat nahoissasi. Toivottavasti sulla on yhtä paksu nahka kuin mulla.
rakkaus voi toki kestää lopun elämää, mutta se on aika harvinaista.
Itse en ole koskaan kenellekään suitsuttanut omaa rakkauttani, mutta minulle on suitsutettu. Olen vain ajatellut siinä tilanteessa "no katsotaan muutaman vuoden päästä". Näin ajattelin viimeksi viime vuonna, kun ystäväni sanoi, ettei hän ikinä eroa miehestään. Tänä vuonna hän kertoi heidän vaikeuksista ja ihastumisesta toiseen. Muistutin häntä sanomisistaan. "No se oli silloin" -oli vastaus.
Miksi rakastavaiset pitäisi jättää rauhaan? Päinvastoin. Heidän pitäisi olla kuulolla mitä erilaisia ongelmia parisuhteessa saattaa joskus ilmetä ja miten ne voitetaan.