Tässä vasta parikymppisiä ollaan, seurustelua takana kohta 1.5 vuotta, ei asuta yhdessä koska opiskelut vaativat eri paikkakunnilla asumisen. Välimatkaa kuitenkin vain vähän ja siksi tavataan usein.
Ongelma on se, että jo tässä vaiheessa suhdetta tuntuu että mies pitää minua täysin itsestäänselvyytenä. Hän ei ole koskaan osoittanut MINKÄÄNLAISTA mustasukkaisuutta, ei pienintäkään edes vaikka kilpakosijoita on muutama ollut. No en nyt tarkoita että olen tolaltani koska hän ei ole mustasukkainen... mutta kun on muutakin. Hän ei esimerkiksi KOSKAAN soita ilman mitään tärkeää asiaa, ei edes lähetä viestejä. Vastaa kyllä jos lähetän. Kuitenkin kun usein ollaan viikot erossa opiskelujen takia niin sitä toivoisi jonkinlaista huomion osoittamista että tuntisi että toinen välittää... Minulla on tapana järjestää pikkuisia yllätyksiä miehelleni. Kokata aamupalaa, joskus järjestää yllätysohjelmaa ja toisinaan ostan pieniä lahjoja. Hän ei ikinä mitään. ym.
Tuntuu että mies pitää minua täysin itsestäänselvyytenä. Aivan kuin vain pysyisin täälä häntä varten vaikken saisikaan huomiota (puheluita) ja kun ei pienintäkään mustasukkaisuutta ole koskaan osoittanut (eikös se ole välittämisen merkki) niin on jotenkin sellainen olo kuin olisi hänelle itsestäänselvyys.
Miten saan näytettyä hänelle ettei minua voi sellaisena pitää?
Ongelma on se, että jo tässä vaiheessa suhdetta tuntuu että mies pitää minua täysin itsestäänselvyytenä. Hän ei ole koskaan osoittanut MINKÄÄNLAISTA mustasukkaisuutta, ei pienintäkään edes vaikka kilpakosijoita on muutama ollut. No en nyt tarkoita että olen tolaltani koska hän ei ole mustasukkainen... mutta kun on muutakin. Hän ei esimerkiksi KOSKAAN soita ilman mitään tärkeää asiaa, ei edes lähetä viestejä. Vastaa kyllä jos lähetän. Kuitenkin kun usein ollaan viikot erossa opiskelujen takia niin sitä toivoisi jonkinlaista huomion osoittamista että tuntisi että toinen välittää... Minulla on tapana järjestää pikkuisia yllätyksiä miehelleni. Kokata aamupalaa, joskus järjestää yllätysohjelmaa ja toisinaan ostan pieniä lahjoja. Hän ei ikinä mitään. ym.
Tuntuu että mies pitää minua täysin itsestäänselvyytenä. Aivan kuin vain pysyisin täälä häntä varten vaikken saisikaan huomiota (puheluita) ja kun ei pienintäkään mustasukkaisuutta ole koskaan osoittanut (eikös se ole välittämisen merkki) niin on jotenkin sellainen olo kuin olisi hänelle itsestäänselvyys.
Miten saan näytettyä hänelle ettei minua voi sellaisena pitää?
Vastaukset 13
Vanhimmat
"No en nyt tarkoita että olen tolaltani koska hän ei ole mustasukkainen... "
Yllättävän monta kertaa kuitenkin toistit tuon mustasukkainen sanan tekstissäsi... Eli väärin - olet tolaltasi koska hän ei ole mustasukkainen.
"Tuntuu että mies pitää minua täysin itsestäänselvyytenä."
Ilkeänä miehenä toetean että mitä vikaa on siinä että pitää vakituista kumppaniaan "itsestäänselvyytenä"? Väitän jopa että kaikki miehet pitävät kumppaniaan itsestäänselvyytenä -tosin sanan merkitystä ja tunnetasoa tuskin sukupuolet näkevät ikinä samalla tavalla.
Miehen näkökulmasta itsestäänselvyys on usein koko vakituisen suhteen varsinainen pointti ja päämäärä. Harva mies "suorittaa" tai "seikkailee" suhdettaan siinä mielessä miten nainen yleensä asian näkee ja kokee. Eli kyseessä on sukupuolten välinen perusero johon kannattaa totutella ja opetella tekemään kompromisseja.
"Miten saan näytettyä hänelle ettei minua voi sellaisena pitää?"
No et ainakaan kirjoittamalla palstalle mitä hän ei ikinä lue tai puhumalla asiasta kaikkien muiden paitsi sen miehesi kanssa.
Itse suosittelen että koitat kaivaa sitä järkeä päästä ja miettiä onko teidän suhteessa mitään "oikeaa" vikaa, vai edellyttääkö onnellisuutesi todella sitä että saat suorittaa "draama kuningatar" roolia?
Tekstisi perustella sinulla on normaali ja terve mies. Maailmalta löytyy kyllä niitä "parempia" miehiä jotka lupailevat toistuvasti kuuta taivaalta ja vievät jalat alta jne, mutta jos et jo arvannut, niin ne ovat lähes poikkeuksetta sitä mallia jotka pyörittävät sitä samaa showta sitten naapurin Pirkolle, työpaikan Kaisalle ja pareille muullekin. Jos et tätä usko, niin kokeilemalla selviää.
Pitkän matkan suhteilla on myös huono onnistumisprosentti - ainakin jos se mitataan uskollisuuden mukaan (voi kun tästä tulisi joskus joku luotettava tutkimus). Eli jos teillä muuten ei meinaa homma luistaa kannattaa tulevaisuuden järkevyyttä miettiä.... yhdessä ja ääneen (sillä olen valmis lyömään vetoa että miehesi ei edes tiedä että 'teillä on ongelmia').
Ja edellinen puhuu asiaa. Miesen ja nais´ten välillä On eroja, ja tämä "itsestäänselvyys" -osuus on varmasti yksi hankalimmista. Se on vain syytä ymmärtää ja hyväksyä, miehen kannalta tavoiteltava tila on juuri se missä kumppani pysyy vaikka sitä ei koko ajan paapoisikaan.
jos Haluat niitä huomionosoituksia ja paapomisia, on kaikkein varmin keino saada niitä KERTOA SIITÄ MIEHELLE. Kuten edellinen osuvasti totesi, mies ei varmaankaan edes näe suhteessa mitään ongemaa, eikä ala muuttaa mitään jos ei saa selkeää viestiä siitä että sinä haluat jotian muuta. Olen taipuvainen uskomaan että jos ap sanoo miehelle että toivoisi saavansa joskus pieniä huomionosoituksia, mies niitä antaa. Ei vain tiennyt että niitä tarvittiin.
Suurinta rakkautta joskus tosiaan on itsestäänselvyys, siihen luottaminen on että suhde ja kumppani ovat osa elämää.
***
Voi peeveli "eräs mies". Ethän sä jättänyt mulle mitään pädettävää tähän juttuun ;)
Joo. "eräs mies" sanoi kyllä kaiken tarvittavan.
Itsellänikin on mies joka ei tykkää puhelimesta. Minä olen kuulemma ainut kenen puheluihin jopa tykkää vastata. Soittaa tai laittaa viestiä yleensä kun on asiaa, koska jokatapauksessa asiaa voi puhua sittenkin kun nähdään, ellei se ole kiireellinen asia. Toisinaan se saattaa soittaa että "miten menee" joka aina onnistuu yllättämään minut. Silti tiedän että olen hänen elämänsä päähenkilö. Itsensä lisäksi. Hän ei ole osoittanut mustasukkaisuutta näiden kahden vuoden aikana mitä ollaan seurusteltu ja onkin sanonut että jos joku väittäisi minun pettäneen häntä, saisi vakuutella kyllä hyvin pitkän aikaa ennen kun uskoisi. Eli mieheni luottaa minuun eli aloittajan kielellä "pitää minua itsestään selvyytenä". (mun mielestä se ei kuitenkaan ole sama asia) Minusta on ihanaa että mieheni luottaa minuun ja itse luotan häneen. Meille on oikeastaan joo kyllä melkoisen itsestään selvää kuinka ainutlaatuisia toisillemme olemme ja kuinka julmetun hyvä onnistumisprosentti ollaan parisuhteellamme katottu olevan. On melkeinpä jopa itsestään selvää että voitaisiin elää tätä elämää yhdessä tästä lähtien hamaan tulevaisuuteen. Nou hätä. Kassos, mullakin on ollut semmosia lirkuttelijamiehiä jotka soittelee ja laittaa viestejä ja on joka hetki ihan että "soot niin taivaallinen". Arvaas mitä niitten semmosten apinoiden kanssa on sitten loppujenlopuksi käynyt? Nii. En tiedä enkä usko olenko ollut se ainut taivaallinen ja jos vaikka olisinkin ollut niin aika nopeesti ne löytää jotain uutta taivaallista. Aidoista ja oikeista tuntemuksista on harvemmin ollut kyse. Mut tossa teidän tapauksessa toimisi puhuminen ja tilanteen analysointi. Jos muutoin homma tuntuu hyvältä? Mies on ilmaissut tavalla tai toisella tunteitaan? Teidän suhteessa keskustellaan? Kyse on nyt vaan siitä että laskeskelet kuinka usein tilastollisesti "oikeassa parisuhteessa" pitäisi toiselle soittaa per viikko? niin eiköhän kaikki ole ok.
Vaimoni kanssa ollaan oltu naimisissa jo reilusti toistakymmentä vuotta. Silti ei ole toinen tullut niin itsestäänselvyydeksi, ettemmekö viestittelisi jopa ollessamme viikonloppua erossa. Viestit nyt ei ole mitään sen ihmeenpää kuin, että "hyvää yötä rakkaani" jne, mutta osoittaa toisen välittävän.
Jos vaimoni olisi viikon poissa luotani, eikä mitään viestiä laittaisi viikon aikana, niin olisin huolissani.
kuulesss... miehet on miehiä, ja niin se vaan on. Sun miehesi tarvii vaan näpäytyksen että se tajuaisi nähdä itsensä susta. Eli ala tekemään samanlailla kuin hän!!
Ja jos ei auta, niin kerro rehellisesti mitä ajattelet.. MIEHIÄ PITÄÄ VÄLILLÄ KOULUTTAA!
(Siitä soittamisesta vielä erikseen.. minun miesystäväni valittaa minulle siitä että minä en soittele, mun syyni siihen etten soita on, yksinkertasesti, ettei kiinnosta puhua puhelimessa turhan takia. =))
niin se vaan on..
Miehet on miehiä....
Miksi meidät pitäisi kouluttaa olemaan jotain muuta kuin miehiä?
Ei miehiä kaiketi ole tarkoitus kouluttaa, mä oon ymmärtänyt että sellaisen KANSSA olis kivaa elää.
Että mua melkein oksettaa, mieti nyt, millainen mies on se joka survoutuu sun nukkekotimaailmamuottiin? Sitten kun sulla ei oo siinä miehessä enää mitään "koulutettavaa" jäljellä, sä huomaat että vieressä on tahdoton ihmispolo, joka katsoo SUA kun tulee tiukka paikka.
Sitten kaivataan "sellasta oikeaa miestä"....
Siitä oon samaa mieltä että "miehet on miehiä" mutta näpäytyspuolen jätän nuoremmille.
Mustasukkaisuuden puute saattaa osoittaa, että miehesi rakastaa ja kunnioittaa sinua eikä vain halua omistaa sinua.
Mustasukkaisuus on omistushalun merkki ja yleensä osoittaa ettei kumppaniaan rakasta ja/tai kunnioita. Toinen vaihtoehto on sitten että mustasukkaisella on psyykkisiä ongelmia jotka kannattaa hoitaa ennen kuin niistä tulee suurempia ongelmia. Tällä kertaa vaikuttaa siltä, että ongelma on ketjun aloittajan puolella.
mies n 50 v
Toisen huomioiminen ja mustasukkaisuus ovat kaksi täysin eri asiaa, mustasukkaisuus syntyy pelosta tai epävarmuudesta ja huomioiminen välittämisestä.
Taidat itse olla mustasukkaista tyyppiä kun pidät sitä välittämisenä tai sitten et tiedä mistä puhut, todella mukavaa olla jatkuvasti perusteettomien syytöksien kohteena ja kaikki puolustelut vain pahentavat tilannetta.
Hän luottaa sinuun mutta ei todennäköisesti vain tajua huomioida sinua enemmän, kannattaa puhua asiasta hänen kanssaan.
Mies tai nainen, niin ei kumppania saa pitää itsestäänselvyytenä! Siihen se suhde helposti kaatuu, kun jompikumpi lähtee hakemaan kaipaamaansa huomiota muualta. Ihan älytöntä väittää, että miehet nyt vaan on sellasia! Kyllä niillä miehilläkin on järki ja tunteet. Eivät pidä sinua itsestäänselvyytenä, mikäli et anna itseäsi kohdella niin.
Naiset, arvostakaa itseänne!
Ei ole mukava olla vain itsestäänselvyys toiselle. Olen usein kokenut olevani miehelleni tarpeellinen, mutta en välttämätön. Ilman minua taitaisi pärjätä vallan hyvin. Minä olen se tarvitsevampi osapuoli, mies taas itseriittoisempi. Huomionosoituksissa minä olen se aloitteellinen ja aktiivinen osapuoli. Mielelläni paapon,huolehdin ja palvonkin, mutta välillä tulee kyllä mieltä kaihertava pettymys, kun ei saa vastakaikua. Parisuhteessahan on kyse vastavuoroisuudesta ja tasapainosta, kuitenkaan unohtamatta ihmisten (miesten ja naisten) erilaisuutta tunteiden ilmaisussa. Elän kuitenkin toivossa, että joku päivä hän hoksaa tämän ihan itse. Huomionosoitusten kerjääminen alkaa väsyttää. Asiasta on puhuttukin usein suoraan, mutta ilmeisesti miehen luonne vaan on sellainen, että siihen ei kuulu oma-aloitteinen toisen huomioiminen.
Miten muka mustasukkaisuus olisi välittämisen merkki? Eiköhän se ole merkki epäluottamuksesta?
Oletko mustasukkainen miehellesi sitten? En oikein ymmärrä... Itse ainakin olen aivan päättömästi rakastunut vaimooni, enkä kyllä muista koskaan yhdeksän vuoden aikana olleeni mustasukkainen kenestäkään. Ehkä joskus kun ollaan oltu erossa, niin on harmittanut, kun joku toinen on saanut olla vaimoni luona ja minä en, mutta en kyllä ikinä ole ajatellut, että hänellä olisi jotain peliä tms. Ehkä olen sinisilmäinen, jos vaimo on joskus pettääkseen, niin varmaan se räpsähtää minulle silmille kuin salama kirkkaalta taivaalta. Parempi kuitenkin sekin, kuin vuosikausien epäily ja kyräily.
Mitä tulee miehesi muuhun käytökseen, niin ei se välttämättä tarkoita, että hän pitäisi sinua itsestäänselvyytenä. Ehkä se on hänen tapansa kommunikoida. Tuntuu toki minustakin oudolta, mutta ehkä olisi parempi jutella miehesi kanssa, kuin kirjoitella täällä. Jos voin yrittää ajatuksiasi lukea, niin ei ainakaan kannata yrittää järjestää asioita niin, että miehelläsi olisi syytä olla mustasukkainen. Jos siis kuitenkin haluat miehesi pitää.
Minäkään en asu mieheni kanssa yhdessä, mutta samalla paikkakunnalla asutaan. Koa päivä ei viikolla nähdä, mutta joka ilta soitellaan. Minusta on ainakin mukava kuulla mitä toinen on tehnyt päivän aikana. Tuntuu todella oudolta jos toinen ei soittaisikaan. No, on niitäkin kertoja kun riidan takia ei ole soitettu, kun ei voi antaa periksi.. =) Kyllä minustakin varmaan pahalta tuntuisi jos toinen ei voi ottaa yhteyttä kun sitten vasta, kun on asiaa. Voihan aina kysellä toisen kuulumisia. Tietenkin olen saanut meilläkin huomata, että mies ajattelee asioista eritavalla. Minä kaipaisin huomiota niin mies ei vaan sitä huomaa. Ihmiset on vaan erilaisia mutta parhaiten asiat selviää kun juttelet kumppanin kanssa ja kerrot miltä sinusta tuntuu. Ei meilläkään yllätyksiä ole seurustelunaikana tullut, mutta kuitenkin yhdessä tehdään juttuja niin se varmaan kertoo miehen puolelta välittämisestä ja hän ilmaisee sen toisin kuin minä.