Mikä mahtaa olla suurin haitta jos VK1-alue eli aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välinen alkuosa puuttuu harjoittelusta.
Juoksen kyllä varmasti tarpeeksi PK-alueella mutta vauhtikestävyyslenkeillä kasvatan useiten vauhdin lähelle anaerobista kynnystä. Pituus tällä lenkillä on tavallisimmin puoli tuntia, pitempään ei juuri jaksakaan paitsi kisoissa.
Juoksen kyllä varmasti tarpeeksi PK-alueella mutta vauhtikestävyyslenkeillä kasvatan useiten vauhdin lähelle anaerobista kynnystä. Pituus tällä lenkillä on tavallisimmin puoli tuntia, pitempään ei juuri jaksakaan paitsi kisoissa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
samaa. Monet viisaat valmentajat suosittelevat juuri tällaista kertomaasi tyyliä. Eli pk-lenkit kevyesti ja sitten vk-lenkit kovaa. Eli näiden kahden harjoituksen ero pyritään pitämääm melko suurena. Asiaa perustellaan sillä, että näin vk-lenkeille jää paremmin voimia ja näin voidaan pitää kovempaa vauhtia. Olen tänä vuonna pyrkinyt tähän mutta ainakin tällä hetkellä fiilikset eivät ole niin hyvät kuin aikaisemmin, jolloin pidin usein pk-lenkeilläkin rohkeasti reipasta vauhtia yllä. Jostakin syystä vk-lenkit kulkivat paremmin ja kroppa oli muutenkin kestävämpi kaikenlaiselle harjoittelulle. Nyt tuntuu siltä, että kun vetää tollaisen vk-lenkin, niin joutuu palauttelemaan pidempään. Aikoinaan Jenkeissä opiskellessani ja treenatessani juoksimme porukalla joka viikko sellaisen 10 mailia noin 3.45:n vauhdilla. Siis aika lailla siellä pk:n ja vk:n välimaastossa. Sitten vielä heitettiin johonkin väliin sellainen 10 kilometriä samalla tahdilla. Tähän päälle vielä kaikki muut harjoitukset. Mutta nimenomaan tuo reippaalla vauhdilla tapahtunut pk-harjoittelu piti jalat ja koko lihaksiston vahvana ja kestävänä koko kauden. Aion lisätä omaan harjoitteluun tällaisia lenkkejä vielä nyt keväällä.