Hei,
onko normaalia että äitisuhde kärjistyy raskausaikana? mietin kauhulla miten paljon kestän olla tulevan mummon (äitini) kanssa tekemisissä.
äitini huonon käytöksen, loukkauksien ja valehtelun takia haluaisin laittaa välit poikki kokonaan äitini kanssa. mutta sitten poden syllisyyttä siitä, että tällä tavalla evään lapsiltani mummon. tämän ristiriidan takia ajattelin että voisi kerran-kaksi kuussa nähdä, muttei useimmin.
Meillä on, vaikka ennenkin raskautta oli, tytär-äitisuhde huonohko valtaosan ajasta.
äitini on puuttuva, nuuskii kotonani paikkoja ja kun jää siitä kiinni ja sanotaan jotain niin suuttuu. otin vuosi sitten avaimet pois ja sanoin etten halua häntä tänne siivoomaan, nuuskimaan jne..
lisäksi äiti valehtelee ja juoruaa asioista, kun ovat tulleet mun tietoon niin suuttuu ja kiistää asiat.
lisäksi mies jonka kanssa äitini seurustelee on käytöstavoiltaan hävytön minua ja lähimpiäni kohtaan. mutta äitini vaan sietää kaiken. tuttavat ovat useaan otteeseen hämmästelleet tätä joten en ole yksin.
en halua että miesystävänsä on missään tekemisissä lapsiemme kanssa. äiti ei tästä varmasti tykkäää muttei muutakaan voi kun en enää muuhun suostu.
olen aikani sietänyt ja koittanut antaa loukkausia yms anteeksi, nyt on mitta ihan täynnä, oli kyllä jo ennen raskautta vuosi sitten kun näitä erilaisia temppuja ja loukkauksia on sadellut jo vuosikaudet.
haluaisin laittaa äitini kanssa välit poikki kokonaan, mutta ajattelen kuitenkin että olisi tärkeetä että lapsilla olisi kontakti, edes jonkinlainen, mummoonsa. ja lisäksi äiti on todella aina tykännnyt pikkulapsista ja odottaa kiihkeesti lastensyntymää.
ajattelin että maksimissaan voitais nähdä pari kertaa kuussa , en usko että enempää itsekään jaksan kun välit on niin huonot.
ahdistaa ja harmittaa toi kokonaistilanne mutta äitini loukkaukset, luottamuksen menetys ja käytös ovat aivan omaa luokkaansa. tuttavatkin ihmettelevät asiaa ja kyllä mäkin. ollaan viimeks nähty puol vuotta sitten. sen jälkeen hyvin laihahko sopu ja kaikki yht otot äidin puolelta.
ahdistaa tilanne kun tiedän ettei äiti tosta mihinkään muutu ja saan kovat rajat laittaa etä edes laiha sopu säilyisi.
onko muilla vastaavaa? onko teillä kärjistyny äitisuhde tai tytärsuhde tyttären raskauden myötä tai muusta syystä? mulla kyl viime vuonna tosin kärjisty ihan ilman raskauttakin.. mutta osa ihmisistä sanoo että raskaus vaikuttaa kans.
kirjotelkaa kommenttejanne ja ajatuksianne.
t. mamma2008
onko normaalia että äitisuhde kärjistyy raskausaikana? mietin kauhulla miten paljon kestän olla tulevan mummon (äitini) kanssa tekemisissä.
äitini huonon käytöksen, loukkauksien ja valehtelun takia haluaisin laittaa välit poikki kokonaan äitini kanssa. mutta sitten poden syllisyyttä siitä, että tällä tavalla evään lapsiltani mummon. tämän ristiriidan takia ajattelin että voisi kerran-kaksi kuussa nähdä, muttei useimmin.
Meillä on, vaikka ennenkin raskautta oli, tytär-äitisuhde huonohko valtaosan ajasta.
äitini on puuttuva, nuuskii kotonani paikkoja ja kun jää siitä kiinni ja sanotaan jotain niin suuttuu. otin vuosi sitten avaimet pois ja sanoin etten halua häntä tänne siivoomaan, nuuskimaan jne..
lisäksi äiti valehtelee ja juoruaa asioista, kun ovat tulleet mun tietoon niin suuttuu ja kiistää asiat.
lisäksi mies jonka kanssa äitini seurustelee on käytöstavoiltaan hävytön minua ja lähimpiäni kohtaan. mutta äitini vaan sietää kaiken. tuttavat ovat useaan otteeseen hämmästelleet tätä joten en ole yksin.
en halua että miesystävänsä on missään tekemisissä lapsiemme kanssa. äiti ei tästä varmasti tykkäää muttei muutakaan voi kun en enää muuhun suostu.
olen aikani sietänyt ja koittanut antaa loukkausia yms anteeksi, nyt on mitta ihan täynnä, oli kyllä jo ennen raskautta vuosi sitten kun näitä erilaisia temppuja ja loukkauksia on sadellut jo vuosikaudet.
haluaisin laittaa äitini kanssa välit poikki kokonaan, mutta ajattelen kuitenkin että olisi tärkeetä että lapsilla olisi kontakti, edes jonkinlainen, mummoonsa. ja lisäksi äiti on todella aina tykännnyt pikkulapsista ja odottaa kiihkeesti lastensyntymää.
ajattelin että maksimissaan voitais nähdä pari kertaa kuussa , en usko että enempää itsekään jaksan kun välit on niin huonot.
ahdistaa ja harmittaa toi kokonaistilanne mutta äitini loukkaukset, luottamuksen menetys ja käytös ovat aivan omaa luokkaansa. tuttavatkin ihmettelevät asiaa ja kyllä mäkin. ollaan viimeks nähty puol vuotta sitten. sen jälkeen hyvin laihahko sopu ja kaikki yht otot äidin puolelta.
ahdistaa tilanne kun tiedän ettei äiti tosta mihinkään muutu ja saan kovat rajat laittaa etä edes laiha sopu säilyisi.
onko muilla vastaavaa? onko teillä kärjistyny äitisuhde tai tytärsuhde tyttären raskauden myötä tai muusta syystä? mulla kyl viime vuonna tosin kärjisty ihan ilman raskauttakin.. mutta osa ihmisistä sanoo että raskaus vaikuttaa kans.
kirjotelkaa kommenttejanne ja ajatuksianne.
t. mamma2008
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei,
Kyllä ilman muuta on normaalia, että nainen esikoistaan odottaessaan alkaa punnita omaa äitisuhdettaan. Eli pinnalle nousee tämä lähin äitiyden malli mitä on saanut.
Erittäin kypsä ratkaisu kohdaltasi on ollut tämä, että olet rajoja oman elämäsi suhteen jo tehnytkin (avaimet pois) vaikka varmasti ei ollut niitä hauskimpia tehtäviä.
Lapsen synnyttyä ja tietysti odotusaikanakin nainen kaipaa neuvoja ja tukea tulevaan äitiyteensä. Ellei oma äiti siihen kykene, vaan vaikkapa juuri päinvastoin aiheuttaa lisästressiä, niin tukea saa mammakerhoista ja äityisneuvoloista. Eli pärjäät kyllä.
Sinun on ratkaistava sitten kun asia on ajankohtainen kuinka usein ja missä olosuhteissa (jos vastenmielinen äidin mies ystävä pysyy kuvioissa, ei varmaan turvallinen juttu pienelle lapselle) sinä sen sallit.
Samoin jos äitisi jo nyt puuttuu arvostelevaan sävyyn tekemisiisi ja asioihisi, eikä kunnioita yksityisyyttäsi vaan juoruilee ikävästi sinun asioistasi, saattaa todennäköisesti käydä niin että arvostelu ja juoruilu siirtyy lapsenhoitoon ja sinun tapaasi kasvattaa lastasi, ym,ym.
Juuri nyt sinun on hyvä keskittyä ihanan lapsesi odotukseen. Eikä miettiä "kauhulla" tuommoisia.
Toki raskausaikana naisen mieli on hyvin herkkä asioille.
Lapsen saaminen tuo mukanaan vastuuta joka lisää roimasti omaa itsevarmuutta, kun huomaa kuinka sitä selviää. Ja kuinka paljon se lapsi sitten tykkää ja rakastaa takaisin!
Olen vakuuttunut että tiedät tasan tarkkaan kuinka toimia lapsesi parhaaksi.
Tekstistäsi kuulsi viisaus.
Vaikka en ole itse äiti niin mielestäni parempi lapselle on olla ilman kontaktia ilkeilevään mummoon kuin että yritettäisi hampaat irvessä pitää suhteita yllä terrorisoivaan mummoon ja hänen miesystäväänsä. Ainakin ehdot käyttäytymiselle voi laittaa ja sitten joskus jos mummo muuttaa tapojaan voi taas harkita yhteyksien pitämistä. Elämä on...
Aivan kuin olisin omaa elämääni kirjoittanut.Äitini ei vieläkään ymmärrä että olen 63v enkä osaa tehdä mitään etteikö naputtaisi.Mutta lapsille on mitä ihanin mummo.Tulen toimeen erittäin hyvin vain puhelimessa, mutta kun näemme toisemme alkaa säkenöidä.Minä tiedän miksi minun äitini on tälläinen.Sitten kun sinulle tulee aikaa ja olet myös kiinnostunut hänen käytösestään pystyt varmasti ymmärtämään häntä.Näen äitiäni ehkä muutman kerran vuodessa.Sinussa ei ole mitään vikaa vaan äitisi on todennäköisesti itse katkera jollekkin omalle elämänsä elämättömälle elämälle.Näitä äiti ja tytär välisiä riitoja tulee aika monille.Näin kun mullakin on jo ikää ja tullut itsekkin vähän suvaitsevaiseksi niin on antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.Jos vaan kestät tämänhetkisen tilanteesi niin äitisi saattaa myös muuttua kun saat vauvan.Meillä mummo on ollut toisi tärkeä lpsille.Ja mulla myös oli mummo erittäin tärkeä ja tosi rakastettava.Jaksamista sinulle.
Luin eräästä tapauksesta, siinä oli äiti saanut lainata tyttärensä asuntoa uudelle perheelleen yhdeksi yöksi. Tänä aikana äiti oli tonkinut ja nuuskinut "vahingossa" tyttären asunnon läpi. Oli löytänyt jonkun piipun, ja mitä tämä äiti meni tekemään, soitti huumepoliisille ja ilmoitti heille, että tytär käyttää huumeita!
Perhe yöpyi asunossa siitä syystä, että eivät olleet itse kyvykkäitä ajamaan autoa, ja 2 pientä lasta oli mukana. Vanhin tytär oli edellisestä avioliitosta, ja oli viettänyt isänsä hoivissa suuriman osan elämästään, juuri äidin alkoholiongelmien vuoksi.
En voi millään käsittää miten tai kuinka joku äiti voi tehdä jotain näin kamalaa omalle lapselleen. Huumepoliisit tulivat tyttären asuntoon tekemään tupatarkastusta. Tytär sanoi, että piippu ei ole edes hänen, vaan jonkun ystävättären. Mitään ei asunnosta löydetty!
Mitä liikkui tämän äidin päässä, kun hän teki tämänlaisen ilmoituksen omasta lapsestaan? Oliko hänellä soiton jälkeen kovinkin hyvä olo? Kertoi, että oli toiminnut AIVAN oikein!!!
Kuinka hän kehtasi mennä vielä kirjoittelemaan ja kertomaan asiasta kaikille, sekä tutuille että tuntemattomille, kuinka hyvä äiti hän itse on? Ja minkä sankariteon hän on tehnyt! Hän syytti omaa lastaan huumerikoksesta!
Tämä on juuri tyypillinen tarina äidistä joka ei pysty kantamaan vastuuta omista tekemisistään ja syyttää yhteiskuntaa kaikesta mikä hänen omassa elämässään on mennyt pieleen, pääsyyllisiä ovat tietysti sukulaiset. Vaikka heillä ei ole osaa eikä arpaa tämän ihmisen elämässä. Juuri tämän takia, koska hänen toimintansa ovat aivan päättömiä jopa omia lapsiaan kohtaan, niin voi varmasti kuvitella, miten hän on sukulaisiaaan kohtaan.
Äiti kehuu kuinka hyvä äiti hän on? Kuinka onnellinen hän on uuden perheensä kanssa ja kuinka aurinko paistaa heidän kodissaan aina. Siinä sivussa hän juoksee terapeutilta toiselle, koska sukulaiset ja muut ihmiset ovat niin ilkeitä häntä kohtaan?
Hei Mamma, Keskittäydy vain rauhassa upouuteen pikkiriikkiseen ihmiseesi - ihmeeseen.
Anna äitisi olla aivan rauhassa. Hänen soittaessaan, yksinkertaisen rehellisesti sanot että voimasi ovat aivan lopussa ettette jaksa ottaa vierailijoita vielä vastaan. TUO ON NORNAALIA! Voi hyvällä omallatunnolla sanoa sen.
Sitten muutaman kuukauden kuluttua kun elämänne on tasoittunut lähes rutiininomaiseksi, tiedät lapsen valitsemat nukkumis ja ruoka-ajat, voitte piipahtaa äitisi luona esittelemässä vauvan.
Tee itsellesi kristallin kirkkaasti selväksi että vierailuaika on lyhyt, pari kolme tuntia maksimi. Parasta jos voisitte saada lapsen kummin mukaan henkiseksi tueksi.
Tuon vierailun jälkeen sinä ja miehesi soitatte milloin haluatte äitisi vierailulle ja sovitte vierailuajan, josta pidätte kiinni. Esim, "ensi kuussa perjantai-iltapäivänä siinä 1 ja 3 välillä, sopisiko tuo teille?"
äitisi voi halutessaan hylätä tai hyväksyä kutsun. Jos hyväksyy, taas muita ihmisiä kotiinne siksi pariksi tunniksi (kummi, naapuri ) ellei hyväksy, sitä parempi teille.
Muista aina että kukaan EI koskaan pidä sinua lattiamattona ellet sinä itse anna siihen lupaa.
en edes vastaa puhelimeen jos soittaa. vain sähköposteihin.
ei tule kuuloonkaan että mentäis äidin luokse näyttämään vauvaa. miesystävänsä on siellä kokoajan ja on sadistinen paska rehellisesti sanottuna.
ei mulla ole vaihtoehtoja kun laittaa välit poikki tai tavata tod harvoin ja mies sekä tuttuja mukaan tms.
olen niin traumatisoitu äitini tempausten takia.
Oli tosi helpottavaa lukea,että muualtakin löytyy joka paikkaan työntyviä äitejä.
Minun kohdallani kyse on suhteesta,mikä minun piti itse katkaista jo mielenterveyteni takia.
Äiti oli suunnitellut elämäni tarkasti jo ennen syntymääni, mutta sitten työkyvyttömyyseläkkeeni vei äitiltä mahdollisuuden nähdä menestymistäni.
Äitin piti vielä yrittää perhe-elämäni järjestelyä,mutta sai puolisoltani tyrmäyksen.
Suunta kohdistui välittömästi siskoni poikaan, ja tuloksena oli yritys tosi rakkaaseen yhteyteen mummon ja pojan välille.
Mummo työntää vieläkin itseään jatkuvasti siskoni kotiin,kun ei muuta tekemistä löydä.
Olen itse kiitollinen, että tajusin aikanaan pyytää mielenterveyteeni apua ammattihenkilöltä.
Toivoisin äitilleni/mummolle samaa ajatusta.
Äitini ei ole koskaan tajunnut henkilösuhteita.