Huono omatunto...

tuttu tilanne, en tosin heti tavattuamme kuullut tästä kihlatusta. Kuulin oikeastaan vasta puolen vuoden päästä ensitapaamisesta (josta alkoi seurustelumme) että hänen kihlattunsa on ollut kuvioissa kun tapasimme. Hän oli siis pettänyt minun kanssa ollessaan. Mies kun nyt oli niin upea kuin oli, en antanut asian häiritä meidän unelmatulevaisuutta. Uskoin, että meidän juttu oli oikein. No, parin vuoden yhdessäolon jälkeen mies tunnusti päissään ollessaan, että hän oli jatkanut suhdettaan kihlattuunsa vielä puoli vuotta meidän seurustelun alettua. Se alkoikin olla aika vaikea pala. Jotenkin nielin senkin vielä. Ei olisi kannattanut - töistä löytyi sitten se Päivi, joka sai entisen mieheni pettämään myös minua. Eli ei ollut tulevaisuutta.

tuon kirjoittanut. HUI !
Kans parisen kuukautta tapaillut miestä, sanoo että ero vireillä vuoden kuluttua kuivilla siitä. Hänellä myös lapsi naisen kanssa. Olen puhunut myös naisen kanssa, hän tietää suhteestamme. Mies on muuttamassa luokseni vaikka asun tosi kaukana hänestä ja samoin lapsesta. MIes on omien puheidensa mukaan asunut jo 9 kuukautta yksin. Yksin hän nyt asuukin, mutta en tiedä kauan tätä on jatkunut. Olen aina epäileväinen oli suhde miltä pohjalta tahansa lähtöisin. Samoin nyt en luota missään nimessä edes 70%.sesti mieheen. On itsellänikin luuranko kaapissa, ja saa siellä pysyäkin. ssssh ! :)
Onko sinun mies muuten suomalainen?

Tapasin myös ihanan miehen noin vuosi sitten, perheellisiä olemme molemmat. Suhteesta tuli pian hyvin intiimi ja tapasimmekin lähes päivittäin, milloin missäkin. Suhteesta teki aivan taivaallisen ihanan se, ettei meidän tarvinnut miettiä laskujen maksua, pyykkejä, hammaslääkäreitä, vanhempainiltoja jne, me olimme vain ME, ei muuta. En olisi uskonut ikinä pettäväni miestäni, mutta niin vain kävi. Jäimme kiinni tahoillemme ja suhteemme loppui, toisaalta hyvä, mutta en voi kieltää, ettenkö kaipaa tuon tuosta yhteisiä hetkiämme. Emme ole nähneet neljään kuukauteen kuin vilaukselta, mies on hyvin alistettuna vaimonsa luona, minä taas saan elää vapaammin. Meillä ei olisi yhteistä tulevaisuutta, mutta kaipaan häntä silti.

Minä päädyin tähän suhteeseen aivan tietoisesti, niin molemmat meistä. Molemmilla oli aikaisempi pitkä sivusuhde päättynyt.

Oma aikaisempi sivusuhteeni päättyi, kun varattu mies alkoi haluta suhteeltamme enemmän kuin sivusuhdetta. Olimme sopineet, että meidän on siinä vaiheessa aika erota, jos niin joskus kävisi...kolme vuotta siihen meni. Ero oli kipeä, kipeämpi kuin aikaisemmin kokemani avioero lasteni isästä. Avioero hiipi hitaasti perheeseemme ja oli siinä läsnä monia vuosia. Tämä ero tuli puun takaa yllättäen, hän ei kyennyt enää hillitsemään tunteitaan. Puoli vuotta surin suhteen päättymistä.

Sitten tavallaan yllättäen löysin tämän uuden. Nytkin ainakin olen yrittänyt terästää samoja sääntöjä: ei saa rakastua liikaa, kumpikaan ei perhettään tämän takia hajoita, ei omaa eikä toisen, pidämme oman juttumme täysin salassa. Emme kumpikaan ole ensikertalaisia näissä hommissa, tiedämme, miten se hoituu. Molempien kumppanit ovat tottuneet meidän itsenäiseen tapaan elää.

Kaiken pitäisi olla päivän selvää. Olen kuitenkin hieman huolissani. Vietämme niin paljon aikaa yhdessä ja niissä hetkissä on niin paljon tunnetta mukana. Hän aika usein tokaisee, että kaikki päättyy aikanaan. Pelkään hänen tarkoittavan avioliittoaan. Välttelen keskustelua avioliitostaan, tosin ehkä hänkin. Menen kauemmaksi, etten kuule, kun hänen vaimonsa soittaa ollessamme kaksin. Myönnän itsekin olevani aivan hullaantunut hänestä. Huomaan samaa hänestä. Toistemme nälkä on pohjaton. Olemme aina yhdessä kun vain voimme - ja sitä aikaahan meidän on helppo järjestää.

älä koske mieheen ennen kuin olet varma, että hän on eronnut. jos miehellä on pitkä suhde tuon toisen kanssa takana, niin loukkaat vain sitä naista jos hän saa tietää ja toivon mukaan saat myös turpaasi, sori vain. jos mies tekee tämän naisensa takana tuollaista, niin miten helvetissä luulet, ettei hän tekisi myös joskus sitä sinun selkäsi takana?? kerran pettäjä, AINA PETTÄJÄ!

Varottaisin vaan, että miehen mielestä myöntymisesi olet jo antanut rupemalla suhteeseen hänen kanssaan, vaikka tiedät hänen olevan varattu.

Yleisin selitys on juuri tuo, että pidempään mennyt huonosti ja erosta jo puhuttukin... Ei sen omaperäisempää viitsinyt keksiä? Se oli ensimmäinen "uskottava" selitys joka tuli mieleen? Ehkä selittää siksikin noin, että jos sitä tarpeeksi hokee itselleen, niin se hieman oikeuttaisi pettämistä. Voi olla että itse käyttäytyy kotona ilkeästi, tavallaan lavastaaa suhdettaan huonommaksi. No, sekin menee ohi ajan kanssa. Tai sitten voi käyttäytyä erittäin ihanasti kotona, siinä toinen ääripää.

Paras olisi jos voisit itse hakeutua miehen tyttöystävän seuraan (tunnetteko toisianne), sillähän se selviää että onko pahojakin ongelmia ollut. Jos tällainen tilanne tulee käsille ja mieskin on paikalla, mies todennäköisesti käyttäytyy tyttöystäväänsä kohtaan vähättelevästi tms. jotta sinä et rupeaisi epäilemään hänen kertomusta huonosta suhteesta ja tulisi mustasukkaiseksi -> paljasta miestä tyttöystävälleen. Seurailepa tyttöystävän reaktioita, onko hän ihmeissään miehensä yhtäkkisestä vähättelevästä käytöksestä.

Vastauksen kysymykseesi tiedätkin, mutta aina sen joutuu kyseenalaistamaan kun tilanne on omalla kohdalla. Sehän on niin "eri" tilanne ja tunteet sekoittaa päätä.

Ymmärrän että olet niin ihastunut ettet haluaisi miehestä luopua. Omatunto kuitenkin soimaa.

Ihastuneena sitä haluaa uskoa aina toisesta parasta ja haluat niin paljon uskoa miehen sanaan, että hänen suhteessaan kaikki on huonosti. En usko että tulet tuosta irroittautumaan ennenkuin väkisin joudut myöntämään että heillä ei suhteessa olekaan vikaa ja sinua hieman vedätettiin jotta mies sai molempia. Tähän toteamiseen voi kulua aikaa ja usko "teidän juttuun" voi olla niin luja että se vaati montakin tosiasiaa naaman eteen ennen todellista asianlaidan uskomista.

Toivon sinulle voimia siihen, kun tuo päivä koittaa. Mitä ennemmin se koittaa, sitä vähemmällä kärsimisellä pääset. Toivottavasti säästyt omistamisenhalulta, kateudelta tyttöystävää kohtaan ("mikä siinä muka on parempaa kuin mussa"), katkeruudelta ja kostonhalulta. Häpeältä kun tyttöystävä saa tietää (ja ketkä kaikki muut?)

Olen ajautunut suhteeseen varatun ihmisen kanssa. Ikinä en uskonut voivani sekaantua varattuun, kauhistelin kun kuulin jonkun olevan salarakas.

Nyt en itse käsitä tätä, en vain voi vastustaa tai ehkä en halua vastustaa, tätä tunnetta jonka hän saa aikaan, en tosin ikinä myönnä hänelle että tunnen paljon muutakin kuin vain himoa häntä kohtaan.

Omiakin tunteita hillitsen ja toppuutan, tiedän että tämä loppuu, ennemmin tai myöhemmin. enkä halua satuttaa omaa sydäntäni, vaikka sattuuhan se aivan taatusti.

Nautin vain niistä pienistä hetkistä joita saan hänen kanssaan, pakoa todellisuudesta.