Osaisittekohan määritellä, mitä on henkinen uskottomuus? Milloin ajatustenvaihto on väärin, missä menee raja?
Jos siis lähdetään siitä, että mitään fyysistä ei tapahdu, niin onko silti jotain rajaa sillä, mitä voi toisen ihmisen kanssa puhua? Milloin pitäisi hälytyskellon soida ja perääntyä keskustelusta? Oma kelloni on varmaan jotenkin sekaisin...
Jos siis lähdetään siitä, että mitään fyysistä ei tapahdu, niin onko silti jotain rajaa sillä, mitä voi toisen ihmisen kanssa puhua? Milloin pitäisi hälytyskellon soida ja perääntyä keskustelusta? Oma kelloni on varmaan jotenkin sekaisin...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Se on nimitys ulkopuoliselle suhteelle kun ei ole vielä nussittu.
"ei tää ole uskottomuutta, ei me olla nussittu. Tää on vaan henkistä"
Hei, itse mietin samaa, sillä mieheni syytti minua henkisestä uskottomuudesta aikoinaan, ja vielä nytkin eromme kohta astuessa virallisesti voimaan. Normaali maailmanparantaminen sekä keskustelu kasvokkain tai puhelimessa, tapaaminen platonisesti, tanssi eivätkä yhteiset harrastuksetkaan ole mielestäni henkistä pettämistä, mikäli niihin ei liity fyysisiä elementtejä eikä lupauksia toiselle osapuolelle jostain enemmästä. Rajaa on tosin joskus vaikea asettaa, mutta itse koen näin, ja olisin hyväksynyt ilomielin ex-miehelleni vastaavan käyttäytymismallin. Hän kuitenkin pisti paremmaksi ja harrasti seksiä naistensa kanssa. Ehkä se lopultakin oli hänen omaa syyllisyyttään, jota hän purki minuun kun ei saanut minua koskaan kiinni pettämisestä, ei henkisestä eikä fyysisestä yksinkertaisesti siksi, että sitä ei koskaan tapahtunut...eikä muuten ole tapahtunut vieläkään, jos se nyt ketään kiinnostaa.
Niin, oikeastaan en kysele sitä, että onko ystävyys miehen ja naisen välillä ok, sillä mielestäni se on ihan hyvä. Itsellänikin on mies ystävänä ja en koskaan edes ajattele sitä pettämisenä, kun puhun hänen kanssaan puhelimessa tms.
Mutta entä jos rakastuu: ei ole mitään fyysistä ja haluaa silti pitää sen henkisen yhteyden. Ei kerro kotona, mutta ei myöskään tee mitään edistääkseen suhteen syntymistä. Jos vain rakastuu? Onko se sitten pettämistä, jos kuitenkin yrittää pitää perheen kasassa ja välttää satuttamasta ketään?
.. mielestäni ja siitä pitäää keskustella. Se vaihtelee minusta ja on mielestä kiinni. En ole koskaan ajatellut että joku muu sen voi asettaa kun minä itse ja se vaihtelee eri ihmisten kanssa missä se on myös. Tottakai, kuten sinäkin sanot, ei se ole missään tapauksessa ollut sitä sinun kohdalla kun kerran niin sanot ja aviomies purki todennäköisesti kuten sanotkin oman olonsa sinuun.
Olen siitä sama mieltä.
Pettäminen on minusta aika hassu sana petät siis missä, tunteissa, ei minusta. Rakautta voi tuntea monta kohta, kaikki ovat erilaiset. Seksissä, se on vaikea, sitä voi tietysti harrastaa vailla tunnetta ja sitähän suurin osaa tekevätkin, onko se silloin pettämistä jos hakee fyysistä tyydytystä(siis mikäli saa kun on niin syyllinen)vailla välittämistä joka oikeastaan on osa meidän hyvän olosta ja siis tarpeellinen. Sitä että valehtelee minulle on pettämistä, en toivoo sitä keneltäkään ja vähiten sellaiselta ihmiseltä joka sanoo rakastavansa minut. Ei minua hetkauta että voimme haluta muita se on elämän suola. Itse voin miettiä että hetkinen tätäkö haluaisin oikeasti rakastettuni kanssa keskustella/ sekstailla/ mitä, mikä sen estä? Ei mitään toivottavsti, hänen kanssa tulee kuitenkin ihan eri ulottuvuudet kyseeksi keskustelussa/seksissä joten vaikka puhut muidenkin kanssa niin ei se ole häneltä pois, jollet sitten salaa aiheen/seksin häneltä. Silloin petät, ehkä! Sen tietää parhaiten jokainen itse!
Minusta kaikista tärkeimmistä on tunneuskollisuutta mitä voi antaa toiselle. Se antaa sinulla mahdollisuuden kokea omat tunteet pelkäämättä että teet väärin koko aika. Elämä on oppimista ja siinä pitää sallia virheitä, niitä tapahtuessaan niin läheisyys pitää olla niin tiukassa että tietää kun toinen sanoo että naäin on niin toinen voi uskoa siihen luottavaisin mielin.
Sinä et tehnyt väärin missään kohdassa, aviomiehesi yritti syyllistää sinut, sinä vaikutat kun eläisit iloiten kaikista ja siitä hän ei ymmrtänyt että voimme tehdä pettäämättä ketääm, varsinkaan itseämme.
Henkinen pettäminen on todella hyvä väline toisen syyllistämiseen, toista voi syyttää siitä ilman mitään todisteita. Henkinen uskottomuus käsitteenä on niin epämääräinen että en lähtisi itse siitä ketään syyttämään.
Oman aika tuoreen kokemuksen mukaan siitä on aika lyhyt matka myös siihen "oikeaan" uskottomuuteen. Alkuun voi ollakin vain ystävyyttä, mutta melkoisia voimavaroja kahdelta ihmiseltä se vaatii sellaisena ajan kuluessa pitää..
Ellei sitten välillä ole koskaan minkäänlaista vetovoimaa, mikä lienee aika harvinainen tilanne.. Onhan se mahdollista joo, mutta hauskaa oliskin löytää jotain tilastotietoa siitä, kuinka moni näistä miehen ja naisen "platonisista" suhteista lopulta päätyy fyysiseksikin suhteeksi!
... tilanne on kestänyt jo vuosikausia? Onko väärin rakastaa jotakin ihmistä vain mielessään?
kolmatta kevättä tässä elän totaalisen rakastuneena toiseen mieheen. Pakostakin näemme lähes päivittäin, vaihdamme mielipiteitä, välillämme on kemiaakin... Mutta suhde ei ole kehittynyt fyysiseen suuntaan.
Olen ajatellut, että mitä sitten, jossen näkisi häntä..? Menisikö tilanne jotenkin ohi..? Ei siltä vaikuta - sillä erossa olo saa ikävöimään häntä mielettömästi! Voiko jokin, joka tuntuu niin oikealta, olla täysin väärin???
Tottakai voit rakastaa mielessäsi ihan kuinka monta vaan!
Kaikki olemme yksilöitä! Sinuakin on vain yksi sinut, olet ainutlaituinen ja sen minkä tunnet jotakuta kohti niin se ei ole keneltäkään pois.
Olen hetero, 100%, kysymykseni onkin ollut seuraava. Minulla on kymmeniä naisystäviä joita rakastan ihmisenä koska jokainen on omansa ja kukaan heistä ei voi korvata toisella. Ja yksikö mies saan vaan rakasta sitten? Jos olisin siis lesbo saisin rakastaa kuinka monta miestä, vaan yksi nainen!! Mikä logiikka tämä on? Minulla on kolme lasta rakastan heitä kaikki yhtä paljon, ei ole keneltäkään pois vaikka heitä ois enemmänkin!
Rakastan syvästi aviopuolisoni, rakastan myös exät vaikka emme enää ole yhdessä. (Rakastan kultaisi suomalaisia miehiä ja kaikki voisimme hyötyä siitä että voimme olla ystäväiä ja selvitä myös ystävinä.) Sekä ne jotka jättivät minut sekä ne ketkä jätin, emme olleet hyvä toisillemme mutta ovat taatusti hyviä toiselle naiselle joka ei ole minä vaan joku kultainen oma itsensä.
Siis muistakaa arvonne, joku saattaa haikailla vielä kauan teidän perään vaikka tienne erosivat. Kaikista huolimatta olemme toisiimme tehnyt vaikutusta enemmän tai vähemmän, hyvä tai huono, he ovat osa siitä miksi olette tulleet. Kohtamiamme ihmiset vaikutta vielä tulevaisuudessakin. Ennenkaikki olette ainutlaatuisia ja kukaan ei korva ketään, vaikka ihmiset ympärillämme vaihtuvat. Mukava kesää, nauttikaa ehkä joku lämmittää teitä??
jo vuosikausia tunteita toista miestä kohtaan. Fyysiseksi suhteeksi ei kuitenkaan etene, en edes ole varma toisen tunteista. En jaksa tuntea syyllisyyttä, eipä miehenikään mikään täydellinen ole, ja suhteemme, vaikka esim. seksi toimiikin, on tunneköydä.
Mieheni kirjoitteli spostia, lähetteli tekstareita, soitteli tuntikausia naisen kanssa jonka oli nähnyt koulutuksessa.Minulta salaa. Minusta hän petti minua ja olen loukkaantunut.
Missä menee henkisen pettämisen raja? Onko se veteen piirretty viiva, jonka ylittämistä ei itse huomaa? Viattomastakin asiasta voi lähteä jotakin vakavampaa, vaikka sitä ei tarkoittaisikaan. Vai voiko? Mitä tehdä omantunnon alkaessa kolkuttaa, vaikka mitään ole tapahtunut? Voiko omantunnon saada puhtaaksi kertomatta kumppanille vai ainoastaan putsaamalla pöydän silläkin uhalla, että suhde kariutuu? Onko vaikeita kysymyksiä... Lisätään yksi vielä: Miksi puhdas omatunto alkaisi kolkuttaa? Sydämessä tehty petos on yhtä kipeä ja sisintä kalvava rikos kuin fyysinenkin.
Sama tapahtui minulle, meillä oli pariviikkoa kinaa eräästä "tytöstä" jonka kanssa poikaystäväni on kirjoitellut jo jonkin aikaa. no sain kiinni kun ihmettelin kun vessareissu kesti ja yöt kuhkittiin "autojen" parissa. no kysymys kuului kelle soitit ja vastaus tuli heti En kenellekkää!
no seuraavana aamuna otin yhteyttä tähän tyttöön ja kas sieltä tuli lopulta totuus pelkän ystävyys selittelyn jälkeen samaan aikaan poikaystäväni oli lähettänyt viestin tytölle jossa oli kieltänyt tätä kertomasta. en tiedä kuinka tyhmänä minua pitivät mutta kun kello 3 yöllä soitellaan 3 tunnin puheluja niin ihmettämään rupee.
Saimme lopuiksi asian puitua ja puhuttua kyseinen tyttö ei pidä yhteyttä kumpaankaan. Silti asia loukkasi ja pyörii vieläkin mielessä.