, vapaudestaan nauttiva (siis joku nimittäisi sitoutumispelkoiseksi, joku toinen luuseriksi, joka ei saa miehiä, joku vapaudesta nauttivaksi). Suuri osa kun rynnii suhteesta toiseen. Jos ei ole kumppania, niin voi sitä häpeää.
Silti voisin allekirjoittaa sen ajatuksen, että jos et osaa olla yksin ja tunne kunnolla itseäsi, niin parisuhdekaan ei välttämättä ole otollisin paikka. Hirveä kaipuu saada rakkautta, onhan sitä koko meidän pop-kulttuurimmekin täynnä. Mutta mitä jos ei rakastakaan itseään, saati tunne itseään tai sitä mitä oikeasti kaipaa. Silloin kannattaisi oikeasti harkita sinkkuutta jopa muutamaksi vuodeksi. Olla ihan yksinään, matkustaa, nähdä maailmaa ja ihmisiä, juhlia, kävellä luonnossa ja rauhoittua.
On ihmisiä, joiden itsetunto ei kestä sitä, että he menisivät esimerkiksi häihin ilman avecia, ilman kumppania: ihan vaan sinkkuna. Jos kumppanin hankinta perustuu pelkästään siihen, ettei kehtaa/uskalla olla sinkkuna, niin ehkä asialle kannattaisi tehdä jotakin.
Uskon kyllä parisuhteeseen. Lähelläni on monia toimivia parisuhteita, joissa on sopivassa määrin itsenäisyyttä ja sopivassa määrin yhdessäoloa. Mutta on myös niitä, jotka hyppivät parisuhteesta toiseen ja jokainen suhde epäonnistuu. Ei ehkä tunneta itseään kunnolla, ei oikein tiedetä mitä sitä oikeasti haluaisi.
Sinkkuutta voi ajatella myös laatuaikana jos siihen asennoituu oikein. Mutta jos koko ajan elää sinkkuutta sen kautta, että nyt multa puuttuu jotain ja olen suuren luokan luuseri, niin ehkä se sinkkuuskin alkaa ahdistaa. Ei se parisuhdekaan mikään taivas ole, joskin jos oikein kunnolla lykästää niin onhan se kiva jakaa elämänsä oikean henkilön kanssa. Mutta väärän kanssa- Ei koskaan..
Silti voisin allekirjoittaa sen ajatuksen, että jos et osaa olla yksin ja tunne kunnolla itseäsi, niin parisuhdekaan ei välttämättä ole otollisin paikka. Hirveä kaipuu saada rakkautta, onhan sitä koko meidän pop-kulttuurimmekin täynnä. Mutta mitä jos ei rakastakaan itseään, saati tunne itseään tai sitä mitä oikeasti kaipaa. Silloin kannattaisi oikeasti harkita sinkkuutta jopa muutamaksi vuodeksi. Olla ihan yksinään, matkustaa, nähdä maailmaa ja ihmisiä, juhlia, kävellä luonnossa ja rauhoittua.
On ihmisiä, joiden itsetunto ei kestä sitä, että he menisivät esimerkiksi häihin ilman avecia, ilman kumppania: ihan vaan sinkkuna. Jos kumppanin hankinta perustuu pelkästään siihen, ettei kehtaa/uskalla olla sinkkuna, niin ehkä asialle kannattaisi tehdä jotakin.
Uskon kyllä parisuhteeseen. Lähelläni on monia toimivia parisuhteita, joissa on sopivassa määrin itsenäisyyttä ja sopivassa määrin yhdessäoloa. Mutta on myös niitä, jotka hyppivät parisuhteesta toiseen ja jokainen suhde epäonnistuu. Ei ehkä tunneta itseään kunnolla, ei oikein tiedetä mitä sitä oikeasti haluaisi.
Sinkkuutta voi ajatella myös laatuaikana jos siihen asennoituu oikein. Mutta jos koko ajan elää sinkkuutta sen kautta, että nyt multa puuttuu jotain ja olen suuren luokan luuseri, niin ehkä se sinkkuuskin alkaa ahdistaa. Ei se parisuhdekaan mikään taivas ole, joskin jos oikein kunnolla lykästää niin onhan se kiva jakaa elämänsä oikean henkilön kanssa. Mutta väärän kanssa- Ei koskaan..
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoitit :)
Ei siinä mitään, kun vielä katkerana toteaa ettei naiselle merkkaa kuin varallisuus, ja se että miehellä sitä on enemmän kuin naisella. Saa kyllä viettää rauhassa sinkku aikoja :D