Olen ollut mieheni kanssa naimisissa kolme vuotta. Olen myös kahden pienen lapsen nuori äiti. Asun syrjäkylällä. Poissa työelämästä olen ollut neljä vuotta. Tunnen itseni yksinäiseksi, neljän seinän sisään suljetuksi. Mieheni käy töissä, harrastaa paljon. On myös öitä harrastuksissaan paljon, en silti usko pettämiseen. Mieheni ostelee itselleen mitä haluaa, koska myös hän tienaa... tunnen, että minä en saa mitää. Mies kulkee kavereidensa kanssa retkillä, ei perheen kanssa. Jos joskus saan hänen "pakotettua" lähtemään kanssamme jonnekin, hän yleensä pilaa koko reissun antamalla ilmi haluttomuutensa. Aina kun puhun asioista se on vain nalkutusta! En voi oikeastaan puhua mitään ilman riitaa. Mies sanoo aina, että sitten joskus ostetaan, joskus mennään, joskus ja joskus. Olen väsynyt olemaan yksin, huolehtimaan kaikesta yksin. Kaipaan kumppania!!!Yhdessä oloa!! Tunnen, että kaverit ja harrastuksen ovat etusijalla ennen perhettä. Enhän minä sellaista elämää halunnut!
Ratkaisua etsien?
Enhän minä tätä halunnut
7929
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Valittamisella ei asiat korjaannu. Rupees kuule tyttö touhuumaan itelles niitä omia juttuja. Mieheskin tajuaa varmasti arvostaa sua enemmän kun huomaa että olet itsellinen omia juttuja arvostava ja puuhasteleva ihminen etkä vaan mökötä kotona ja vaadi että hän keksii sinulle tekemistä ja sisältöä elämään.
samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa niin että mitäpä tuohon lisäämään...
Luitteko aloituksesta kohdan kaksi pientä lasta. Siinä on vähän vaikeaa hakea omia juttuja jos mies huitelee ympäriinsä ja itse on lapsenvahtina.
...jos ollaan kahden pienen lapsen kanssa pikkukylällä, ei ole mahdollista vaan ottaa ja tehdä mitä haluaa
...olin vuosikymmeniä samassa tilanteessa kolmen lapsen kanssa. Päätin selvitä ja selvisin...ja vain siksi, että tiesin ettei rakkaudettomuudesta ollut kysymys; miehet vain ajattelee asioista erilailla kuin naiset...nytkin kun jääkiekko-ottelu on menossa olen hiljaa ja annan miehen fiilistellä...kyllä sille löytyy aikaa minullekin kun peli on ohi....
Itse kahden pienen kakaran kanssa täysin vailla vapaata aikaa :D kyllä kovati sanotaan että pitää "ottaa omaa aikaa" ja olen ihan samaa mieltä. MUTTA MITEN???
***
...mutta kun luin kirjoituksen..niin 2 pientä lasta..mies tienaa..ja kuluttaa... onko vaimolla omaa rahaa jota voi käyttää omiin juttuihin? ilman rahaa ei voi paljon tehdä kuin kylänraitteja kävellä...entäs lapset ? niin tottahan mies vois niitä vuorollaan hoitaa...mutta voiko luopua menoistaan ?! luulen että miehesi elää yhä ns. sinkkuelämää eikä tajua että hänellä on nyt perhe...
mutta mieti lapset kasvavat ja !!!! mutta riittääkö rakkautesi ? Yritä tehdä arjestasi itsellesi mukava..yksi asia mikä on hienoa..saat seurata lastesi kasvamista ja olla heidän kanssaan..tiedän se ei ole aina herkkua...ja kun sitä elää nyt niin ei tunnu niin hyvältä ..mutta myöhemmin osaat arvostaa sitäkin. Mutta älä siitä kiitosta anna miehellesi ..hänen olisi pitänyt olla rinnallasi isänä: Mutta tuli vaan mieleen monesti miehet rupeavat olemaan lastensa kanssa vasta kun ovat isompi.moni mies sanookin ettei tiedä miten olla pienten kanssa... mutta kaikkeen kyllä oppii jos on halua... hyvää kesää ...
Kiitos viesteistä, ne lämmittivät mieltä.