Serkkuni sai lapsen reilu kolme viikkoa sitten, koko odotusajan olimme tiiviisti yhteydessä, soittelimme, näimme ja kiertelimme kauppoja tulevasta vauvasta touhottaen. Serkkuni pyysi minua myös kummiksi. Kun vauva syntyi ja olin menossa sairaalaan katsomaan, serkkuni soitteli monesti, että ei käy silloin ja silloin kun on muita tulossa. Lopulta pääsin viimeisenä katsomaan vauvaa. Sairaalassa hän vitsaili, että kai tiedän, että kummin tehtävä on ostaa kaikkea kivaa lapselle ja viedä kivoihin paikkoihin ja ottaa hoitoon. Tämä pienokainen on siis toinen kummilapseni.
He kotiutuivat pari viikkoa sitten ja sovimme, päivän jona menisin vauvaa katsomaan, taas tuli soitto, että en voi mennä koska tulee muita vieraita. Kaikki sukulaiset ja kumminkaimat on jo käyneet heillä. Samalla hän maanitteli minut avukseen ensi viikonlopuksi, pääsen pe klo 17 töistä ja hän tarvitsee apuani oikeastaa koko viikonlopun, sunnuntai iltapäivään asti. Epäröin, että jaksanko(käytönnössä nuo on kuukauteen ainoat vapaani, ja kerroin sen hänelle), mutta hän maanitteli, että ei selviä kaikkien tavaroiden jne. kanssa yksinään, joten lupauduin avuksi.
Sovimme uuden päivän jona voisin mennä katsomaan lasta. Yritin sinä päivänä soittaa, että sopiiko tulla, hän ei vastannut, ei vastannut viesteihin, soittoihin, ei mitään.. Muilta sukulaisilta kuulin, että hän oli vastannut heidän puheluihin kyseisenä päivänä. Nyt viikon ajan olen silloin tällöin yrittänyt soittaa ja hän ei ole vastannut. Mitään riitaa tms meillä ei ole eikä ole ikinä ollut aikaisemminkaan.
Tehdäänkö minusta nyt hyvää vauhtia kummia joka "ostaa kaikkea kivaa" ja auttaa kummilapsen vanhempia, vai onko ihan normaalia, että pienen lapsen vanhemmat eristytyvät (kuitenkin moni muu on päässyt katsomaan lasta) eivätkä ota minkäänlaista kontaktia ulkomaailmaan... kyseessä on serkkuni, joka on aina ollut minulle todella läheinen ja olemme aina olleet kuin "paita ja perse". Itsestäni tuntuu pahalta, koska haluaisin kovasti päästä näkemään pienokaisen.
He kotiutuivat pari viikkoa sitten ja sovimme, päivän jona menisin vauvaa katsomaan, taas tuli soitto, että en voi mennä koska tulee muita vieraita. Kaikki sukulaiset ja kumminkaimat on jo käyneet heillä. Samalla hän maanitteli minut avukseen ensi viikonlopuksi, pääsen pe klo 17 töistä ja hän tarvitsee apuani oikeastaa koko viikonlopun, sunnuntai iltapäivään asti. Epäröin, että jaksanko(käytönnössä nuo on kuukauteen ainoat vapaani, ja kerroin sen hänelle), mutta hän maanitteli, että ei selviä kaikkien tavaroiden jne. kanssa yksinään, joten lupauduin avuksi.
Sovimme uuden päivän jona voisin mennä katsomaan lasta. Yritin sinä päivänä soittaa, että sopiiko tulla, hän ei vastannut, ei vastannut viesteihin, soittoihin, ei mitään.. Muilta sukulaisilta kuulin, että hän oli vastannut heidän puheluihin kyseisenä päivänä. Nyt viikon ajan olen silloin tällöin yrittänyt soittaa ja hän ei ole vastannut. Mitään riitaa tms meillä ei ole eikä ole ikinä ollut aikaisemminkaan.
Tehdäänkö minusta nyt hyvää vauhtia kummia joka "ostaa kaikkea kivaa" ja auttaa kummilapsen vanhempia, vai onko ihan normaalia, että pienen lapsen vanhemmat eristytyvät (kuitenkin moni muu on päässyt katsomaan lasta) eivätkä ota minkäänlaista kontaktia ulkomaailmaan... kyseessä on serkkuni, joka on aina ollut minulle todella läheinen ja olemme aina olleet kuin "paita ja perse". Itsestäni tuntuu pahalta, koska haluaisin kovasti päästä näkemään pienokaisen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuntuu todellakin että serkkusi käyttää sua hyväksi! Tapaamiset yms. tapahtuvat täysin hänen ehdoillaan ja tuntuu että haluaa susta vain rahaa ja palveluksia! Muuta arvoa hän ei näytä enää näkevänsä sussa... :( Älä suostu hyväksikäyttöön ja koko viikonloppu avustamiseen on todellakin kohtuuton vaade kun olet työelämässä mukana! Varsinkin kun peruu tapaamiset jolloin sinä voisit rauhassa tulla katsomaan kummilastasi!!
Keksi että on muitakin menoja ja ota vähän etäisyyttä serkkuusi vähäksi aikaa...
Tuolta minustakin on alkanut tuntumaan.. Olen kai liian kiltti, kun en osaa kieltäytyä vaatimuksista.
Jotenkin on alkanut tuntumaan, että serkkuni on noussut lapsen myötä pykälää paremmaksi ihmiseksi. Lapsi on siis hänen ensimmäisensä ja minulla ei lapsia ole. Hän pohti mm. ääneen, että "mummo varmaan suuttuisi, jos ei pääsisi ristiäisiin" ja muuta vastaavaa, hän siis tarkoitti tämän pienokaisen isomummia, joka ainakin vielä on elossa. Vaikea selittää, mutta tuntuu, että kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita hänen lapsestaan ja ostaa tavaraa ja paapoa lasta. Minusta tuntuu todella pahalle, että en pääse katsomaan lasta, vaikka koko sydämestäni haluaisin.
olisiko liian iso pala kysyä ja kertoa ajatuksistasi suoraan hänelle?
Voipi olla että uuden äidin raivo räjähtää mutta luulen että jälkeen päin mietittyään asiaa voi olla että hän itsekin vasta tajuaa sen (ellei sitten tietoisesti jo sitä tee) että todellakin kohtelee sinua kaltoin.
Jos ei sitä tajua niin tee niinkuin aikaisemmissa viesteissä kehotetaan eli ota etäisyyttä häneen
..että uusi äiti saattaisi olla väsynyt?Vierailijoita lappaa ovista ja ikkunoista samalla kun on vauva hoidettava?Ehkä hän ei ole tulluut ajatelleeksi edes sitä,että voisit kokea kohtelun epäreiluksi.
Itse ainakin em.asioista muistan,kuinka rasittavaa oli,kun kaikki olivat kokoajan tuppaamassa itseensä kylään silloin kun HEILLE sopi.Harva oikeasti tajusi kunnioittaa rauhaamme ja tarjosi aidosti ja vilpittömästi apuaan ilman että olisi oma lehmä(haluan nähdä vauvan mahdollisimman pian!)ojassa.Samaten puhelin pirisi aikalailla nonstoppina aamusta iltaan,tekstiviestiä pukkasi.Kaikki tietysti odottivat,että vastaan heti."Nythän sillä on aikaakin,kun on kotona." Kuitenkin tosiasiassa sitä aikaa ei aina edes ole suihkussakäymiseenkään,joten toisinaan jatkuvat soitot ja kyselyt käy ahdistaan.
Ymmärrän,että olet ihmeissäsi,varsinkin kun on muille vastaillut ja muita tavannut ja sinusta tuntuu,että juuri sinua laiminlyödään.Anna asian olla.Anna tämän henkilön itse ottaa yhteyttä,jos ottaa.Jos ei ota,viestihän on silloin aika selvä.Ikävä kyllä,tulet tapaamaan kummilastasi perheen ehdoilla--et omilla ehdoillasi.Älä painosta ystävääsi,anna tilaa hengittää ja keskity sillä välin omaan elämääsi.
Ja lopulta ota asia puheeksi,jos jatkuu sinulle ongelmallisena.
tälle serkullesi niin läheinen kuin uskot hänen olevan sinulle. Käyttää sinua ihan selvästi vain hyväkseen, eikä kuitenkaan pidä sinua oikein samassa arvossa kuin muita tuttaviaan joille sopii vastailla ja jotka pääsevät kyläänkin milloin tahansa. Sinua ilmeisestikin sopii pompotella miten sattuu.
En kyllä kummiksi alkaisi mokomalle, tietää etukäteen jo miten tuo menee. Sinä ostat, teet vaikka mitä kun vähäsen vinkaisee ja paskan saat palkaksi, olet jo saanutkin. Mitä todisteita vielä tarvitset? Jättäisin mokoman serkun ja etsisin muuta seuraa, sitä on maailma pullollaan. Kai se serkkukin joskus sitten huomaisi mitä menetti, jos huomaa. Tympeä tyyppi tuo serkkusi sinulle, lopeta riippuvuussuhteesi häneen ja kiireesti.
Tee sama hänelle, äläkä vastaa puheluihin, saati sitten soita, vaikka miten tekisi mieli nähdä uusi tulokas. Jos saat siitä pyyhkeitä, kerro, miksi olet pahoittanut mielesi. Joitakin ihmisiä vain täytyy vähän kouluttaa käyttäytymisessä, kun he eivät aina itse tajua tekojensa typeryyttä.
Jos alat lapselle kummiksi, varmaankin parin vuoden sisällä olet ilmainen lapsenvahti, jonka on oltava valmiustilassa milloin tahansa. Yleensä silloin, kun sinulle ei mitenkään sopisi. Lapsen äiti siinä tietysti sopivasti syyllistää ja uhkailee, ettet sitten muuten näe kummilasta, niin jopa olet valmis perumaan omia menojasi, jotta näkisit lasta edes joskus.
Ja lahjarumba sitten, tokihan sinun on hankittava laadukasta merkkitavaraa, ettei serkkusi vain pahoittaisi mieltään ja luulisi, ettet arvosta hänen lastaan tarpeeksi antamalla jotain vähemmän arvokasta. Voisit kertoa sille serkullesi, että kummin tehtävä ei suinkaan ole "ostaa kaikkea kivaa, viedä kivoihin paikkoihin ja ottaa hoitoon". Se perustehtävä on vanhempien.
Ja vielä, kun serkkusi ei tästä viikonlopusta olisi selvinnyt yksinään, herää kysymys, missä se isä on? Tai isovanhemmat? Vai oletko ollut heillä keittiöpiikana muun "arvokkaamman" porukan kenties juhliessa? Anteeksi vain hieman piikikäs sävyni, mutta viestiäsi lukiessa tuli vahvasti mieleen, että olet vain ilmainen käsipari, joka otetaan esiin vain silloin, kun itse ollaan avun tarpeessa. Muun ajan saat odotella, milloin serkku suvaitsee ottaa yhteyttä.
Sinun sijassasi suostuisin kyllä kummiksi, mutta ilmoittaisin selvästi kummiuden "ehdot". Jos se ei lapsen äidille sovi, johtopäätös on se, että hän olikin vain ilmaisen piian tarpeessa.
auttamaan serkkuasi, on lupaus periaatteessa pidettävä.
Toisaalta, lupauksen voi myös perua, mikäli katsot, että serkkusi on pettänyt lupauksensa sinulle.
Huomioiden sen, että halusit kieltäytyä koko hommasta ja vasta maanittelun jälkeen lupauduit.
Suurin syy lupaukseesi lienee se, että näet vauvan?
Mikäli näin, niin serkkusi käyttää vauvaansa kiristysvälineenä, jotta saisi sinut tottelemaan oikkujaan.
Serkkusi tosin erehtyy tuosta kummiudesta, sinun ei tarvitse muuta kuin ostaa kastelahja, muu lahjatavara kummin halusta kiinni.
Kummin tehtävä on myös ohjata kummilastaan kristillisellä tiellä.
Voit siis etsiä raamattusi esiin.
Miten muuten on vapaapäiviesi kanssa?
Ovatko jatkossakin yksi viikonloppu kuussa?
Voit silloin varautua siihen, että toimit lastenhoitajana tai vähintään serkkusi tsupparina.
Mikäli kieltäydyt, hän käyttää vauvaa verukkeena, jotta saisi tahtonsa lävitse.
Alkuun palatakseni, itse lähettäisin teksti- tai sähköpostiviestin ja peruisin viestissä viikonlopun (mikäli 23 - 25.5) sopimuksen kuin kummiuden.
Sylikummilla sitten on ensisijainen velvollisuus ottaa lapsi hoitoonsa ja sylikummi on hän, josta otetaan kuva vauva sylissä (muu kuin lapsen äiti tai isä) kastetilaisuudessa.
Mielestäni ei ole normaalia, että eristäytyvät tuolla tavoin.
Kirjoituksesi perusteella he ovat syystä tai toisesta eristäneet sinut, ei muita sukulaisia.
Se vielä, kun olitte sopineet päivän jolloin kävisit katsomassa lasta, miksi soitit?
Olisit kävellyt oven taakse ja soittanut ovikelloa. Eihän serkkusi ollut perunut tapaamista, vaikka ei vastannut puhelimeen.