Olen pohtinut oman koiran ottamista jne jne jne. useamman vuoden. Nyt sitten päätin sen ottaa, ja alunperin ajattelin kultaistanoutajaa. Kuitenkin kaverini kertoi heidän labbisnartullaan teetettävän pentuja, ja näin ollen "varasin" yhden. Aikaisempia kokemuksia mulla on suomenajokoirista, karjalankarhukoirasta, fieldspanielista ja norwichinterrieristä. Perheessä ollut siis moisia rotuja, vaan nyt 17-vuotiaana siis oman koiran hankintaan olen päätynyt.
Labbiksesta mulla ei siis kokemusta ole (paitsi että tällä kaverillani siis sellainen on, jolta pentua olen ottamassa). Olisi siis kiva tietää kokemuksia koirasta? Kertokaapa labbiksienne elämäntarinoita yms vinkkej tulevalle omistajalle. :)
Hyvää kesää kaikille!
Labradorinnoutaja
tulossa taloon
72
38546
Vastaukset
- on talossa
Juu meidän perheessä on labbisuros, kohta 1,5-vuotias. Todella kiltti nykyään ja aina tullut hyvin toimeen ihmisten kanssa. Tosin se saatta pelottaa vieraita ihmisiä ja koiria tolla ylisosiaalisuudellaan :D kuitenkin joskus 7-11kk ikäsenä ihan hirvittävä murkkuvaihe päällä: sai kauheita kohtauksia, hyppi ja ryntäili hullunkiilto silmissä ja leuat louskuen yritti näykkiä. Meni ohi kyllä lähestyttäessä tota vuoden ikää ja nyt kyllä ihan hyväkäytöksinen. Tuo kammottava murkkuvaihe on kyllä ihan yleistä tolla rodulla, pitää vaan tiukat rajat ja säännöt olla. Meillä oli semmonen käytäntö, että kohtauksen saadessaan koira kiinni ja laitettiin maahan makaamaan, jotta se rauhoittuisi. Tämä siis siksi, koska oli silloin jo niin suurikokoinen, että sellainen suositeltava "syliin ottaminen" ei onnistunut, vaan koiran päällä piti melkein maata, jotta rauhoittuisi.
Meillä ei myöskään ole mitään suurempia tuhoja tehnyt. Kodinhoitohuoneessa, missä sitä päivisin pidetään, se on syönyt tapetteja ja listoja ja taisi joskus viime syksynä pari kaukosäädintä ja kännykääkin tuhota :) pitää vaan olla tarpeeksi aivojumppaa ja leikkimistä, niin ei tuhojakaan pääse syntymään :D
Labbiksille koulutus on tärkeetä, että niille pärjää, ovat niin isokokoisia. Myöskin syöttämisessä on oltava tarkkana, ettei pääse kasvamaan liikaa pentuvaiheessa, nivelet menee paskaks muuten :s
Meillä oli myös tossa uhmaiässä niin, että meijän iskällä oli siihen suurin auktoriteetti, mutta kyllä hyvin pärjäsin sen kanssa itsekin, oon 17 vuotta. Meijän iskä on kyllä aina ollut meidän koiralle laumanjohtaja. Suosittelen kyllä labbiksen ottamista. Hyvän ja tiukan koulutuksen jälkeen se on ihana ja luotettava perheenjäsen :)
Onnea tulevan labbiksesi kanssa! - koira
Onnea hyvästä valinnasta!
Labradorinnoutaja jakautuu käyttö- ja näyttelylinjaiseen, kumpaako olet ottamassa?
Ajatteliko harrastaa koiralla mitään? Saatko sille paperit vai onko ne paperittomat pennut?
Labradorinnoutaja on helppo koira ensimmäiseksi koiraksi. Se on kiltti, mutta tahdonvoimaa siltä myös löytyy. Se todellakin kasvaa kohtalaisen suureksi, joten kannatta aloittaa koulutus melko pian.
Labradorinnoutaja on energinen rotu joka vaatii koulutusta, joten se kuvaus "rauhallinen naapurin Musti" on hyvin koulutettu koira. Labradorinnoutaja ei ole synnynnäisesti hyväkäytöksinen. Mutta mikä parasta, se on erittäin helposti koulutettavissa oleva koira!
Ja koska koiralla on energiaa todella paljon, suosittelen varautumaan siihen että se saattaa pahimmassa pentuiässään tehdä tuhoja. Joten kannattaa varjella tavaroita siltä. Monet ovat laittaneet sisustusta uusiksi mm. kaapin alareunat purtu ja matot purettu tms... Joten jos säästyt sillä, että se syö sinulta vain yhden kenkäparin, voit tällöin onnitella itseäsi!
JA MUISTA! ETenkin jos sinulla on näyttelylinjainen labradorinnoutaja, ihmiset yleensä sanovat sitä lihavaksi. Mutta sillä on "tynnyrimäinen" luusto joten se näyttää "tietämättömien" silmään lihavalta.
Muista, että sinä olet se joka määrää paljonko koira syö. Sinun tulee huolehtia, että koira saa ruokaa riittävästi liikuntaan nähden ja SINÄ huolehdit ennen kaikkea siitä ettei se syö liikaa. Jos labbis saa päättää paljonko syö, niin 15 kg kuivaruokasäkki on pian tyhjä! Ahneus ja syömisen ilo näyttää periytyvän niillä geeneissä, samoin kuin ainainen iloisuus.
Mutta voin sanoa ettei mikään voita sitä tunneta kun labbis heiluttaa sinulle häntää kun menet kotiin. Ja se häntä heiluu jatkuvasti -taukoamatta! Ne ovat aina niin iloisia kavereita ;)
Suosittelen ottamaan paikalliseen noutajayhdistykseen yhteyttä ja menemään koulutukseen heti pentuna sen kanssa kun rokotukset on kunnossa!- tuikkulainen
Juu, meidänkin labbista haukuttiin tosi lihavaksi mätsäreissä ja kuitenkin kasvattaja muutkin lapukan omistajat ovat sanoneet ettei ole lihava vaan raamikas ja rintakehä on hyvänkokoinen. Kertokaahan paljon annatte ruokaa ja mitä ruokaa? meillä royal caninia ja aikuisten ja annamme 2kertaa ,kerralla noin.4dl
- 1 labbis
tuikkulainen kirjoitti:
Juu, meidänkin labbista haukuttiin tosi lihavaksi mätsäreissä ja kuitenkin kasvattaja muutkin lapukan omistajat ovat sanoneet ettei ole lihava vaan raamikas ja rintakehä on hyvänkokoinen. Kertokaahan paljon annatte ruokaa ja mitä ruokaa? meillä royal caninia ja aikuisten ja annamme 2kertaa ,kerralla noin.4dl
Täytyy oppia tuntemaan labukkasi onko lihava vai ei yleisohje ettei kylkiluiden päällä saa olla läskiä niiden pitää tuntua ei näkyä siinä perusohje. jos labukoita kauemmin on seurannut osaa päätellä kauempaakin onko koira liian lihava ja minkä tyylinen on pärjääkö "näyttelyssä" mätsäreiden tuomarin ammattitaidon voi kyseenalaistaa ky tapauksessa.
- Labradorinnoutajan omistaja
Moi,
Juu hyvän valinnan oot tosiaan tehnyt! Meikäläisellä on 2-vuotias keltanen labbis narttu.
Edellinenkin vastaaja kertoi "murkkuiästä", joka heidän koiralla oli ollut. Meillä oli sama juttu, mutta kyllä se siitä ohi meni, vaikka äiti oli jo sitä mieltä että se on täys hullu.
Uhmaikääkään ei ole kaikilla yksilöillä eli suosittelen labbista lämpimästi!
Kun pentua valitset niin kannattaa jo etukäteen miettiä, että otatko mustan, keltaisen vai ruskean, eikä kaikkia värejä luultavasti edes synny. Sitten että otatko nartun vai uroksen. Urokset pissailee lyhtypylväisiin ym ja nartuilla on juoksu pari kertaa vuodessa. Molemmissa hyvät ja huonot puolet. Meillä on narttu. Itse pidän enemmän niistä. Mutta toivotan onnea tulevalle omistajalle!- Pionipimu
Saataa tuntua hassulta, että edellisessä viestissä kannustetaan pennnun hankinnassa ensin päättämään se, haluaako mustan, ruskean vai keltaisen labbiksen. Sanotaan, että ruskeat ovat väreistä tempperamenttisimpia. Epäilen, että asiaa olisi järjestelmällisesti tutkittu - siis sitä, että periytyykö värin geenin mukana myös joku käyttäytymistä määrittävä geeni.
Sen sijaan, väri vaikuttaa siihen, miten hyvin koiran kasvojen ilmeet näkyvät. Mitä ilmeikkäämmmät kasvot, sitä helpompaa sinun ja ympäristön koirien on lukea ja tulkita koirasi mielenliikkeitä. Täysin mustien ja täysin valkoisten koirien ilmeet eivät kasvoilla juuri näy, koska turkki on yksivärinen ja tärkeät silmäkulmien sekä otsan tummemmat kohdat puuttuvat.
Vaaleasta koirasta myös erotat kesällä mahdolliset punkit ja ehdit poimia ne pois. Myös lika erottuu, joten kotisi säilyy puhtaampana.
Mielestäni keltainen labbis on paras juuri ilmeikkyytensä vuoksi. Siltä ei ole riistetty suden naaman ilmeikkyyttä, joka on merkittävimpiä välineitä koirayksilöiden välisessä viestinnässä.
Labbis on lahjakas viestiä ja osaa koiran kielen täydellisesti. Tuo hännän heilutus on juuri sitä, mutta vain yksi osa.
Varo labbiksesi kanssa sellaisia koirarotuja, joilta on riistetty kyvyt kommunikoida kasvoillaan ja tulkita toissten koirien ilmeitä ja eleitä. Tämä koskee ainakin ns. taistelu- ja tappajakoiria, mutta myös rottweilereita ja dobbereita. Niiltä puuttuvat geneettisesti (osin taikka kokonaan) altruistiset ("empaattiset") kyvyt ja ne voivat hyökätä estotta ja purra hyvin pahasti, jos tilaisuus tulee. - vai että niiin, pfff -_-
Pionipimu kirjoitti:
Saataa tuntua hassulta, että edellisessä viestissä kannustetaan pennnun hankinnassa ensin päättämään se, haluaako mustan, ruskean vai keltaisen labbiksen. Sanotaan, että ruskeat ovat väreistä tempperamenttisimpia. Epäilen, että asiaa olisi järjestelmällisesti tutkittu - siis sitä, että periytyykö värin geenin mukana myös joku käyttäytymistä määrittävä geeni.
Sen sijaan, väri vaikuttaa siihen, miten hyvin koiran kasvojen ilmeet näkyvät. Mitä ilmeikkäämmmät kasvot, sitä helpompaa sinun ja ympäristön koirien on lukea ja tulkita koirasi mielenliikkeitä. Täysin mustien ja täysin valkoisten koirien ilmeet eivät kasvoilla juuri näy, koska turkki on yksivärinen ja tärkeät silmäkulmien sekä otsan tummemmat kohdat puuttuvat.
Vaaleasta koirasta myös erotat kesällä mahdolliset punkit ja ehdit poimia ne pois. Myös lika erottuu, joten kotisi säilyy puhtaampana.
Mielestäni keltainen labbis on paras juuri ilmeikkyytensä vuoksi. Siltä ei ole riistetty suden naaman ilmeikkyyttä, joka on merkittävimpiä välineitä koirayksilöiden välisessä viestinnässä.
Labbis on lahjakas viestiä ja osaa koiran kielen täydellisesti. Tuo hännän heilutus on juuri sitä, mutta vain yksi osa.
Varo labbiksesi kanssa sellaisia koirarotuja, joilta on riistetty kyvyt kommunikoida kasvoillaan ja tulkita toissten koirien ilmeitä ja eleitä. Tämä koskee ainakin ns. taistelu- ja tappajakoiria, mutta myös rottweilereita ja dobbereita. Niiltä puuttuvat geneettisesti (osin taikka kokonaan) altruistiset ("empaattiset") kyvyt ja ne voivat hyökätä estotta ja purra hyvin pahasti, jos tilaisuus tulee.Oli kyllä nyt ihan pakko vastata tähän Pionipimun viestiin, että tiedätkö mistä puhut, kun sanot ettei rotikalla olisi ilmeitä, joilla kommunikoida? On kokemusta jo kahdesta rottiksesta, nartusta ja uroksesta, ja varsinkin toi narttu ilmoitti kyllä selvästi ilmeillä mitä mieltä oli asiasta, joskus tuntui kuin se olisi ymmärtänyt ihmisen puheenkin täydellisesti :D btw, meillä on kans puol vuotias labbisuros ja veljellä on kuukauden vanhempi rotikka uros ja hienosti tulevat toimeen (ainakin vielä). Voi sitä leikin riemua :DD
- Pionipimu
vai että niiin, pfff -_- kirjoitti:
Oli kyllä nyt ihan pakko vastata tähän Pionipimun viestiin, että tiedätkö mistä puhut, kun sanot ettei rotikalla olisi ilmeitä, joilla kommunikoida? On kokemusta jo kahdesta rottiksesta, nartusta ja uroksesta, ja varsinkin toi narttu ilmoitti kyllä selvästi ilmeillä mitä mieltä oli asiasta, joskus tuntui kuin se olisi ymmärtänyt ihmisen puheenkin täydellisesti :D btw, meillä on kans puol vuotias labbisuros ja veljellä on kuukauden vanhempi rotikka uros ja hienosti tulevat toimeen (ainakin vielä). Voi sitä leikin riemua :DD
..on se, mihin viittäsin, en tarkoittanutkään sen väriä. Kaikkihan tietävät, että rotikalla on ilmeitä hyvin korostavat merkit!
Halusin väriteoriani yhteydessä varoittaa uutta koiran omistajaa muistakin jalostuksen tuottamista ominaisuuksista, joiden puuttuminen pilaa koiran mahdollisuutta ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Rotikoilla merkittävän usein tavattava luonteen dominanssi ("empatian puute") on juuri sellainen ominaisuus (tätä käsitellään mm. netissä löytyvässä, suomalaisessa esseessä rottweilereista).
Ohessa myös tarkistettua uutisointia rotikka-tapauksista, juuri sinulle, ole hyvä:
Rottweiler; jakson 1.8.2007–20.1. 2009 puremisia
Rottweiler puri mäyräkoiran hengiltä
Rottweiler syöksyi mäyräkoiran kimppuun Kemissä maanantaina. Yhteenotto oli niin voimakas, että pienempi koira menehtyi puruvammoihin. Rottweiler oli syöksynyt ennalta varoittamatta suoraan... [Pohjolan Sanomat 20.1.2009]
Rottweiler puri naista koiranäyttelyssä
Omistajaltaan irti päässyt rottweileruros puri naista reiteen sunnuntaina koiranäyttelyssä Kajaanissa. Puremisen jälkeen omistaja poistui paikalta koirineen… [Kainuun Sanomat 12.1.2009]
Raivostunut koira puri kolmea metrossa
Miehen epäillään usuttaneen rottweilerin mieskolmikon päälle metrossa Helsingissä. Yksi miehistä sai pureman käteen, toinen ranteeseen ja kolmas kyynärvarteen sekä lonkkaan. Vartijat taltuttivat hurjistuneen koiran kaasusuihkeella. Poliisi... [Iltalehti 12.12.2008]
Rottweiler puri sormen poikki
Vapaana ollut rottweiler hyökkäsi lapinkoiraa ulkoiluttaneen naisen kimppuun Joensuussa. Rottweilerin kanssa liikkunut nuori nainen huusi koiransa perään, mutta se ei totellut. Rouva tarttui lapinkoiraansa kaulapannasta. Rottweiler hyökkäsi kuitenkin lapinkoiran niskaan ja puri samalla rouvaa etusormeen. Rottweiler ehti purra iäkästä rouvaa etusormeen niin pahasti, että sormi jäi roikkumaan kädestä... [Karjalainen 25.10.2008]
Koira hyökkäsi koiran ja omistajan kimppuun Muhoksella
Koira hyökkäsi toisen koiran ja sen omistajan kimppuun Muhoksen keskustassa. Pihassa irrallaan ollut rottweiler-koira hyökkäsi ensin toisen koiran kimppuun. Kun omistaja suojasi lapinkoiraansa omalla ruumiillaan, rottweiler kävi kiinni naisen käsivarteen. Poliisi ei ole vielä tavoittanut rottweilerin omistajaa. [Kaleva 5.9.2008]
Rottweilerit hyökkäsivät kimppuun - nainen yhä sairaalassa
Kaksi rottweileria hyökkäsi yhtäkkiä naisen kimppuun Parikkalassa. Pihalta ilmestyneet kaksi rottweileria alkoivat hyppiä naisen päälle. Vammat olivat niin pahat, että hän on edelleen sairaalassa.. [Ilta Sanomat 29.8.2008]
Rottweiler puri naista
Rottweileriksi epäilty koira kävi naisen kimppuun eilen keskellä päivää Kotkassa. Koira puri keski-ikäistä kotkalaisnaista käteen niin pahasti, että tämä joutui hoidattamaan vammaa sairaalassa. [Ilta Sanomat 3.10.2007]
Rottweiler raateli pojan kuoliaaksi Elimäellä
Kymmenvuotias poika kuoli sunnuntaina rottweilerin hyökättyä hänen kimppuunsa Elimäellä. Kouvolan poliisin mukaan onnettomuus tapahtui kello 13:n aikoihin, kun täysikasvuinen uroskoira kävi talon pihalla pojan kimppuun. Poika menehtyi saamiinsa vammoihin.. [Savon Sanomat 17.3.2008] - kultsu
Pionipimu kirjoitti:
Saataa tuntua hassulta, että edellisessä viestissä kannustetaan pennnun hankinnassa ensin päättämään se, haluaako mustan, ruskean vai keltaisen labbiksen. Sanotaan, että ruskeat ovat väreistä tempperamenttisimpia. Epäilen, että asiaa olisi järjestelmällisesti tutkittu - siis sitä, että periytyykö värin geenin mukana myös joku käyttäytymistä määrittävä geeni.
Sen sijaan, väri vaikuttaa siihen, miten hyvin koiran kasvojen ilmeet näkyvät. Mitä ilmeikkäämmmät kasvot, sitä helpompaa sinun ja ympäristön koirien on lukea ja tulkita koirasi mielenliikkeitä. Täysin mustien ja täysin valkoisten koirien ilmeet eivät kasvoilla juuri näy, koska turkki on yksivärinen ja tärkeät silmäkulmien sekä otsan tummemmat kohdat puuttuvat.
Vaaleasta koirasta myös erotat kesällä mahdolliset punkit ja ehdit poimia ne pois. Myös lika erottuu, joten kotisi säilyy puhtaampana.
Mielestäni keltainen labbis on paras juuri ilmeikkyytensä vuoksi. Siltä ei ole riistetty suden naaman ilmeikkyyttä, joka on merkittävimpiä välineitä koirayksilöiden välisessä viestinnässä.
Labbis on lahjakas viestiä ja osaa koiran kielen täydellisesti. Tuo hännän heilutus on juuri sitä, mutta vain yksi osa.
Varo labbiksesi kanssa sellaisia koirarotuja, joilta on riistetty kyvyt kommunikoida kasvoillaan ja tulkita toissten koirien ilmeitä ja eleitä. Tämä koskee ainakin ns. taistelu- ja tappajakoiria, mutta myös rottweilereita ja dobbereita. Niiltä puuttuvat geneettisesti (osin taikka kokonaan) altruistiset ("empaattiset") kyvyt ja ne voivat hyökätä estotta ja purra hyvin pahasti, jos tilaisuus tulee.No hehheh pionipimun väriteorialle! :) Labradorinnoutajan luonne kun ei turkin väristä ole kiinni vaan vankasti vanhemmiltaan perittyä. Oman tärkeän panoksensa on antanut kasvattaja pennun elämän alkutaipaleella 7-8 viikkoiseksi ja jatko onkin sitten kiinni tulevasta omistajasta.
Ruskeiden labradorien "temperamenttisuus" johtuu suureksi osaksi siitä, että väri on valitettavasti ns. muotiväri ja kysyntää riittää...
Ja kaikkihan ymmärtävät kysynnän lisäävän tarjontaa, joten tarjontaa lisätään - ja lisätään ...
Laadusta ei vaan aina pidetä/ei ole pidetty niin kovasti kiinni...
Muuten, jos pionipimu ei osaa tulkita mustan koiran ilmeitä niin minä kyllä vakavasti neuvoisin hankkimaan vahvemmat silmälasit! :) - Pionipimu
kultsu kirjoitti:
No hehheh pionipimun väriteorialle! :) Labradorinnoutajan luonne kun ei turkin väristä ole kiinni vaan vankasti vanhemmiltaan perittyä. Oman tärkeän panoksensa on antanut kasvattaja pennun elämän alkutaipaleella 7-8 viikkoiseksi ja jatko onkin sitten kiinni tulevasta omistajasta.
Ruskeiden labradorien "temperamenttisuus" johtuu suureksi osaksi siitä, että väri on valitettavasti ns. muotiväri ja kysyntää riittää...
Ja kaikkihan ymmärtävät kysynnän lisäävän tarjontaa, joten tarjontaa lisätään - ja lisätään ...
Laadusta ei vaan aina pidetä/ei ole pidetty niin kovasti kiinni...
Muuten, jos pionipimu ei osaa tulkita mustan koiran ilmeitä niin minä kyllä vakavasti neuvoisin hankkimaan vahvemmat silmälasit! :)Miksei mielestäsi voisi olla niin, että umpimusta väri voi hankaloittaa koirien keskinäistä kommunikaatiota? Sudethan eivät ole koskaan mustia! Niiden naaman ilmeet ovat hyvin tärkeitä niiden viestinnässä - otsarypyt, kurtut ym. näkyvät kirjavassa turkissa helposti.
Esimerkki yhdestä värin käytöstä jalostuksessa:
dogo argentino on umpivalkoinen ja se tekee sen naamata ilmeettömän, "haamumaisen".
Dogohan ei varoita ääntelyllä, ennen kun se hyökkää. Eli, tässä tapauksessa värillä on muu kuin koristeellinen tarkoitus: se on naamio - jonka alla asuu tehokas hyökkääjä.
Tiedän usean koiran - ja vielä useamman ihmisen - pelkäävän mustia koiria. miksiköhän? Onko musta pelottava väri sinänsä? Musta on sekin naamio - vain silmät vilkkuvat jossain, kuono kiiltää.. Keltaista labbista on taas koirapelkoisenkin mukava katsoa: kaikki on heti ja hämärässäkin luettavissa naamalta, jossa "kulmakarvat", otsarypyt, nauravat huulet ym. erottuvat.
Harmittelen puolestas, ettei uusia aivoja ei vielä myydä missään, heh heh!
Oma koirani haukkuu afrikkalaisia (vieläkin, mutta tottumassa). - kultsu
Pionipimu kirjoitti:
Miksei mielestäsi voisi olla niin, että umpimusta väri voi hankaloittaa koirien keskinäistä kommunikaatiota? Sudethan eivät ole koskaan mustia! Niiden naaman ilmeet ovat hyvin tärkeitä niiden viestinnässä - otsarypyt, kurtut ym. näkyvät kirjavassa turkissa helposti.
Esimerkki yhdestä värin käytöstä jalostuksessa:
dogo argentino on umpivalkoinen ja se tekee sen naamata ilmeettömän, "haamumaisen".
Dogohan ei varoita ääntelyllä, ennen kun se hyökkää. Eli, tässä tapauksessa värillä on muu kuin koristeellinen tarkoitus: se on naamio - jonka alla asuu tehokas hyökkääjä.
Tiedän usean koiran - ja vielä useamman ihmisen - pelkäävän mustia koiria. miksiköhän? Onko musta pelottava väri sinänsä? Musta on sekin naamio - vain silmät vilkkuvat jossain, kuono kiiltää.. Keltaista labbista on taas koirapelkoisenkin mukava katsoa: kaikki on heti ja hämärässäkin luettavissa naamalta, jossa "kulmakarvat", otsarypyt, nauravat huulet ym. erottuvat.
Harmittelen puolestas, ettei uusia aivoja ei vielä myydä missään, heh heh!
Oma koirani haukkuu afrikkalaisia (vieläkin, mutta tottumassa).Joo, jospas jätettäisi sudet omaan rauhaansa ja keskityttäisiin tässä topicissa vain noutajakoiriin, eiks joo...
Minä kun olen 'katsellut' niin keltaisen kuin mustankin koiran ilmeitä ja keskinäistä kommunikointia liki kolmenkymmenen vuoden ajan, joten tuo jostain ihmeestä johtuva värifiksaatiosi on kyllä täyttä puppua ainakin noutajista puheenollen!
Etologeja on vähän joka lähtöön ja niin on ihmisiäkin, jotka kritiikittömästi uskovat kaikkeen lukemaansa... :) - pffff.....
Pionipimu kirjoitti:
..on se, mihin viittäsin, en tarkoittanutkään sen väriä. Kaikkihan tietävät, että rotikalla on ilmeitä hyvin korostavat merkit!
Halusin väriteoriani yhteydessä varoittaa uutta koiran omistajaa muistakin jalostuksen tuottamista ominaisuuksista, joiden puuttuminen pilaa koiran mahdollisuutta ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Rotikoilla merkittävän usein tavattava luonteen dominanssi ("empatian puute") on juuri sellainen ominaisuus (tätä käsitellään mm. netissä löytyvässä, suomalaisessa esseessä rottweilereista).
Ohessa myös tarkistettua uutisointia rotikka-tapauksista, juuri sinulle, ole hyvä:
Rottweiler; jakson 1.8.2007–20.1. 2009 puremisia
Rottweiler puri mäyräkoiran hengiltä
Rottweiler syöksyi mäyräkoiran kimppuun Kemissä maanantaina. Yhteenotto oli niin voimakas, että pienempi koira menehtyi puruvammoihin. Rottweiler oli syöksynyt ennalta varoittamatta suoraan... [Pohjolan Sanomat 20.1.2009]
Rottweiler puri naista koiranäyttelyssä
Omistajaltaan irti päässyt rottweileruros puri naista reiteen sunnuntaina koiranäyttelyssä Kajaanissa. Puremisen jälkeen omistaja poistui paikalta koirineen… [Kainuun Sanomat 12.1.2009]
Raivostunut koira puri kolmea metrossa
Miehen epäillään usuttaneen rottweilerin mieskolmikon päälle metrossa Helsingissä. Yksi miehistä sai pureman käteen, toinen ranteeseen ja kolmas kyynärvarteen sekä lonkkaan. Vartijat taltuttivat hurjistuneen koiran kaasusuihkeella. Poliisi... [Iltalehti 12.12.2008]
Rottweiler puri sormen poikki
Vapaana ollut rottweiler hyökkäsi lapinkoiraa ulkoiluttaneen naisen kimppuun Joensuussa. Rottweilerin kanssa liikkunut nuori nainen huusi koiransa perään, mutta se ei totellut. Rouva tarttui lapinkoiraansa kaulapannasta. Rottweiler hyökkäsi kuitenkin lapinkoiran niskaan ja puri samalla rouvaa etusormeen. Rottweiler ehti purra iäkästä rouvaa etusormeen niin pahasti, että sormi jäi roikkumaan kädestä... [Karjalainen 25.10.2008]
Koira hyökkäsi koiran ja omistajan kimppuun Muhoksella
Koira hyökkäsi toisen koiran ja sen omistajan kimppuun Muhoksen keskustassa. Pihassa irrallaan ollut rottweiler-koira hyökkäsi ensin toisen koiran kimppuun. Kun omistaja suojasi lapinkoiraansa omalla ruumiillaan, rottweiler kävi kiinni naisen käsivarteen. Poliisi ei ole vielä tavoittanut rottweilerin omistajaa. [Kaleva 5.9.2008]
Rottweilerit hyökkäsivät kimppuun - nainen yhä sairaalassa
Kaksi rottweileria hyökkäsi yhtäkkiä naisen kimppuun Parikkalassa. Pihalta ilmestyneet kaksi rottweileria alkoivat hyppiä naisen päälle. Vammat olivat niin pahat, että hän on edelleen sairaalassa.. [Ilta Sanomat 29.8.2008]
Rottweiler puri naista
Rottweileriksi epäilty koira kävi naisen kimppuun eilen keskellä päivää Kotkassa. Koira puri keski-ikäistä kotkalaisnaista käteen niin pahasti, että tämä joutui hoidattamaan vammaa sairaalassa. [Ilta Sanomat 3.10.2007]
Rottweiler raateli pojan kuoliaaksi Elimäellä
Kymmenvuotias poika kuoli sunnuntaina rottweilerin hyökättyä hänen kimppuunsa Elimäellä. Kouvolan poliisin mukaan onnettomuus tapahtui kello 13:n aikoihin, kun täysikasvuinen uroskoira kävi talon pihalla pojan kimppuun. Poika menehtyi saamiinsa vammoihin.. [Savon Sanomat 17.3.2008]Meneehän tää nyt offtopiciks, mut suurena rottweilerin ystävänä pakko jatkaa ja kysyä: Pionipimu, onko sulla minkäänlaista kokemusta rottiksesta? Kaikenlaista tietoa oot näköjään netistä haravoinnut, mutta kyllähän tota juttua "tappaja-rottweileristä" löytyy... esim. tuo viimenen uutinen, ihme ku ei mainittu, että koiran korvasta löytyi 11 niittiä =/ tästä en ole siis täysin varma, mutta en ihmettelisikään, sillä kyllä asialle jokin syy aina on. Mutta miksi esimerkiksi kultaisellanoutajalla ei ole yhtä hurjaa mainetta kuin rotikalla, vaikka puree ihmistä suhteessa useammin kuin rottweiler?
Sanoisin, että kasvatuksen puute on suurin tekijä näissä hyökkäsytapauksissa. Ja labbis ei pure yhtä usein kun rottweiler (tai siitä ei uutisoida) mutta ovathan noiden käyttötakoituksetkin aivan erilliaset, koska labukka ei ole mikään vahtikoira. Mutta varmaa on se, että kummastakin saat huonotapaisen jättäällä kasvatuksen!
Tiukan kasvatuksen omaava rotikka on todella mukava kaveri ja pentuaika on paljon helpompi kuin labbiksella :D - EeBb
Pionipimu kirjoitti:
Saataa tuntua hassulta, että edellisessä viestissä kannustetaan pennnun hankinnassa ensin päättämään se, haluaako mustan, ruskean vai keltaisen labbiksen. Sanotaan, että ruskeat ovat väreistä tempperamenttisimpia. Epäilen, että asiaa olisi järjestelmällisesti tutkittu - siis sitä, että periytyykö värin geenin mukana myös joku käyttäytymistä määrittävä geeni.
Sen sijaan, väri vaikuttaa siihen, miten hyvin koiran kasvojen ilmeet näkyvät. Mitä ilmeikkäämmmät kasvot, sitä helpompaa sinun ja ympäristön koirien on lukea ja tulkita koirasi mielenliikkeitä. Täysin mustien ja täysin valkoisten koirien ilmeet eivät kasvoilla juuri näy, koska turkki on yksivärinen ja tärkeät silmäkulmien sekä otsan tummemmat kohdat puuttuvat.
Vaaleasta koirasta myös erotat kesällä mahdolliset punkit ja ehdit poimia ne pois. Myös lika erottuu, joten kotisi säilyy puhtaampana.
Mielestäni keltainen labbis on paras juuri ilmeikkyytensä vuoksi. Siltä ei ole riistetty suden naaman ilmeikkyyttä, joka on merkittävimpiä välineitä koirayksilöiden välisessä viestinnässä.
Labbis on lahjakas viestiä ja osaa koiran kielen täydellisesti. Tuo hännän heilutus on juuri sitä, mutta vain yksi osa.
Varo labbiksesi kanssa sellaisia koirarotuja, joilta on riistetty kyvyt kommunikoida kasvoillaan ja tulkita toissten koirien ilmeitä ja eleitä. Tämä koskee ainakin ns. taistelu- ja tappajakoiria, mutta myös rottweilereita ja dobbereita. Niiltä puuttuvat geneettisesti (osin taikka kokonaan) altruistiset ("empaattiset") kyvyt ja ne voivat hyökätä estotta ja purra hyvin pahasti, jos tilaisuus tulee.Mites sitten pystyvät keskenään kommunikoimaan ja eleitä tulkitsemaan keltaiset ja ruskeat pennut, kun emänsä on MUSTA?
Pentuparat ihan pallo hukassa sun väriteoriasi mukaan! :) :) - ihmeissään.....
Pionipimu kirjoitti:
Saataa tuntua hassulta, että edellisessä viestissä kannustetaan pennnun hankinnassa ensin päättämään se, haluaako mustan, ruskean vai keltaisen labbiksen. Sanotaan, että ruskeat ovat väreistä tempperamenttisimpia. Epäilen, että asiaa olisi järjestelmällisesti tutkittu - siis sitä, että periytyykö värin geenin mukana myös joku käyttäytymistä määrittävä geeni.
Sen sijaan, väri vaikuttaa siihen, miten hyvin koiran kasvojen ilmeet näkyvät. Mitä ilmeikkäämmmät kasvot, sitä helpompaa sinun ja ympäristön koirien on lukea ja tulkita koirasi mielenliikkeitä. Täysin mustien ja täysin valkoisten koirien ilmeet eivät kasvoilla juuri näy, koska turkki on yksivärinen ja tärkeät silmäkulmien sekä otsan tummemmat kohdat puuttuvat.
Vaaleasta koirasta myös erotat kesällä mahdolliset punkit ja ehdit poimia ne pois. Myös lika erottuu, joten kotisi säilyy puhtaampana.
Mielestäni keltainen labbis on paras juuri ilmeikkyytensä vuoksi. Siltä ei ole riistetty suden naaman ilmeikkyyttä, joka on merkittävimpiä välineitä koirayksilöiden välisessä viestinnässä.
Labbis on lahjakas viestiä ja osaa koiran kielen täydellisesti. Tuo hännän heilutus on juuri sitä, mutta vain yksi osa.
Varo labbiksesi kanssa sellaisia koirarotuja, joilta on riistetty kyvyt kommunikoida kasvoillaan ja tulkita toissten koirien ilmeitä ja eleitä. Tämä koskee ainakin ns. taistelu- ja tappajakoiria, mutta myös rottweilereita ja dobbereita. Niiltä puuttuvat geneettisesti (osin taikka kokonaan) altruistiset ("empaattiset") kyvyt ja ne voivat hyökätä estotta ja purra hyvin pahasti, jos tilaisuus tulee.Minulla on labradorinnoutaja joka on leikkinyt pennusta asti doberin kanssa ja mitään ei ole tulllut. Doberi on nuorempi ja meidän mamma laitaa sen aina aisoihin jos menee överiksi.
Meidän mamma on vain vuoden sitä vanhempi ja toinen alistuu heti kun mamma komentaa. - Niinuli
ihmeissään..... kirjoitti:
Minulla on labradorinnoutaja joka on leikkinyt pennusta asti doberin kanssa ja mitään ei ole tulllut. Doberi on nuorempi ja meidän mamma laitaa sen aina aisoihin jos menee överiksi.
Meidän mamma on vain vuoden sitä vanhempi ja toinen alistuu heti kun mamma komentaa.labradori, joka leikki koko pentuaikansa samanikäisen rottiksen kanssa.
Sitten kun pojat olivat noin 1 vuotiaita, alkoi rotikka kiusata labbista. Se hyökkäsi kurkkuun. Päätin silloin, etten ikinä luota moisiin elukoihin. Ja ahjänä on siitä asti pysyttykin!
uudelle omistajalle siis: valitse noutajan seura tarkkaan, kun se alkaa aikuistua! Noutajaa ei saa kiusata liian kovilla kavereilla. Se on sen luonteen vastaista. - M.M.
EeBb kirjoitti:
Mites sitten pystyvät keskenään kommunikoimaan ja eleitä tulkitsemaan keltaiset ja ruskeat pennut, kun emänsä on MUSTA?
Pentuparat ihan pallo hukassa sun väriteoriasi mukaan! :) :)Minusta "Pioni"- niminen kirjoittaja on oikeassa siinä, että
a) luonnossa tuskin näkee mustaa koiraeläintä, vrt. sudet, kojootit. Villit ja villiintyneet koirakannat ovat useimmiten väriltään rusehtavia (vrt. kulkukoirat tai dingo). Ehkä tällä ilmiöllä on kuin onkin jokin merkitys, jos vain immeinen suostuisi tajuamaan sen.
b) Koira viestii hirmuisen paljon kasvoillaan (lukuun ottamatta ylijalostetut, esim. hyvin karvanaamaiset tai ryppynaamaiset rodut). Minusta ainakin on kiva nähdä koiran kasvojen ilmeet. Salukit ovat mestareita kehonkielessä muutenkin, niin varmaan useet muutkin rodut.
c) Itselläni on siis salukeja, ja toinen pojista pelkää juuri noita mustia koiria, vaikka sille ei ole mitään tapahtunut. Ystävän bisonilla sama juttu ja ilman järkisyytä, jota olemme joskus mietiskelleet.
d) Ilman tutkimustakin voin kertoa, että monet ihmiset, varsinkin lapset, pelkäävät mustia koiria luonnostaan. Ehkä se on primitiivistä? Iso ja musta koetaan pelottavammaksi kuin ruskean värinen. Ulkomailla asunut ystäväpariskunta omistaa kaksi mustaa labradoria. Maassa, jossa he asuivat, näet riitti, että pihalla on iso musta koira ja sitä todella kunnioitettiin.
e) Kukaan ei kai ole tässä keskusteluketjussa yrittänyt väittää, että väri olisi niin tärkeä, että ruskea emokoira ei voisi ymmärtää mustia pentujaan.
f) Idiootit ovat asia erikseen.
Hyvää syksyä koirille ja koiraihmisille tv: Reiska, Älli & Mikke - 1970
Mulla on 1,5 vuotias labbis-tyttö. Oppivainen, iloinen koira, mutta valikoiva opinnoissaan. Koulutuksessa pitää olla määrätietoinen, mielellään se ottaa vallan omistajaltaan. Suurikokoisena 25kg - 30kg, se ei ole helppo pideltävä. Vahva niska ja leuka, repii puut juurineen maasta, kiskominen, vetäminen on sille tyypillistä huvia. Ei ole haukku herkkä, mutta näykkii, nipistelee, hyppii kerjätessään huomiota. Kaikki ruokainen, mikä on haasteellista omistajalle.
Labradorinnoutajan historiaan kannustan tustustumaan.
Pikkuaskareita se tekee kotona mielellään. Labradori on noutaja! Kun olen laittanut pyykit kuivumaan saattaakin olla, että koira on tuonut ne takaisin pyykkikoriin.
Ulkoilua > liikuntaa pitää olla paljon. Muistettava myös, että labbis rakastaa uimista eikä ole nuuka missä räpiköi. Turkki on helppohoitoinen ja kuivuu nopeasti.
Tämä on minun toinen labbis. Koira on iloinen, energinen, ihmisystävällinen, mutta en allekirjoita, että se on helppo koulutettava. Hyvä, toimiva suhde koiran kanssa vaatii päivittäistä ylläpitoharjoitteluaa. - koiraa
meillä on uros labbis joka parhaillaan on siinä murkkuiässä, mutta täytyy sanoa, että lievä sellainen, erittäin kiltti ja perusrauhallinen on luonne. Sanoisin että uros ei välttämättä ole sen vaikeampi kuin narttukaan, vaan on yksilökysymys. Päivisin meillä koira PÄÄSEE tarhaan jossa tosin on vain muutaman tunnin ja työssä olon jälkeen on kotonamme sisällä mutta ollaan huomattu että tarha antaa huomattavasti enemmän virikettä siksi aikaa kun isäntäväki on työssä. Koira pääsee seuraamaan asioita ja on raikkaassa ilmassa, todella koira ainakin meillä on nauttinut valtavasti!! Tuhoja ei ole tehnyt lainkaan.
- 1 labbis
1970 kirjoitti:
Mulla on 1,5 vuotias labbis-tyttö. Oppivainen, iloinen koira, mutta valikoiva opinnoissaan. Koulutuksessa pitää olla määrätietoinen, mielellään se ottaa vallan omistajaltaan. Suurikokoisena 25kg - 30kg, se ei ole helppo pideltävä. Vahva niska ja leuka, repii puut juurineen maasta, kiskominen, vetäminen on sille tyypillistä huvia. Ei ole haukku herkkä, mutta näykkii, nipistelee, hyppii kerjätessään huomiota. Kaikki ruokainen, mikä on haasteellista omistajalle.
Labradorinnoutajan historiaan kannustan tustustumaan.
Pikkuaskareita se tekee kotona mielellään. Labradori on noutaja! Kun olen laittanut pyykit kuivumaan saattaakin olla, että koira on tuonut ne takaisin pyykkikoriin.
Ulkoilua > liikuntaa pitää olla paljon. Muistettava myös, että labbis rakastaa uimista eikä ole nuuka missä räpiköi. Turkki on helppohoitoinen ja kuivuu nopeasti.
Tämä on minun toinen labbis. Koira on iloinen, energinen, ihmisystävällinen, mutta en allekirjoita, että se on helppo koulutettava. Hyvä, toimiva suhde koiran kanssa vaatii päivittäistä ylläpitoharjoitteluaa.Täysi lapsi vielä peruskoulutuksen se vaatii jos haluaa kunnolla käyttäytyvän koiran kouluun kannattaa viedä labbis .Pienien koirien opetuksesta minulla ei ole kokemusta oman kokemukseni mukaan labradori on 1 helpoiten opetettava ja oppiva koira labbarin hössötykseen ei kannata lähteä mukaan.Hihnassa vetäminenkin ym tarpeeton lopuu n 200 harjoituskerran jälkeen aina antaa leipää kuin homma luonnistuu ei taluta ennen kuin koira rauhoittuu eikä vedä.Oman kokemukseni mukaan 5v jälkeen labbari alkaa olla ok kunnossa mikäli on oikein opetettu ja pidetty.
- Heh heh
Pionipimu kirjoitti:
Miksei mielestäsi voisi olla niin, että umpimusta väri voi hankaloittaa koirien keskinäistä kommunikaatiota? Sudethan eivät ole koskaan mustia! Niiden naaman ilmeet ovat hyvin tärkeitä niiden viestinnässä - otsarypyt, kurtut ym. näkyvät kirjavassa turkissa helposti.
Esimerkki yhdestä värin käytöstä jalostuksessa:
dogo argentino on umpivalkoinen ja se tekee sen naamata ilmeettömän, "haamumaisen".
Dogohan ei varoita ääntelyllä, ennen kun se hyökkää. Eli, tässä tapauksessa värillä on muu kuin koristeellinen tarkoitus: se on naamio - jonka alla asuu tehokas hyökkääjä.
Tiedän usean koiran - ja vielä useamman ihmisen - pelkäävän mustia koiria. miksiköhän? Onko musta pelottava väri sinänsä? Musta on sekin naamio - vain silmät vilkkuvat jossain, kuono kiiltää.. Keltaista labbista on taas koirapelkoisenkin mukava katsoa: kaikki on heti ja hämärässäkin luettavissa naamalta, jossa "kulmakarvat", otsarypyt, nauravat huulet ym. erottuvat.
Harmittelen puolestas, ettei uusia aivoja ei vielä myydä missään, heh heh!
Oma koirani haukkuu afrikkalaisia (vieläkin, mutta tottumassa).Tiedoksi vaan sudet voivat olla myös mustia. Olen itse nähnyt luonto ohjemissa.
- emma + molla
koiraa kirjoitti:
meillä on uros labbis joka parhaillaan on siinä murkkuiässä, mutta täytyy sanoa, että lievä sellainen, erittäin kiltti ja perusrauhallinen on luonne. Sanoisin että uros ei välttämättä ole sen vaikeampi kuin narttukaan, vaan on yksilökysymys. Päivisin meillä koira PÄÄSEE tarhaan jossa tosin on vain muutaman tunnin ja työssä olon jälkeen on kotonamme sisällä mutta ollaan huomattu että tarha antaa huomattavasti enemmän virikettä siksi aikaa kun isäntäväki on työssä. Koira pääsee seuraamaan asioita ja on raikkaassa ilmassa, todella koira ainakin meillä on nauttinut valtavasti!! Tuhoja ei ole tehnyt lainkaan.
Hei,
Mulla vähän hätä. Itsellä ruskea labbisnarttu, ei kyllä papereita. Täyttää 3 v ens kuussa. Lonkat ja kyynärät kuvattu ja virheettömät. Hyvä luonne, kuten niillä ruukaa olla. Agilityä harrastetaan vaihtelevalla menestyksellä. Itsellä ollut sen isoisoisoäiti, isoisoäiti ja vielä mummukin hengissä 12v. Eli omia pentuja vuosien taka. Nyt on juoksu tulossa ja kaksi urosta ollut eholla, mutta toinen sai epilepsian ja toisella nivelrikkoa kyynärissä. Eli ei voi käyttää siitokseen. Asumme Oulussa. Mahtaisiko teillä olla kiinnostusta astutushommiin? Onko ollut terve ja nivelet kuvattu? Jos voit auttaa, niin paatko mailia [email protected] - Ruusupimu
Heh heh kirjoitti:
Tiedoksi vaan sudet voivat olla myös mustia. Olen itse nähnyt luonto ohjemissa.
Tämä musta väri tulee kesykoirilta. Susi on siis mennyt jossain vaiheessa riteytymään koirien kanssa. Mutta mikäs siinä, ovat sama laji ja niiden siis kuuluukin vaihtaa geenejä.
- minimona
emma + molla kirjoitti:
Hei,
Mulla vähän hätä. Itsellä ruskea labbisnarttu, ei kyllä papereita. Täyttää 3 v ens kuussa. Lonkat ja kyynärät kuvattu ja virheettömät. Hyvä luonne, kuten niillä ruukaa olla. Agilityä harrastetaan vaihtelevalla menestyksellä. Itsellä ollut sen isoisoisoäiti, isoisoäiti ja vielä mummukin hengissä 12v. Eli omia pentuja vuosien taka. Nyt on juoksu tulossa ja kaksi urosta ollut eholla, mutta toinen sai epilepsian ja toisella nivelrikkoa kyynärissä. Eli ei voi käyttää siitokseen. Asumme Oulussa. Mahtaisiko teillä olla kiinnostusta astutushommiin? Onko ollut terve ja nivelet kuvattu? Jos voit auttaa, niin paatko mailia [email protected]HALOOOOO!!! KUKAAN JÄRKEVÄ EI OSTA PAPERITTOMIA KOIRIA LÄHES 800 E hinnalla jotka ihmiset valitettavasti maksaa ja sillä hinnalla saa jo paperillisen koiran!!! TYHMÄT maksaa paperittomista koirista ja sit itketään näitä juttuja, voi jeesus!! No eikö järki jo sano mitään?????????????? Ensiksi agility ei ole labradorin laji ja jos sitä haluaa harrastaa siitä vain!! Muistatte vain ne EL.Lääkärin kulut sit etukäteen. labradorilla ei ole nivel ongelmia, mutta agility lajissa taatusti on!! kun raskas koira rotu muutetaan siihen. Sulla ruskea narttu ja varmaan kusen keltaiset silmät ja muka kuvattu niin kerroppa miten voit sanoa että terveet kun ei rekisteröity???????? Ja jos todettu terveeksi niin mitkä on tohtorin terveeksi sanomat arvot ja sitten sulla varmaan on mustaa valkoisella että terve????!!!!
- Labbismuija
pffff..... kirjoitti:
Meneehän tää nyt offtopiciks, mut suurena rottweilerin ystävänä pakko jatkaa ja kysyä: Pionipimu, onko sulla minkäänlaista kokemusta rottiksesta? Kaikenlaista tietoa oot näköjään netistä haravoinnut, mutta kyllähän tota juttua "tappaja-rottweileristä" löytyy... esim. tuo viimenen uutinen, ihme ku ei mainittu, että koiran korvasta löytyi 11 niittiä =/ tästä en ole siis täysin varma, mutta en ihmettelisikään, sillä kyllä asialle jokin syy aina on. Mutta miksi esimerkiksi kultaisellanoutajalla ei ole yhtä hurjaa mainetta kuin rotikalla, vaikka puree ihmistä suhteessa useammin kuin rottweiler?
Sanoisin, että kasvatuksen puute on suurin tekijä näissä hyökkäsytapauksissa. Ja labbis ei pure yhtä usein kun rottweiler (tai siitä ei uutisoida) mutta ovathan noiden käyttötakoituksetkin aivan erilliaset, koska labukka ei ole mikään vahtikoira. Mutta varmaa on se, että kummastakin saat huonotapaisen jättäällä kasvatuksen!
Tiukan kasvatuksen omaava rotikka on todella mukava kaveri ja pentuaika on paljon helpompi kuin labbiksella :DItse asiassa, mikäli kuulemani pitää paikkansa, kultsu saattaa jopa pitää ykkössijaa purematilastoissa... Kotona tapahtuvista purematapauksista kun ei puhuta mediassa.
Jostain syystä otsikoihin nousee purematapauksissa aina vain tietyt rodut. Ja näiden rotujen mustamaalaamisessa ollaan menty jo aivan älyttömyyksiin. - Labbismuija
Pionipimu kirjoitti:
Miksei mielestäsi voisi olla niin, että umpimusta väri voi hankaloittaa koirien keskinäistä kommunikaatiota? Sudethan eivät ole koskaan mustia! Niiden naaman ilmeet ovat hyvin tärkeitä niiden viestinnässä - otsarypyt, kurtut ym. näkyvät kirjavassa turkissa helposti.
Esimerkki yhdestä värin käytöstä jalostuksessa:
dogo argentino on umpivalkoinen ja se tekee sen naamata ilmeettömän, "haamumaisen".
Dogohan ei varoita ääntelyllä, ennen kun se hyökkää. Eli, tässä tapauksessa värillä on muu kuin koristeellinen tarkoitus: se on naamio - jonka alla asuu tehokas hyökkääjä.
Tiedän usean koiran - ja vielä useamman ihmisen - pelkäävän mustia koiria. miksiköhän? Onko musta pelottava väri sinänsä? Musta on sekin naamio - vain silmät vilkkuvat jossain, kuono kiiltää.. Keltaista labbista on taas koirapelkoisenkin mukava katsoa: kaikki on heti ja hämärässäkin luettavissa naamalta, jossa "kulmakarvat", otsarypyt, nauravat huulet ym. erottuvat.
Harmittelen puolestas, ettei uusia aivoja ei vielä myydä missään, heh heh!
Oma koirani haukkuu afrikkalaisia (vieläkin, mutta tottumassa).Taidat olla himppasen simppeli tyyppi...
- jkl-18
1 labbis kirjoitti:
Täysi lapsi vielä peruskoulutuksen se vaatii jos haluaa kunnolla käyttäytyvän koiran kouluun kannattaa viedä labbis .Pienien koirien opetuksesta minulla ei ole kokemusta oman kokemukseni mukaan labradori on 1 helpoiten opetettava ja oppiva koira labbarin hössötykseen ei kannata lähteä mukaan.Hihnassa vetäminenkin ym tarpeeton lopuu n 200 harjoituskerran jälkeen aina antaa leipää kuin homma luonnistuu ei taluta ennen kuin koira rauhoittuu eikä vedä.Oman kokemukseni mukaan 5v jälkeen labbari alkaa olla ok kunnossa mikäli on oikein opetettu ja pidetty.
En valitettavasti voi ymmärtää viestienne sisältöä, joten olkaa ystävälliset ja selvittäkää mitä en ymmärrä.
Olen yli 50 vuotias. Koiria on ollut perheenjäseninäni niin kauan kuin muistini kantaa.
On ollut sekarotuisia, hybridejä, puhdasrotuisia ja nyt tämän hetkinen on 3 vuotias labradori. Uros, jos tarkemmin erittelen.
Edellinen oli dalmatialainen ja narttu, joka joutui onnettommuden uhriksi 7 vuotiaana. (rauha muistolleen).
En ole koskaan yhtäkään koiristani "kouluttanut". Tarkoitan käskyttämistä, jonka armeijan käyneenä ymmärrän kouluttamiseksi.
Jokainen koira on kulkenut rinnallani vapaana ilman talutinta. Toki sen mukana pidän, usein käytän sitä vyön sijaan housuissani.
Koirani: jokainen on pysähtynyt ilman korotettua ääntä kun olen itse pysähtynyt ja seurannut tarkkaan mitä teen. Usein lenkkeillessämme en sano sanaakaan koko matkamme aikana ja yhteispelimme toimii kuin kello. Toki täällä maalla annan koiran haistella hiukan kauempana kuin taajamissa, mutta silti aina noin 7-8 metrin säteellä koira pysyy. Ilman minkään kaltaista huomauttamista tai käskyä.
Aamulla työhön lähtiessä koirani on aina tiennyt, ettei mukaan voi päästä, eikä näin ollen useinkaan nosta päätä nukkumapaikaltaan. Kotiin tullessani saan iloisen vastaanoton, eikä labbikseni osoita minkään kaltaista kiirettä ulospääsyn suhteen, vaan odottaa kärsivällisesti, tietäen, että kohta mennään jälleen lenkille.
Olen valitettavasti havaitsevinani useiden koiran omistajien, tai hankintaa ajattelevien miettivän koiraansa samoin kuin autoaan tai yleensä rahalla hankittavia tarvikkeita, joita on helppo unohtaa tai uusia..
Pidän koiraani perheenjäsenenä, joka saadessaan olla perheenjäsen, antaa paljon enemmän kuin minkään kaltainen rahalla ostettava tarvike tai hyödyke.
Koira on lahjomaton. Jos ajattelet sen olevan tarvike tai hyödyke, jonka voit kierrättää kun sinulle ei enää sovi, voit olla varma, ettet koskaan saa ystävää, joka antaa henkensä puolustaessaan sinun koskemattomuuttasi.
Miettikää tarkoin, onko koira; tai mikään elävä olento sen arvoinen, että uhraatte ajastanne mahdollisesti 15-20 vuotta sen hoitamiseen... mutta mikäli vastauksenne on kyllä ja teette sen puhtain sydämin, mikään, -tai kukaan ei voi osoittaa yhtä suurta uskollisuutta ja yhtä paljon antaa rakkautta kuin lemmikkinne. Kaikki riippuu vain teistä, jotka olette lemmikkinne valinneet. Labradorinne ei valitse omistajaansa... te teette valinnan.
- k-u
Hei, olethan toki ottanut selvää kaverisi koiran ja sen sukulaisten terveystiedoista ja -taustoista kuin myös tulevan isän taustan? http://jalostus.kennelliitto.fi/
Pentuhuuman vallassa nuo asiat tuppaavat monelta unohtumaan.
Onnea valitsemallesi rodulle! - liitu03
Meille ottettiin labradorinnoutaja kun olin 8vuotias, pitkä taival yhdessä kuljettiin nyt tänä vuonna syntymäpäivänäni jouduin rakkaasta ystävästä luopumaan(eläinlääkäri nukutti ikuiseen uneen syövän takia). Pate oli 13,5vuotias. Siitä ilopilleristä oli niin paljon lohtua, turvaa ja seuraa. Meidän labbis kuten yleensä rodun muutkin yksilöt ovat kovin halukkaita oppimaan uutta ja haluavat palvella. Meillä haettiin joka aamu yhdessä posti, töistä tultua työlaukku piti saada viedä keittiöön, halkoja kun tallista haki piti saada tuoda yksi aina suussa, mutta ilman makupalaahan noita palveluksia ei suostuttu tekemään :D Niin ja tärkeintä oli ruoka ajat silloin huudettiinkiin aina että "nyt ois Pate ruoka aika" ja niinhän sitä kuppia sitten tuotiin suussa keittiöön. Mökillä olo ja uiminen kesällä ainakin meillä oli todella ykkösjuttu. Syksyllä metsällä käynti, vielä 12,5 vuotiaana Pate juoksi metson kiinni ja otti persauksista kiinni ja toimitti isälleni, isäni oli ampunut huonosti ja vain haavoitti metsoa, mutta onneks Pate huomas tilanteen ja hoiti homman kotiin :)
Tästä kirjoituksesta voit päätellä että rotu on hyvin virikkeitä vaativa ja erittäin seurallinen.
Meillekkin on nyt sitten varattuna Patelle seuraaja, ei osaa elää ilman! Onnea koirasi kasvatukselle ja mukavia ja aurinkoisia lenkkiretkiä :) - lapukkanarttu 9v.
heippa vaan..hyvä rotu valinta jos omaat sosiaalisen luonteen ja huumorintajua ja piiitkäää pinnaa,taikka niin,kyllä kai nämä luonteen piirteet pitää olla kaikilla koiran omistajilla.Meidän Veeran kanssa ollaan tepasteltu jo 9v. yksissä ja jos jonkinmoista tapahtumaa on ollut..pentuaika on aikas villiä äksöniä päivästä toiseen,jolloin pikä pinna ja huumori on paikallaan.Koulutus ,ainakin perusasiat kannattaa silloin laittaa kuntoon.Uhmaikää ei meillä ole kait ollut ,en koskaan ainakaan sellaista huomannut..mutta noin 3 vuotiaana alkoi asettumaan,eli niikuin sanotaan,kasvoi aikuiseksi..oppiminen ei kyllä lopu koskaan.Edelleenkin on valmiina uusiin juttuihin,ikä on kyllä jo vähän rasitteena,kaikkea ei voi enää harrastaa.Painonhallinta on aina kuulunut elämään,lapukoilla on hidas aineenvaihdunta,joten lenkkeillä pitää rutkasti..Uiminen kesällä on parasta,siitä lapukat eritoten tykkää,suorastaan rakastaa..Lapukka on aivan ihana koira,onnea sinulle pennun kanssa,tulet varmasti saamaan hyvän kaverin.
- terveys vaarassa
Suomessa on pari muodissa olevaa labradoritehdaskenneliä, jotka teettävät tynnyrimäisiä koiria, jotka kyllä pärjäävät näyttelyissä. Mutta rumia ne ovat silti. Toinen trendi on käyttökoiraa hakevien parissa. Metsästyslinjaiset koirat ovat oma lukunsa, mutta pienillä kasvattajilla on myös ns. näyttelylinjaisia koiria, jotka ovat sirompia ja terveempiä kuin lihotetut tynnyrit, jotka ovat kaukana labradorin rotumääritelmästä.
Kannattaa katsoa koiran vanhempia tarkkaan, niistä saa paljon irti. Hyvä jos pääsee myös tapaamaan vanhemmat. - on
Musta tärkeetä labbikssen hankkijan on ymmärtää et labbis on noutaja siis noutava lintukoira. Sillä on geeneissä voimakas tarve toteuttaa noutamista ja ko tän tajuaa niin säästyy monelta murheelta. Labbiksella on pehmeät leuat, kun lelu tai kenkäpari on sen suussa se ei pure noudettavaansa. Kannattaa tukea tätä labbiksen taipumusta ja antaa sille erilaisia haasteita, niin ei tee tuhoja omia aikojaan. Iso energine koira joka tarvitsee paljon liikuntaa ja virikkeitä
Kunnollisen tapakasvatuksen labbis tarvitsee jo kokonsa, painonsa ja ihmisrakkauden vuoksi. Se on helppo kouluttaa, kosk sillä on voimakas halu miellyttää omistajaansa, mutta koska ei ole tyhmä on koulutuksen oltava johdonmukaista ja vaadittava siltä asiat, jotka se osaa.
Parasta on myös ymmärtää ja oikein kunnolla tajuta, että labbis rakastaa uimista eikä se todellakaan ole nuuka millaisessa lätäkössä rypee. Se on toki helppo suihkuttaa, mutta esim. kuraisen koiran ottaminen autoon eli ole mitenkään ylevää.
Labbiksella on erittäin voimakas karvanlähtö keväästä melkein syksyyn asti. - rintakehä tynnyrimäi
terveys vaarassa kirjoitti:
Suomessa on pari muodissa olevaa labradoritehdaskenneliä, jotka teettävät tynnyrimäisiä koiria, jotka kyllä pärjäävät näyttelyissä. Mutta rumia ne ovat silti. Toinen trendi on käyttökoiraa hakevien parissa. Metsästyslinjaiset koirat ovat oma lukunsa, mutta pienillä kasvattajilla on myös ns. näyttelylinjaisia koiria, jotka ovat sirompia ja terveempiä kuin lihotetut tynnyrit, jotka ovat kaukana labradorin rotumääritelmästä.
Kannattaa katsoa koiran vanhempia tarkkaan, niistä saa paljon irti. Hyvä jos pääsee myös tapaamaan vanhemmat.Käyppä ihan huviksesi lukemassa labradorinnoutajan rotumääritelmä. Oiskohan ne ulkomuototuomaritkin sitä lukeneet. Eeeenhän minä mittää tiiä, aattelinpahan vain, kun itekkii oon monta kertaa sen lukassu.
- Jasmine**
Mielestäni labbis on loistava koirarotu, minulla sellainen juuri ensimmäisenä koirana.. Urokseni on kohta jo 1,5 vuotta. Kyllä sitä miettii miten aika menee niin nopeasti. Ei se enää ole semmonen pienokainen vaan kasvanut isoksi pojaksi. Olen niin onnellinen, että sain juuri oman koirani itselleni, koska se on erittäin rauhallinen, kiltti, tottelevainen, nöyrä poika. Mitä enemmän aikaa kuluu, huomaa, kuinka koirasta tulee juuri semmoinen, miten itse sen on kasvattanut. Labbiksestani on tullut paras ystäväni, jonka kanssa ikinä ei ole tylsää. Se on innokas aina lähtemään mukaan, kun rupean kenkiä laittamaan jalkaan. Lenkeillä nenä kulkee tiiviisti maata pitkin haistellessa hyviä tuoksuja. Se innostuu joka asiasta ja on aina erittäin iloinen ja kaipaa äärimmäisen paljon hellimistä, huomiota ja makupaljoja:) Mielestäni rotu on paras mahdollinen, seurakoiraksi, näyttelykoiraksi tai muuksi toiminnan koiraksi. Labbikset ovat todella fiksuja, vaikka toiset ovat luonteeltaan vilkkaampia, jääräpäisempiä yms. mutta se tuo kivan mausteen jokapäiväiseen arkeen. Ainut asia rodussa minua tietysti harmittaa, että ne ovat aika pitkälle jalostettuja ja vikoja löytyy jokseenkin aika paljon, vaikkakin jokainen koira on vain yksilö. 1,5 vuoden yhteiselon koirani kanssa viettäen voin sanoa, että paljon on tapahtunut, on tullut ilmi vehnä allergiaa ja allergia reaktioita punkeista ja rokotuksista yms.. Mutta jokainen kokemus kasvattaa, eikä sen pidä haitata elämän menoa. Tällä hetkellä olemme molemmat erittäin tyytyväisiä ja onnellisia. Toivon, että saat itsellesi loistoyksilön, jonka kanssa saatte kokea kaikkea mukavaa. Muistathan olla johdonmukainen. Et varmasti tule katumaan labbiksen ottamista, päin vastoin. Jos jotain kysyttävää tulee, vastaan mielelläni parhaani mukaan.. Terveisin rakastava labbiksen omistaja:)
- synnytyksestä
Voitteko kertoa labbiksen synnytyksstä. En tiedä mitään ja "taitaa" tulla peinokaisia- aivan kohta.
Hyvät neuvot ovat kalliita. - valitsemassa labbista
synnytyksestä kirjoitti:
Voitteko kertoa labbiksen synnytyksstä. En tiedä mitään ja "taitaa" tulla peinokaisia- aivan kohta.
Hyvät neuvot ovat kalliita.olemme ajatelleet valita labbiksen, siksi suerasin innolla tätä ketjua. Kaikkia labbista kiinnostavia eri leikkejä kyselisin kuten esim makupalat ja muita aivotyötä...ajatellen sitä ettei uudehko omakotitalo ihan olisi tuhottuna :))
- ärsyttäviätollaset!
synnytyksestä kirjoitti:
Voitteko kertoa labbiksen synnytyksstä. En tiedä mitään ja "taitaa" tulla peinokaisia- aivan kohta.
Hyvät neuvot ovat kalliita.kannattaisko ottaa asiasta selvää jossai muualla ku täällä ja vähä ennen ku on petuja tulos..
- MOONA
Joo siis minä olen 23v sain juuri oman labradorinnoutaja wilman. Ensimmäisennä päivänä kun wilma tuli meille hän rupesi hyppimään tuoleille minulle se oli raskasta koska odotin viimeisilläni esikoistani.Meillä minun nyt kaksi vuotias tuttäreni rakastaan kultaista ja hän saa vastarakkautta koiraltamme niinpä olen harkinnut ottaa uuden koiran.Jos et vielä tiennyt labradorinnoutaja on mainnio perhe koira joten jos sinulle tulee perhettä ole huoleti. T:SANNA
- haluaa labradorin
Moi,
Haluaisin kovasti ottaa labradorinnoutajan, mutta en millään saa töistä mitään kuukauden pentulomaa (mitä ilmeisesti suositellaan) ehkä viikon maksimissaan. Onko mahdollista ottaa pentu jos pitää kuitenkin käydä töissä? Kuinka pitkiä aikoja pentu voi olla kotona yksin?
Entä onko käytävä kouluttamassa koiraa koulutuksissa vai voiko luottaa siihen että osaa itse opettaa koitran hyville tavoille? - 1 labbis
haluaa labradorin kirjoitti:
Moi,
Haluaisin kovasti ottaa labradorinnoutajan, mutta en millään saa töistä mitään kuukauden pentulomaa (mitä ilmeisesti suositellaan) ehkä viikon maksimissaan. Onko mahdollista ottaa pentu jos pitää kuitenkin käydä töissä? Kuinka pitkiä aikoja pentu voi olla kotona yksin?
Entä onko käytävä kouluttamassa koiraa koulutuksissa vai voiko luottaa siihen että osaa itse opettaa koitran hyville tavoille?Aikuinen labbis niitä tarjotaan säännöllisesti yleensä sen takia ettei rodun aktiivisuutta arvata ja koulutus jää puolitiehen, huonotapainen täysikasvuinenkin labbari on helpompi opetettava kuin pentukoira.Labbarin kanssa kannattaa aina käydä koulutuksessa harrastaa jotain on vaativa opetettava "täysin" tottelevaksi ja muutenkin.
- kgjgtvjsyeujkeutb
mitä vitsiä????
- 2 labukan omistaja
Minulla on ollut 2 labradorinnoutajaa ja kumpikin ovat narttuja. Koirat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Ensimmäinen oli rauhallinen kuin viilipytty mutta tästä nykyisestä löytyy virtaa vaikka muille jakaa. Helppoja nämä on kouluttaa ja siinä suhteessa on oikea valinta ekaksi koiraksi. Minulla on ollut muitakin rotuja, mutta kyllä tämä kaikkein paras rotu on. Ovat niin ihanan ihmis rakkaita että tuntuu joskus että ne ei saa tarpeeksi rakkautta ja hellyyttä, vaikka niille kuinka sitä antaa. Ja enenkaikkea lapsi ystävällisiä koiria.
- jjjassuu
meillä on labbis, jolla on ollut melko paljon sairauksia:S lisäksi hieman agressiivinen välillä. mutta kun se haluaa se osaa olla todella hellyyttävä koira, ja tuskin kaikki ovat samanlaisia...
Se riippuu onko kyseessä uros vai naaras? Naaras on helppo kouluttaa ja on todella kiltti mutta Uros on "itseppäinen" ja jos sitä lellii vähänkin se luulee olevansa "johtaja". Ne tarvitsevat myös paljon liikuntaa!
- no name trio
moro. Pitkän harkinnan vuoksi ystävä on saapumassa kotiin. :) Kysyisinkin samaa jota on jo kysytty, mutta vastausta ei. Eli miten käy pennun kanssa kun on vuoro töissä 8h? Selviääkö poju yksin?
- KoiraKuumeessa
no name trio kirjoitti:
moro. Pitkän harkinnan vuoksi ystävä on saapumassa kotiin. :) Kysyisinkin samaa jota on jo kysytty, mutta vastausta ei. Eli miten käy pennun kanssa kun on vuoro töissä 8h? Selviääkö poju yksin?
Veljelläni on ollut useita Labukoita. Kun ensimmäinen koira oli yksin, se kyllä puri kaiken mahdollisen hajalle. Sitten kun se sai kaveriksi toisen labukan, niin paikkojen hajoittaminen loppui siihen.
Itselläni on pienoista koirakuumetta, mutta kun asuu kerrostalossa, niin se rajoittaa koiran hankintaa. Ehkä pitäisi ensin hankkia omakotitalo
- Kattis1988
Olin 6-vuotias, ku meidän äiti toteutti minun ja 7-vuotiaan siskoni suurimman haaveen ja hommasi meille keltaisen Labradorinnoutajan. Sasu oli meidän paras ystävämme ja kaikki parhaat lapsuusmuistoni liittyvät jollain tavalla Sasuun. Se oli niin lapsirakas, kiltti, ihmisystävällinen ja kaikkea mitä hyvän koiran tulee olla. PAITSI, että se oli yliaktiivinen ja karkasi, riehui, söi kenkiä yms. aina siihen asti, milloin täytti...5! Eli sen teinivuodet jatkuivat yliajan. Mutta kun se rauhoittu, se oli lojaali, uskollinen, paras ystävämme, kunnes 13,5 vuoden iässä, sen oli aika päästä sateenkaari sillalle. Teen opinnäytetyön Labradorinnoutajasta, koska se on kokemuksieni pohjalta maailman paras koirarotu. Teet miljoonien muiden ihmisten tavoin ERITTÄIN hyvän päätöksen ottaa labbis.
- amis123213213
Meikällä on koirakuume alkanut kanssa,ja lappis tuntuis olevan se oikea. Iskällä on aikoinaan ollut ja kuulemma paras koira mitä on ikinä omistanut/ollut tekemisissä. Pennun varmaan saa 700-1000e? Ikää on nyt 17 ja ajattelin että jos ottaisin koiran ensi kesällä. Olisi aikaa kouluttaa ja temuta koirankanssa. Koira muuttaisi syksyllä kanssani kerrostalokämppään. Lämpimät ajat se voisi olla päivät tarhassa,mutta talven tullen sisällä. Pysyykö tuollainen puolivuotias kunnolla jos se on n.7 tuntia yksin suht pienessä huoneessa? Vai saako nostaa omat ja kämppiksen kamat aina johonkin turvaan? Onko lappiksella kovinkin huono terveys?
- Tyyppi.
"Labbis on lahjakas viestiä ja osaa koiran kielen täydellisesti."
Kaverin labbis ei ainakaan ymmärrä muiden koirien eleitä. Esim. toinen koira syö niin tämä labbis vaan tunkee siihen ruokakupille, vaikka toinen koira ilmoittaa ärähtämällä ettei ole mitään asiaa syömään. Kaverin labbis luulee kaikkea leikiksi. Ei ymmärrä ihmisten eikä muiden koirien ärhentelyä/komentamista. On vähän liian ylionnellinen tapaus muutenkin. Tuhonnut kämpän lattiasta kattoon, vaikka kaveri ulkoittaa koiraa monta tuntia päivässä/juoksee muiden koirien kanssa päivittäin ym ym... On kyllä toisaalta todella fiksu ja oppivainen koira. Turhan paljon energiaa vaan mun makuun, varsinkin kun se energiaa kohdistuu välillä pahantekoon.- Kokemuksesta tiedän
Pentuna labbis tuhoaa ei aikuisena koirakouluun.Täytyy muistaa täysikasvuinen labbis ei ole aikuinen n 3-5v menee rupeaa tasaantumaan.Kyllä labbis on poikkeuksetta väistävä koira kuin lenkillä tapaa toisen ei sopivan koiran.Labbis ei ole sohvaperuna koskaan riittävästi aktiviteettia tarvitsee.
- Jopen omistaja
Minulla on vähän päälle 1 vuotias labbispoika Jope, on isokokoinen (säkä n.62cm ja painaa n.35kg)ruskea. Ja meillä on myös labbisnarttu Napu (vaalea säkä n.55cm ja painaa n.35kg, koska on pikkuset mahassa, ja ne olis tulossa nyt parin päivän päästä). Ja minä jos olen lenkillä Jopen kanssa ja tulee pieni koira vastaan, joka räkyttää kauheasti ja omistaja antaa tulla sen koiran minun koirani lähelle niin Jope käy kyllä kimppuun. Pari viikkoa sitten mökillemme tuli sukulaistemme koira, bichon frisé, niin kun me söimme ruokaa, niin se bisse tuli Jopen taakse ja murisi Jopelle niin Jope kävi sen kimppuun ja iskä sai Jopen irti siitä koirasta n. viidessä sekunnissa, mutta roikkuhan sillä jo poski ja oli sillä 3 reikää silmien vieressä jo. Että Jope ei ainakaan ole sellainen "väistävä" koira jos tulee vihainen koira vastaan... Mutta kuuntelee muuten erinomaisesti (vapaana kulkee) ja hihnassa on jos joku tulee vastaan, eikä ole ainut koira alueella joka kulkee ilman hihnaa. Eikä vedä hihnassa. Mutta meidän toinen koira Napu on ihan toista maata. Se ei kyllä pelkää edes seefferiä jos se ärisee Napulle, siitäkin seurasi se että Napulla oli korva auki. Mutta se oli kyllä meidän vika, koska kyseinen seefferi oli meillä hoidossa ja vietiin samaan aikaan lenkille, koska sisällä tulivat hyvin toimeen. Ja niin siinä sitten kävi. Mutta ei Jopea ja Napua voi kotiin jättää edes puoleksi tunniksi, nimittäin syövät ja tuhoavat kaiken. Mutta siis molemmat labbikset ovat metsästys-/käyttö linjaisia. Ja Napu on perus labbis rypee joka ojassa vetää hihnassa, vaikka kaikkea on kokeiltu ja hyppii vieraita päin, kun Jope taas pelkää, koska rupeaa haukkumaan vieraille (jos ei joku tuttu) ja ei anna tulla vieraiden lähelle. Ja on herkkä ruuasta, kun koirille sekoitetaan raksuja ja jauhelihaa, niin Jope käy Napun kimppuun, jos sitä ei vahdi. Mutta Jope on muuten todella ihana ja rauhallinen, ja kuuntelee jos sitä torutaan tai kielletään, kun taas Napu ei reagoi mitenkään... :P Mutta Jopen paras kaveri koirapuistossa on rottweileri, ja se on todella kiltti ja rauhallinen. :))) No tuossa oli jo tarpeeksi tekstiä, eihän kukaan jaksa edes lukea tällaista määrää. :))))))))
- Totta on
Opeta jobbes pois tuollaisesta käytöksestä 1 v labbis on täys kaheli kuten annoit ymmärtääkkin.
- "Jopen omistaja"
Eikä se ole aina ollut Jopen vika, koska se bichon frise on todella ärhäkkä murisee kokoajan ja haukkuu Jopelle, niin ei Jope sitä enää jaksanut kuunnella.
Ja ruokatilanteissa me teemme sillei,että ruokakupit laitetaan ja koirat odottavat lupaa, mutta Napu lähtee ilman lupaa, niin Jope on alkanut nyt pelätä, että jos Napu edes liikahtaa niin Jope luulee, että Napu vie Jopen ruuan. Ja sen opettaminen ei ole ihan helppoa kun se on vain yleensä tapahtuu niin, että toinen koira vain tuijottaa ja sitten näyttää hampaita ja PAM... :/- Totta on
Syötä eri paikoissa koirat.
- Labbis yksin
"Pysyykö tuollainen puolivuotias kunnolla jos se on n.7 tuntia yksin suht pienessä huoneessa? Vai saako nostaa omat ja kämppiksen kamat aina johonkin turvaan?"
Ei varmaan auta enää kirjoittajaa, :) mutta: pienessä huoneessa pärjää kyllä, voi olla jopa parempi kun yksinolo tilaa rajaa, mutta todennäköistä on, että se tuhoaa asteikolla: paljon - kaikki. Toki poikkeuksellisiakin yksilöitä varmaan löytyy, mutta labbis joka ei tee tuhoja pitkän päivän aikana "otollisessa" ympäristössä kyllä kuulostaa omaan korvaan jo lähes luonne vikaisen passiiviselta (kärjistystä, kärjistystä :) ). Tuhoamisvimmaan auttaa kyllä aktiviteettien määrä, mutta niin paljon ja tarpeeksi raskasta aktiviteettia ei oikein pennulla voi edes teettää, etteikö sitä energiaa pitkälle yksinololle jäisi. Kannattaa siis ehdottomasti miettiä etukäteen tila jossa labbis pentua voi rauhassa pitää yksin tai ainakin miten jostakin tilasta "siivotaan" sellainen missä se ei voi tuhota mitään korvaamatonta. Labbis ei ainakaan oman kokemuksen mukaan tykkää nousta esineille (hyvä että portaille..) vaikka pomppiikin kyllä korkeelle esim. pöydille, joten pääsyä ei haluttuihin paikkoihin on helpohko rajata matalillakin huonekaluilla. Toinen vaihtoehto on sitten isohko sisähäkki. Tottuu kyllä varmasti häkkiin ja tuskin sen kummemmin kärsii häkissä olosta yksin jäädessä jos vaan muuten on elämä kohdallaan ja aktiivista. Yksin ollessaanhan koira kuitenkin nukkuu suurimman osan ajasta ja se onnistuu häkissäkin.- minimona
sekopää ja varmaan ostanut paperittoman koiran....
- "AAVA RUSKA"
Minullakin oli labbis ja parenpaa koiraa saa hakee...sitä ei löydy!!!! Tämä rotu on niin ihana,uskollinen ja viisas että odotin aina "Nalleni" kohta puhuvan minulle,kun asioita sille juttelin!!!! Ainut ikävä puoli on että tälläkin rodulla on sairauksia kuten lonkkavikoja!! Niin minunkin rakkaalla koirallani vaikka lääkkeillä jonkun aikaa selvittiin.Mutta sitten koitti päivä jolloin jouduin tekemään elämäni vaikeimman päätöksen!! Sain pitää koirani yhdentoista vuoden ajan ja se aika oli elämäni parhainta
- labbisfani
Meilläkin on labbis suomen suosituin
rotu vissiin.
Aivan ihana mutta villi ja välillä riehaantuu
ja hyyppii ja puraisee.
Mutta olemme jo kovaa vauhtia kouluttamassa
sitä kiltiksi ja rakastettavaksi - Hulda21
Meiltä löytyy 7viikkoinen labbis uros. Pentu on ollut meillä 3 päivää vasta ja nyt jo huomaa että ukkelilta löytyy paljon tahdon voimaa! Vähäsen pelottaa kuinka paljon tuon kanssa joutuu vääntämään teini-iän iskiessä. Meinaan ei ole tähän mennessä pelännyt vielä mitään, kun vastaan tulee uusi asia niin ukkeli ei ole moksiskaan! Onko muilla tullut vastaan tälläistä ilmiötä että pentu kalvaa kaikkea missä on metallia? Ollaan mietitty onkohan koiralla raudan puute tms, vai onko se vaan jostain syystä kivaa? Meinaan listoja, pöytiä yms ei yritän järsiä.
- Koirakouluun
Koulutukseen koira ensin pentukouluun jne. Harrastamaan jotain labbiksella verijälki on labbiksen menestys. Toko aivan omistajan ja koiran vuoksikin. Koiralle omia kenkiä rättejä mitä se saa purra, kantaa. Vastaan tulee varmasti ongelmakoira ilman kunnollista opetusta.Siksi koirakoulu olisi tärkeä ja harrastukset myös. Makupala aina palkinnoksi labbiksen oikein tekemästä suorituksesta.
- Meiltä löytyy!
Heippa kaikille!
Meillä on kotona 5 vuotias musta labbis narttu. Vaikka nartut ovat luonnostaan pienempiä kuin urokset, niin tämä meidän labbis on jotenkin hyvin pieni! Monet ohikulkijat pysähtyvät silittämään tätä meidän ihanuutta, ja kysyvät, että eikös tämä olekkin vielä pentu? Näyttää siis paljon pennulta!
Luonne on aivan uskomattoman ihana! Ei pure, näyki tai tee mitään inhottavaa. Todella nopea oppimaan, älykäs, seurallinen ja ystävällinen! Pidän enemmän narttulabbiksista, koska urokset ovat usein HYVIN kookkaita/lihavia, ja painoerokin on valtava... Mutta tämä meidän labbis on hyvin älykäs, sille on opetettu vaikka miten monta käskyä! Voi pitää vapaana vaikka moottoritien vieressä, ja vapaana ohittaa muutkin koirat itsestään. Sisällä se ei häiritse, paitsi välillä tuo lelua sanoen "vetäisitkö kanssani?" tai "heittelisitkö tätä minulle" (se on HULLU tennispallojen suhteen). Ymmärtää myös hyvin jos sanoo vaikka "hae luu" tai "älä kerjää" tai "etsi nami". Se on vieraillekkin hyvin kiltti!
Suosittelen labbista (etenkin narttua) kaikille, joilla on viitsimystä tämän hoitoon. Muista vain, että se tarvitsee määrätietoisen kasvatuksen, ja voi lihoa helposti! - awer
Kyllä näissä eroja on. Itsellä narttu 10 kk, uhmaa riittää mutta toki se vain kokeilua josko tuo akka antaisi periksi;) Kaheleita ne on aina siihen 1,5 - 2 v ikään, omapäisiä osavat olla mutta ruoalla helposti koulutettavissa, ihan leikilläkin helppo kouluttaa tosin, muistaako koira oppimansa onkin toinen juttu, toistoja ja määrätietoisuutta vaatii tämä rotu siinä missä muutkin rodut. Helppoja nämä ei ole ja oikotietä onneen ei ole kuin hyvätuurisilla koiranpennun ottajilla. Mutta luonne on ihana ja jos olet itse aktiivinen, tästä saat maailman uskollisimman ja parhaimman kaverin kaikkeen harrastamiseen ja kotisoffalle;)
- huhhu
EI siinä koiran kouluttamisessa mitään kouluja tarvita.. Jos itsellä ei ole aikaa/halua kouluttaa koiraansa ei sellaista kannata edes ottaa..
Mielestäni naurettavaa että joka kolmas viesti alkaa koirakoululla.- viisain
Niinpä! Ihan yleinen luulo näyttää olevan. Oletetaankohan, että siellä koirakoulussa opetetaan asiat, eikä ymmärretä sitä, että koiran ohjaajiahan siellä opastetaan kouluttamaan omaa koiraansa. Ihan vinkiksi, kirjastosta löytää erittäinhyviä koirankoulutus oppaita, niitä kannattaa päntätä ennenkuin koira on edes tuotu kotiin, koska koulutus on aloitettava HETI. Sosialistaminen samoin, ei kannata missata tässä asiassa, koska myöhemmin se on erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Siis uusia paikkoja, erilaisia ihmiskontakteja, autossa matkustamista ja kaikkea mitä tulevaisuudessa tulee joka tapauksessa tekemään. Sen lisäksi voi käydä harjoittelemassa koulutuskentällä, siellä eteen tulevat häiriötekijät ovat hyväksi, kun malttia harjoitellaan vaikeammassa ympäristössä. Maailmanparas rotu, kyllä olisi maailma ankea, jos tämä monilahjakkuusrotu olisi jäänyt jalostamatta.
- Koiramme
Meillä on narttu labbis ja meidän Iines on todella ihana. Iines on tottunut lapsiin, ja tykkää temmeltää ulkona. Harmi vain että Iines on jo kaksitoista vuotias ja välillä huonossa kunnossa, mutta ilman muuta kannattaa ottaa labbis koska ne ovat todella kilttejä sekä ovat tottunut muihin eläimiin, meillä on myös kissa ja ne tulevat todella hyvin toimeen, ne aina pusuttelevat, ja kaksi mustaa karvapalloa nukkuu aina samassa kopassa. Sekä niissä on myös se hyvä puoli että meidän Iines ei ainaskaan vedä ja pienet lapset voivat taluttaa sitä pelkäämättä että koira vetäisi lasta. Joten suosittelen kaikille labradorin noutaja.
- Labbislover
Moikka! meilläkin on ruskea narttu labbis, 9 vuotias Daim (: Silloin kun se oli ihan pikkuinen, se todella oli villi ja lapset aluksi hieman pelkäsivätkin sitä, sillä se tykkäsi juosta kovaa ihmisiä päin ja väistää viime hetkellä, näykkiä nilkoista, hyppiä. Mutta virtaa todellakin riittää vieläkin, useat luulleet 3-5 vuotiaaksi. Koiramme on kuitenkin aina ollut todella lapsi rakas, iloinen, energinen sekä ystävällinen. Daim on todella hyväkäytöksinen ja oppi älyttömän nopeasti asioita ja temppuja! ihana perhe koira! Koirapuistossa käytiin sen ollessa noin 1-3 vuotias, mutta lopetimme sitten, kun huomasimme että se alisti ehkä liikaakin kavereitaan ja sen leikit olivat turhan rajuja pienemmille koirille. Koirakouluakin käytiin sen ollessa pentu. Uida se tykkää paljon, mutta kesän jälkeen sitä vaivaa ihottumainen iho sekä hiivakorvat (perintöä emoltaan). Leikattu sen takia, että isovanhemmilla on myös musta uros labbis, eikä pennut oltu toivottuja niiden pois antamisen takia (lapsille rankkaa), vaikka siitä olisi tullut loistava emo. Alkuaikoina se sai 1-3 lenkkiä päivässä, mutta nykyään yhden 15min-2tunnin lenkin päivässä, sillä se ulkoilee aika isossa pihassamme. Nuorenpana sen saalistus vietti näkyi mm. siinä että se nappasi fasaanin pihaltamme kiinni sekä saalisti rotan isovanhempien koiran herkuksi. Lisäksi Daim on tottelevainen koira, se komentaa muitakin koiria jos ne eivät tottele. Noin kerran kuukaudessa se viettää aikaa isovanhempien uroksen kanssa. Kesällä mökkeillään, jossa se saa uida ja juosta vapaasti. Makupala leikkejä ollaan leikitty sekä palloa, frispiitä ja keppiä heitetty sille. Daim seuraa aina tarkkaavaisena mukana, mitä ikinä sitten pöydän kokoamisesta sukkien pukemiseen tapahtuukaan. Ruokaa se saa kahdesti päivässä, viikonloppuisin silläkin saattaa olla herkutteluna possunkorvia tai muuta vastaavaa. Se on kuitenkin kaikkiruokainen, erityisesti marjat maistuvat sille kesäisin. Lenkillä se on nyt hieman rauhoittunut, silti se vetää vielä ja erityisesti koiran nähdessään se tahtoisi niin mennä lähelle tutustumaan. Se ei hauku muutenkuin pelätessään jotain vierasta. Koiramme on ollut terve, lukuunottamatta hiivakorvia koko elämänsä. Erittäin fiksu ja leikkisä koira. Vanhemmaksi tultuaan siitä on tullut erittäin hellyyden kipeä, pusuja se haluaisi kaikille antaa. Lisäksi se todella osaa halata! kun Daimia halaa, se halaa takaisin painamalla päänsä halaajan selkään. Rakas koira, jota suosittelen ehdottomasti !
- simbaliina
Moi!
Siskollani on labbis oikein ihana tapaus! Hyvä valinta! - simbaliisa
Oikein hyvä valinta!
- labveitikan omistaja
Hei, meillä on 1.7 kk ikäinen labbis poika.
Ihana veitikka, vaatii rajat ja kuria niin kuin kaikki muutkin.
Seurallinen, aina haluaa olla siellä missä muutkin ovat ja ensimmäisenä marjareissuille lähdössä mukaan.
Humoristinen koira, touhukas.
Sen kanssa pärjää hyvin, kun jaksaa olla tiukka ja jämerä.
Palkitsee kyllä käytöksellään .
Ruokavalio on tarkka, ei saa syöttää yli.
Aina tahtomassa lisää ruokaa .
Me tykätään tosi paljon. Ei ole tehnyt tuhoja. - k.l2
Löytyisikö tätä kautta vaaleaa labradorinnoutajaa urosta astutukseen?
- LunanLuu2
Labbikset on IHANIA, minulla on niitä kaksi, musta ja ruskea, tyttö ja poika. Poika on leikattu, hyvin koulutettu (en itse kouluttanut) ja
tyttö on sitten metsästyspuolen narttu, energinen, "yksilöälykäs" ja erittäin hyvät paperit/taustat. Haluaisin teettää sillä pennut ja kyselenkin täällä, olisiko Helsingissä hyvää pienen kokoista ruskeaa urosta? Siis A- lonkkaista ja sukutaustaltaan erinomaista? Jos löydät tämän tekstini, ota yhteyttä puh. 040 5222161. Nartullani alkaisi juoksu arviolta 1.2.2017. - Anonyymi
1 vuoden vanha labradorin noutaja sokeutui
- Anonyymi
Tulet mahdollisesti yllättymään mitä kaikkee nää ehtiikää!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo747594Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per583193- 372466
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj72080Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto342034- 221962
- 131887
Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus151673- 611611
- 181589