Halusin vain varoituksen sanana kirjoittaa teille nuoret miehet muutaman asian... Itse olen 24-vuotias nuori nainen ja nähnyt jos jonkinsorttista vipeltäjää elämäni aikana... Vaikka tyttö/nainen olisi kuinka ihana, älkää toimiko kaikkien ensi-impulssienne ja elokuvissa näkemienne kliseiden mukaan heti ensitreffeillä!
EI!:
* Liian kalliit lahjat heti suhteen alussa! Ei missään nimessä kultakoruja
* Liian suunnitellut ensitreffit; ei kuumailmapalloja, ei viulunsoittajia...
* Liian imelät viestit heti suhteen alussa
* Lempinimet tyyliin "hanipupu" "prinsessa" yms. ensitapaamisella ja alkupäivinä
* Valtavat kukkapuskat ensitreffeillä
* Kutsu syömään omaan kotiin ekoiksi treffeiksi (kuka nykynainen uskaltaa?)
* Jos haluat tarjota, se on ok. Jos nainen kuitenkin ilmoittaa haluavansa itse maksaa, älä missään nimessä jää inttämään asiasta! Monelle naiselle tämä on periaatekysymys, itse en esimerkiksi ensitreffeillä anna koskaan miehen tarjota, toiset treffit (miehen kutsumana tietenkin) saattavat olla eri asia, tilanteesta ja summista riippuen.
Pointtina siis se, että suhteen alussa pieni on kaunista! Ensimmäisten treffien tarkoitus on tutustua toiseen ihmiseen, ei järjestää vuosisadan kohtausta suoraan romanttisesta komediasta. Keskustelu ja huomaavaisuus on tärkeintä, pienet kohteliaisuudet sopivina annoksina tekevät paljon suuremman vaikutuksen kuin valtavat järjestelyt ja kehumistulva! Jos välttämättä jotain haluat viedä, yksi kukka on sopiva (ja jos keksit jotain muuta kuin ruusun, saat ainakin minulta plussan) :)
Liiallinen tunkeutuminen/vaivannäkö saa ainakin oman oloni vaivautuneeksi enkä pysty keskittymään toiseen ihmiseen tai antamaan itsestäni yhtään mitään vaan menen lukkoon.
Ennen kuin kommentoitte, huomaattehan, että kirjoitukseni koskee ensimmäisiä tapaamisia ja suhteen alkupäiviä, tutustumisen myötä ja erityisesti pitkässä ja jo rutinoituneessakin suhteessa tilanne on luonnollisesti täysin toinen!
Kirjoituksellani halusin siis tuoda esiin sen, etteivät kaikki naiset odota mitään jalat alta vieviä romanttisia eleitä heti alkuun. Toisen ihmisen rehellinen omana itsenään olo riittää ainakin minulle paremmin kuin hyvin, näistä "prinsseistä" kun helposti jää teennäinen kuva. Kohteliaisuus ja luonnostaan tuleva huomaavaisuus toista ihmistä kohtaan on tärkeämpää kuin mikään ylitsevuotava romantiikka!
EI!:
* Liian kalliit lahjat heti suhteen alussa! Ei missään nimessä kultakoruja
* Liian suunnitellut ensitreffit; ei kuumailmapalloja, ei viulunsoittajia...
* Liian imelät viestit heti suhteen alussa
* Lempinimet tyyliin "hanipupu" "prinsessa" yms. ensitapaamisella ja alkupäivinä
* Valtavat kukkapuskat ensitreffeillä
* Kutsu syömään omaan kotiin ekoiksi treffeiksi (kuka nykynainen uskaltaa?)
* Jos haluat tarjota, se on ok. Jos nainen kuitenkin ilmoittaa haluavansa itse maksaa, älä missään nimessä jää inttämään asiasta! Monelle naiselle tämä on periaatekysymys, itse en esimerkiksi ensitreffeillä anna koskaan miehen tarjota, toiset treffit (miehen kutsumana tietenkin) saattavat olla eri asia, tilanteesta ja summista riippuen.
Pointtina siis se, että suhteen alussa pieni on kaunista! Ensimmäisten treffien tarkoitus on tutustua toiseen ihmiseen, ei järjestää vuosisadan kohtausta suoraan romanttisesta komediasta. Keskustelu ja huomaavaisuus on tärkeintä, pienet kohteliaisuudet sopivina annoksina tekevät paljon suuremman vaikutuksen kuin valtavat järjestelyt ja kehumistulva! Jos välttämättä jotain haluat viedä, yksi kukka on sopiva (ja jos keksit jotain muuta kuin ruusun, saat ainakin minulta plussan) :)
Liiallinen tunkeutuminen/vaivannäkö saa ainakin oman oloni vaivautuneeksi enkä pysty keskittymään toiseen ihmiseen tai antamaan itsestäni yhtään mitään vaan menen lukkoon.
Ennen kuin kommentoitte, huomaattehan, että kirjoitukseni koskee ensimmäisiä tapaamisia ja suhteen alkupäiviä, tutustumisen myötä ja erityisesti pitkässä ja jo rutinoituneessakin suhteessa tilanne on luonnollisesti täysin toinen!
Kirjoituksellani halusin siis tuoda esiin sen, etteivät kaikki naiset odota mitään jalat alta vieviä romanttisia eleitä heti alkuun. Toisen ihmisen rehellinen omana itsenään olo riittää ainakin minulle paremmin kuin hyvin, näistä "prinsseistä" kun helposti jää teennäinen kuva. Kohteliaisuus ja luonnostaan tuleva huomaavaisuus toista ihmistä kohtaan on tärkeämpää kuin mikään ylitsevuotava romantiikka!
Vastaukset 2
Vanhimmat
olenkin törmännyt lyhyen elämäni aikana lähinnä toiseen ääripäähän. Miehet ovat olleet niin kovasti "tasa-arvon" kannalla siellä kahvilan pullatiskin kassan kohdilla, ettei ole ekoilla treffeilläkään suostuttu tarjoamaan naiselle kahvikupillista.
Seuraavilla onkin jo jätetty molempien kahvit minun maksettavakseni. Sitä seuraavalla lainattu rahaa jne.
Okei, toinen äärimmäisyys tuohon aloitukseesi. Olen vain nainen, joka kaipaisi mieheltä tuollaista huomaavaisuutta, liiallisuuksista en minäkään panosta. Suhteen alussa jonkin pienen tarjoaminen, ehkä jokin yllätyslahjakin ex tempore olisi mukava ja osoittaisi, että toinen on nähnyt hivenen vaivaa antaakseen itsestään herrasmiehen kuvan:)
"Vaikka tyttö/nainen olisi kuinka ihana, älkää toimiko kaikkien ensi-impulssienne ja elokuvissa näkemienne kliseiden mukaan heti ensitreffeillä! "
Tietääkseni juuri naiset katsovat näitä siirappisia leffoja joten niiden voidaan kuvitella kuvastavan naisten fantasioita.
"Liian kalliit lahjat heti suhteen alussa! Ei missään nimessä kultakoruja "
Samaa mieltä,sillä jos naisella on omatuntoa,naiselle tulee paha mieli jos ei ole edes kiinnostunut miehestä ja ei pysty eikä halua antaa miehelle mitään takaisin. Samoin miehen ei ole järkevää mitään hommata kun ei edes tiedä eteneekö homma mihinkään.
"Liian imelät viestit heti suhteen alussa"
Tämä on nyt taas jotain ihmeellistä naisten pelaamista; pitää näyttää siltä ettei tarvitse naista niin nainen jotenkin kiihottuu enemmän. Toisaalta voi käydä huonostikkin. Itse ainakin kertoisin reilusti miltä tuntuu ja tyytyisin lopputulokseen.
"Kutsu syömään omaan kotiin ekoiksi treffeiksi (kuka nykynainen uskaltaa?)"
Useat naiset joiden kanssa olen keskustellut tuntuvat pelkäävän jopa julkisilla paikoilla tapaamisia,mikä on jo älytöntä. Mitä naiset oikein pelkäävät? Raiskaustako? Sellaisia joskus sattuu mutta harvoin. Samoin jotkut naiset tekevät valheellisia raiskaussyytöksiä mutta miehet keskimäärin eivät silti pelkää ja hylji naisia sillä perusteella että heillä on sitä valtaa pilata miehen elämä.