millasisia kokemuksia teillä muilla on miehenne veljen puolisosta?
itselläni sellainen tilanne että välillä kaikki menee ok tämän henkilön kanssa mutta toisinaan en jaksa kuunnella hänen kaikki tietäväisyyttään ollenkaan.
samoin tämä tyyppi ei "hyväksky" sitä että anoppimme on myös meidän lapsien mummo ja yhtä tasavertainen. heti jos vien lapset mummolle hoitoon ja tämä henkilö näkee tai kuulee (asuvat melko lähellä toisiaan)lapsistamme, tukkii viemään omansa sinne myös!!!
minä ja anoppi ei saataisi puhua keskenään mistään etteikö jälkeenpäin kysele suoraan päin naamaa että mistä puhuitte! voi kun ei olisi niin läheinen sukulainen ei tarvitsisi olla tekemisissä mitenkään....
itselläni sellainen tilanne että välillä kaikki menee ok tämän henkilön kanssa mutta toisinaan en jaksa kuunnella hänen kaikki tietäväisyyttään ollenkaan.
samoin tämä tyyppi ei "hyväksky" sitä että anoppimme on myös meidän lapsien mummo ja yhtä tasavertainen. heti jos vien lapset mummolle hoitoon ja tämä henkilö näkee tai kuulee (asuvat melko lähellä toisiaan)lapsistamme, tukkii viemään omansa sinne myös!!!
minä ja anoppi ei saataisi puhua keskenään mistään etteikö jälkeenpäin kysele suoraan päin naamaa että mistä puhuitte! voi kun ei olisi niin läheinen sukulainen ei tarvitsisi olla tekemisissä mitenkään....
Vastaukset 6
Vanhimmat
kerralla kun hän kysyy sinulta "Mitä puhuit anopin kanssa?", vastaa "Yksityisasia".
Mikäli alkaa tivaamaan, sano tiukasti ettei sinulla ole mitään tilivelvollisuutta kertoa hänelle mitä olet kenenkin kanssa keskustellut.
Niin hän on mustasukkainen anopin huomiosta.
EN nyt silleen väitä että olisit käsittänyt väärin, mutta oliko mahdollista, että jos veljesi vaimo vie lapsiaan mummolaan samaan aikaan kun sinä omiasi, hän haluaisikin lasten vaan leikkivän yhdessä? Että siihen ei liittyisikään mustasukkaisuutta / kateellisuutta tai mitään vastaavaa?
Ja minä ainakin saatan silloin tällöin kysyä joltain että mistäs juttelitte, ilman sen kummempaa syytä. Tarkoitus ei ole udella eikä tivata, vaan ihan vaan KESKUSTELLA. Jos kyseessä on yksityisasia, voi sitten ihan vapaasti olla kertomatta. :)
Mulla on vähän samanlaisia ongelmia mun avomiehen veljen avovaimon kanssa. Me ollaan itseasiassa tämän ihmisen kanssa tosi samanlaisia ja saman ikäsiäkin (hieman yli parikymppisiä), mutta ei tunnu löytyvän silti oikein yhteistä säveltä. Ja mä en kovinkaan paljon edes pidä koko ihmisestä, ehkä hänkin ajattelee niin musta. Mut hän vaikuttaa aina tosi ylpeältä ja annas olla, jos hän kuulee, että minä olen anopin luona, niin heti pitää tulla itsekin paikalle. Lisäksi hän muutenkin mielistelee anoppia ja koko perhettä (välillä tuntuu jopa, että hän on kiinnostunut ihan toisesta veljestä, kuin jonka kanssa seurustelee). Kyllä me tyyliin jostain säästä ehkä saadaan keskustelua aikaseks, jos kahdestaan johonkin hetkeks jäädään, mutta useinmiten ollaan vaan hiljaa. Eikä me koskaan käydä toistemme luona kylässä tai mitään - vaikka asutaan samassa rapussa! Ärsyttävää on myös tämän henkilön tyyli kytätä meitä ja meidän menemisiä ja juoruta sitten kaikki anopille. Outoa sinäänsä, kun monet muut esim. juuri veljesten tyttöystävät/vaimot on melkein parhaita ystäviä. Mut meidän kohdalla sellasesta on varmaan turha edes haaveilla... Olishan se ihan kiva saada välit kuntoon, mut vaikeaa se yksin on...
Emme ole mieheni kanssa missään tekemisissä mieheni veljen perheeseen, ainoastaan sukujuhlat tms. ovat se paikka missä nähdään. Viileä tervehdys puolin toisin ja that's it. Syynä tähän on nimenomaan mieheni veljen vaimo. Yhteistä säveltä ei väliltämme ole löytynyt koskaan, ja mitä sitä väkisin yrittämäänkään. Joskus kyllä harmittaa lasten takia, mutta sukulaisiaan kun ei valitettavasti voi valita. Syytä viileisiin väleihimme olen silloin tällöin miettinyt sillä minkäänlaista aihetta en ole vihanpitoon koskaan antanut, mutta jos toiselta puuttuu ne alkeellisimmatkin käytöstavat lisättynä sulkeutuneisuuteen ja kateuteen on yhtälö valmis. Olemme ihmisinä täysin erilaisia, ikäeroakin on muutama vuosi, eri intressit jne. Vaikeaa on, mutta onneksi tässä maailmassa on niin paljon muita ihania ihmisiä ja sukulaisia ettei paljon jää aikaa miettiä tätä suvun mätäpaisetta. Lähinnä huvittuneena seuraan tämän naisen käyttäytymistä koska se on niin läpinäkyvää ja säälittävää. Kuinka voi jollain olla niin vaikeaa elää itsensä kanssa... Anna miehesi veljen vaimon elää ihan omaa elämäänsä ja olla onneton. Jos on annettu lusikalla, ei voi ammentaa kauhalla. Sehän ei ole sinulta pois mitenkään ja turha on anopin huomiostakaan kilpailla, voihan se olla etti anoppikaan tästä toisesta miniästä välittäisi mutta tasapuolisuuden nimissä yrittää pitää hyvät välit kummankin poikansa vaimoihin ja ihan fiksusti siinä tekeekin. Mitä tulee lapsenlapsiin, kaikki ovat takuulla yhtä arvokkaita ja rakkaita, sitä on turha edes miettiä. Jaksamista sinulle, nauti keväästä ja auringosta ja omasta perheestäsi!
mun veljeni vaimolla ja mun vaimolla ei ole mitään suhteita, ei mullakaan veljen vaimoon.
kun oltiin oltu muutama vuosi yhdessä (asuttiin jo yhdessä) veljenvaimo kutsui meidät kylään.
no, aateltiin että mennään nyt kun oltiin juuri muutettu samalle paikkakunnalle).
Mikä siellä odotti : veljen vaimo oli järkännyt mulle sokkotreffit. aika hulvatonta.
Jos et jaksa kuunnella puhetta niin älä kuuntele.
Ei ole pakko olla tekemissä ollenkaan jos ei kiinnosta.
Minullakin meni hermot jatkuvien riitojen takia miehen sukuun ja sisaruksiin. Nyt ei olla nähty aikoihin. Parempi näin. Jos ei tykätä niin ei tupata. Kaikki saa elää rauhassa kuten haluaa. Ei velvollisuuksia.