En olisi heti uskonut että se mitä kaipaan eniten nyt kun kaunis suhde on ohi, niin on nimenomaan juttelukaveri. Seksihän kyllä maistuisi, mutta se on sekundaarinen seikka verrattuna ystävyyteen. Tuntuu niin tyhjältä... Kenelle pitäisi kertoa kaikki tyhmät jutut jotka vaan popsahtavat mieleen? Ja kuka jaksaisi oikeasti kuunnella niitä ja olla kiinnostunut? Minulla on ihania ihania ystäviä, mutta ei sellainen ystävyys ole verrattavissa parisuhden ystävyyteen. Miten selviän hiljaisuudesta joka tervehtii minua tullessani kotiin koulusta? Kuka lohduttaa ja keittää iltateetä? Kuka huutaa nyt minulle kun olen taas jättänyt aamupalat koko päiväksi keittiöpöydälle? Ja kenen kengät pitävät nyt minun kengilleni seuraa telineellä? Sekin näyttää tyhjältä. Miten tästä pitäisi edetä? En halua edes ajatella asiaa. Elämäni on täynnä hauskoja asioita, minulla on hyvä opiskelupaikka ja tosi makee duuni, maailman parhaat ystävät, kaunis koti. Ne eivät vaan maistu eivätkä tunnu niin tärkeältä ilman Sinua enää. Kaikki on turhaa ja tyhjää. Ilman sadettasi olen aavikko. Ilman ilmasi en pysty hengittämään. Ilman Sinua en ole mitään.
joka meni pilveen
Aurinko,
0340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.