Pitkän miettimisen ja pohdiskelun jälkeen olen päättänyt jättää poikaystäväni. Tuntuu, etten enää rakasta häntä kuten minun pitäisi. Seksikään ei ole toiminut suhteessamme pitkään aikaan. Olemme puhuneet ongelmistamme aiemminkin, mutta muutosta tai parannusta ei ole tapahtunut. Nyt kerroin hänelle, että haluaisin muuttaa yksin omaan asuntoon. Hän on täysin murtunut, mutta vaikka kuinka pahalta tuntuukin, en aio pyörtää päätöstäni. Uskon että päätökseni on loppujen lopuksi parempi molemmille. Kuitenkaan en toivoisi hänen kärsivän niin kovasti, välitän hänestä paljon.
En tiedä miten toimia että tämä ero olisi hänelle mahdollisimman helppo ja kivuton, vaikka kumpaakaan niistä se ei kokonaan tule missään nimessä olemaan. Jäädäkö yhteiseen kotiimme vielä joksikin aikaa, lohduttaa häntä ja kuitenkin ottaa hieman etäisyyttä? Vaiko pitäisikö minun samantien pakata kassini ja mennä muualle asumaan kunnes asumisjärkestelyt ovat kunnossa? Sattuuko häneen enemmän se, että olen läsnä kuin se, että menen pois?
Omien sanojensa mukaan hän haluaisi minun jäävän kotiimme, kunnes muutto järjestyy, mutta minusta tuntuu, että hän toivoo minun tällä tavoin muuttavan vielä mieltäni ja jäävän hänen luokseen. En tiedä mitä tehdä.
Ahdistaa ja sattuu. Häneen varmasti sattuu vielä enemmän.
En tiedä miten toimia että tämä ero olisi hänelle mahdollisimman helppo ja kivuton, vaikka kumpaakaan niistä se ei kokonaan tule missään nimessä olemaan. Jäädäkö yhteiseen kotiimme vielä joksikin aikaa, lohduttaa häntä ja kuitenkin ottaa hieman etäisyyttä? Vaiko pitäisikö minun samantien pakata kassini ja mennä muualle asumaan kunnes asumisjärkestelyt ovat kunnossa? Sattuuko häneen enemmän se, että olen läsnä kuin se, että menen pois?
Omien sanojensa mukaan hän haluaisi minun jäävän kotiimme, kunnes muutto järjestyy, mutta minusta tuntuu, että hän toivoo minun tällä tavoin muuttavan vielä mieltäni ja jäävän hänen luokseen. En tiedä mitä tehdä.
Ahdistaa ja sattuu. Häneen varmasti sattuu vielä enemmän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sulla on sama ongelma kun mulla oli kolme tai no melkein neljä kuukautta sitten. meillämeni aika huonosti koko suhde ja ehdittii oleen 9 kk yhes! no mulla meni totaalisesti hermot siihen ku se haukku mua haaskaks ja huorax ja lutkax ja kaikki mahdolliset mitä se vaan suustaan sai ulos. mä kerroin tälle että en voi olla enää kanssasi. se murtu ihan täysin. se pyysi mua jäämään vielä mutta mä lähdin pois. mä en voinu enää kattoa sitä alakuloista naamaa ja se itki ku pakkasin kassini ja lähdin aika nopeesti pois ennenku olisin muuttanu mieltäni. mut nyt me ollaan vaan kavereita! olix teil riitoi vai etkö vaan enää rakasta sitä? jos et rakasta niin mitä siellä sitten enää teet? jos tää poju alkaa kyselee sua takas ni et mee! se saa surra nyt rauhassa ja voisit vaikka erota vain kaverina! eix niin?
Avovaimoni rakasti/rakastaa minua, mutta itse en kokenut suhdetta läheskään "siksi oikeaksi". Hyvin onneton tilanne siis ja paljon on omaa syytäni, miksi meistä ylipäätään pari tuli.
Nyt asun muualla, vaikka ehkä ihan lopullinen ero on lyömättä lukkoon. En tiedä onko näin eroaminen parempi hänelle. Toisaalta näin hän pystyy totuttelemaan ajatukseen pikkuhiljaa. Toisaalta perusteetonta toivoa ei saa antaa.
Jättämistä pahempaa voi varmaan olla vain jätetyksi tuleminen..
Älä jää kääntämään veistä haavassa, vaan lähde heti, kun olet asiasta ilmoittanut! Niin on parasta! Pitkittäminen vain pahentaa asiaa!
Hitsi vieköön.. Ihan kun olisin ite kirjottanu ton tekstin. Siis meillä on täysin sama tilanne päällä. Mitään pahaa en halua (entiselle)poikaystävälle vaan päin vastoin. Haluan yrittää tehdä kaiken hänelle mahdollisimman helpoksi, varsinkin kun eroaminen oli minun päätös. Jossain sisimmässäni rakastan häntä vielä hullun lailla, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa.
Itse haluaisin että pysyisimme ystävinä, mutta hän ei halua olla kanssani enään missään tekemisissä kun olen muuttanut yhteisestä asunnosta pois. Sattuu aika hirmusesti ku ajattelee et ihminen jolle on melkein kolmen vuoden ajan kertonu kaikki ilot ja surut ja jonka kanssa on muutenkin jakanut kaikki, niin ei enään yht'äkkiä kuulu mitenkään omaan elämään.
No vielä asustellaan yhdessä, mutta todennäköisesti muutto on ensi viikolla.
Jaksamisia sulle!