Nainenhan arpeutuu elämänsä aikana väistämättä, mikäli elää ns. normaalin elämän..
Raskausarpia ei kaikille tule, mutta useimmille. Sielu voi arpeutua, mutta se ei välttämättä näy. Synnytyksen jäljiltä tulee arpia, mutta sinne ei päivä paista.. Elämä jättää jälkensä jokatapauksessa helpommin naiseen kuin mieheen.
Kuinka vastenmielisenä miehet kokevat elämän jäljet naisessa?
Raskausarpia ei kaikille tule, mutta useimmille. Sielu voi arpeutua, mutta se ei välttämättä näy. Synnytyksen jäljiltä tulee arpia, mutta sinne ei päivä paista.. Elämä jättää jälkensä jokatapauksessa helpommin naiseen kuin mieheen.
Kuinka vastenmielisenä miehet kokevat elämän jäljet naisessa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Elämä jättää jälkensä jokatapauksessa helpommin naiseen kuin mieheen."
Mistäs ton vedit? Ite varmaan keksit. Miehillä pitää olla arpia, koska ne on cooleja. Naisten arpeutuneet sielut, no joo, ne ovat aika rumia, ei sellaista itsesääliä ja katkeruutta jaksa tosiaan katsella.
tekevät naisesta mielenkiintoisen.
Vähät minä niistä ulkoisista elämänmerkeistä, arvista ainakaan. Jos on kovin rusoposkinen paksu-bertta holtittomien elämäntapojen seurauksena, niin se onkin jo eri juttu.
Sen sijaan tuo arpeutunut sielu kuulostaa huolestuttavalta. Ihminenhän on historiansa summa, mutta jos on syytä epäillä sielun arpeutuneen huonosti, on parempi pysyä etäämmällä. Ihmisillä kun on valitettava tapa tuoda menneisyyden haavat uuteenkin suhteeseensa. Ja siitähän ei tunnetusti hyvää seuraa.
ovat paranemisjälkiä haavojen jäljiltä :) Rumia arvet saattavat olla, mutta yleensä vain kosmeettisia haittoja. Ei arpia enään pysty auki repimään.
Sä oot Auringon miespuolinen vastine opettavaisine pikku tarinoinesi.
Sinä et nyt ymmärrä haavojen ja arpien eroa. Kukaan ei voi elämässään välttää haavoittumista. Jokainen haavoittuu jollain tavalla. Suurin osa ei vaan anna haavojen arpeutua. Suurimmalla osalla on haavat auki jatkuvasti. Myös sinulla. Suurin osa on tottunut vuotavaan tilaansa ja yrittää täyttää itseään jatkuvasti jollakin tai joillakin. Yksin jäämisen pelko on suurimmalla osalla se suurin haava, minkä ei anneta arpeutua. Arpeutunut ei enää vuoda. Arpeutuneella on vuoto tyrehtynyt.
Arpeutunut ihminen on Kaunis ihminen. Arpeutunut ihminen on tehnyt sovinnon itsensä kanssa. Vuotava ei ei sitä ole vielä tehnyt. Vuotava ei anna haavojen arpeutua, vaan etsii laastaria tai sidettä toisesta.
Kyllä minä ymmärrän eron, mutta suvaitsin epäillä, etteivät kaikki niin tee. Noin muuten olen kirjoituksesi kanssa tismalleen samaa mieltä, paitsi itseeni viittaavasta kommentistasi.
että nainen tulee edes jollain tasolla miesten kanssa juttuun ja hyväksyy miesten olemassaolon ja jopa haluaa olla miesten kanssa, vaikkei niit ymmärräkään, ni arpeutunut nainen on melko viisas, eli kiehtova.
eivät kyllä totta puhuakseni tee naista ainakaan kauniimmaksi mutta ei niitä todellakaan tule kaikille.
Mutta siinä vaiheessa kun niitä pääsee ekan kerran vaikkapa uudella tuttavuudella näkemään, ei ne hylkimisreaktiota tee, kyllä senkin kestää.
Mä vaan en ole tottunut raskausarpiin, koska naiseni on niiltä säästynyt ja ei niitä ole ollut exilläkään, mutta näkee niitä joskus esim. uimarannalla.
Muuten arvet on arpia, kunhan nyt ei ole mitään Austin Powers tyyppistä tohtori-paha arpea keskellä lärviä.
jos arvet eivät ole tissien alla ja tissit kuin pallot, arvet on ok. Kauneusleikkauksista jääneet arvet ovat ihan muuta kuin merkki eletystä elämästä, mun mielestä. Sen sijaan pieni arpi kasvoissa, tai arpi jossain muualla kehossa on kiehtova. Siihen liittyy aina jokin tarina. Oli se sitten onnettomuus, sairaus tai muu vamma.
Kyllä arpi minut aina pysäyttää.
Oliskohan sanani olleet jotain tälläistä:
"En pidä niistä yksityiskohtina mutta kun katsoo koko kokonaisuutta niin eivät ne sinua vähennä ollenkaan."
Kaunis nainen hän on, ei vähäisempi arpiensa kanssa :)