Keskustelu on kummunut viikonloppuisen murhenäytelmän jälkeen kuumana, tosin oman tulkintani mukaan valitettavan suurelta osin epäasiallisella ja epäolennaisella linjalla. Syyt ja seuraukset näille toistuville murheellisille trgedioille ovat kuitenkin aihe johon olisi syytä tarttua ja näin on tosin jo joiltain osin tehtykin.
Valitettavaa tässäkin on se, että joku asiaa sen enempää pohtimaton ihmisryhmä nostaa syyttävän sormen kohti Lapin kansaa ja heidän käyttäytymismallejaan. Totuuden siemen toki näistäkin syytöksistä löytyyy, mutt todellinen syy löytynee kuitenkin paljon syvemmältä.
Olen itse -70 luvun loppupuolen lapsia ja itsekkin kahden lapsen isä. Muistan vielä hyvin omalta peruskouluajalta kun meitä alettiin mittaamaan joka suunnasta jos jonkunlaisilla mittareilla. Oli sitä sun tätä älyykkyystestiä ja fyysisen kehityksen mittoja. Auta armias jos piirun verran näistä "normi" käppyröistä joku poikkesi, niin jatkotutkimukset olivat edessä.
Tänä päivänä tämä hullutus alkaa heti neuvolasta saakka. Vanhempille syötetään käppyrää käppyrän perään ja kerrotaan että "tässä on sinun lapsesi ja tässä on normaali". Sama laulu jatkuu esikoulussa. Jos et esikoulussa osaa lukea, laskea yhteen ja hallitse yleissivistystä niin koulupsygolokin pakeilla ollaan...6 vuotiaana!
Koulussa meno senkuin vain yltyy. Viimeistään kuudennella luokalla aletaan painostamaan, että pitäisi alkaa tietämään mitä haluaa opsikella isona että osaa valita siihen sopivat valinnaiset aineet. Pari vuotta eteenpäin ja nuorta jo "pakotetaan" tekemään hänen elämäänsä suuresti merkittäviä päätöksiä..."sinun pitää nyt tietää mitä haluat isona tehdä".
Samaan aikaan kun nuori tuskailee valitettavan usein hyvin yksinään näiden asioiden kanssa, isä ja äitä painavat aamusta iltaan pitkää päivää töissä. Ei siksi, että he olisivat välinpitämättömiä ja ahneita, vaan siksi että globalisoituneen ja rohkenenko sanoa jo kapitalistisen yhteiskuntamme elo on niin järkyttävän kallista ettei vaihtoehtoja ole.
Huonossa lykyssä ja tänä päivänä valitettavan useasti perheessä ei ole kuin yksi vanhempi, sillä sietämätön paine ja olematon yhteinen aika on hajoittanut perheen jo aikapäiviä sitten.
Nyt tulemme sitten saman pakettin kanssa Lappiin. Jos tämmän edelläesitetyn yhtälön tottteuttaminen kunnialla onnistuisi jossain muualla, niin Lapissa vaikeuskerrointa pitää lisätä tuntuvasti. Palkkatason nousu suhteessa hintojen nousuun ei ole missään suhteessa ja väittäisin sen olevan yhdessä itä-Suomen kanssa maan korkeimpia, huom. suhteessa. Lisäksi työttömyys kontra työpaikkojen vähyys.
Itsekin pääkaupunkiseudulla työskennelleenä tiedän että useat työnantajat arvostavat "lapin jätkää" työntekijänä. On totta että työmoraali on korkea, mutta pelkäänpä ison syyn olevan myös pelko menetetystä työpaikasta. Jokainen Lapissa työpaikkansa menettänyt tietää, kuinka vaikeaa sen uuden työpaikan saaminen on. Pääkaupunkiseudulla tilanne on eri.
Summasummaarum, näkemykseni on siis se, että lapsesta lähtien idätetty yksilön tuotto-odotus ja kehityskontrollointi saa jo hyvin varhaisessa vaiheessa merkityksen ihmisen elämässä. Mitä jos en täytäkkään näitä odotuksia??? Tämän lisäksi jatkuva arjen toimeentulokamppailu voivat kuluttaa ihmisen hyvin nopeasti.
Tämä oli vain pohdintaani asian tiimoilta. Kertokaa toki oma näkemyksenne.
Valitettavaa tässäkin on se, että joku asiaa sen enempää pohtimaton ihmisryhmä nostaa syyttävän sormen kohti Lapin kansaa ja heidän käyttäytymismallejaan. Totuuden siemen toki näistäkin syytöksistä löytyyy, mutt todellinen syy löytynee kuitenkin paljon syvemmältä.
Olen itse -70 luvun loppupuolen lapsia ja itsekkin kahden lapsen isä. Muistan vielä hyvin omalta peruskouluajalta kun meitä alettiin mittaamaan joka suunnasta jos jonkunlaisilla mittareilla. Oli sitä sun tätä älyykkyystestiä ja fyysisen kehityksen mittoja. Auta armias jos piirun verran näistä "normi" käppyröistä joku poikkesi, niin jatkotutkimukset olivat edessä.
Tänä päivänä tämä hullutus alkaa heti neuvolasta saakka. Vanhempille syötetään käppyrää käppyrän perään ja kerrotaan että "tässä on sinun lapsesi ja tässä on normaali". Sama laulu jatkuu esikoulussa. Jos et esikoulussa osaa lukea, laskea yhteen ja hallitse yleissivistystä niin koulupsygolokin pakeilla ollaan...6 vuotiaana!
Koulussa meno senkuin vain yltyy. Viimeistään kuudennella luokalla aletaan painostamaan, että pitäisi alkaa tietämään mitä haluaa opsikella isona että osaa valita siihen sopivat valinnaiset aineet. Pari vuotta eteenpäin ja nuorta jo "pakotetaan" tekemään hänen elämäänsä suuresti merkittäviä päätöksiä..."sinun pitää nyt tietää mitä haluat isona tehdä".
Samaan aikaan kun nuori tuskailee valitettavan usein hyvin yksinään näiden asioiden kanssa, isä ja äitä painavat aamusta iltaan pitkää päivää töissä. Ei siksi, että he olisivat välinpitämättömiä ja ahneita, vaan siksi että globalisoituneen ja rohkenenko sanoa jo kapitalistisen yhteiskuntamme elo on niin järkyttävän kallista ettei vaihtoehtoja ole.
Huonossa lykyssä ja tänä päivänä valitettavan useasti perheessä ei ole kuin yksi vanhempi, sillä sietämätön paine ja olematon yhteinen aika on hajoittanut perheen jo aikapäiviä sitten.
Nyt tulemme sitten saman pakettin kanssa Lappiin. Jos tämmän edelläesitetyn yhtälön tottteuttaminen kunnialla onnistuisi jossain muualla, niin Lapissa vaikeuskerrointa pitää lisätä tuntuvasti. Palkkatason nousu suhteessa hintojen nousuun ei ole missään suhteessa ja väittäisin sen olevan yhdessä itä-Suomen kanssa maan korkeimpia, huom. suhteessa. Lisäksi työttömyys kontra työpaikkojen vähyys.
Itsekin pääkaupunkiseudulla työskennelleenä tiedän että useat työnantajat arvostavat "lapin jätkää" työntekijänä. On totta että työmoraali on korkea, mutta pelkäänpä ison syyn olevan myös pelko menetetystä työpaikasta. Jokainen Lapissa työpaikkansa menettänyt tietää, kuinka vaikeaa sen uuden työpaikan saaminen on. Pääkaupunkiseudulla tilanne on eri.
Summasummaarum, näkemykseni on siis se, että lapsesta lähtien idätetty yksilön tuotto-odotus ja kehityskontrollointi saa jo hyvin varhaisessa vaiheessa merkityksen ihmisen elämässä. Mitä jos en täytäkkään näitä odotuksia??? Tämän lisäksi jatkuva arjen toimeentulokamppailu voivat kuluttaa ihmisen hyvin nopeasti.
Tämä oli vain pohdintaani asian tiimoilta. Kertokaa toki oma näkemyksenne.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ampuja oli Sodankylästä, paikasta jossa vanhemmat tuskin laukkaavat uraputkessa....
Sitähän sie et varmasti tiedä, vai tiedätkö? Niin tai näin tämäkään asia ei poista henkilön itsensä kokemia paineita, joita edellä käsittelin.
eipä tuohon ole lisättävää kuin että raaka yhteiskunta on jakanut kaikki ihmiset voittajiin ja häviäjiin jo koulussa.
Kun siihen lisätään vielä yhteiskunnan asettamat sanktiot niille, jotka ilman omaa syytä ovat jossakin epäonnistuneet, niin paketti on valmis.
Tämä yhteiskunta on suomeksi sanottuna täysi paska, jossa ylimmät päättäjät ovat nyt näyttäneet oman esimerkkinsä ihmisten välittämisestä. Oma lompsa kun pullottaa, niin vähät muusta.
juuri asioita joita minäkin. Olen puhunut vuosia siitä, että miksi ihminen/lapsi/oppilas on kaiken aikaa ja kaikissa asioissa "vertailun" ja vaatimuksien ja negatiivisen arvioinnin kohde.
Kun eniten pitäisi olla positiivista arviointia. Siitä saa aikuinenkin kummasti voimaa arjen aherrukseen. Eikä tarvitse sanoa monta positiivista sanaa. Joskus pelkkä kiitos riittää.
Ihmistä tosiaan vertaillaan ja luokitellaan läpi elämän. Se alkaa vauvaiästä ja ei lopu aikuisuuteen vaan jatkuu työelämässä läpi elämän.
Toisaalla puhutaan kauniisti yksilöllisyyden korostamisesta - kaikessa, mutta se on useimmiten kaunis sana, joka unohtuu
Koulumaailmassa oli ennen vanhaan Gaussin käyrät arvioinnissa, lieneekö vielä. Opettajat/lehtorit änkäsivät käyrän toimimaan - vaikka väen väkisin.
Jos on yksi kymppi, niin piti olla vähintään yksi ala-arvoinen arvosana - nelonen jne...Eli oppilaiden pärjäämisen kokeissa oli jakaannuttava gaussin käyrän mukaisesti. Muutama kiitettävä ja valta-osa keskitasoa, muutama huono/välttävä.
Se mitä lapsi ja nuori tarvitsisi eniten on ympäristön hyväksyminen ja kannustus. Olet riittävän hyvä sellaisena kuin olet. Ei tarvitse kilpailla mistään, ei toisten kanssa missään asiassa paremmuudessa. Jos haluaa kilpailla, niin kilpailee itsensä kanssa ja asettaa sellaiset tavoitteet joista ei saa suurta stressiä. Pahin on kilpailu ja vertaaminen, oli sitten kyse ulkonäöstä tai jostain muusta.
Meistä jokaisesta löytyy jotain lahjakkuutta ja sen pitäisi riittää.
Miksi vanhemmat ovat huonoja esimerkkejä lapsilleen itselleen kelpaamattomuudesta?
Äidit valittavat ja taistelevat ääneen lastensa kuullen omasta ulkonäöstään, ajatelkaa minkä esikuvan he antavat. Lapsi imee arkipäivästä mallin, että on normaalia olla ikuinen laihduttaja ja tyytymätön omaan ulkonäköön. Tällaisten äitien lapsista tulee syömishäiriöisiä. Mainokset esittävät vaatimuksia, mutta aikuisen pitää olla vaikuttumatta ja opastaa lasta kertomalla, että väärillä keinoilla siinä taas yritetään saada tuotetta kaupaksi.
Pojille jää vääristynyt malli, että miehen elämä on ikuista suorittamista ja tavaran haalimista. Niska limassa hankittava suurta ja hienoa, rahan riittämättä niihin tai mihinkään muuhunkaan.
Oikein arvostella kouluhuoltoa, sen lisäksi jokaisen kannattaa käydä läpi omat vaatimuksensa itseään kohtaan, jonka mallin lapsi näkee ja luulee oikeaksi.
Miksi aikuiset ihmiset lähtevät mukaan muiden luomaan elämisen malliin? Miksei jokainen tee elämästään itselleen sopivaa ja parasta mahdollista?
Mielestäni olet oikeasssa.
Monesti olen miettinyt että kuinka meitä yhteiskunnan toimesta yritetään mahduttaa tiettyyn muottiin jo vauvasta lähtien ja jos siihen muottiin et sovi, niin ongelmat alkavat.
Jos jostain syystä et tiedä mikä sinusta tulee isona, niin olet jo siinä vaiheessa tippunut kärryiltä ja suurinpiirtein sinut voidaan korkeintaan asettaa vain syrjäytyneen rooliin.
Julmaksi on mennyt, pitää olla kaikessa hyvä ja jos ei omista sitä taikka tätä, tai jos jostain syystä epäonnistuu jossain, niin sinut tuomitaan ja rankasti toisten ihmisten toimesta.
olet miettinyt asioita syvemmältä ja sinulla on sydämen sivistystä.
Tuohon ei enää voi lisätä mitään, niin olit asiassa.
http://www.iltalehti.fi/helsinki/
Lue tuosta vähän faktaa!!
Kerrotko mihinkä faktaan viitaat?
Tarkoitin lähinnä sitä, että kirjoituksesi oli täyttä asiaa. Ja samalla tuli tuo otsikko Iltikseen. Ihmiset voivat todella huonosti.
Kerrankin todella hyvin puhuttu. Tähän jatkaisin vielä sen, että kun sitten yksilö sinnittelee nippa nappa menestyen, hirveästi töitä tehden juuri ja juuri mukana pysyen, patoutunut stressi päällä ja burn out käsillä, niin ei siihen sitten tarvita kovinkaan paljon kun kamelin selkä katkeaa. Kaveri pettää, rakas jättää tai muuten vaan joku paha ja odottamaton vastoinkäyminen sortaa korttitalon ja edessä on valinta aloittaako uudestaan raatamaan nollilta vai haistattaako pitkät kaikilla.
ryhmä, joka saa yhteiskunnassamme aivan kohtuuttoman suuren rangaistuksen tekoonsa nähden on maksuhäiriöiset nuoret.
Ensin nimesi kuulutetaan julkisuuteen tietyissä lehdissä ja merkintä häiriöstä säilyy 10 vuotta, jonka aikana sen saa muutamalla eurolla selville melkein kuka tahansa. Ongelmia tulee jos yrittää saada kännykkäliittymää, nettiliittymää, vuokra-asuntoa ja ehkä työpaikkaa, jossa joutuu käsittelemään rahaa. Ja kaikki tämä vaikka olisit jo maksanut tuon 125 euron rästimaksun kaikkine lisäkuluineen perintätoimiston riemuksi.
Tuohon verrattuna väkivaltarikoksista, sisältää raiskaukset, annetaan aivan mitättömiä rangaistuksia kuten ehdollisia tuomioita ja parinsadan euron sakkoja. Ja kun seuraamukset ovat mitättömiä niin riitoja selvitellään nykyisin pistooli kourassa tai teot suunnataan aivan sivullisiin eli yhteiskuntaa vastaan. Aiemmin noita riitoja selviteltiin kerralla yhdellä nyrkkitappelulla ja homma oli ohi ja osalliset saattoivat jatkaa kavereina ilman traumoja.
Saa korjata, jos olen väärässä.
Tässäpä oli asiaa kerrakseen.Olen myös -70 luvun lapsia ja lapsia on itselläkin. Kumpikin lapsi meni näiden "normaalikäyrien" alapuolella, saivat kyllä nuoren äidin tuntemaan itsenä melkosen mitättömäksi aina neuvolareissujen jälkeen. Eipä tuohon osaa mitään lisätä.
Jos lapsellekin on luotu paineita kasvaa tiettyn kaavion mukaan niin sama homma on sitten vanhemmailla että miten saa tämän lapsensa pysymään siinä käyrällä myös kehityksen mittaria katsotuna.
Minua ärsyttää se nykyajan kouluissa että kun on ollut koe, ja se palautetaan niin siihen merkitään aina mikä oli luokan keskiarvo ja vieressä sitten lapsen numero. Kyllä on laps ollu monesti masentunu ko ei ole edes keskiarvoon yltäny, eli tuntee itsensä huonoksi vaikka numerot ovat olleet 8 tai 9 ja keskiarvo ollu esim 8½ tai 9½. Mitä väliä sillä on mikä on keskiarvo? Pääasia että lapsi oppii ko. luokan vaatimat taidot jotta selviää sitten aikuisena.
Tässäpä oma kommenttini.
Kirjoittamasi sai minut lähes vetämään aamukahvit henkeeni. Onko juuri näin, että tämä tasapäistämis koulukasvatus on mennyt jo näin pitkälle?! Että oikein keskiarvo paperiin niiden iloksi joilla luistaa, mutta taatusti niiden turmioksi joilla oppimisvaikeuksia on. Mitäkän ne meinasivat sitten tehdä tälle asialle, muutakuin osoittaa yksilölle että "sinä olet tyhmä". Tukopetusta ei käsittääkseni ole saanut enään -90 luvun jälkeen, eikä tällä köyhien kuntien säästöohjelmilla piiskatuilla kouluilla valtavissa lokkakoissa ole mitään mahdollisuutta antaa yksilöllistä ohjausta tai opetusta jatkossakaan.
Ei hyvältä näytä...
Meidän aikuisten on syytä katsoa peiliin. Mikä hemmetin kiire meillä on alituiseen ja miksi teemme lapsia, jos niille ei jää aikaa. Lapset ja varsinkin nuoriso kaipaa aikuisen seuraa. Aivan normaalia kotona oloa, ei se mitään erityistä tarvitse olla. Olen huomannut omien lasteni ja heidän kavereiden kohdalla kuinka tärkeää on, että heille jutellaan ja ollaan heistä kiinnostuneita. Toki nuoriso näyttää välillä hapanta naamaa ja oikuttelee, mutta siltinkin tämän kuoren alla on alituinen aikuisen kaipuu. Nykynuorilla ei monillakaan ole aikuista, johon turvata. Usein mummolat yms. suku myös on kaukana. Turvattomuus ja yksinäisyys ajaa lopulta ties mihin. Ennen vanhaan kyläyhteisön huolehtiminen ja vahtiminen oli kuitenkin parempi vaihtoehto kuin tämä nykyajan meno. Usein peruskoulun alaluokkalaisten annetaan olla kaupungilla myöhään yöhön eikä edes tiedetä missä luuhaavat. Tällainen välinpitämättömyys on järkyttävää. Ei nuorten ja lasten paikka keskiyöllä ole katu, varsinkin kun yhteiskunta on koko ajan tullut väkivaltaisemmaksi.