..kun haluaisin jotenkin alkaa elämään ilman miestäni..!? Minulla on kauhea itsenäistymisen tarve! HAluaisin vaan tienata,ostaa oman kodin minulle ja lapselle, olla omissa oloissa, tavata kavereita kun huvittaa, tehdä mitä huvittaa mihin aikaan huvittaa(siis kotihommia..),mennä yksin nukkumaan jne.. Nautin niin omasta rauhasta!! Miehenkanssa suhde tuntuu vain kaveruudelta, tuntunut jo jonkin aikaa.. Asioista ei pystytä puhumaan,mies ei halua puhua mistään,vaan suuttuu kun yritän avata suuni,minä taas haluaisin puhua kaikesta. Lähtiessäni ulos sillointällöin, huomaan katselevani muita miehiä (en siis haluaisi kuitenkaan ketään toista,en KETÄÄN tällä hetkellä,paitsi toivon että vielä olisi olemassa aitoa rakkautta,joka myös kestää ilman petoksia..)! Seksiä ei juuri ole, eikä se enää nappaakaan tämän ihmisenkanssa! Siis mikä minua vaivaa!! Onko tämä vain joku "vaihe" suhteessa, vai onko rakkaus loppunut!!? Välitän tästä ihmisestä kyllä,mutta en ehkä siten kun pitäisi?
mikä minua vaivaaaaa!!!?
siiri
141296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
minullakin, paitsi että mies kiihottaisi minua sängyssä yhä kaikkien vuosien jälkeen, mutta mies ei halua. Hän suuttuu lähes joka asiasta mitä maa päällään kantaa, ei laske minua lähelleen ollenkaan ja on muutenkin varsin pessimistinen, myös lapsille. Voisin luulla että hänellä on joku toinen, mutta hän on aina kotona. Minua alkaa ahdistaa tämä seksin ja läheisyyden puute, en halua olla puolison kanssa pelkkä kaveri. Viisaat sanoo että jokainen voi päättää omasta selibaatistaan, mutta parisuhteessa se toisen selibaatista päättäminen onkin jo vähän mahdoton juttu. Lieneekö ainut mahdollisuus lähteä vieraisiin, en kyllä haluaisi loikata siihen kierteeseen.
Ainakin meidän suhteessa on ollut alamäkikin, joka on kyllä paikkaantunut tässä viimeisien vuosien aikana. Ei se aina miestäkään kiinnosta seksi ja varsinkin, kun se tapahtuu saman kaavan mukaan illalla peiton alla. Seksi on niin iso osa suhdetta kuitenkin, että hyvää seksisuhdettakin pitää hoitaa. Pitkin päivää pitää antaa ymmärtää ja flirttailla puolisolleen, vaikka se ei sitten illalla johtaisikaan maaliin... Naisilla voi tietenkin hormonitasapainokin aina olla sikin sokin ja aiheuttaa mitä ihmeellisempiä ajatuksia. Siispä härkää sarvista ja kissa vielä pöydälle ja iloa elämään; ennen muuta seksielämään.
..en halua pettää miestäni, mielestäni silloin suhde on tuhoon tuomittu! Ehkä olen liian vanhanaikainen, kun haluan hyvän,toimivan,kestävän suhteen, jossa ollaan uskollisia..!? Minua on petetty,ja olen antanut anteeksi, mutta koskaan en enää luota, ja se on paha homma,mielestäni yksi tärkein asia suhteessa on luottamus. Empä tiiä sitten, kauanko jaksaa jatkaa tätä pohdiskelua ja toivomista että vielä kaikki muuttuu hyväksi!!
arvaa vaan enkö ole yrittänyt sitä tulta iskeä vaikka millä ja vuosikaudet! Ostelin nättejä alusvaatteita, vihjailin, tein (ja teen) alotteita. Kun näistä ei ajan kuluessakaan ollut apua, alkoi epätoivo nostaa päätään, aloin vihjailla ja lopulta suoraan sanoa että mulle ei kyllä riitä pelkkä ystävyyssuhde. Tämä suora puhe on tietysti vaan pahentanut asiaa, kunnon keskustelua asiasta ei aikaan saada, kun miehen mielestä ei mitään ongelmaa olekaan! Korkeintaan mies suuttuu ja muuttuu mykäksi. Turhauttavaa, varsinkin kun meillä ennen meni sängyssä varsin hyvin (minun mielestäni, ehkä ei sitten miehen..)Tunnen tässä itseni jo kauheaksi seksihulluksi, vaikka olisin kyllä tyytyväinen edes kertaan parissa viikossa. Vai voiko joku väittää että se on seksihulluutta!!
Eikä kyse ole tietysti pelkästään seksistä, tärkeämpää olisi se lämpö ja läheisyys, ja sitä, joskin varsin hetkellistä, saan (sain?) tuosta toisesta suhteesta.
pettämisestä kanssasi ihan samaa mieltä aikaisemmin, enkä koskaan olisi uskonut että sorrun itse siihen. Mutta kun asiat on olleet rempallaan jo kauan, ja vähitellen huomaat että kohtuullisen lähellä elämässäsi taitaakin olla joku joka kiinnostuu sinusta, niin kuin sinä hänestä, päivä päivältä enemmän, tuntuu kuin välillänne kulkisi tosiaankin se paljon puhuttu sähkövirta ja ihan muut asiat alkaa pyöriä mielessä kun tavataan, kuin keskustelu päivänpolttavista asioista.. Se vaan alkoi, ilman ihmeempiä suunnitteluja. Mutta olen varmaan väärässä monen mielestä, en vaan tunne minkäänlaista syyllisyydentuntoa, tunnen olevani oikeutettu tähän.
..kyllä tuonkin kannan. Se tuntuu kyllä hienolta huomata että joku on vielä sinusta kiinnostunut ja pitää sinua haluttavana! Tosin ajattelen sitten taas niin,että en pettäisi,siinä ei ole mitään järkeä,mutta jos joku toinen tulee kohdalle, ja alankin tuntea oikeasti jotain häntä kohtaan, on ehkä aika lopettaa vanha (ja aloittaa uusi)suhde? Jos vaikka joku muu olisikin enemmän itesi kaltainen,nauttisitte samoista asioista jne.. Nyt tulee varmaan haukkuja..!
tuo teksti olisi yhtä hyvin voinut olla minun kirjoittamani... elän ihan samanlaista elämää ...
ja olen miettinyt mistä moinen johtuu ja mitä sille voisi tehdä...
en ole tullut mihinkään järkevään tulokseen.
ei sekään auta että nostaa sen *kissan* pöydälle ja koittaa itse keksiä seksivirikkeitäkään koska onhan se kuitenkin kahden kauppaa sekin...
mitä sitä aina yrittämään jos mies ei yritä saada mitään muutoksia aikaan.
Olen miettinyt avioero vakavasti pidemmän aikaa mutta sekään ei tunnu ratkaisulta...
kait se kumminkin on itsepohdiskelun paikka??
itsepohdiskelua tämä on joo, mutta mitenkauan jaksaa itekseen pähkäillä asioita omassa päässään!? Kun ei jaksaisi jatkuvasti yrittää puhua samoista asioista, mies vain suuttuu.. Minä olen yrittänyt puhua järkevästi kaikesta mikä mättää,miksi mättää,mutta se on kuin yksinpuhelua! En jaksa enää oikein edes avata suutani vaan olen yrittänyt pitää asioita enemmän sisälläni.. Mikä taas ei mielestäni ole hyvä asia suhteessa.. Nimenomaan tossa oli asian ydin,että mitä sitä aina yrittämään jos mies ei halua saada muutoksia aikaan!! Miksiköhän ei halua!!? Jos tuntuu että olet yrittänyt jo pitkään,mutta toinen ei,onko suhteen sujuvuus silloin enää sinusta kiinni...? Vaikeeta...
vaihtamalla parantua. Tuollaisia tilanteita tulee varmaankin melkein kaikissa liitoissa. Liitothan olisivat yksitoikkoisia jos ne eivät muuttuisi aikojen saatossa! Kaikkihan muuttuisi rutiiniksi, mistä sitten puhuttaisiin jos jo tietää valmiiksi toisen ajatukset.
Mikset hommaisi omia harrastuksia ja ystäviä - omaa aikaa. Jotkut alkavat opiskella, jotkut hakevat uuden harrastuksen, jotkut muuttavat, vaihtavat työtä jne. Nämä kaikki on luonnollisia muutoksia, mutta useimmat valitsevat näiden hyvien muutosten sijaan huonomman - avioeron. Eivätkä he koskaan pääse parisuhteen korkeimmalle tasolle, kumppanuuteen.
Tiedä häntä sitten.. Tiedän että jokaisessa liitossa tulee tällasia tilanteita, ja on eri vaiheita, mutta kun tuntuu että asiat eivät muutu mihkään suuntaan vaikka niitä kuinka yrittäisi puida! On vain jokseenkin vaikeaa saada suhde toimimaan,yksin! Tämä suhde on ollut oikeastaan aina tällaista, elämme kuin eri elämiä.. Ehkä siksi olemme eronneet useaan otteeseen, mutta sitä eroilua ja palailua en enää jaksa (näin aikuisena), kun asia koskee kuitenkin lastakin. Lapsen hyvinvointi on minulle tärkeintä,siksipä mietinkin, mikä on paras ratkaisu lapsen kannalta..!
Harrastuksia minulla on sen verran mitä lapsenhoidolta ehdin harrastaa, ja ystäviä minulla on monta, joidenkanssa kyllä vietän aikaani tarpeeksi, että siitä tässä ei ole kyse..
Toivottavasti jäät yksin, tai miehesi jättää sinut. Et ole ansainnut häntä! Toivottavasti nautit yksinolostasi, nimittäin tuolla asenteella jäät vanhaksipiiaksi loppuelämäksesi! Olet luultavammin vain typerä pikkupentu, joka haluaa nauttia "minä minä" -asenteestaan. Lopeta suhde!
joo-o.. näinkö se asia sitten on? Meidän suhteessa se olen minä,joka on tätä yrittänyt korjata jo pitkän aikaa.Olen myös yrittänyt puhua asioista,mutta mies ei halua puhua. Olen myös sanonut että haluaisin meidän tekevän enemmän asioita yhdessä,mutta ehdotukset eivät tunnu miestä kiinnostavan. Olen ollut se,joka haluaa enemmän läheisyyttä, tuntuu vaan etten enää jaksa yksin yrittää. Olen myös petetty osapuoli, joka on antanut uudet mahdollisuudet.. Ehkä minä en tosiaankaan ansaitse häntä...??! Pikkupentu tuskin olen,tunnen itseni liiankin vanhaksi(ja vanhanaikaiseksi) tässä suhteessa.
Kyllä avioliitossa on vaikeuksia, ja kun ei ilkeä puhua, niin sitä jatkuu vaan.
Jos voisi puhua puolisolleen, mutta ei, ei siitä tule mitään. Niin, mitä tehdä, jos vaimolla ei ole haluja, ja miehellä on jatkuvasti halut, eikä voi puhua, niin mitä tehdä?
Sano Siiri että mitä tehdä, jos vaimolla ei ole haluja?
En oikein ymmärtänyt kysymyksen luonnetta, oliko tuossa tarkoitus olla ivaa minulle, vai muutenko vain kyselet?? Voinhan tässä mielipiteeni sanoa.. Ensinnäkin Miksi vaimollasi ei ole haluja? -Oletko yrittänyt ottaa siitä selvän? Millaista se seksi sitten yleensä on/on ollut.. jos kaikki menee aina saman kaavan mukaan, siinä voi olla syy.. Ainakin itseäni välillä harmittaa se, jos olen useimmiten se joka "pitää ohjat käsissä", olisi kiva kun mieskin huomioisi enemmän ja kokeilisi eri asioita. Naisena ainakin sanoisin että hellyys on tärkeää, ja se miten tekee aloitteen seksiin. Kun kyse on pidempiaikasesta, vakavasta suhteesta, haluan ainakin että minua pidetään hyvänä ja että seksi on rakastelua, eikä panemista..(paitsi tietenkin välillä,mutta tärkeää on tuntea itsensä rakastetuksi ja halutuksi). Mutta nuo asiat ovat niin suhdekohtaisia, yhdessä suhteessa mättää yksi, toisessa toinen.. Mielestäni kuitenkin puhuminen on yksi tärkein asia, myös seksistä puhuminen! Koita yllättää vaimosi jotenkin?? Tee jotain "uutta", enkä tarkoita tällä vain seksiä, vaan sitä mikä ehkä johtaa siihen..