Viikonloppu 29.8. 2003
Se alkoi siitä, kun sattumalta jouduin lainaamaan vaimoni autoa. Etsiessäni hänen laukustaan autonavaimia silmiini osui sivutaskussa kolme yksittäispakattua kondomia.
Emmehän me olleet käyttäneet moisia kumilurtukoita enää vuosiin. Minulle tehtiin sterilisaatio jo vuosia sitten, kun hänelle ei pillerit sopineet ja halusimme hoitaa ehkäisyn näin päin.
Tajusinhan heti, että näitä oli varattuna siellä laukussa toista miestä varten. Oliko niitä ollut jo enemmänkin, vai oliko tulossa joku juttu, mihin hän oli varautunut. Sitä en tietenkään voinut tietää. Olin hyvin pettynyt ja tunsin tulleeni kaltoin kohdelluksi. Ei meillä pitänyt olla mitään sellaista, että tässä nyt vieraissa tarvitsisi ruveta kulkemaan. Seksi sujui ihan hyvin, ainakin minun mielestäni.
Ajattelin kysyä heti suoraan, että mitäs tämä nyt tarkoittaa. Sitten muistin , että hän oli menossa viikonlopuksi lääketehtaan järjestämään seminaariin. Kysyisinkö heti, nyt aamulla, ennen kuin hän ehtisi lähteä, vai seminaarin jälkeen. Yritin rohkaista mieleni. Tämä olisi hyvin vaikeaa. Miten esittäisin asian. Oliko minulla yleensä lupa tonkia hänen laukkuaan. No avaimet piti löytää, joten ..
En saanut siis kysyttyä. Olen saamaton reppana, paska . Vaimoni lähti reissuun. Meillä on tapana ollut, että jos jompi kumpi on poissa, niin soitetaan viimeistään illalla. Odottelin soittoa viiniä naukkaillen. Oli siis perjantai ja olin yksin kotona. En viitsinyt edes lähikuppilaan mennä. Ajattelin yksikseni tilannetta. Mitä sanoisin kun hän soittaa. Kertoisinko löydöstäni.
Soittoa ei ruvennut kuulumaan. Kello oli jo yli 11 illalla. Otin välillä kännykkäni käteeni ja valitsin numeron pikavalikosta. En painanut vihreää. Yritin katsella videota ja telkkaria. Pullo oli jo tyhjentynyt. Oli mennyt jo muutama olutkin.
Nyt päätin soittaa. Hälyttää pitkään.... Päivi vastaa. Hänen puheensa vaikutti katkonaiselta ja hengästyneeltä. No mitä siellä on opittu, kysyin. Oletko kävelemässä vai mitä teet, kyselin.
Ei en ole, siis olen huoneessani. Kysyin oletko ihan kunnossa ja onko sinulla jotain hätää. Ei, Tai olen kunnossa ei täällä mitään ole, hän selitti. Mitä sitten touhuat kun kuulostaa niin kummalta.
No ei mitään olen jo nukkumassa. Hyvää yötä vaan kultaseni Hei vaan. Loppu tuli puhelusta.
Siellä siis oli joku mies jyystämässä vaimoani. Voi helvetti. Tuskani ei antanut minulle rauhaa. Olin ihan sekaisin ja olisin varmaan tappanut heidät molemmat, jos se olisi ollut nyt mahdollista. Ryyppäsin itseni sammuksiin. Heräsin sitten puoliltapäivin kauheassa krapulassa. Muistin kuitenkin illasta sen puhelun ja piinallisen odottamisen. Mitä tekisin ? Ei ollut paljon tehtävissä. Miten kohtaisin hänet illalla hänen palatessaan.
Lauantai ilta alkoi olla käsillä. Hän palasi. Oli kuitenkin jo tullessaan sen näköinen, että jotain oli tapahtunut. Kumpi aloittaa, kysyin vieläkin tuohtuneen sekaisin tuntein. Hän kertoi yhtäjaksoisesti koko tarinan, jossa paljastui, että häntä melkein kymmenen vuotta nuorempi saman apteekin farmaseuttipoju Seppo oli naiskennellut häntä jopa työpaikan takahuoneessa töiden jälkeen.
Se vaan oli kuulemma ajautunut siihen. Pientä työpaikkaflirttiä aluksi. Sitten koskettelua ja huulenheittoa. Suukkoja ja hyväilyjä poislähtiessä jne. Olivatpa olleet kaljoillakin yhdessä ja Sepon asunnollakin .
Oliko nuoripoju hyvä ja tekikö hän jotain , jota minä en ole osannut. Oliko isokin kapistus, vai miksi tämä , kysyin kiihdyksissäni .
Se vaan meni silleen, hän selitteli. En pystynyt hillitsemään tilannetta. Anna anteeksi. Sinä olet kuitenkin ihan hyvä ja kiltti minulle. Anteeksi. Lupaan, että en enää jatka, hän aneli. Elä jätä minua, ethän , ethän. Pyydän, anna anteeksi . En vastannut mitään. Lähdin pois. Menin erään kaverini luo ja kerroin hänelle koko jutun. Jäin sinne yöksi. Pohdimme yhdessä tapahtumien kulkua. Sain häneltä jonkinlaista turvaa ja lohtua, mutta kaikki taitaa olla kuitenkin romahtanut. kaikki se, minkä oli ajatellut tapahtuvan vain muille.
Jussi
Se alkoi siitä, kun sattumalta jouduin lainaamaan vaimoni autoa. Etsiessäni hänen laukustaan autonavaimia silmiini osui sivutaskussa kolme yksittäispakattua kondomia.
Emmehän me olleet käyttäneet moisia kumilurtukoita enää vuosiin. Minulle tehtiin sterilisaatio jo vuosia sitten, kun hänelle ei pillerit sopineet ja halusimme hoitaa ehkäisyn näin päin.
Tajusinhan heti, että näitä oli varattuna siellä laukussa toista miestä varten. Oliko niitä ollut jo enemmänkin, vai oliko tulossa joku juttu, mihin hän oli varautunut. Sitä en tietenkään voinut tietää. Olin hyvin pettynyt ja tunsin tulleeni kaltoin kohdelluksi. Ei meillä pitänyt olla mitään sellaista, että tässä nyt vieraissa tarvitsisi ruveta kulkemaan. Seksi sujui ihan hyvin, ainakin minun mielestäni.
Ajattelin kysyä heti suoraan, että mitäs tämä nyt tarkoittaa. Sitten muistin , että hän oli menossa viikonlopuksi lääketehtaan järjestämään seminaariin. Kysyisinkö heti, nyt aamulla, ennen kuin hän ehtisi lähteä, vai seminaarin jälkeen. Yritin rohkaista mieleni. Tämä olisi hyvin vaikeaa. Miten esittäisin asian. Oliko minulla yleensä lupa tonkia hänen laukkuaan. No avaimet piti löytää, joten ..
En saanut siis kysyttyä. Olen saamaton reppana, paska . Vaimoni lähti reissuun. Meillä on tapana ollut, että jos jompi kumpi on poissa, niin soitetaan viimeistään illalla. Odottelin soittoa viiniä naukkaillen. Oli siis perjantai ja olin yksin kotona. En viitsinyt edes lähikuppilaan mennä. Ajattelin yksikseni tilannetta. Mitä sanoisin kun hän soittaa. Kertoisinko löydöstäni.
Soittoa ei ruvennut kuulumaan. Kello oli jo yli 11 illalla. Otin välillä kännykkäni käteeni ja valitsin numeron pikavalikosta. En painanut vihreää. Yritin katsella videota ja telkkaria. Pullo oli jo tyhjentynyt. Oli mennyt jo muutama olutkin.
Nyt päätin soittaa. Hälyttää pitkään.... Päivi vastaa. Hänen puheensa vaikutti katkonaiselta ja hengästyneeltä. No mitä siellä on opittu, kysyin. Oletko kävelemässä vai mitä teet, kyselin.
Ei en ole, siis olen huoneessani. Kysyin oletko ihan kunnossa ja onko sinulla jotain hätää. Ei, Tai olen kunnossa ei täällä mitään ole, hän selitti. Mitä sitten touhuat kun kuulostaa niin kummalta.
No ei mitään olen jo nukkumassa. Hyvää yötä vaan kultaseni Hei vaan. Loppu tuli puhelusta.
Siellä siis oli joku mies jyystämässä vaimoani. Voi helvetti. Tuskani ei antanut minulle rauhaa. Olin ihan sekaisin ja olisin varmaan tappanut heidät molemmat, jos se olisi ollut nyt mahdollista. Ryyppäsin itseni sammuksiin. Heräsin sitten puoliltapäivin kauheassa krapulassa. Muistin kuitenkin illasta sen puhelun ja piinallisen odottamisen. Mitä tekisin ? Ei ollut paljon tehtävissä. Miten kohtaisin hänet illalla hänen palatessaan.
Lauantai ilta alkoi olla käsillä. Hän palasi. Oli kuitenkin jo tullessaan sen näköinen, että jotain oli tapahtunut. Kumpi aloittaa, kysyin vieläkin tuohtuneen sekaisin tuntein. Hän kertoi yhtäjaksoisesti koko tarinan, jossa paljastui, että häntä melkein kymmenen vuotta nuorempi saman apteekin farmaseuttipoju Seppo oli naiskennellut häntä jopa työpaikan takahuoneessa töiden jälkeen.
Se vaan oli kuulemma ajautunut siihen. Pientä työpaikkaflirttiä aluksi. Sitten koskettelua ja huulenheittoa. Suukkoja ja hyväilyjä poislähtiessä jne. Olivatpa olleet kaljoillakin yhdessä ja Sepon asunnollakin .
Oliko nuoripoju hyvä ja tekikö hän jotain , jota minä en ole osannut. Oliko isokin kapistus, vai miksi tämä , kysyin kiihdyksissäni .
Se vaan meni silleen, hän selitteli. En pystynyt hillitsemään tilannetta. Anna anteeksi. Sinä olet kuitenkin ihan hyvä ja kiltti minulle. Anteeksi. Lupaan, että en enää jatka, hän aneli. Elä jätä minua, ethän , ethän. Pyydän, anna anteeksi . En vastannut mitään. Lähdin pois. Menin erään kaverini luo ja kerroin hänelle koko jutun. Jäin sinne yöksi. Pohdimme yhdessä tapahtumien kulkua. Sain häneltä jonkinlaista turvaa ja lohtua, mutta kaikki taitaa olla kuitenkin romahtanut. kaikki se, minkä oli ajatellut tapahtuvan vain muille.
Jussi
Vastaukset 65
Vanhimmat
ja osaksi vit..aakin?
Ymmärrän kyllä tunteesi,mutta tuskin olisit
pystynyt estämään tapahtunutta.
Olen(mies) 14 vuotta kierrellyt Suomessa
erillaisia koulutuksia ja seminaareja ja nähnyt
kaikenlaista.
Päivä ollaan koulutuksessa kirkkain silmin,mutta
kun illan riennot alkaa,tahti muuttuu.
Ihmettelen monien naisten käyttäytymistä siellä.
Ihan kun sitä yhtä ei olisi saatu kotona moneen
vuoteen ?
Varmaan kiva herätä aamulla "väärästä" sängystä,
yrittää laittaa ilme:"mitään ei tapahtunut",
kun kotiin menee ?
Valitettavasti meistä miehistä osa lukeutuu mukaan
tuohon sakkiin !
Voi että, mikä tarina. Aloin jo tuntea kiukkua ja tuskaa puolestasi, koska minuakin on joskus nuorena tyttönä petetty ja se sattui helvetisti. Vaimosi on kyllä tiennyt, mihin on ryhtynyt ja turha siinä sitten on enää mitään vikistä. Onhan se totta, että ihmismieli on kummallinen eikä ihminen pysty määräilemään tunteita - sitä voi ihastua tai vaikka rakastua työkaveriin tai vaikkapa postimieheen. Mutta se onkin sitten eri juttu, antaako tunteitten vaan olla ja luottaa siihen, että ne on ohimeneviä ja oma rakas on se tärkein - vai lähteekö tilaisuuden tullen peliin mukaan. Vaimosi olisi pitänyt jo alussa suukotteluvaiheessa tajuta menevänsä liian pitkälle ja lopettaa moinen touhu heti alkuunsa. Hän kuitenkin antautui vietäväksi ja valehteli sinulle, oli pahoillaan ja tunsi syyllisyyttä. Mutta entäs sen jälkeen? Voitko enää luottaa hänen sanaansa, ettei hän enää koskaan petä sinua? Voi vain ihmetellä, mitä vaimosi päässä liikkuu ja kuinka hän arvostaa sinua, kun kertoo likaisesta suhteestaan ja sen yksityiskohdista?! Vastaavassa tilanteessa heivaisin miehen pihalle ja sanoisin, että nythän voit käydä vieraissa niin paljon kuin lystää! Luottamusta on hirveän hankala saada takaisin ja toisen pettäminen nakertaa parisuhdetta niin paljon, että väkisinkin epäilee toisen uskollisuutta hamaan loppuun saakka. Jaksamista ja rohkeutta tehdä päätös.
Kiitos tuestasi
Kyllä tässä taitaa niin käydä, että luottamusta on vaikea palauttaa ainakaan ennalleen. Ajattelin ( ajattelimme ) kuitenkin vähän aikaa katsoa pystymmekö enää jatkamaan. Paluuta ennalleen ei kuitenkaan ole. Se jää kaivelemaan sinne syvälle joka tapauksessa. Eroaminen olisi ehkä paras ratkaisu ja tulee varmaan olemaankin.
Toisaalta jos pystyn tai pystymme jotenkin muuten asian käsittelemään, niin jonkinlainen elämä voisi olla vielä mahdollistakin.
En missään tapauksessa tule hyväksymään uskottomuutta enää missään muodossa. Vahtimaankaan en ala. Luottamus pitää palauttaa osoittamalla se konkreettisesti ja 100 %: sesti.
Hyviä neuvoja tarvitaan sekä ehkä ammattiapuakin.
Kiitokset ja kaikkea hyvää jatkossa myös muille lukijoille ja keskusteluun osallistuneille.
Jussi
,tehnyt neulalla reijät niihin kortsuihin. Eikös sitä sanota kun on hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Ja olisit antanut vain ajan kulua se näky oli jo lopunalkua. Vahingon ilo se on paras ilo.
Et varmaan ymmärtänyt koko juttua, joten olen pahoillani puolestasi.
toivottavasti ei kohdallesi tule koskaan tällaista tilannetta.
Mieti kuitenkin vielä vähän ja ajattele ensin. Lue vaikka vielä kerran.
Terv Jussi
APINA!
Mulle on käynnyt 3kertaa noin kolmas kerta oli mullekin liikaa eli huorille kenkää. Jäi vielä kolme ala-ikäistä lasta mulle onneksi. Huono malli lapsille sellainen käytös. Kiva että olet pahoillasi mun puolesta vaikka viimeisetä tapahtumasta on aikaa vuosi.
Maailma on naisia täynnä ei kannata surulle antaa liikaa valtaa. Onneksi teillä ollut lapsia ajatele sitä. Meillä meni kaikki omaisuus puoliksi että sekin vielä.
Ei muutakuin rinta rottingille ja tanko tanaan ;)
käydä kenelle tahansa :(. Silloin kun se osuu kohdalle, eniten sattuu sitä joka ajattelee, että se voi sattua vain muille.
Parisuhteessa kannataisi mielessään kuvitella kaikki mahdolliset "kauhutilanteet" mihin voi joutua ja miettiä omaa suhtautumistapaa niihin.
ole lapsia. Yksi huoli vähemmän.
Meidän kohdallamme uskoton oli mieheni - hyvän ystäväni kanssa. Särkyneellä sydämellä jatkoin eteenpäin, uskoen muutokseen. Tänä päivänä: mies on muuttunut, monin tavoin kuin unelma. Itse en edelleenkään luota ja tällä syön pohjan suhteeltamme, epäluulolla, mustasukkaisuudella.. Vaikka olemme kohdanneet kolmen vuoden kuluessa useita hyviä hetkiä, toivoisin pystyneeni tuolloin tekemään rajumman ratkaisun ja jättämään miehen, johon en välttämättä halustani huolimatta koskaan kykene enää luottamaan.
Sydän ei kai unohda, vaikka niin toivoisi..
Tilanne sama minulla paitsi ei tuttavan kanssa, mies pettäminen tuli julki reilut kolme vuotta sitten ja tietty siitä tuli rumba enkä enää luota enkä tule luottamaan häneen.Anteeksi voi antaa mutta unohda ei koskaan, mikä ei ole kuten ennen.
olen pohtinut mitä luottamuksella on tekemistä uskottomuuden kanssa? Ellei tiedä (eikä tunne) että toinen on käynyt vieraissa, luottamus ei katoa niin miten se voi pelkästä tiedosta kadota?
Ratkaisu, jonka olet tehnyt on varmasti oikea, sillä hetkellä kun se on tehty, ainahan voi tehdä uusia.
Jos itse sattuisit ihastumaan/rakastumaan toiseen eroaisit varmaankin miehestäsi. Voisit kumminkin ymmärtää miestäsi sen jälkeen paremmin. Meillä ihmisillä on niin kova hinku ajatella asioita pelkästään omasta näkökulmasta ja unohdamme empatian juuri silloin, kun sitä tarvitsi eniten.
Sydämen pompahdellessa, ihan väliaikaisestikin, jollekin toiselle kuin kumppanille ymmärtää, että niin voi käydä puolisollekin ja se taatusti vähentää omaa mustasukkaisuuttasi! Mikäli on käynyt uskottomuuden rajamailla tai ollut peräti uskoton se avartaa näkemään kumppanin aivan toisessa valossa: Hän ei enää ole yliluonnollinen satuolento vaan samanlainen kuin sinä itse.
Sanoisin, että kaikissa pidemmissä parisuhteissa käydään läpi jonkinasteinen mustasukkasuuden ja ripustautuvuuden sekä avoimuuden ja ymmärryksen kausi. Eikä ne välttämättä läheskään aina osu molemmilla samaanaikaan kohdakkain. Nykyisin erotaan niin usein, että harvat ihmiset pääsevät ensimmäistä vaihetta pidemmälle vaan suhde päättyy mustasukkaisuuden vaiheeseen.
Sydän unohtaa sillä hetkellä, kun se saa muuta tekemistä, mutta sitä ei kannata toivoa..
Sinulle, Jussi!
Koeta jaksaa, vaikka on vaikeaa elämä voittaa vielä eräänä päivänä, usko vaan!
HUORALLE ja heti!
jos meinaat miesten kirjoissa pysyä, kenkää eukolle ja heti. muuten pysyt aisankannattajien kastissa lopun ikääsi, ja eukko tekee temput heti kun silmä välttää taas.
Vähän aikaa kirpasee, mutta sitten alkaa kuin uusi elämä,pääasia että olet herra talossasi!
Oikeastaan tärkeintä ei ole palauttaa luottamusta tai antaa anteeksi, vaan löytää uudestaan ne hyvät fiilikset, jotka kumppani sinussa herättää.
Voit antaa anteeksi, mutta kun arkipäivä rutiineineen palautuu välillenne, niin asia kuumottaa sinua uudestaan. Silloin jos et ole tarkkana itsesi kanssa, niin suhde alkaa hitaasti näivettyä pilalle, ja jäät junnaamaan kuin myös märehtimään näiden mielikuviesi kanssa työpaikan takahuoneesta.
Olipas koskettava kirjoitus. Niin koskettava, että sattui ja syvältä. Olen vaimosi tilanteessa. Pettäjä siis. En ole siitä ylpeä ja nyt vielä vähemmän. Syitä pettämiseeni on monia, mutta kirjoitustani lukiessa tuntuu, ettei mikään niistä ole oikeutettu. Mieheni on kiltti, ei juo, eikä hakkaa minua. Ehkä päällimmäinen syy siihen, että petän on se, ettei hän osoita minulle, miten hän minua rakastaa, kenties hän rakastaa, muttei koskaan näytä sitä. Olen hänelle itsestäänselvyys. Minulla on pakkomielle hakea sitä huomiota muualta. Että olen vielä haluttu.
Mutta kirjoituksesi sai minulle sellaisen palasen kurkkuun, että nyt yritän tehdä parannuksen. Täytyy yrittää ihan tosissaan. En tiedä vaimosi motiiveista pettämiselleen, mutta jospa hänelläkin se sama? Nainen kaipaa ihan hirveästi sitä hellyyttä ja sitä, että tuntee, ettei ole vain pelkkä kodin yleiskone miehelleen...
Tsemppiä sinulle!
No täytyy kyllä ihmetellä ihmisten itsekeskeisyyttä ja itsekkyyttä! Ei ole tullut mieleesi, että miehelläsi mahdollisesti on samoja ajatuksia; suhde on antamista ja ottamista. Olisiko ollut rakentavampi vaihtoehto pyrkiä osoittamaan miehellesi samoja asioita kuin toivot itsellesi, eikä vain miettiä mitä itse haluat?! Ettei vain motiivinasi pettämiselle ole surkea itsetunto, jota pönkität näin, sekä matala moraali.
Itse olen ollut petetyn asemassa, ja yritämme nyt perheterapian avulla miehen kanssa koota sirpaleita ja jatkaa suhdettamme; raskasta on edelleen, mutta uskomme kyllä selviävämme ja pystyvämme rakentamaan luottamuksen uudelleen, ei ehkä koskaan samalle tasolle kuin aiemmin, mutta riittäväksi.
On todella kypsymätöntä ja moraalitonta heittäytyä hetken mielijohteesta suhteeseen, joka saattaa tuhota monen perheen elämän ja tasapainon!
Jos saa jatkuvasti kuulla kotonaan, miten yhteiset lapset on jättäneet vartaloon jälkiä, jos ainoat kommentit ulkonäöstä omalta mieheltä ovat vain sitä miten löysä vatsanahka roikkuu ja tissit ei ole kuin ennen, niin kyllä siinä alkaa keräilemään itsetuntonsa sirpaleita ja hakemaan hyväksyntää muualta. Itsekkyyttä se ei mielestäni ole, vaan itsetunnon pelastamista. Jos sinulla on moinen mustavalkoinen ajattelu, niin toivotan lämpimästi onnea sinne perheneuvolaan - sitä nimittäin tarvitset!
kukaan hetken mielijohteesta toiseen suhteeseen hyppää ja silloin jos hyppää, on sillekin omat syynsä.
Ihan samoin on kypsymätöntä tehdä aina niin kuin ajattelee toisille olevan parasta eikä koskaan itselleen. Ihmisen pitäisi ennenkaikkea rakastaa itseään ennenkuin hän edes kykenee rakastamaan muita.
Suhde ei ole antamista ja ottamista vaan antamista ja saamista. Niillä on huikea ero. Silloin jos antaessaan saa, on kaikki mallillaan, mutta jos on tunne, että itsestä revitään kaikki irti eikä suhteesta saa mitään itselleen, kaikki menee päin persettä.
ole itsekkyyttä vaan aivan jotain muuta.
Mikä siinä muuten on, että kumppanin harjoittama henkinen väkivalta on ihan ok, mutta vieraissa käynti ei? Koskaan. Oma mieheni saisi mieluusti enemmän itse rampata vieraissa kuin haukkua ulkonäköäni tai mitä tahansa!
Onhan selvää, että jos parisuhteessa toiselta puuttuu käytöstavat eikä hän sitä itse edes huomaa, ollaan pulassa. On täysin väistämätöntä, että kumppani jossain vaiheessa katkeroituu, masentuu yms. Vieraissa käynti on pikku juttu sen rinnalla.
Jep,jep; onnea vaan valitsemallanne tiellä!
Tässä lienee kyse jostain aivan muusta kuin sanoilla ja niiden vivahteiden saivartelulla.
Onnellisen parisuhteen rakentaminen ja kehittäminen tuskin onnistuu kostamalla ja pettämällä itsekin, vaan keskustelulla ja miettimällä syitä ja edellytyksiä parantaa käytöstä ja toimintamalleja parisuhteessa.
Pettäminen ja henkinen tai fyysinen väkivalta ei ole hyväksyttävää missään muodossa eikä kummankaan harjoittamana, mutta jos sitä esiintyy, lienee paikallaan miettiä realistisesti onko suhteella ja väärin toimineella hlöllä edellytyksiä muuttaa toimintaansa. Jos hlö on kypsymätön tai peräti häiriintynyt, on syytä hakea apua, sillä suhteessa olevat ongelmat eivät häviä ennenkuin "ongelmia aiheuttava" itse tunnistaa ongelmansa ja saa siihen hoitoa/apua.
Se, että toinen menee ja kostaa tai hakee lohtua muualta vie suhteen vääjäämättä kohti entistä surkeampaa olotilaa ja loppua; se ei varmasti millään tavalla rakenna tai edistä suhdetta.
kärryiltä. Kuka täällä on kostanut ja mitä?
Tuossa joku mainitsi, että hänen henk.väkivaltainen miehensä ajoi hänet pettämään. Eihän se ole kostamista?
Lisäksi toista ihmistä on vaikeaa muuttaa, ellei jopa mahdotonta. Kun parisuhteessa eletään, pitää hyväksyä kumppani sellaisena kun tämä on. Eihän tuossa ed. tapauksessa miehen nälvintä vaimonsa ulkomuodosta hänelle itselleen mikään ongelma ole, joten hän tuskin muuttaa toimintaansa.
Miehille on vaimon tai tyttöystävän pettäminen maailman kamalin ongelma ja se johtuu heidän huonosta itsetunnosta ja surkeasta sosiaalisesta verkostosta muuhun maailmaan. Parisuhde ei koskaan saisi olla kenenkään ainoa ihmissuhde, muuten menee roikkumiseksi ja riippuvuudeksi.
on olemassa, mutta se vaihtelee suuresti eri yksilöiden välillä.
Siinä vaiheessa, kun pitää omaa moraaliaan kaikkein mahtavampana ja ainoana oikeana, asettuu muiden yläpuolelle eikä voi enää kommunikoida toisten kanssa tuomitsematta heitä. Se on paha juttu.
..hakua että alkaa jakamaan pillua. 99 % miehistä on näissä tilanteissa pelkän helpon pillun perässä. kuunnellaan ja "ymmärretään" tätä sorrettua ´"kodin yleiskonetta" ja huomioidaan niin pirusti ja silitellään somasti. Ja naiset tykkää. Eri asia on sitten miksei sitä tekisi omalle naiselleen......Mutta pointtini on että puhukaa parisuhteissanne miehet ja naiset. Usein sanotaan miehiä puhumattomiksi mutta yhtälailla naiset lähtee näihin pillunjakoprojekteihin mitään puhumatta ja perustelee itselleen ja naisystävilleen tekojaan sillä kun se vieras mulkku huomioi minua niin ihanasti........
Hei - rakastaako vaimosi tuota nuorukaista?
Kannattaa muistaa, että rakkaus on tärkeintä, olen minäkin lionnut tuossa kauheassa tunteessa, kun tietää vaimonsa olevan toisen miehen alla...
Mutta siitä selviää, kun pystyy puhumaan ja jos rakkautta/ystävyyttä on puolisoiden välillä, niin mitä tuosta, että joku toinenkin on...
Kyllä se niin on, että tuo henkinen puoli on monta kertaa tärkeämpi, kuin fyysinen!
teet jos puolisolle tulee siitä tapa? Annat aina anteeksi ja ainainen surutyö itelle.
Meilläkin oli kaikki hyvin ja aina näin asioissa valoisat puolet ja minä olin meillä se rakkauden moottori.
Useasti kun vaimo tuli töistä kotiin niin lapset halus halata häntä, niin se oli kuulemma mun vika kun oon opettanut lapset "pussaamaan".
Ja melkein tein kaikki kotityöt ja ruoka oli valmista kun hän tuli kotiin.
Mutta pettämistä minä en kestänyt joka tapahtui vielä useasti.
Kai minä saan tässä ajassa vielä olla niin kauan että opin senkin asian.
Hyväksytään toisen heikkoudet ja eletään kuin ihmiset. Vaimo sano että ei ollut kun vain yhen kanssa, jotta mitä sinä niin pienestä ja et sinä enää varmaan anna anteksi.
Sitä anteeksi antamusta aion kehitää jatkossa se on sitä henkistä kehittämistä vai onko?
anteeksiantamisestakin voi tulla tapa? En näe mitään merkillistä siinä jos vielä rakkautta on jäljellä.
Lisäksi voin kuvitella, että jos kaikkeen tosi kamalaan tottuu (työssäni olen tottunut niin monisäikeisiin ongelmiin, sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta katsottuna)niin tottuu kumppanin syrjähyppyihinkin. Olen kuitenkin melko varma, että ne loppuu jossain vaiheessa. Älä kuitenkaan sure vaimosi valitsemaa asiaa!
Parisuhteessa hyvin usein toinen näyttää tunteitaan enemmän kuin toinen. Meillä se olen minä, jolle huomautellaan, että olen totuttanut lapset ikäviin rutiineihin kuten iltahalaamiseen.
Akka jakaa vieraalle ja anteeksi, akka jakaa vieraalle ja anteeksi, akka...
Hohhoijaa...
Voi aikoja voi tapoja.
se nykyaikana niin paha juttu onkin, kun akka jakaa vieraille.
Miesten olisi syytä huomata, että naisilla on ollut kautta aikain tämä ongelma, kun ukko jakaa vieraille. Ja mitä vaimot ovat tehneet? Antaneet anteeksi.
Nyt suuntaus on se, ettei kenellekään voi antaa mitään anteeksi. Hohhoijaa. Rakastutaan, erotaan. Rakastutaan, erotaan...
ettei akka jakaisi muille.
sinulle, mutta entä vaimollesi ;D?
velä parempi jos ei kumpikaan kävis vieraissa, eiks vaan?
Todella mukava lukea,että joku katsoo maailmaa avarasti ja kypsästi.Mustavalkoisuus tappaa monta hyvää asiaa.Kuten parisuhteen,jossa elää rakkaus.Asiaa voi ajatella tiukasti ja mustavalkoisesti.Voi vaatia itseltä ja toiselta täydellisyyttä.Elämä on kuitenkin siitä kummaa,että se antaa sitä mitä kukin tarvitsee.Kriisit ovat siksi että saisimme kasvaa.Ei pettäjä nauti siitä,että pettää rakastaan.Hän kärsii.Olen itse pettänyt.Olen tullut petetyksi.En antaisi miehelleni kenkää pettämisen takia,jos muut elementit ovat kunnossa.En kylläkään tiedä hänen pettäneen.
Mulle tapahtu tota kun olin intissä!! Jos muija petti sua se tekee sen uudestaan!! ja tiedä joku päivä se muuttaa sen paskapään sänkyyn...kokemusta on!! Älä usko sun muijan juttuja rakkaudesta jne...PASKA PUHETTA!!!! järki käteen, ei oo järkee elää sellaisessa parisuhteessa jossa on aina epäilystä ja tuskaa!!!
suhteissa on enemmän tai vähemmän epäilystä ja tuskaa.
vain, että vaikeudet on tarkoitettu voitettaviksi. Jos kaatuu, pitää nousta pystyyn ja sitä rataa.
Paskamainenhan juttu on, mutta entä jos se pettäjä olisi ollut sinä? Kysy vaimoltasi miten hän suhtautuisi jos sinä eksyisit omille teillesi. Vastauksessa saattaa piillä ratkaisu.
NAINEN!!
Rupes vähän vituttamaan itseäkin myös tässä lueskeltuani juttusi.
aina sattuu kaikenlaista, johon ei itse pysty vaikuttamaan.
Kysyn kuitenkin veemäiseen tapaani: Olisiko ollut parempi, että tapaus olisi pysynyt salassa?
Jotain hämäräähän jutussa on, sillä vaimosi toiminta herättää kysymyksiä. Miksi hän jättää autonsa hansikaslokeroon kondomeita? Miksi hän vastaa puhelimeen tuossa tilanteessa (idiootti)? Miksi hän kertoo sinulle seikkaperäisesti mitä tapahtui ja vielä taustatkin?
En ikinä ole ollut uskoton miehelleni ja jos hän olisi minulle, en todellakaan haluaisi tietää missä miten ja kenen kanssa. Alkaisi vain vituttaa enemmän.
Kysymyksiä ja vastauksia !
Olen käynyt jo liiankin usein tapahtumia lävitse. En ole saanut selvyyttä, enkä ymmärrystä. Näistä keskustelupuheenvuoroista on osa oikein hyviä ja kantaaottavia. Vastauksia ja kysymyksiä tulee mieleeni jatkuvasti. Miksi ?
No autonavaimet oli hänen laukussaan. Siellä näin ne kolme kortsua. Puhelimeen hän vastasi sen vuoksi, että hän tiesi, että se olin juuri minä, joka soittaa. Meillä oli sellainen sopimus, ( tapa ) soittaa aina, jos jompi kumpi on pois kotoa.
Se, että hän kertoi seikkaperäisesti asioista johtunee hänen hädästään, ja tuskasta purkaa kaikki kerralla. Se vaan tulvi ihan kyselemättä. Luulisin, että hän kertoi kaiken kerralla. Uskon ainakin niin.
Eikä se minusta tässä tapauksessa ollut se pahin juttu. Pahin oli jo tapahtunut ennen tunnustusta.
Jussi
Kyllä tuossa vaimosi toiminnassa todella on jotain hämärää kuten Hanna sanoi. Minulle tuli jopa mieleen, että vaimosi feikkaa uskottomuuden, koska toimii tavalla, että varmasti jäisi kiinni!
Ei yksikään steriloidun miehen vaimo kanniskele kortsuja laukussaan tai korkeintaan ostaa ne matkan varrelta, vie määränpäähän ja aivan varmasti jättää ne sinne!!!
Samoin tuo, että hän vastaa puhelimeen, etenkin sinulle, ei käy järkeen. Tuossa tilanteessa puhelin pistetään kiinni (selityksiä löytyy) tai äänettömälle. Vaikka kuulisikin sen soivan on todella typerää vastata siihen.
Vaimosi kertoi kaiken kerralla ja sekin oli outoa: Näissä asioissa täytyy säästää toista ja kertoa asiasta mahdollisimman lyhyesti!
Olen lukenut näitä kirjoituksia ja ihmetellyt sitä miksi uskottomuuteen suhtaudutaan usein joko liian löysästi tai liian tiukkapipoisesti. Missä on se kultainen keskitie? Ihmisen tunteilla on taipumusta liioitella asioita ja tehdä kärpäsestä härkänen ja silloin pitää ottaa järki käteen.
"Ei yksikään steriloidun miehen vaimo kanniskele kortsuja laukussaan tai korkeintaan ostaa ne matkan varrelta, vie määränpäähän ja aivan varmasti jättää ne sinne!!!"
"Samoin tuo, että hän vastaa puhelimeen, etenkin sinulle, ei käy järkeen. Tuossa tilanteessa puhelin pistetään kiinni (selityksiä löytyy) tai äänettömälle. Vaikka kuulisikin sen soivan on todella typerää vastata siihen."
"Jotain hämäräähän jutussa on, sillä vaimosi toiminta herättää kysymyksiä. Miksi hän jättää autonsa hansikaslokeroon kondomeita? Miksi hän vastaa puhelimeen tuossa tilanteessa (idiootti)? Miksi hän kertoo sinulle seikkaperäisesti mitä tapahtui ja vielä taustatkin?"
Muun muassa edellä mainitut kommentit yrittävät raapaista pintaa syvemmältä tätä täysin keksimääsi tarinaa "jussi". Ajatus ei vain niiden kirjoittajilla jaksa lentää ihan loppuun asti, koska valitsevat sen vaihtoehdon, että vaimosi kai halusikin jäädä kinni . . . Loogisempaahan on, kuten "jussi" sinä ja minä hyvin tiedämme, että sen paremmin "jussia" kuin vaimoakaan ei ole edes olemassa, tarina on bull shittiä. Eikä edes kovin hyvin keksittyä sellaista.
Loppujen lopuksi sillä ei nyt taida olla niin suurta merkitystä. (Tosi)tarinan ansiosta monet meistäkin on palannut miettimään parisuhteen tärkeimpiä asioita eli luottamusta, rakkautta ja anteeksiantoa.
Jatketaan samaan malliin.
No samoin on käynyt myös aikanaan minulle ja siitä muka viisastuneena yritimme uudelleen mutta ei se homma jatkunut paria vuotta pidempään niin olimme samassa tilanteessa .. nyt on onneksi oltu pari vuotta erossa ja ainakin minulla on asiat ihan mukavasti uuden naisen kanssa, ex:llä ei ehkä kun vielä jatkaa sitä nuoruuden rakastumisen huumaa kuulemma :-) mutta turhaan siinä pari vuotta tuhlattiin ja sekin taisi mennä vaan lasten vuoksi
Itsekkin jouduin aikanaan petetyksi ja hoidettiin homma niin, että menin vuorostani vieraisiin ja sovittiin että homma on sillä sujut. Yritettiin jatkaa, koska tuntui että meillä oli kuitenkin jotain ainutlaatuista. Luottamus ei kuitenkaan koskaan palannut ja huonot fiilikset tapahtuneista pulpahteli aika ajoin pintaan. Vasta kolmen vuoden päästä tajusin päästää irti ja lähteä kävelemään. Alku oli hankalaa, mutta lopulta elämä aina voittaa. Nykyiseen vaimooni luotan täysin. On uskomattoman vapauttavaa elää ilman epäilyjä ja turhaa tuskaa.
En todellakaan ymmärrä, miksi kukaan haluaisi jatkaa pettäjän kanssa ja kärsiä. Edes lastenkaan takia. Ihminen on mikä on ja menneisyyden haamut ei katoa ellei niitä karkota.
Saattaisi olla paikallaan että nyt pysähdytte kunnolla ja katsotte missä olette elämässänne. Mikä on hyvää ja säilyttämisen arvoista. Missä olette vuoden päästä jos elätte yhdessä tai jos eroatte. Eteenpäin pääsee, mutta se vaatii nyt sen mahdollisuuden annon ja sitoutumisen. Sillä tulee luottamus ajan myötä kun asiat osittain unohtuu. Jos luottamusta ei tule niin silloin ei yhteiselo kannata. Nyt on se paikka, milloin suurin työ alkaa jos haluatte olla yhdessä.
uskottomuustapauksissa on se hulvaton puoli, että aina kiinnitetään huomiota siihen josko kerran pettänyt taas pettää. Minkä ihmeen takia??? Parisuhteessa on kaksi osapuolta, josta molemmat voivat pettää. Toinen vaan sitten joskus myöhemmin.
Tosi moni taas huokaa, että minä en ainakaan petä. Niinpä niin. Tiedän monia näin ajatelleita, jotka myöhemmin ainakin ovat miettineet asiaa hyvinkin pitkään. Toiset sitten ovat pettäneet ja toiset eivät.
Anna vaimolles anteeks mut jos se jää viel kii, jätä se
pistä pitkin tietä.ei sinun elämäsi siihen naiseen kaadu,kyllä sinä nouset siitä suosta.anna sen horoperseen juosta sen nuoren kollin perässä ja nauti olostasi.
Jaksatko antaa anteeksi ja jatkaa!
Itse en varmaan jaksaisi,no en mene lupaamaan ettenkö jaksaisi jos eläisin rakkaani kanssa ja hän pettäisi. Voisin hänen kanssaan viettää loppuelämäni siitä huolimatta, mene ja tiedä...
Vaikeaa on elää jos tietää että toinen ei ole 101% mukana suhteessa ja sitähän pettämien merkitsee.
Itse en pettäisi miestäni minulle ei tuo ulkopuolisten suhteiden huuma anna mitään perustan seksin siihen että sitä on vakituisessa rakastavassa ihmissuhteessa tai sitten ei ole.
Elin vuosia miehen kanssa jolla sairaus vei kyvyt en tarvinnut muita, sitten hän sai avun saimme toisen lapsen, hän lähti.
Minä olen ollut yksin siitä alkaen nyt voisin ottaa rinnalleni jonkun jota rakastaa, enkä pettäisi häntäkään.
Enkä tarkoita ettenkö takuulla haluaisi ja nauttisi seksistä, se vaan ei määrää elämäni kulkua, on niitä komeita kolleja maailma täynnä minunkin eteeni eksynyt. Ei niiden houkutuksiin ole pakko sortua, kyllä se on oma valinta.
Yli kymmenen vuoden suhteen jälkeen kävi vähän vastaavalla tavalla ja vaikka kuinka yritin antaa anteeksi ja unohtaa, niin lopulta erottiin kuitenkin. Ei ollut enää sama asia, jokin raja oltiin ylitetty ja paluuta ei ollut. Joku voi väittää, että mitä väliä ja että ei ne vehkeet siitä kulu... Näin on, mutta se jokin siinä vain meni ja sitä ei ehkä pysty sanoin ilmaisemaan. Ehkä se jokin, mikä piti meidän liittoamme pystyssä ja ainutlaatuisena.
En usko koko juttua, kuulostaa keksityltä!
Ja ei muuta ku suolaa haavoihin!
Meitä on niin moneksi, että ei uskoisikaan. Suurin osa on kuitenkin ymmärtänyt asian vakavuuden ja antanut tukea ja palutetta enemmän, kuin olisin koskaan uskonutkaan
Kiitos Viivi
Jussi
"Ei yksikään steriloidun miehen vaimo kanniskele kortsuja laukussaan tai korkeintaan ostaa ne matkan varrelta, vie määränpäähän ja aivan varmasti jättää ne sinne!!!"
"Samoin tuo, että hän vastaa puhelimeen, etenkin sinulle, ei käy järkeen. Tuossa tilanteessa puhelin pistetään kiinni (selityksiä löytyy) tai äänettömälle. Vaikka kuulisikin sen soivan on todella typerää vastata siihen."
"Jotain hämäräähän jutussa on, sillä vaimosi toiminta herättää kysymyksiä. Miksi hän jättää autonsa hansikaslokeroon kondomeita? Miksi hän vastaa puhelimeen tuossa tilanteessa (idiootti)? Miksi hän kertoo sinulle seikkaperäisesti mitä tapahtui ja vielä taustatkin?"
Muun muassa edellä mainitut kommentit yrittävät raapaista pintaa syvemmältä tätä täysin keksimääsi tarinaa "jussi". Ajatus ei vain niiden kirjoittajilla jaksa lentää ihan loppuun asti, koska valitsevat sen vaihtoehdon, että vaimosi kai halusikin jäädä kinni . . . Loogisempaahan on, kuten "jussi" sinä ja minä hyvin tiedämme, että sen paremmin "jussia" kuin vaimoakaan ei ole edes olemassa, tarina on bull shittiä. Eikä edes kovin hyvin keksittyä sellaista.
Sano sille akallesi että lähtee vetämään. Täällä yksi kaveri osti osakkeen ja tyttö kaveri rupesi siitä asunnosta motkottamaan, niin se oli vaan sanonut että, ala vetää. Aika härskiä ja nauratti kovasti.
Itsekkin elän tällä hetkellä
vaikeaa aikaa, täytyis osata päättää
mitä tai miten jatkaa elämää.Yksin vai erikseen?
Avopuolisoni petti minut yli 10 vuoden,
minun mielestäni onnellisen suhteen
jälkeen.Tulevaisuus pelottaa ja ratkaisut
mitä pitäisi tehdä?
Luin läpi tuon sinun tarinan. Itse olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa vuosia sitten (silloin olin 20 v). Silloinen suhde päättyi kerrasta poikki ja eroon. Entinen emäntä ei kauaa "riepujaan" levitellyt kun häipyi (minulla työsuhdeasunto) takavasemmalle.
Tietysti tehty ratkaisu oli sillä hetkellä aika radikaali, josta seurasi monen vuoden mittainen vihaa ja katkeruus puolin ja toisin.
Jälkeenpäin olen (tapahtuneesta on kulunut jo 30 v ) joskus miettinyt silloista tilannetta uudestaan ja tullut sellaiseen johtopäätökseen, että kuitenkin aika pienen teon seurauksena kummankin unelma yhteisestä kodista kaatui lopullisesti.
Kannattiko tehty ratkaisu omalla kohdalla? Kokonaisvaltaisesti miettien tällä "elämänkokemuksella" olisin valmis antamaan vaimolle vielä mahdollisuuden. Eroprosessi ja mahd. riidat omaisuudesta eivät ole niitä kaikkein helpoimmin hoidettuja asioita.
Minusta sinun kannattaisi antaa ajan kulua, jolloin voit harkita kaikessa rauhassa ja perusteellisesti mahdollista seuraavaa siirtoa. Ehkä parhaimpaan lopputulokseen pääset keskustelemalla vaimosi kanssa kiihkottomasti asiasta. Toivottavasti saatte aikaan kompromissin, jossa ei ole voittajia, mutta ei myöskään häviäjiä.
Kaikesta huolimatta hyvää jatkoa ja tsemppiä.
Jätä se pas.. vaikka vaikealta tuntuukin.Onhan se toisaalta vaan lihan panemista tuulensuojaan mutta vaivaa kuitenkin mieltä pidemmän päälle?...
Vaimosi varmasti katuu tekoaan ja on jo anellutkin anteeksi. Ei se ero mitään auta, kartutat korkeintaan tilastoja. Luulen, että vaimosi kertoi kuitenkin totuuden eikä halua menettää sinua. Eihän tuota pettämisasiaa voi unohtaa, mutta ethän sinä kaikkia muitakaan ikäviä asioita koskaan unohda. Ei kannata myöskään lähteä kostolinjalle. Ihminen on kuitenkin erehtyväinen.
Ei kannata antaa anteeksi. Tollasen naisen kanssa tuhlaat aikaasi. Sitten, kun se seuraava kerta tulee, sitten se vasta päähän ottaakin.
Kokemuksesta.
Jotenkin vielä ehkä ymmärtäisin sekoilun jossain tilanteessa. Ehkä pikkujoulut, risteily tai joku muu kännipäissään tehty " vahinko ".
MUTTA kun tämä ei ollut sellaista. Tässätapauksessa hommaa oli ajettu tavallaan tietoisesti siihen suuntaan, että jatkettiin ja jatkettiin vaan. Ei se ollut mikään yllättävä syrjähyppy. En kyllä hyväksyisi sellaistakaan kertahommaa, mutta meidän tapauksessa meille todella kävi näin. He olivat jatkaneet ja jatkaneet, kunnes lopulta päätyivät tekemään sellaista, joka todella loukkaa syvästi minua. Ei siitä pääse mihinkään. Olen todella petetty ja pettynyt. En ymmärrä .
ps harkinta-aika on pikkuhiljaa lopullaan.
Jussi
oikein olisit tappanutkin heidät molemmat... Älä kuule juksaa :).