Se ei koskaan ollut suhde, eikä se koskaan ollut mitään niin vakavaa. Ainakaan sinulle, minulle se oli.
Siitä on nyt vähän yli vuosi kun tutustuimme. Minä kiinnostuin sinusta heti, sinä minusta. Vaikka asuit kaukana, välillemme muodostui side jonka tunsin vahvaksi, ja jotenkin se sai minut hämmentyneeksi. Mitä minä tunsin sinua kohtaan?
Ensimmäinen ja viimeinen kesämme yhdessä oli jotain mitä en koskaan unohda. Ensisuudelmani, ja kuinka sinä pidit minua sylissäsi, pidit minusta kiinni kuin omastasi. Olin tullut kaukaa, viimein pääsimme koskettamaan toisiamme ensi kertaa. Ja kuitenkin se oli vain hetken huumaa, eikö niin?
Kaduttaa, etten sinä aamuna ottanutkaan askelta eteenpäin ja suudellut sinua, nyt kun mieleni oli jälleen kirkas ja estoni olivat palanneet. Näin sinut eri valossa. Kauniimpana, herkempänä. Ja siinä sinä makasit vierelläni, silmät kiinni. Kauniit, suuret silmäsi.
Minä en uskaltanutkaan.
Ja sitten kaikki katosi. Se oli kuin rikkinäinen puhelin, osa jäi sanomatta, tai minä en osannut tulkita sinua. Miksi minusta tuntuu että tunteeni olivat aina vahvempia kuin sinun, naurettavan todellisia? Sinä elit, minä en päässyt eteenpäin.
Kun näimme toisen kerran, koimme yhdessä jotain jännittävää, kävelimme vain, olimme kahdestaan, minä tunsin itseni tärkeäksi. Viikko, ja viimein uskalsimme jälleen koskettaa toisiamme, tuntui ettei mikään tekisi minua onnellisemmaksi. Sinä olit viimein ylittänyt rajan, ja minä rakastuin. Rakastuin vartaloosi, kosketukseesi.
Ja mikä pahinta, rakastuin sinuun.
Kun lähdin, mitään minusta ei jäänyt luoksesi.
Miksi rakastan sinua vieläkin, näiden kuukausien jälkeen, vaikka rikoit kaiken minussa?
Siitä on nyt vähän yli vuosi kun tutustuimme. Minä kiinnostuin sinusta heti, sinä minusta. Vaikka asuit kaukana, välillemme muodostui side jonka tunsin vahvaksi, ja jotenkin se sai minut hämmentyneeksi. Mitä minä tunsin sinua kohtaan?
Ensimmäinen ja viimeinen kesämme yhdessä oli jotain mitä en koskaan unohda. Ensisuudelmani, ja kuinka sinä pidit minua sylissäsi, pidit minusta kiinni kuin omastasi. Olin tullut kaukaa, viimein pääsimme koskettamaan toisiamme ensi kertaa. Ja kuitenkin se oli vain hetken huumaa, eikö niin?
Kaduttaa, etten sinä aamuna ottanutkaan askelta eteenpäin ja suudellut sinua, nyt kun mieleni oli jälleen kirkas ja estoni olivat palanneet. Näin sinut eri valossa. Kauniimpana, herkempänä. Ja siinä sinä makasit vierelläni, silmät kiinni. Kauniit, suuret silmäsi.
Minä en uskaltanutkaan.
Ja sitten kaikki katosi. Se oli kuin rikkinäinen puhelin, osa jäi sanomatta, tai minä en osannut tulkita sinua. Miksi minusta tuntuu että tunteeni olivat aina vahvempia kuin sinun, naurettavan todellisia? Sinä elit, minä en päässyt eteenpäin.
Kun näimme toisen kerran, koimme yhdessä jotain jännittävää, kävelimme vain, olimme kahdestaan, minä tunsin itseni tärkeäksi. Viikko, ja viimein uskalsimme jälleen koskettaa toisiamme, tuntui ettei mikään tekisi minua onnellisemmaksi. Sinä olit viimein ylittänyt rajan, ja minä rakastuin. Rakastuin vartaloosi, kosketukseesi.
Ja mikä pahinta, rakastuin sinuun.
Kun lähdin, mitään minusta ei jäänyt luoksesi.
Miksi rakastan sinua vieläkin, näiden kuukausien jälkeen, vaikka rikoit kaiken minussa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitä sitten tapahtui?