liika miellyttäminen??

Valitettavasti nykymaailmassa toisen ihmisen kunnioittaminen on katoavaa perinnettä.
Minulla on myös vähän vastaavia kokemuksia sukulaisista että kaveripiiristä ja nämä kaverisuhteet ovat menneet katkolle. Minä en tiedä enkä ymmärrä sitä logiikkaa, mistä joillekin ihmisille on syntynyt käsitys, että jos kutsuu kotiinsa vierailulle, niin silloin vieras saa käyttäytyä miten lystää. Vastuu vieraiden käytöksen seurauksista ikäänkuin siirtyy kutsuntahetkellä täysin minulle. Vähän kestämätön tilanne vahtia ja valvoa koko porukkaa. Etenkin kun vieraat yllättäen alkavat käyttäytyä kuin aivot olisi nostettu narikkaan.

Neuvoni on, että mene tilanteen mukaan. Puolusta oikeudenmuksisesti sekä asiallisesti lapsiasi ja omaisuuttasi, sillä hyväksikäyttäjiä riittää aina. Kostajien kanssa älä ole enää tekemisissä. Hyväntahtoisia ja mukavia ihmisiä on varmasti meistä valtaosa, mutta muista, että mukaan mahtuu aina niitä, jotka haluavat hyötyä sinusta tai ovat kateellisia sinulle. Valitettavasti elämässä jotkut suhteet kestävät ja toiset eivät kestä kiistojen ratkaisuja sekä vastoinkäymisiä.

Ei tästä tilanteesta ole muuta ulospääsyä kuin, että pidät puolesi.

Ongelma taitaa olla vain se, että olet ennen ollut liiankin myötäilevä ja muut ovat tottuneet siihen sekä ottavat sen itsestään selvyytenä. Nyt kun alat pitämään puoliasi niin sehän kismittää!

Täytyy kyllä sanoa, että kumman röyhkeitä ovat nuo tuntemasi ihmiset. Kehtaavat "käyttää hyväkseen" tuolla tavoin. Kuka kehtaa suuttua kun rahaa ei lainatakaan tai lainaavat kalliita leluja lupaa kysymättä..huhuh.

Vain pitämällä puolesi ja olemalla terveellä tavalla itsekäs, pääset "normaalitilanteeseen". Aina riittää noita röyhkeitä ihmisiä, jotka käyttävät hyväkseen jos vain toinen antaa siihen mahdollisuuden.

Vähän samanlaisia kokemuksia omistan.

Tutustuessa mieheeni ihailin hänen äärettömän avuliasta luonnetta. Hän oli niin avulias ja auttavainen ja myöntyväinen toisia ihmisiä kohtaan. Ajattelin itsekkäänä ihmisenä ottaa oikeen oppia tästä mahtavasta luonteen piirteestä. Itse pidän viimeiseen asti kyllä puoleni, joskus turhankin tiukasti, ja joskus kyllä tunnen vihaa tätä luonteen piirrettäni kohtaan.

Mutta mutta. Mieheni oli niin avulias. Ja kas kummaa, kohtahan kävi niin, että huomasin, että meitä käytetään monessa asiassa hyväksi! Näytti, ettei meidän tunteista ja ajatuksista piitata, koska meillehän käy, ja sopii kaikki! Jos sanoin vastaan ihmisille, mieheni suuttui minulle, ja sanoi itsekkääksi! Minäkin siis yritin olla kaikille mieliksi, ja jos sanoin ei, niin äkkiä kyllä korjailin, ja sanoin kyllä kyllä. jne..
Mutta jossain vaiheessa en yksinkertaisesti enään kestänyt katsella hyväksikäyttöämme läpi sormien, ja annoin pippurisen, itsekkään luontoni tulla esiin! Ja täytyy sanoa, että moni ystävyys hajosi!! Välillä se harmittaa, mutta toisaalta, onko se ollutkaan aitoa ystävyyttä, ei, vaan juuri sitä toisen hyväksikäyttöä, josta ystävyys on kaukana. Ja ne ystävät, jotka ovat niitä aitoja, ovat muuttaneet käyttäytymistään, mutta ovat edelleen ystäviä.
Miellyttämisellä saa kyllä runsaasti "ystäviä" ympärilleeen, mutta kuka sitten nauttii heistä, ja kuka ei...

Edelleenkin mieheni kanssa olemme eri aaltopituudella tässä asiassa. Olemme kuitenkin löytäneet ehkä kultaisen keskitien, jossa molemmat saa käyttäytyä haluamallaan tavalla. Toisaalta tulee kyllä paljon erimielisyyksiäkin. ja toisinaan painiskelen sen asian kanssa, että kumpi meistä toimii oikein? Olenko minä liian häijy, vai onko mieheni liian kiltti?!
Ja miten saada lapsemme oppimaan se kultainen keskitie..Mieheni takoo lastemme päähän, käyttäytymistapaa, jossa aina annetaan kaverille periksi, ja aina tehdään kaverin mieliksi, ja minä taas takoisin vähän itsekkäämpää ja puolensapitävää mallia.

Entiedä auttoiko tämä alkuperäistä kirjoittajaa mitenkään, mutta tässä tämmöisiä ajatuksia aiheesta.