Olen muutaman kuukauden ajan tapaillut ihanaa miestä, kenestä pidän todella paljon. Kun olemme yhdessä, meillä on mukavaa ja kaikki on hyvin. Minä saan huomiota ja hellyyttä jne. Mutta jos kuvioihin tulee joku miehen ystävistä, minä en ole enää mitään. Ystävät suhtautuvat minuun nuivasti, koska miehen ex kuuluu myös heidän ystäväpiiriinsä, ja ystävät toivovat parin palaavan takaisin yhteen. Mies pitää yhteyttä exäänsä, koska "se on niin helppoa kun tunnemme toisemme niin hyvin" joten he "voivat jutella ihan kaikesta". Ex haluaa miehen takaisin, mies ei kuulemma halua exää takaisin. Ex tuntuu kummittelevan kolmantena pyöränä tässä tilanteessa, vaikka erosta on jo pian pari vuotta!
Toinen asia, mikä mieltäni painaa, on tämä: Mies tulee mielellään luokseni, vietämme kaiken liikenevän vapaa-ajan yhdessä ja hän on tavannut vanhempani. Hänen vanhempansa tietävät minun olemassaolostani. Kun olemme yhdessä, mies pitää minua hyvänä, halailee, suukottelee yms. MUTTA. Hän ei ole koskaan sanonut pitävänsä minusta, vaikka minä olen sanonut pitäväni hänestä paljon. Hän ei myöskään ole sanonut haluavansa tapailla minua, vaan ei ottanut asiaan mitään kantaa kun tästä keskusteltiin (taustalla pientä riitaa exästä). Minulle on epäselvää, seurustelemmeko me, vaikka käyttäydymme kuin seurusteleva, vakiintunut pari. Mutta kun mies ei ole varma, onko hän varattu (kysyin asiaa). En ole voinut esitellä häntä tuttavilleni miesystävänäni, vaan olen joutunut keksimään jotain kiertoteitä kuten "ystävä" tai jotain muuta. Yksi miehen ystävistä paljasti, että miehen kaveripiirissä minä olen "vain miehen hoito". Se loukkasi kovasti, mutta miehen mielestä se oli vain huumoria ja minä olen tiukkapipo, kun tästä loukkaannuin. Nyt mies lähtee toiselle paikkakunnalle työkomennukselle. Sanoi minulle, että hän ei sitten aio parin kuukauden komennuksensa aikana tulla kertaakaan käymään minun kotikaupungissani, koska matka on niin pitkä.
Nyt kun kirjoitan tähän näitä asioita, minusta tuntuu, että tämä suhde on tuhoon tuomittu eikä toivoa ole. Kuitenkin minä niin kovasti toivon, että tämä juttu toimisi ja meistä tulisi jotain vakavampaakin, minä todellakin pidän tästä miehestä. En voi sanoa, että rakastan, mutta minä nyt en olekaan helposti rakastuvaa tyyppiä. Olen varsin jalat maassa realisti. Silti yritän uskoa siihen, mitä näen ja koen, miten mies käyttäytyy seurassani. Yritän muistaa, että hän ei puhu, vaan pussaa. Käytöksellään kyllä tkee selväksi, mitä tuntee ja mitä ajattelee. Miksi minun täytyy silti kaivata niitä sanoja? Olen erittäin epävarma, mikä meidän tilanteemme on, varsinkin nyt, kun edessä on monen kuukauden ero (ellen minä matkusta miehen luokse toiselle puolelle Suomea). Mitä minä teen?
Toinen asia, mikä mieltäni painaa, on tämä: Mies tulee mielellään luokseni, vietämme kaiken liikenevän vapaa-ajan yhdessä ja hän on tavannut vanhempani. Hänen vanhempansa tietävät minun olemassaolostani. Kun olemme yhdessä, mies pitää minua hyvänä, halailee, suukottelee yms. MUTTA. Hän ei ole koskaan sanonut pitävänsä minusta, vaikka minä olen sanonut pitäväni hänestä paljon. Hän ei myöskään ole sanonut haluavansa tapailla minua, vaan ei ottanut asiaan mitään kantaa kun tästä keskusteltiin (taustalla pientä riitaa exästä). Minulle on epäselvää, seurustelemmeko me, vaikka käyttäydymme kuin seurusteleva, vakiintunut pari. Mutta kun mies ei ole varma, onko hän varattu (kysyin asiaa). En ole voinut esitellä häntä tuttavilleni miesystävänäni, vaan olen joutunut keksimään jotain kiertoteitä kuten "ystävä" tai jotain muuta. Yksi miehen ystävistä paljasti, että miehen kaveripiirissä minä olen "vain miehen hoito". Se loukkasi kovasti, mutta miehen mielestä se oli vain huumoria ja minä olen tiukkapipo, kun tästä loukkaannuin. Nyt mies lähtee toiselle paikkakunnalle työkomennukselle. Sanoi minulle, että hän ei sitten aio parin kuukauden komennuksensa aikana tulla kertaakaan käymään minun kotikaupungissani, koska matka on niin pitkä.
Nyt kun kirjoitan tähän näitä asioita, minusta tuntuu, että tämä suhde on tuhoon tuomittu eikä toivoa ole. Kuitenkin minä niin kovasti toivon, että tämä juttu toimisi ja meistä tulisi jotain vakavampaakin, minä todellakin pidän tästä miehestä. En voi sanoa, että rakastan, mutta minä nyt en olekaan helposti rakastuvaa tyyppiä. Olen varsin jalat maassa realisti. Silti yritän uskoa siihen, mitä näen ja koen, miten mies käyttäytyy seurassani. Yritän muistaa, että hän ei puhu, vaan pussaa. Käytöksellään kyllä tkee selväksi, mitä tuntee ja mitä ajattelee. Miksi minun täytyy silti kaivata niitä sanoja? Olen erittäin epävarma, mikä meidän tilanteemme on, varsinkin nyt, kun edessä on monen kuukauden ero (ellen minä matkusta miehen luokse toiselle puolelle Suomea). Mitä minä teen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos et saa asiaan selvyyttä, laita suhde katkolle, kunnes hän tietää miten hän tuntee ja mitä hänelle merkitset. Vaikuttaisi kertomasi perusteella todellakin siltä, että olet vain tuo "hoito".
Toivotan tsemppiä sulle, itselläni on ollut samanlaista osittain suhteeni aikana.
Mies hieman kaunisteli eroaan entisestä jne. Olemme olleet nyt yhdessä 4 vuotta ja mies kyllä kohtelee minua hyvin, normaali parisuhde"ongelmia" tietenkin välillä on.
Itseäni hieman harmitti alkuun ja myöhemminkin tilanne, jossa miehen kaveripiiri oli niin tottunut hänen exäänsä (olivat toki pitkään yhdessä), että minä en ollut ns. mitään hänen rinnallaan. Ilmeisesti kaverit olivat sitä mieltä että miehen ei olisi pitänyt exästään erota. Totuudenmukaisemmin kylläkin vain osa kavereista.
He, jotka olivat hyviä kavereita exän kanssa, löysivät minusta ties mitä vikoja ja suhtautuivat perusystävällisesti, mutta ei sitten täysin kuitenkaan. Tiedät kyllä mitä tarkoitan. Olin mm. liian nuori (2v. exää nuorempi, tuolloin 25) ja lapsellinen (?). Aina välillä törmäsi siihen, että kyllä sillä miehellä ja exällä oli niin paljon yhteistä...
Sinällään lapsellista näiltä kavereilta sorsia minua siksi että mies jätti exänsä (hyvän aikaa ennen meidän alkua). Jos miehen päätöstä haluaa arvostella niin siitä vaan, mutta minä olen täysin osaton heidän eroonsa. Mutta kai se on luonnollista että kun on tottunut johonkin tilanteeseen niin sen toivoisi olevan niin aina, ja uuteen tilanteeseen on vaikea sopeutua. Jos exä on hyvä ystävä miehen kavereiden kanssa, kaverit tuntevat lojaaliutta jätettyä exää kohtaan ja siihen valitettavasti helposti kuuluu nämä "exä oli niiiiin paljon parempi kuin se uusi". Eli keskitytään siihen uuden "vikoihin" ennemmin kuin siihen että mies oli se joka aikoinaan teki päätöksen erota.
Mutta sellaista se on, lapsellista mutta inhimillistä. Enkä tiedä meneekö se koskaan täysin ohi.
Tuo on niitä parisuhteen "lakeja":
Kun pitkään yhdessä ollut pariskunta eroaa, tuttavapiirissä alkaa päivittely että miten NE nyt erosivat, nehän on niin toisilleen sopiva pariskunta?? On vuosien saatossa vietetty paljonkin aikaa pariskunnan kanssa ja tajuntaan nousee, ettei sitä tapahdu enää tulevaisuudessa. Muistetaan niitä hauskoja muistoja joihin pariskunta liittyy.
Sitten ruvetaan toivomaan, että kyllä he vielä yhteen palaavat, pitävät pikkasen aikaa taukoa, niin kyllä he saavat asiat taas kuntoon. Hehän on tarkoitettu toisilleen. Erossa olon aikana he kyllä sen tajuavat...
Kun kaverit juttelevat molempien osapuolten kanssa, ovat eronneet ehkä hajalla ja kertovat kaipaavansa entistänsä jne...Joku voi käydä naisia/miehiä läpi olan takaa ja sitä pidetään vaan erokipuina ja lohdukkeena. Merkkinä siitä että ero tekee niin kipeää. Tämä kaikki varmasti on totta.
Kaiken tämän ajan kaveripiiri voi elää ajatuksessa että pariskunta palaa vielä yhteen. Kun toinen sitten (pidemmänkin ajan päästä) rupeaa seurustelemaan uuden kumppanin kanssa, kaveripiirin ensimmäinen ajatus on "toiko on muka parempi kuin *****". Eli valitettavasti uutta verrataan vanhaan, jonka kanssa kaikilla on yhteistä historiaa. Ja omaa tuttavaa tietenkin suosii ja miettii että kyllä ***** ja **** sopi paljon paremmin yhteen. Tähän kuuluu entisen ja nykyisen luonteenpiirteiden keskinäinen vertailu jne...
Tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa: joko kaverit pääsevät tästä vertailusta eroon ja tutustuvat uuten ihmiseen vähitellen. Tällöin he voivat huomata että uusikin ihminen on mukava.
Jos he pitävät exän "puolia" ja vertaavat uutta aina ajan kultaamaan muistoon vanhasta pariskunnasta, suhde uuteen jää viileäksi eikä todellista tutustumista pääse koskaan tapahtumaan. Voi olla että seuraava seurustelukumppani sitten hyväksytään paremmin, koska häntä ei koeta enää exän seuraajana, koska joku muu on ollut jo siinä välissä.
Eli vaikka uusi seurustelukumppani ei ole miestä vienyt (ei mitään salasuhdetta tms.) niin kaveripiiri voi silti kokea (ilman järkisyytä)hieman näin. Eli tyyliin "tuonko takia se sitten vaihtoi tämän meidän täydellisen kaverin?".
Koska viesti sinulle päin nyt joka tapauksessa on, että ette tule näkemään seuraavina parina kuukautena (ellet sinä näe kaiken vaivan), niin olisiko sitten hyvä suhtautua taukoon totaalitaukona? Koska sellainen tynkäroikkuminen (puhelu silloin tällöin) saattaa vain huonontaa tilannetta?
Eiköhän se mies parissa kuukaudessa sitten alkaisi kaivata sinua, jos hänellä oikeasti on tunteita. Ja sitten saattaisi havahtua muutenkin ja voisitte saada kunnon uuden alun.
Sinulle taas voisi olla hyväksi suhtautua taukoon kuten lopulliseen eroon (aavistuksen verran pehmeämpään eroon). ja voisit miettiä haluatko hänet oikeasti vai vain koska hän on niin vaikea saavuttaa.
Luulen, että joskus miehille tekee hyvää huomata, että eivät voi kohdella toista itsestäänselvyytenä. Minä olen kerta kerralta tehnyt sen virheen, että joustan ja olen saatavilla, kun toiselle sopii. Heikoin tuloksin :)
tuossa jutussa ole mitään järkeä. vaikka hän ehkä pussaa,hänen teot ja puheet ovat kuitenkin tosi paljon ristiriidassa...eihän tuosta ota nyt erkkikään selvää. anna miehen mennä menojaan. uutta matoa vaan koukkuun. ;)
sinua näin:
Keskustele tämän miehen kanssa ja pyydä hänen tekemään tunteensa selväksi sinua kohtaan ja että miksi se ex siellä taustalla kummittelee jos ei oikeesti halua heidän välilleen mitään.
Olisi jo aika laskea irti toisistaan ja miehesi keskittyvän teidän suhteeseenne.
Miehesi voisi myös tehdä kavereilleen selväksi että sinä olet hänen tyttöystävänsä ja parempi ruveta se kaikkien hyväksymään ja että antavan sinulle mahdollisuuden tutustua heihin ilman ennakkoluuloja!
Mielestäni sinun pitää kovistella tätä miestäsi kertomaan miten ajattelee asiat.
Saat sinäkin mielenrauhan oli vastaus mikä tahansa.
Miehesi on avain kaikkeen ja vain hänellä on sinulle tarvittavat vastaukset.
Hyvää jatkoa ja toivottavasti saatte asioihin selvyyden.