Mitä mieltä olette ihmiset --> jos tapaat mukavan, tasapainoisen ihan tavallisen, itsestään huolta pitävän työsuhteessa olevan koulutetun naisen/miehen ja tämä kertookin muutamien viikkojen tuttavuuden jälkeen olevansa raitistunut alkoholisti?
Putoaako mielenkiinto ja tilalle astuu epäilys sekä pelko?
Vai ymmärrätkö alkoholismin sairaudeksi kuten vaikkapa sokeritauti, mikä pysyy kurissa vain oikealla hoidolla (korkki pysyy kiinni ja alkoh. juomatta)?
Alkoholismi on vielä niin tabu ja vaiettu sairaus. Sitä on kuitenkin kaikissa sos.luokissa riippumatta iästä, ammatista, koulutuksesta jne.
Putoaako mielenkiinto ja tilalle astuu epäilys sekä pelko?
Vai ymmärrätkö alkoholismin sairaudeksi kuten vaikkapa sokeritauti, mikä pysyy kurissa vain oikealla hoidolla (korkki pysyy kiinni ja alkoh. juomatta)?
Alkoholismi on vielä niin tabu ja vaiettu sairaus. Sitä on kuitenkin kaikissa sos.luokissa riippumatta iästä, ammatista, koulutuksesta jne.
Vastaukset 19
Vanhimmat
en nyt taas mieti asiaa koska en ole tällä hetkellä raitis alkoholisti. Ei tartte siis ees naisille kertoa,
juon sillai sopivasti eli pidän itteni irti viskistä ja kirkkaista.
etti kovin tervettä ja järkevää kun juomahalu vaan kasvaa addiktion takia, voi olla että lähtee taas mopo käsistä, mutta... näin valitsin
Ei naisseuraa saa juomatta, se on tämä kulttuuri
valitsin uhrata omaa terveyttä
vaikutan normaalilta ja tasapainoiselta muiden silmissä ja monet kadehditivat reippauttani ja sosiaalisuuttani. Ihmisten seurassa en juo enempää kuin muutkaan. Eli muutama silloin ku mennään baarittelemaan. Kotona yksin tulee tissuteltua melkein joka ilta 2-5 olutta. Pelkään yksin olemista koska en ole sinut menetyksieni kanssa. Minulla on päällisin puolin kaikki jees. Unelma-ammatti,opiskelupaikka, rahaa riittävästo ja ystäviä ja tuttuja jonkin verran. Voisin antaa kaiken pois, jos olisin
rakastettu. Mitään en toivo kuin rakasta ja omaa perhettä jokin päivä. Tiedän olevani alkoholisti ja haluaisin löytää vahvuutta pärjätä yksin ilman pullokaveria.
Niin,olen nainen.
pelko - aika kovat näytöt pitäisi olla, että ON raitis
...äiti vietti juuri äitienpäinän sairaalassa - taas kerran - veti viikon unilääkkeitä, rauhoittavia ja viinaa, ja oli niin sekaisin, että veli soitti ambulanssin...
... en kestäisi kumppanissa tuota
(itse juon hyvin vähän)
"Mitä mieltä olette ihmiset --> jos tapaat mukavan, tasapainoisen ihan tavallisen, itsestään huolta pitävän työsuhteessa olevan koulutetun naisen/miehen ja tämä kertookin muutamien viikkojen tuttavuuden jälkeen olevansa raitistunut alkoholisti?"
Kyllä. Perusteluna jo aiheutuneet terveyshaitat, ja siksi, että alkoholismi on merkki kontrollin pettämisestä ja itsehillinnän puutteesta.
"Putoaako mielenkiinto ja tilalle astuu epäilys sekä pelko?"
Kerran alkoholisti, aina alkoholisti. Riski uudelleen repeämiseen on suuri. Kaiken lisäksi raitistuneet alkoholistit tuntuvan olevan pahimpia jeesustelijoita, jotka ovat raitistuneet kuulessaan Jeesuksesta ja diipadaabaa... En ole uskovainen, sen paremmin kuin ateistikaan, mutta aika epäuskottava selitys...
"Vai ymmärrätkö alkoholismin sairaudeksi kuten vaikkapa sokeritauti, mikä pysyy kurissa vain oikealla hoidolla (korkki pysyy kiinni ja alkoh. juomatta)?"
Alkoholia ei kukaan kaada väkisin toisen kurkkuun, vaan sen nauttiminen on aina oman valinnan tulos. Alkoholi on viisasten juoma, toiset osaa nauttia sitä taiten, toiset humalahakuisesti ja jotkut osaavat elää ilmankin, kuten allekirjoittanut.
"Alkoholismi on vielä niin tabu ja vaiettu sairaus. Sitä on kuitenkin kaikissa sos.luokissa riippumatta iästä, ammatista, koulutuksesta jne."
Nähtävästi yhteiskunta on jo liiaksi medikalisoitunut, kun kaikki asiat yritetään mieltää sairauksien kautta. Taitaa olla harvassa ne tapaukset, jossa alkoholismi on oikeasti sairaus. Suurimmassa osaa tapauksia kyseessä on omien elintapojen tulos, ei sen kummempaa...
isä joi samoin mieheni. entinen siis. nyk. kodissani ei kaljapulloja ei tyhjiä eikä täysiä. eilen huomasin taas kauppajonossa takana olevan miehen haisevan kaljalle. huomasin kuinka paljon sitä inhoan. ei enää.
Mitä on muutaman viikon tuttavuus? Toisen suhtautuminen asiaan riippuu varmaankin täysin siitä, kuinka hyvin tunnette toisenne. Miksi sinun tulisi edes kertoa toiselle heti alkuunsa, että olet alkoholisti?
Jokaisen suhtautuminen muuttuu tavalla tai toisella, jos joku kertoo olevansa alkoholisti. Ne ketkä väittävät muuta valehtelevat. Harvalla kuitenkaan nousee mieleen mitään positiivista ja henkilökohtaisesti itse ainakin näkisin asian pelkästään negatiivisena. Kun kuitenkin kerrot asiasta miehelle/naiselle, älä käytä sanoja jeesus tai sairaus - ellei kyseinen henkilö ole uskovainen. Jeesus tai jumala ei nimittäin juomistasi lopettanut, eikä alkoholismi ole kaikkien mielestä sairaus. Sokeritauti, toisin kuin alkoholismi, ei ole aktiivisesti saavutettu tila, eikä sitä voi itse parantaa. Kuten joku jo sanoikin, kukaan ei juomaa kurkkuusi pakota. Älä tee siitä isoa numeroa, niin kaikki järjestyy. Mikäli mies/nainen kuitenkin ottaa hatkat tämän takia, ei hän sinusta oikeasti edes välittänytkään. Voimia.
Itse arvostaisin rehellisyyttä. Olisi paljon pahempaa kuulla asiasta kolmen vuoden jälkeen, se vasta loukkaisi. Enkä yleensä tuomitse ihmistä yhden ainoan seikan perusteella, varsinkaan jos ei tiedä taustalla vaikuttavia syitä jne; ihminen on kokonaisuus. Niin ja näen alkoholismin sairautena. Näin kirjoitti raitis 29-v. naisihminen.
putoa. Se, että tuollaisen ongelman myöntää itselleen ja muille on kaikista merkittävin ratkaisu paranemiseen.
Aika moni meistä sairastuu alkoholismiin tulevaisuudessa, mutta moniko on kyvykäs myöntämään asian ja tekemään sille jotain?
Kukaan ei ole virheetön, jos nyt itsetuhoista menneisyyttä voi ajatella edes virheellisyyden kannalta...
ei ole mikään sairaus, että "voi voi en pysty lopettaa tätä mun juomista kun mul on tää sairaus" vaan alkoholismi on täyttä itsekkyyttä ja ennenkaikkea tyhmyyttä. Se on itsestä kaikki kiinni ja tuon kyseisen vaivan hallinta on vaan tahdon ja itsekurin kysymys. Ihan itseaiheutettua.
Pitäiskö muka sit kaikki narkkarit nimetä sairaudesta kärsiviks!?
Ja älkää nyt sitten väittäkö että en tiedä mistä puhun! Nimittäin kyllä tiedän!!
Kokemusta on!!!
PS. itse en ilahtuisi jos sattuisin tapailemaan/elämään parisuhteessa entisen alkoholistin kanssa! Kyllä sitä tulee aina retkahdettua !
Mielummin kohtuukäyttäjä/raitis kuin ent. alkoholisti.
Mitä mieltä olet/olette siitä, että on raitistunut. Tarkoitan kuten edellä viitattiin sokeritautiin ja siihen, että on myöntänyt alkoholin aiheuttavan ongelmia ja lopettanut käytön. Sokeritaudissakin on tarkka ruokavalio.
Repsahdukseksi voisi sanoa sitäkin juomatapaa, mitä aika suuri osa suomalaisista käyttää --> kun juodaan, juodaan muisti pois (esim. pikkujoulut tms. kekkerit).
Eikö se ole aika onnetonta alkoholinkäyttöä tai kertoo siitä ettei kykene alökoholia käyttämään kohtuudella, itselleen sopivalla tavalla?
Alkoholisti on alkoholisti, siitä ei entiseksi muutu. Tuo käsitteesi muuten tarkoittaa nimenomaan raitista, miten voit suosia toista kun kerran ne tarkoittavat samaa asiaa.
Aloittaja kysyikin nimenomaan suhtautumista raitistuneeseen alkoholistiin eikä juovaan alkoholistiin, mutta et tainnut aloitusta lukea kovin tarkasti.
Tahdosta ja itsekurista ei ole kysymys. Alkoholismi on sairaus, mikä ei poista oman toiminnan vaikutusta, sairaus ei siis tarkoita sitä ettei sille mitään voisi.
On paljonkin alkoholisteja jotka eivät retkahtele, mutta elä sinä vain pessimismissäsi.
Vastaus alkuperäiseen; kunhan asia on hallinnassa niin minua ei häiritse. Tämä tarkoittaa myös sitä että itse kohtuukäyttäjänä voin edelleen käyttää ja voimme käydä yhdessä ulkona normaalisti.
"Tahdosta ja itsekurista ei ole kysymys. Alkoholismi on sairaus, mikä ei poista oman toiminnan vaikutusta, sairaus ei siis tarkoita sitä ettei sille mitään voisi."
... mutta suuri merkitys on nimenomaan tahdolla ja itsekurilla. Sairauden taakse on turha paeta silloin, kun totuus lyö pyyhkeen lailla silmille.
Ja kuten totesit, ei ole olemassa entisiä alkoholisteja, vai alkoholismista toipuvua tapauksia.
Lihavuuskaan ei ole sairaus, vaan suurelta osin väärien elintottumusten ja ruokavalion tulos. Tiedän omakohtaisesti mistä puhun. Ex-läski, nykyisin kutakuinkin normaalimitoissa.
olisin kiinnostunut, en usko että mielenkiintoni katoaisi, paitsi jos muitakin odottamattomia piirteitä, kuten jeesustelu, paljastuisi.
En näe oikeastaan alkoholismia sairautena, kuten en masennustakaan, ennemminkin jonkinlaisina tasapainohäiriöinä. Mutta sikäli kuin ymmärrän, joillakin on suurempi taipumus koukuttua päihteisiin fyysisestikin kuin toisilla.
sanomaan ei alkoholistille. koko ikäni isäni "sairaudesta" kärsineenä en halua kenellekään muulle hoivaajaksi tai huolehtijaksi. lapsuuteni oli ja meni liian varhain isäni juomisen seurauksena. lisäksi kuvioihin tulivat omalla aikuisiällä oma alkoholinkäyttö ja sen puntaroiminen. alkoholistia minusta ei luojan kiitos kehittynyt missään vaiheessa, toisin kuin useista entisistä ystävistäni.
Itselläni näet takana varsin rankka huumeidenkäyttöhistoria mielisairaalareissuineen.
Revi siitä huumoria, sulla on sentään suomalaiskansallinen perussairaus. Mä olen sitten mielikuvissa automaattisesti väkivaltainen kamapää tai jotain.
Minulla on niin paljon kokemusta alkoholisteista ja siitä touhusta, että tiedän tasan tarkkaan ettei kyse ole sairaudesta. Kyllähän alkoholi aiheuttaa sairauksia mutta alussa (vuosia) homma on kaikkien oma valinta. He luulevat olevansa jotain yli-ihmisiä joille ei alkoholi aiheuta mitään vaan sitä tapahtuu vaan muille. He kieltäytyvät uskomasta toisten ihmisten varoituksia ja porskuttavat entistä suuremmalla innolla eteenpäin "minulla ei ole mitään ongelmaa, pystyn lopettaan heti kun haluan. Noi on vaan vittumaisia ja kateellisia terveysterroristeja. Sitäpaitsi mulla on sata ja yksi erilaista syytä jonka vuoksi minun TÄYTYY juoda paljon."
Sitten kun ongelman vasta tajuaa ja ymmärtää, on paskat housussa. Noi sairausjutut on kehitetty siksi että saadaan taas syyttää muita kuin itseä hommasta. Sitähän alkkikset aina tekee.. ne on uskomattomia keksiin syitä jotta voi juoda ja jotta siitä juomisesta voi syyttää muita. Vastuunpakoilu huipussaan.
Enivei. Vastauksena kysymykseen sanon että ei välttämättä huku mielenkiinto, ja voin hyvinkin alkaa sellaisen kanssa suhteeseen. Taustasta johtuen kyyti on sitten kuitenkin kylmää repsahduksen sattuessa. Kerrasta pihalle.
Tiedän sen ainaisen selitysvimman ja olen seurannut vierestä monet kerrat kierrettä repsahdus->selityksia ja anteeksipyyntöjä/antoja->uusi yritys->repsahdus->selityksiä/anteeksipyyntöjä jne jne, että siihen kierteeseen en sitten todellakaan ryhdy.
Että voin kyllä suhteeseen alkaa, jos se todellakin on lopettanut, mutta sitten se lentää kyllä kerrasta pihalle selitteleen ja repsahteleen. Eikä mun kanssa auta kertomattajättäminenkään. Osaan etsiä ja etsinkin aina hälyttäviä merkkejä alkoholin liikakäytöstä. Itse kun kuulun hieman juoviin eikä todellakaan innosta mikään alkoholihelvetti, niin olen todella tarkkana etten siihen joudukkaan.
Hyvä vastaus! Ei ole mitään lisättävää. Tiivistit kommenttiisi todellakin jutun keskeisimmän pointin!
Kuulun niihin, joille ei merkkaa mitään... Henkilöhistoria tekee ihmisestä mielenkiintoisen, enkä nyt väitä, että haluaisin ympärilleni väkisin "ongelmaisia" ihmisiä, mutta asia saattaa vain herättää mielenkiintoa... Ja samalla myötätuntoa emt. o.O Mutta siis pointti lähinnä se, että annettakoon kaikille se mahdollisuus näyttää mihin pystyvät.