Täällä kun niin paljon keskustellaan aiheesta toiset naiset niin haluaisn nyt kertoa oman näkökantani aiheeseen, kokemuksen äänellä...eli siis oli aika tuossa vuosi sitten jolloin oli itse tuossa toisen naisen asemassa,mies oli ollut yhdessä avovaimonsa kanssa 10 vuotta mutta alkoi sitten sattumuksien seurauksena suhteeseen kanssani..hän kertoi että heidän suhteensa on huono ja että hän aikoo jättää avovaimonsa pian..noh,aina kuitenkin tuli tekosyitä miksi niin ei tapahtunutkaan..yleensä vain ajoitus olio huono, mutta minun piti vain kuulema jaksaa odottaa..ja hurjan rakastuneena ja hullaantuneena aikani näin teinkin...se oli kuitenkin niin raastavaa..tätä jatkui vuoden verran,kunnes tutustuin erääseen uuteen,mukavan tuntuiseen mieheen..nyt oli minun tehtävä päätös mitä tekisin: jatkaisinko odottelua varatun yrittäessä hoitaa eronsa,vai tutustuisinko paremmin tähän uuteen mieheen. Valitsin jälkimmäisen. Kerroin varatulle miehelle, että hluan kokeilla tuleeko suhteestani uuden miehen kanssa mitään, ja että hänen on turha erota ainakaan minun takia. Tämä sai vauhtia varattuun! Aikoi lähteä kotoaan jo heti seuraavana päivänä yms..silloin jo ajattelin että jaahas...silti rupesin tapailemaan tätä uutta miestä ja niin kävi että hän osottautui unelmieni mieheksi. Valintaani en siis ole katunut päivääkään. Tarinallani haluaisinkin osoittaa toisille naisille, että muitakin vaihtoehtoja on kuin pysyä repivässä yksipuolisessa suhteessa varattuun. Totta kai se jollekkin voi sopia ja suotakoon se heille, mutta yllätyksiäkin,ihania sellaisia, voi tulla eteen ja niistä täytyisi vain uskaltaa ottaa kiinni.
Toisille naisille
Entinen kakkonen
371582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
kelpasi tollainen huora! Ei se äijä olis ikinä jättäny vaimoaan sun tähden...yritti vaan ostaa jutuillaan lisää nussimisaikaa...kun tiesi että sinä oot niin yksinkertainen ja uskot ne paska sössötykset mitä äijä sulle kulloinkin keksii sössöttää!
Kiitos "kauniista" kommentistasi! Olet aivan oikeassa- tuskin tämä mies olisi avovaimoaan minun takiani jättänyt ja olen onnellinen että en sitä jäänyt odottamaankaan. Näin jälkeenpäin huomaaan itsekkin kuinka hölmö ja hyväuskoinen tuon vuoden ajan olin. Itse on kuitenkaan ole arvostelemassa täällä ketään tai muuta vastaavaa, halusin vain kertoa oman tarinani, sillä uskon että moni nainen (tai miksi ei mieskin) on vastaavanlaisessa tilanteessa kuin itse aikoinani olin.
Hienoa, että kerroit tarinasi täällä. Se on aivan varmasti hyödyksi joillekin vastaavassa tilanteessa olevalle. Oma tilanteeni on aika samanlainen kuin sinun alkuperäinen sillä erolla, että mies on alusta asti pitänyt eroaan mahdottomana eikä ole luvannut minulle yhtään mitään. Hänellä on elämässä niin paljon asioita, että ei niitä niin vain jätetä, hajoteta ja lähdetä pois.
Tilanne on niin, että mies pelkää, että löydän miehen, joka pystyy antamaan minulle kaiken sen, mitä hän ei voi antaa. Nyt kiinnostaakin, missä sinä tapasit väliintulleen unelmiesi miehen? Baarissa, työkuviossa, netissä, jossain muualla? Tuskin itse löydän vapaata miestä samasta paikasta kuin sinä, mutta se jo lohduttaa, että mahdollista se voi olla, koska jollekin toiselle on käynyt niin.
Tottahan meitä löytyy jotka joko ovat tai ovat olleet vastaavassa tilanteessa...siinä mielessä sinun tarinassasi on samaa kuin minunkin tarinassani että tämä "minunkin" varattu mieheni loppuvaiheessa pelkäsi että tapaan jonkun muun..kai se johtui siitä silmäni rupesivat avautumaan jo muullekkin maailmalle ja rupesin kai jo kyllästymään ainaiseen jahkailuun ja salailuun...en kuitenkaan ruennut varta vasten etsimään ketään uutta vaan sattumalta tapasin tämän uuden miehen työkuvioiden puitteissa..silloin ajattelin että olin tavallaan sokeasti uskonut siihen että varattu mies joku päivä olisi kokonaan minun ja näin ollen en edes uskonut tapaavani ketään..kun tämä uusi mies sitten atui elämääni niin ajattelin että "eihän minua voi estää mikään katsomasta tätä juttua eteenpäin! Enhän minä ollut varsinaisesti varattu vaan olin vapaa toimimaan niinkun halusin!" Helppo päätöshän se ei loppu peleissä ollut, mietin sitä hyvinkin tarkkaan..ja kun se varattu sitten vielä yritti kaikkensa lupauksillaan niin tiukkaahan se teki..pidin kuitenkin pintani, niin lupaavalta uusi tuttavuus vaikutti,ja sellaiseksi myös osottautui:olemme nyt olleet onnellisesti yhdessä puoli vuotta ja en ole oikeasti koskaan ollut näin onnellinen, hän on kaikkea mitä kuvitella saattaa...näin siis valintamme vaikuttavat elämäämme, niiden tuloksen tosin näkee vasta sitten kun sen valinnan on uskaltanut tehdä..sinua en osaa neuvoa muuten kuin että mieti oikeasti tarkkaan mitä elämältäsi haluat ja mitä kaikkea olet minkäkin asian vuoksi valmis uhraamaan....voimia sinulle.
Jos ylipäänsä olet ollut suhteessa varattuun, HÄPEÄ,..jos osaat...Vaimo on aina vaimo, sitä ei voita MITKÄÄN KAKKASET AKAT!!
hyvät hyssykät >
Kiitos mielipiteestäsi, vaimo on varmasti aina vaimo, en ole muuta väittänytkään...kerroinpahan vaan yhden monista vastaavista tarinoista..
jäi vonkaamaan ainakaan siksi kun olisit niin erinomainen...sialle tuotti vaan tuskaa luopua yhdestä pilluhaaremin jäsenestä!
Ja siinä sen näkee että kakkonenkin yrittää vain saada miehen epätoivoisesti itselleen...vaikka toiselta mutta usein siinä jää luu käteen...ja tyhmimmillä menee puoli elämääkin ennen kun sen tajuaa :D
Toivottavasti teidän suhteeseen tulee kolmas pyörä...mikään ei olis sen parempaa kun että pääsisit maistelemaan vähän omaa lääkettäs :D
Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan...TOIVOTAAN näin...
En kai ole luullutkaan että hän minun perääni olisi jäänyt vonkaamaan..eikä sillä edes olisi ollut enää väliäkään..ja en todellakaan ole epätoivoisesti halunnut miestä itselleni, valinnoistahan siinä vain loppujen lopuksi oli kyse,se kuka ne valinnat tekee ja mihin suuntaan on sitten eri juttu..
ja jos minun ja uuden miehen suhteeseen joskus astuu kolmas pyörä niin sitten se on vain kestettävä ja käsiteltävä...
Kannattaa jättää kommentit omaan asiattomaan arvoonsa. Se on helppo ulkopuolelta arvostella salasuhdetarinoiden osapuolia, mutta tosielämässä asiat ei vaan ole niin mustavalkoisia kuin ne muista ulkoapäin katsottuina ja kuultuina vaikuttavat. Syytä on usein myös siinä, joka on omalla toiminnallaan ja käytöksellään "ajanut" toisen uskottomuuteen. Että ei se ihan niin yksinkertaisesti mene, että se toinen nainen on kaiken paha ja kaikkeeen syyllinen. Joskus pettävän miehen avo/aviovaimolla voi olla enemmän kontollaan pettämisen taustalla: miehen henkinen kiusaaminen, hellyyden puute, miehen torjuminen seksuaalisesti ym., jolla hän on ajanut miehen toisen naisen syliin.
Jos kaksi tervettä aikuista näistä lähtökohdista pitävät aikansa tosiaan hyvänä, niin mitä sitten? Kumpikin kokee rakkautta ja hellyyttä, jota tarvisevat. Hienoa kuitenkin, että sinä löysit vielä paremman onnen vapaasta miehestä. Varatulle miehelle jäi varmasti suhteestanne lämpimät muistot ja elo ontossa suhteessa jatkuu. Teidän suhde oli kuitenkin varmasti molemmille osapuolille merkittävä, tärkeä elontiellä ja ihmisenä edelleen kasvamiseessa.
Olen kanssasi täysin samma mieltä kaikesti mitä sanoit ja muiden mielipiteitä olen korvani sulkenut jo aikaa sitten. Ei kenelläkään ole oikeutta kertoa tuntemattomille ihmiselle kuinka elää...haluaisn mielelläni kuulla sinulta että kuinka kauan omaa salaista suhdettasi aiot pitää yllä? Vai olisitko valimis onnenn jonkun muun kanssa?
Sitä ei oikein näytä puolin eikä toisin voivan päättää, miten kauan tällaista suhdetta jatkaa. Olen ajatellut, että se loppuu joko itsestään, luonnostaan, sitten kun se on tullut tiensä päähän tai siihen, että todella tapaisin vapaan miehen. Väkivalloin tätä suhdetta ei kumpikaan halua lopettaa, jatkukoon siis niin kauan kuin sen luonnollinen kesto on. Miehen ero ei tule mielestäni kyseeseen.
Mitäs sille sun entiselle varatulle ja suhteenne lopulle? Kun tapasit tämän uuden ja kerroit hänestä, loppuiko suhteenne ja miehen yhteydenotot siihen paikkaan vai oliko siinä "siirtymävaihetta" tai vastaavaa? Milloin ja miten usein mies vielä otti sinuun yhteyksiä ja yritti jatkamista?
paska...vai että ajanut toisen vieraisiin??? Kyllä se vika on AINA itsessä jos vieraisiin mennään...jos ei suhde tyydytä niin aukasee turpansa ja jos ei sekään auta niin eroaa ja nussii sitten niitä huoria...ne ei mihinkään häviä!!
etteikö kotona olisi koskaan mitään vialla, totta saatana on... ja usein. Ainakin meillä oli kaikki päin persettä, josta seurasi ulkopuolinen suhde.
voisi olla paljonkin vialla...mutta se on vain ja ainoastaan omaa vikaa jos ei osaa ratkoa ongelmia muuten kun juoksemalla huoran punkkaan...niin yksinkertaiselle ihmiselle suhde on aivan liian monimutkainen!!
Jos sussa olis ollu naista/miestä tarpeeks niin olisit nostanu kissan pöydälle ja yrittäny selvittää asiat tai eronnut...mutta siinä onkin possun ja miehen ero...samoin kun huoran ja naisenkin ero...
hullun ja vainoharhasen kanssa mitään ratkomaan. Sitä on kuule monella ihan kreisejä kumppaneita joihin ei mikään puhe tehoo.
ero...ja itsepähän oot kumppanis valinnut! Ja kun hullua menee pettämään niin lähtee pian se henkikin jos tarpeeksi hullu on!
jättää mukelot luonnevikaiselle idiootille? Kyllä moni on voinut olla ihan ok naimisiin mennessä, mutta lasten syntymisten jälkeen on luonne muuttunut täysin.
Valitettavaa on se, kuinka naiset saa lähes poikkeuksetta lasten huoltajuuden niin halutessaan ja aina löytyy kavereita valehtelemaan avuksi.
jos sulla on jotain millä todistaa vaimoa vastaan niin ei muuta kun tiskiin vaan...
Ja miten ihmeessä se luonne nyt muuttuu lasten saamisen jälkeen? Jätitkö naisen yksin hoitamaan lapsia ja juoksit itse huorissa...ei ihme jos alkaa luonne muuttua...
niin syvältä, että voisit välillä mennä sen oman uskollisen kultas, joka rakastaa sua enemmän kuin ketään koskaan aina ja ikuisesti kainaloon koisimaan.
nyt vaan olis taas kolahtanu arkaan paikkaan...ei se luonne yleensä ihan noin vain muutu ja jos muuttuukin niin kannattaisko miettiä miksi se on muuuttunu...ja eihän sitä koskaan huomata itsessä mitään vikaa...se on aina se toinen osapuoli jossa kaikki vika piilee ja se on hullukin vieläpä...mutta itse sitä on vain niin uskomattoman täydellinen paketti!
ja olen yhä sinkku...eli ihan yksin meen tänäyönä nukkumaan :)
ja noilla mielipiteillä varmistat sinkkuutesi elämäsi loppuun.
Miten aloitkin vasta sitten puolustamaan sitä toista, kun sinulle selvisi sukupuolet, olet säälittävä luuseri.
Minä menen myös nyt nukkumaan, tänään yksin ja huomenna rakkaan viereen.
tekemistä asian kanssa...halveksin ihan yhtälailla huorapukkeja kun itse huoriakin!!
Näillä mielipiteillä on varaa ihan valitakkin...joten älä sinä siitä murehdi :D
Tälläkin hetkellä on usemapi liehittelijä kimpussa...ei itsekään tiedä mitä tässä tekis :)
Kyllä mieskin antaa ilmiselvästi arvoa naiselle joka ei vieraissa lauko...minähän nimenomaan puhun kokoajan oikeudenmukaisuuden puolesta ja halveksin loisia jotka yrittävät epätoivon vimmalla viedä toisen omaa...sellaista ei voi puolustaa kun toinen loinen vain...
ja sinä tässä säälittävä luuseri olet kun et yhdestä "hullusta" naisesta eroon pääse...ilmiselvästi munaton mies!!
Tuossa sinun tarinassasi on niin paljon samanlaisia piirteitä kun omassanikin..tosin sillä erolla että teille näyttää kai olevan selvää se että mies ei ole luvannutkaan erota..ja voin melkein arvata että se todellakin loppuu itsestään sitten kun sen aika on,tavalla toisella.Se onko se loppu sitten onnellinen vai ei,sen näkee vasta sitten...mutta aina voi toivoa parasta...
Minun ja tämän varatun miehen suhde loppui todellakin siihen,että kerroin hänelle että haluan todellakin tutustua tähän uuteen mieheen,ja että minun takiani hänen ei tarvitse avovaimoaan jättää,näin kun ei olluit käynyt tähänkään asti. Siinä vaiheessa tämä mies kyseli monta kertaa, että olenko nyt varma,että hän ollisi nyt minun jos niin haluan..se oli todella piinaavaa aikaa minulle ja mietin todellakin mitä teen. Pysyin kuitenkin kannassani ja keskityin todella tähän uuteen mieheen..aloimme tapailla säännöllisesti ja tämä varattu mies pommitti viesteillä että "tajuaa vasta nyt mitä menettää, mutta ymmärtää että on oma moka kun pitkitti eroaan jne.."
Se koetteli valintaani, mutta en laittanut niitä hänen sanomisiaan enää tämän uuden lupaavan tuttavuuden edelle..ja hyvä niin.
Pikkuhiljaa mies lopetti yhteyden otot. Minusta tuli onnellinen uuden miehen rinnalla ja tätä varattua tyyppiä näin vain ohi mennen. Puhe väleissä olemme nykyään ja myös hän on nyt eronnut ja elää vapaana.. : )
Että näin se elämä menee...
Minä myös päädyin varatun miehen salarakkaaksi erottuani sinkkuna. Suhteemme syveni pelkästä seksitä syväksi ystävyydeksi, rakkaudeksikin ehkä.
Edelleen minulle kävi kuten sinulle, tapasin uuden vapaan miehen ja rakastuin. Olin ja olen edelleen hänen kanssaan onnellinen arkisessa elämässä. Silti, se jokin, jota minun ja sen varatun välilä oli, sitä samanlaista kipinää en tunne omaa miestäni kohtaan. Ja lopulta minustakin tuli pettäjä. Se oli oikeastaan ihanaa aikaa, oikeastaan repivää. Parin vuoden jälkeen salasuhteemme kuihtui kokoon, syitä oli monia.
Rakastan miestäni. Elämänkumppanina hän on ehdottomasti paras tapaamani mies. Elämänkumppaniksi miehelläni on niin toisenlaisia ominaisuuksia kuin salarakkaallani. Jäin salasuhteen päätyttyä kaipaamaan sitä kipinää, mitä salarakkaus tuo. Tutustuin moniin varattuihin miehiin, mutta kukaan ei saanut samalla tavalla sukkiani jaloissani pyörimään kuin se entinen salarakas. Olin jo luovuttanut, kunnes tutustuin yllättäen aivan ihanaan varattuun mieheen. Nyt olen taas ollut hyvän tovin onnellisesti kahden miehen loukussa.
Tiedän, että olen persoonana superhyperhellyydenkipeä. Sisimpääni on kasautunut pohjaton huomiontarve. Näille hellyyden ja huomiontarpeille juontaa juuret aina lapsuudesta ja entisestä avioliitosta. Minun persoonalleni toisen naisen rooli sopii ja se täydentää elämääni.
ihan terapiaan hakeutumista, kun kerran superhyperhuomionkipeytesi tunnistat?
Ei ne salasuhteetkaan nimittäin paljon anna enää siinä vaiheessa kun elämänkumppaniksesi se kaikkein paras mies ei enää kumppanisi halua olla johtuen muista panoistasi.
etkä sinäkään tiedä kuin pienen tarinan, joka on tosi, mutta et mitään suhteestani mieheeni, rakkaaseen elämänkumppaniini. Kukaan ulkopuolinen ei koskaa tiedä, eikä tarvitsekaan tietää kenenkään toisen parisuhteesta, joten loppukommentisi ei ehkä osunut hyvinkään lähelle totuutta.
..taaskaan, tästäkään niin asiallisesti aloitetusta ketjusta ei jaksanut kun muutaman vastauksen lukea...
"huora" "ei olisi koskaan jättänyt vaimoaan tuollaisen takia"
^^ääliöt!!!!!!! väittikö joku sitten jotain muuta! huoraa tästä naisesta joka tarinansa kertoi, ette kyllä onnistu tekemään vaikka miten yritätte. hyväuskoisen kyllä, mutta sen hän varmasti tiedostaa itsekkin.
itse olette niin säälittäviä kamalia ryppyisiä kärttyisiä vaimoja jotka epätoivoisina roikutte täällä kyttäämässä ja laskemassa miten monet ihmiset ehditte vuorokauden aikana huoriksi haukkumaan. hyi helvetti! toivottavasti minusta ei koskaan tule tuollaista!! ei elämää, ei rakkautta, mies vain kulissina ympärillä. yök!
ohhoh. tulipa tekstiä. en yleensä edes kiroile, saati sitten hauku ketään. pistää vain niin vihaksi tuollaiset ääliöt, katkerutta ja epävarmuutta. jokatapauksessa minusta oli hieno ketjun aloitus, kiitos tästä apk. mukavaa joskus lukea tälläistäkin täällä! ja onnelliset loput on aina ihania :) hyvää kesää sinulle!
nimim. avoliitossa ONNELLISESTI elävä (kun luottaa mieheensä, saa rakkautta häneltä vain itselleen ei tarvitse ketään "kakkosia" noteerata, haukkua eikä huoritella!)
etkä varmasti pane pahaksi vaikka teidänkin suhteeseen tulee sellainen loisimaan...kun kerta olet niin suvaitsevainen...
Kyllähän ne huoria on ja huorina pysyy!!! On tainnut itselleskin kertyä asiasta kokemusta kun niiiin hyväksyvään sävyyn täällä niistä runoilet...
..kanssasi samaa mieltä etä kirjoitippa tänne miten vain niin kyllä sitä aina joku käy aika kärkkäästi arvostelemassa..itsehhän olen jo aikaa sitten antanut muiden sanomisien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..
arvostella saa tottakai,mutta senkin voi tehdä monella eri tapaa. Tuomitsemaan kuitenkaan kukaan ei ole oikeutettu.
Ja en itsekkään ole itseäni huorana pitänyt, vaikka tekemäni teko ei varmasti yleistä hyväksyntää saa.
HV!
miljoonat kumarrukset, ymmärsit aivan oikein! hyväksyn kakkoset. ei "ne" minulle ole mitään tehneet, eivätkä tee.
ja omaa kokemusta ei ole, joten siltä osin metsään meni. mutta, nämä "kakkoset" ovat naisia siinä missä minäkin ja jos "sellainen tulee loisimaan" niin ei se hänen vikansa ole. mieheni silloin heitän pellolle. tämä nainen on vapaa tekemään mitä haluaa, mieheni on minuun sitoutunut.
mutta kun rakkaus on vahva, ei ketään tule loisimaan mihinkään. toivottavasti sinäkin huomaat sen vielä joskus....
omaan mieheen pitää pystyä luottamaan ei tuntemattomiin naisiin. en ymmärrä millaisten miesten kanssa teistä niiin moni on. itsekkin elänyt suhteessa jossa minua voi hyvin olla petetty (ei ole koskaan kukaan kiinni jäänyt) mutta kun se oikea mies, johon oikeasti voi luottaa, jota oikeasti rakastaa tulee kohdalle niin ei tarvitse olla noin järjettömän epävarma ja haukkua väärää puuta.
mutta on noita suuren luottamuksen omaavia eukkoja ennekin romautettu sieltä vaaleanpunaisilta hattaroiltaan oikein rytinällä alas...
Ja ihan turhaan siinä tupiset että " ei ne minulle ole mitään tehneet, eivätkä tee." hyvähän se on että itseluottamusta riittää mutta mikään ei ole koskaan niin varmaa...ei edes sinun suhteesi...koska ensinnäkään se ei välttämättä pysy koko elämää samanlaisena mitä se on nyt...ja mitä lyhyempi suhde teillä on takana niin sitä pienempää ääntä pitäisin! Toisen täydelliseen tuntemiseen menee useita vuosia...ja vielä vuosienkin jälkeen kumppanista paljastuu joskus yllättäviä puolia...
Ja kyllähän monissa suhteissa joissa petetään on vahva rakkaus...mutta heikko ihminen!
Kun tapaat miehen...et sinä voi heti ensi silmäyksellä tietää millainen mies todella on...tutustuminen ottaa aikansa...ei siis voi sanoa että "en ymmärrä millaisten miesten kanssa teistä niiin moni on" miehen huonot puolet tulevat näkyviin usein vasta pidemmän tuttavuuden aikana...
Mut kaipa se on sitten hienoa kun joku hyväksyy ne alhaiset huoratkin...minä en!
tajua, että varattuun mieheen EI kosketa! Oli hänen parisuhteessaan kuinka paljon ongelmia tahansa niin onko teidän vielä pakko sotkea sitä lisää. Mies voi sepittää mitä tahansa et sais pillua teiltä. okei, syy on tässä tapauksessa miehessä, mut TE olette niitä jotka aina ja JOKA tilanteessa pahennatte asioita. Rakastukaa mieluummin vaikka vesilintuun kun varattuihin miehiin. Niin kuin edellä jo sanoin, vitun VOSUT!
niin sanoisin Vitun ämmä, pidä se äijäsi kotonasi, äläkä päästää kylille vonkaamaan ja valehtelemaan muille naisille. Pankaa se vaikka pakkopaitaan, jos ette saa sitä muuten pysymään himassa.
Kuule kun se sun miehesi ei jätä rauhaan, ei päästä irti ei sitten millään.En minä mokomaa kokonaan halua ..eihän siihen voi luottaa hah vaan käytössä aika kätevä ja "ahkera" joo.
Ei nuo vaimoraasut ymmärrä miten niiden miehet vonkaa heh