En tiedä, mihin osastoon täällä viestini kuuluu, mutta kirjoitan tänne.
Kuinka monelle naisella on järkyttävän pihi mies?
Siis olen suhteessa yhden miehen kanssa, mutta asumme omissa asunnoissamme.
Minua harmittaa, että mihinkään ei oikein voida mennä ellen minä maksa kaikkia kuluja. Viimeksi hän ei tuttuun tapaansa pystynyt ostaan edes jäätelöä kesätorilta, jote minä sitten ostin meille kummallekin ja mies oli todella iloinen ja ilahtunut, kun hän sai jäätelön. (Tämä oli nyt pieni esimerkki vaan)
Mies on työssä ja hyvä palkka, mutta nuukuus on jotain aivan käsittämätöntä. Meillä ei ole kesäsuunnitelmiakaan, koska mihinkään ei voida mennä kun maksaa ja enkä minäkään voi maksaa aina meitä molempia. Asia alkanut todella ottamaan päähän. Mies on nyt viime aikoina availlut uusia sijoutustilejä. Mihinkään ei saa kulua rahaa. Hän ei osta edes uusia vaatteita.
Minua on tavallaan ottanut päähän jo puolisen vuotta, kun olen suostunut maksamaan kaiken , kun ollaan oltu yhdessä mm. ravintolamenot muut ruokamenot.
Olemme 1970-luvulla syntyneitä, joten tämäkin antaa varmaan teille kuvaa, millainen pari olemme.. Kohta emme varmaan ole edes parikaan, kun ei voi yhteiselämääkään suunnitella, kun minulle kuuluu kaikki maksettavat.
Kuinka monelle naisella on järkyttävän pihi mies?
Siis olen suhteessa yhden miehen kanssa, mutta asumme omissa asunnoissamme.
Minua harmittaa, että mihinkään ei oikein voida mennä ellen minä maksa kaikkia kuluja. Viimeksi hän ei tuttuun tapaansa pystynyt ostaan edes jäätelöä kesätorilta, jote minä sitten ostin meille kummallekin ja mies oli todella iloinen ja ilahtunut, kun hän sai jäätelön. (Tämä oli nyt pieni esimerkki vaan)
Mies on työssä ja hyvä palkka, mutta nuukuus on jotain aivan käsittämätöntä. Meillä ei ole kesäsuunnitelmiakaan, koska mihinkään ei voida mennä kun maksaa ja enkä minäkään voi maksaa aina meitä molempia. Asia alkanut todella ottamaan päähän. Mies on nyt viime aikoina availlut uusia sijoutustilejä. Mihinkään ei saa kulua rahaa. Hän ei osta edes uusia vaatteita.
Minua on tavallaan ottanut päähän jo puolisen vuotta, kun olen suostunut maksamaan kaiken , kun ollaan oltu yhdessä mm. ravintolamenot muut ruokamenot.
Olemme 1970-luvulla syntyneitä, joten tämäkin antaa varmaan teille kuvaa, millainen pari olemme.. Kohta emme varmaan ole edes parikaan, kun ei voi yhteiselämääkään suunnitella, kun minulle kuuluu kaikki maksettavat.
Vastaukset 40
Vanhimmat
on mielestäni todella vastenmielinen, enkä itse pystyisi moista touhua katsomaan päivääkään.
On kyllä aika säälittävää jos aikuinen mies ei raaski edes vaatteita ostaa itselleen ja kaikki aika menee pähkäillessä rahoja, tarjouksia ja sitä mistä seuraavaksi saisi muutaman sentin säästettyä. Huhhuh. Säästäminen on ok, mutta rajansa kaikella!
Miehekäs mies ottaa huomioon naisensa mm. juuri pienin elein, vaikkapa ilahduttaa naista ostamalla silloin tällöin kukkia. Mitään suurta kulutusjuhlaa ei naisen takia kuitenkaan tarvitse järjestää, vaan piristää toisen päivää silloin tällöin. Sama pätee myös toisin päin.
Kannattaisi sinun hyvä ap. vielä pari kertaa miettiä kyseisen tyypin kanssa seurustelua saatikka vielä yhteistä elämää. Jotenkin ihan puistattaa jo pelkkä ajatuskin siitä:(
En tiedä olenko nyt oikea ihminen tähän vastaamaan, mutta olen ollut vastaavassa tilanteessa edellisessä suhteessa ja se otti kyllä aivan älyttömän paljon päähän! Mutta nyt kun seurustelen miehen kanssa joka ei ole oikeastaan ollenkaan nuuka eikä ajattele rahaa oikeastaan koskaan niin olen huomannut että emme IKINÄ keskustele rahasta tai siitä kumpi on maksanut ja mitä. Se kummalla on lompakko lähempänä maksaa -periaatteella mennään. Eli jos ollaan yhdessä jossain niin ei ikinä edes sovita että kumpi maksaa tms, vaan se menee aina niin että toinen vaan sattuu maksamaan. Hassua, koska edellisessä suhteessa puhuimme rahasta ja riitelimme rahasta lähes kokoajan.
JA mieheni on muutamaan kertaan puhunutkin että raha ei tässä maailmassa loppupeleissä merkitse mitään.
Mihin se aikoo säästetyt rahansa käyttää ja milloin?
Mikä on tavoite?
Olen saanut käsityksen, että hän vaan säästää. Ei ole mitään tiettyä, mihin säästää, mutta ei raaski käyttää vaan rahaa mihinkään.
Hän jotenkin tiedostaa itsekin tilanteen ja sanoi, että sitten kun meillä on lapsia, hän voi ottaa osaa kuluihin, kun silloin tilanne on eri.
Kerroin aloitusviestissäkin, että kesälomamatkankin pitäisi minun kustantaa, jos jonnekin mennään. Minä olen kuitenkin palkallisestikin heikompi palkkainen ja minusta on alkanut tuntua, että mies haluaa elää kuin siivelläni. Hän ei halua maksaa edes puolia kuluista, koska on vaan niin nuuka. Kuitenkin kovin riemumielin hän ottaa kaiken vastaan, minkä saa ja kiittelee monesti mm.tarjoamistani ruuista.
Tämä nuukuus näkyy kuitenkin hänen elämässään kaikessa. Kodissakaan ei ole juuri mitään huonekaluja, koska on niin nuuka, että ei voi ostaa mitään. (Mehän asumme vielä omissa kodeissamme.) Hänellä on joitakin huonekaluja, mutta nekin saanut lahjoituksena muilta.
Olemme vaan niin erilaisia, että suhteesta ei taida tulla yhtään mitään.
Sano sille miehentekeleelle, että kiitos ei mistään ja hyvästi.
Ei se tule muuttumaan. Tuossa ilmenee jo pakko-oireista käytöstä = sairaalloista sääsätämistä, rahan kontrollointia. Juuret asiaan ovat jossakin hyvin syvällä. Syytä toimimiseensa mitä mieskään ei varmaan itsekään ymmärrä.
Tarvitsee ammattiapua päästäkseen 'normaaliin' kuvioon mukaan.
Löytyy muitakin miehiä elämääsi. Tai mies.
Et sitten ole kokeillut kustantaa vain itsesi?!
Olkoon toinen ilman eikä siivellä..
Suunittele kesälomareissusi ilman häntä niin ei ahista...
Toista harvemmin voi muuttaa,mutta itse voi toimia niin että olisi hyvä olla..
Ja tiettyyn rajaan asti tulla toista vastaan,olettaen että toinen tekee myös niin..
Kyseessä psyykkinen sairaus, normaali säästäväisyys ja tarkkuus raha-asioissa ihan eri asia. Itselläni oli vastaavanlainen suhde.
Jatkuvaa riitelyä rahasta, minne voi mennä, mitä tehdä ym. Kaikki maksoi liikaa jne. Esim.kahvilassa tai ravintolassa harvoin käydessämme ei ottanut mitään, minä yksin söin ja join. En suostunut maksamaan hänen laskuaan, joten olkoon sitten kuivin suin.
Mies oli luonteeltaan hyväksikäyttäjä, aina laskelmoimassa mitä hyötyy mistäkin ja kenestäkin (myös kavereistaan). Laskin varmaan raksutti päässä yötä päivää.
Tämmöinen on ihmisen luonteessa eikä koskaan tule muuttumaan olipa lapsia tai ei. Sitä ei kannata uskoa. Exänikin aina vakuutteli, että sitten joskus eläkkeellä kyllä käyttää rahaa ja tarjoaa minulle sitä ja tätä. Suuret puheet, pienet (olemattomat) teot.
Älä usko mihinkään mitä tälläinen henkilö "satuilee". Tilanne vaan pahenee ajan myötä, ei taatusti parane. Älä ainakaan yhteen muuta äläkä lapsia hanki. Muutenkin kannattaa miettiä onko suhteella tulevaisuutta. Niin eri maailmassa elätte.
Säästäminen on hyvästä ja se, ettei tuhlaa tarpeettomaan.
Se että elää toisen kustannuksella on hyötysuhde, eikä ihmissuhde. AP:n tapauksessa toinen (pienempipalkkainen) joutuu elättämään toista Isompipalkkaista) ja maksamaan hänen menonsa, jotta isompipalkkainen voi säästää omat rahansa (=sijoittamaan ne omaksi edukseen).
Mitäs mies tykkäisi, jos ehdottaisit, että voisitte kääntää roolit toisinpäin?...
Ei ole tulevaisuutta suhteella. Minä eroaisin asap.
Mies on n i i n pihi, että ihan sattuu kun kaikkia vuosien takaisia asioita ajattelee. Monesti on tullut jopa taloudellisia vahinkoja kun on muka jossain asiassa säästetty. Esimerkiksi lämmityksessä, kylppäri ei koskaan kunnolla kuivunut ja laattojen saumat homehtui...No, hän on saanut sellaisen kasvatuksen kotonaan, molemmat vanhemmat myös äärimmäisen pihejä!!! Eniten mua oikeastaan enää vuosien jälkeen nolottaa/hävettää kun kerran vuodessa mennään ravintolaan...tarjoilija tuo laskun miehelle ja hän siirtää sen minulle! Kaikkeen muuhun olen jo tottunut!
Minulle on käynyt samallatavalla, että ravintolassa kun tarjoilija on tuonut laskua, mies siirsi laskun minulle ja odotti, että minä maksan. Niin minä sitten maksoin ja kun päästiin ravintolasta, mies kiitti ruuasta eli aina hän on kuitenkin kiittänyt ja ollut mielissään, mutta minun on tarvinnut maksaa.
Sama juttu kaupassakin, kun ensin olemme koonneet tavarat kärryyn ja kun menemme kassalle, mies menee omia menojaan ja menee odottamaan kassan toiseen päätyyn tai sitten niin, että menemme kauppaan ja mies sanoo, että hän jää autoon odottamaan. Tiedän nämä metkut.. Mies on valtavan kiltti ja mukava, mutta ei voi millään kustantaa edes puolia menoista. Kaupassakin sanoo, että kun ei tullut rahapussia mukaan tms tai ei olekaan nyt tilillä rahaa kun rahat siirretty toiselle tilille, josta ei voi maksaa.
Tiedän selityksiä, vaikka kuinka paljon!
tule sitä kukkaronnyöriä raottamaan siinäkään vaiheessa kun kersoja siunaantuu,niin että älä siihen halpaan mene. Olen aikaste paljon nähnyt näitä pariskuntia kun mies ei osallistu mihinkään perheen kuluihin, koska hänen rahat on HÄNEN rahoja. Sairaalloinen nuukuus on sellainen sairaus että sitä ei normaali ihminen voi tajuta mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu. Luulen että se on oikeastaan psyykkinen vamma.
Ikävä kyllä edessä on vielä enemmän samaa jos jatkat miehen kanssa. Enkä ylipäätään ymmärrä miksi olet tähänkään asti kustannellut kaikkea, koska kysehän ei ole siitä että miehellä ei rahaa olisi vaan siitä että hän ei HALUA käyttää sitä. Voidaan puhua jo karskimmanpuoleisesta hyväksikäytöstä. Ja jos et lopeta suhdetta nyt, tulet olemaan jossain vaiheessa itselllesi todella vihainen.
Siis miehessä ei ole mitään muuta vikaa, kuin tämä kauhea nuukuus.
Miehellä ei ole aikaisemmat naiset pysyneet vaan kaikki ovat lähteneet. Minäkin olen jo lähdössä. Ei vaan tule mitään...
että tämä miesystäväsi ylipäätään on OIKEASTI niin varoissaan kuin on sinulle sanonut??
Ettehän kuitenkaan asu yhdessä(onneksi), joten onko koskaan käynyt mielessä että jos hän onkin oikeasti vararikossa?Ettei hänellä ole rahaa lainkaan vaikka niiden "mukamas säästämisellä" kehuukin.
Onko oikeasti sulla faktatietoa?
Otappas selvää!
Mulle ainakin tuli mieleen että tässä vois olla muutakin taustalla kuin se saituus....
Minä luulen, että asiassa on nuukuus mukana. Näin olen olettanut. Kuitenkin on faktaa sekin, että en voi mitenkään urkkia miehen tileille, mitä hänellä on. Tiedän ainoastaan, mistä hän on itse puhunut.
Hän on vaan todella nuuka. Se on vaan hänen luonteenpiirteensä. Ihmisiä on niin erilaisia ja hän ei vaan halua antaa rahoistaan.
Tavallaan siinä voi olla hyötynäkökulmakin. Mitä sitä maksamaan, jos nainen maksaa, kun kuitenkin säästöö sekin on, kun ei tarvitse maksaa.
Minäkin olen tavallaan ollut tyhmä, koska suostunut tällaiseen. En ole saanut siis suutani aukaistua tarpeeksi napakasti.
Tähän on yksi ja ainoa oikea neuvo: jätä se! Ja pian.
Olipa mies varoissaan, vararikossa tai mitä tahansa siltä väliltä sinun velvollisuutesi ei tosiaankaan ole maksaa senttiäkään hänen kuluistaan, vain omasi. Totta kai hän on mielissään, kun maksat, kiittelee, on mukava ym. Kukapa ei olisi jos toinen aina makselee.
Kyse on sairaudesta, mikä ei tule ikinä parantumaan. Yleensähän nämä vaan pahenee iän myötä. Luonteen muuttaminen ei onnistu.
Ap - Hauska huomata, että en ole ainoa tässä maailmassa, jolla on tuollainen mies. Minua nauratti erityisesti tuo, miten kuvailit hänen toimintaansa kaupassa. Mies muka jää autoon odottamaan, menee kassan toiseen päätyyn tai minulla ainakin käy usein niin, että hän on "unohtanut" lompakon. :D
...erittäin itara ja häpeällisen ahne!
Aivan samoin hän pyrkii maksattamaan elämistään muilla. Muutamia esimerkkejä:
Hänellä on nuoria lapsia aiemmasta suhteestaan, jotka avioeron seurauksena tapaavat häntä mm. 2 viikkoa kesäloman aikana. Nämä 2 vkoa hän on suunnitellut viettävänsä lastensa kanssa sukulaisien luona ympäri Suomea. Toisin sanoen saa heille ruuat maksutta koko loman ajaksi. Minä olisin kelvannut mukaan, jos olisin ollut halukas kustantamaan bensaostoksia. Näin reissu olisi ollut hänelle vieläkin edullisempi.
Lapsilleen hän kokkaa usein kaurapuuroa päivälliseksi. Puuro kun on halpaa.
Hän pohtii jo kuinka paljon hän saakaan rahaa, kun isänsä joskus kuolee. Ja kuinka sitä perintöä voisi hänelle jakaa jo nyt. Minua tuollainen kuvottaa.
Hän on erittäin ahne esim. silloin kun joku tarjoaa hänelle ruokaa. Viimeksi häpesin hänen ahnehtimistaan grillatessamme pihallani ystäviemme kanssa. Hän ei koskaan TARJOUDU osallistumaan yhteisten aterioidemme kustannukiin. Hän verottaa myös mielellään luonani vieraillessaan jääkaapini sisältöä (minun jääkkärissäni kun on yleensä muutakin kuin valo). Jääkaappikuokkimisen olen kieltänyt ja kehoittanut syömään kotonaan ennen kuin visiitille tulee. Naurettavaa, että tuollaista täytyy yli kolmekymppiselle ukolle edes sanoa!
Kaiken tuon ahnehtimisen ohella hänellä on taipumus kehuskella kuinka halvasti hän elää ja kuinka paljon jää palkasta säästöön.
Kakun koristeena hän on luonteeltaan epärehellinen, on mm. suunnitellut myyvänsä epäaidot aurinkolasit aitoina.
Minua tämä kaikki ärsyttää niin paljon, etten usko suhteen jatkuvan. Kestänyt se on joten kuten puolisen vuotta.
Tuntuu että sinua haittaa samanlaiset asiat kuin minuakin.
Tsemppiä sinullekin! Tiedän miltä tuntuu ja mitkä asiat alkaa ottaan päähän ajankuluessa.
Ihan unohdin. Täällä on kanssa sama jääkaappijuttu. Mies myös tyhjentää mielellään kiitettävästi jääkaappiani ja joskus jopa pyytää, saisiko ottaa jääkaapistani iltapalaa, kun menee illaksi omalle asunnolleen. Ruokaa palaa, koska on isokokoinen ja urheileva mies. Hän ei taas koskaan vastaavasti voi tarjota mitään ja kun ollaan ystävieni kanssa jossain, saan myös hävetä, koska hän piiloutuu maksutilanteissa aina selkäni taakse tai pyytää minua maksamaan.
Olen tosin muuten alkanut rajoittamaan jääkaapilleni menoa ihan viime aikoina.
Onko ne äijät oikeesti niin tyhmiä että kuvittelee voivansa elää noin?
Vai onko kyseessä pelkästä hyväksikäytöstä, pummii niin kauan kuin toinen sietää ja sitten etsii uuden elättäjän?
Äidin pilalle passaamia mammanpoikia?
Tietty tapauskohtaista mutta tuntuu olevan aika yleistä?
Voisiko joku mieskin kommentoida..?
Ajattelen, että tämä on luonteenpiirre ja tämän tyyppisiä ihmisiä löytyy kummastakin sukupuolesta.
Niin kauan kuin löytyy hyväksikäytettäviä naisia niin kauan löytyy heitä hyväksikäyttäviä miehiä. Ja sama toisinpäin. Niin yksinkertaista se on.
Totta.
Minäkään en halunnut aluksi uskoa, että asia on näin vaan odotin, että joku päivä mies huomioi minut..mutta kun aina meni samallatavalla , piti sitten alkaa uskoa, että tilanne ei muuksi muutu.
..tuossa tyypissä ihastuit? Kokeile saada selville, mitä se itaruudestaan ajattelee; osaako se itse mieltää, mistä jutun juuret mahdollisesti on peräisin? Ja tajuaako sen, kun ilmoitat, että suhde (tämäkin) kaatuu takuuvarmasti, jos muutosta/järkevää selitystä ei löydy (onhan kenties mahdollista, että ihmissuhde on toisarvoinen rahasäiliöön nähden (Roopeankka(!)). Jos kiemurtelee vastauksissaan, on se selvä omituisuuden merkki.
Pula-ajan ihmisille on joskus jäänyt päälle taipumus hamstrata, mutta olette kaiketi alle 40. Olisko jokin turvallisuusaspekti (peritty piirre tai tapahtunut jotain), joka menee överiksi. Onko työnantajalle hyvä duunari (palvooko suorastaan), vai mitä tapahtuis jos sais kenkää? Harrastaa kaiketi sijoituksia, pelaako varmaa vai ottaako riskejä (ja menettää yöunia joskus). Jääkö aikaa muuhunkin ja voisko ajatella ottavansa muutakin kuin sijoitusvelkaa. Tajuaako olevansa ilkeä/röyhkeä kun syö toisen jääkaapista. Ilahtuuko ylenpalttisesti kun löytää 20 senttiä kadulta ja onko tapana kerätä palautuspulloja.
Jos jokin asia/toiminta peitetään järkevyyden kaavulla, mutta sisältä ei löydy mitään 'normaalia' tai yleisesti hyväksyttävää tavoitetta, herännyt epäilys on paikallaan. En tunne tarkemmin esim.riippuvuusteorioita, mutta vaikuttaa että jokin alkusyy vääristää ilmitulevaa käytöstä. Asiaa hankaloittaa vielä, jos henkilö tyytyy olotilaansa; motivaatio muutokseen on vähäinen eikä osaa/halua ymmärtää että on kumppanina toiselle mahdoton (yhteistaloudessa etenkin).
Kyllä tässä on ääneenluettava selvät pykälät kaverille ja jos mitään radikaalia ei tapahdu niin - se oli sitten siinä.
Ps. Onhan se tietty herttaista, jos ilahtuu kovin jätskistä, mutta tämmöistä kumppania ei koe tasavertaiseksi vaan mieleen tulee jotenkin hoitajan näkökulmä..
nuukutta o monenlaista astetta mutta yleensä tälläisissa hetken huuman naisissa on pahasti vika, ihastutaan juuri rahapussiin -tyyliin. Hoitakaa ensin itsenne kuntoon ennenkuin alatte vikittelemään miehiä.
> Hän jotenkin tiedostaa itsekin tilanteen ja sanoi, että sitten kun meillä on lapsia, hän voi ottaa osaa kuluihin, kun silloin tilanne on eri.
hän ei ole tajunnut, että jos sinä hoidat yhteisiä lapsianne kotona (äitiysloma), niin hän joutuu kustantamaan KAIKEN, sekä sinulle, että lapselle. sellainen se perheen elättäjän rooli on...
>Kerroin aloitusviestissäkin, että kesälomamatkankin pitäisi minun kustantaa, jos jonnekin mennään.
suunnittele ja toteuta matka kavereidesi kanssa. ota ukko mukaan, jos maksaa omat kulunsa.
(kaikki kulut :)
hyvät kysymykset tosiaan, että milloin alkaa tuhlaa sinuun ja mihin kohteeseen säästää. mikä on se määrä, että hän on tyytyväinen?
kuulostaa huolestuttavalle suhteenne, sääntöjen kokeilu voisi olla tasapuolista. toimisiko yhteinen käyttelytili?
ja niin, että sinä maksat vain omista kuluistasi :)
kukaan ei takaa sitä, että hän on kanssasi myös rikkaana ja sitten kun on varaa tuhlata niitä rahoja, joita on säästetty sinun kustannuksellasi.
Sinun miehesi on pummi. Piste. Hän maksattaa sinulla ostokset ja kaiken muun koska annat tehdä niin. Mitäs tyhmä maksat. Olet kun joku jenkkivaimo, joka maksoi miehensä elämisen lääkiksen aikana sihteerin hommissa ja jäi tyhjän päälle kun mies valmistui ja jätti.
Älä anna käyttää itseäsi rahallisesti hyväksi.
Vanha ketju mut hyvää asiaa!!! Itsekkin tutustuin pihiin mieheen hiljakkoi enkä heti tajunnu mistä oli kyse.Sai kupattua multa aika paljo enneku tajusin.Ihan näit samoi juttui mitä täs ketjus,tuli mulle syömää mut omas jääkaapis ei mitää ku oltii siel,,,lompakko unohtu kun mentii kauppaa,,no sattuuha kaikille joskus mut tälle jatkuvasti!!! Äijä kierti kaikki kyläpaikat syömäs eikä vieny tietenkää sinne mitää tuliaisii,,,vakiduunis ja normipalkka mut silti mun työttömän piti kinkkii tukee rahallisest kun mullahan tota fyffee piisaa!! Naiset olkaa varovaisii. Ku kavereitten kans jutskattii nii näitä siipeilijä äijii on aika moni tavannu. Ne joutuu vähän välii ettii uusii häynäytettävii,ku entinen muija antaa tennaria persuksii. Kesä on lokeille grillipileis kiertämis aikaa,juomatki katoaa toisilta....
Näen tässä itseni.
Sijoitan ja katson rahan perään.
Mutta vain ajoittain olen rahattomana, koska sijoittamista optimoimalla saan vuodessa ainakin tonnin enemmän tuottoa.
Nykyisin neljä kertaa vuodessa köyhdyn muutamaksi viikoksi.
Taasen nyt kesälomalla on rahaa ollut käytössä niin paljon kuin tyttökaveri on kyennyt käyttämään. Tai menoja suunnittelemaan.
Meillä on jäätävä nettotulo kuilu.
En koe olevani nukka, vaan reaalikko, kaupassa aina rahapussi mukana, ja rahaa on pussissa, mutta välillä himmaan kulutustani / yhteistä kulutusta muutamaksi viikoksi raa-alla kädellä. Olen nettomaksaja menoissamme.
Kukkia en käytännössä osta, jos kumppani niitä haluaa, ostakoot itse. Muita lahjoja joskus ostan, ongelmana on se että onko lahja oikeasti haluttu? Yritän usein kysyä näkyykö näyteikkunassa jotakin kivaa, käytännössä ei koskaan kuulu ,"tuon mä haluaisin / tuo on ihana"
Jotenkin vaan tuntuu menoja himmatessa että olisin hyvinkin kitsas.
Huh, näitähän riittää! Nykyiseni käytös oli myös itselleni aluksi hieman hämmentävää. En ole koskaan tavannut yhtä pihiä ihmistä, joten olin hieman hämmentynyt kun alussa tapaillessamme hän ei koskaan osallistunut maksuihin, vaan minä maksoin kummankin ruoan vaikkapa ravintolassa. Vihjailinkin "jospa minä nyt maksan tällä kertaa" (..."jotta sinä voit maksaa seuraavaksi). Minulle tämä oli äärimmäisen noloa, että ravintolassa alettaisiin maksamaan erikseen. Olen asunut melko paljon ulkomailla, ja kaikkialla muulla tuntuu melkeinpä olevan sääntö se, että naiselle ei jätetä maksajan roolia. Itse kannata tasa-arvoa, etenkin jos tulotaso on sama.
Ollaan käyty tästä asiasta monet keskustelut, ja tuloksena on se, että maksamme omamme erikseen kaikessa. Koskaan ei ole minulle tarjonnut edes vesilasillista ravintolassa. Onneksi ei ole kuitenkaan niin pihi, etteikö lähtisi reissuun kanssani tms. Mutta muutaman euron laskeskelu vituttaa joskus tosi paljon, olen vain oppinut elämään asian kanssa.
Hänkin on todella nuukien vanhempien poika. Uskon, että nuukailu liittyy jollain tavalla turvallisuudentunteen etsimiseen ulkoisesta lähteestä(rahasta).
no kohtuus kaikessa! itse en maksais kyllä toisen ostoksia jatkuvaan...eri juttu lahjat ja jos joskus jotain tarjoo....pitäähän nyt miehen sentään omat syömisensä yms. maksaa! kaikkee te katottekin :) no tyhmä maksaa! ja kukin tyylillään :)
Tyhmä se on joka maksaa. Etsi uusi mies vai onko se niin hyvännäköinen että maksat kaiken jotta saat olla sen kanssa.
Oho, olikin aika vanha juttu.
Maksoin kerran jonkun naisen ostokset kaupassa kun sillä ei ollutkaan rahaa. Se oli siin nolona kun rahaa ei löytynyt ja niitä ostoksii oli aika paljon ja mulla oli kiire joten olis mennyt aikaa kun se olis keräillyt niitä ostoksia ja vienyt niitä takas hyllyyn. Sanoin sitten että mä maksan ne ja maksoin sit omatkin ostokset. Omat ostokset maksoi n 30 euroo ja sen naisen yli 100 euroo. Se olis halunnut korvata mut toivottelin vaan hyvää joulua.
Oho, täytyy sanoa eyt vaikka summa tuntuu mielettömän suurelta, sait varmaan aidon Joulu mielen hyvästä teostasi.
Ihmisiä voi ilahduttaa niin ,omin tavoin, jotkut ei edes maksa mitään.
Kivaa sulle :):):)
Käytännön ratkaisu. Ollessamme yhdessä liikkeellä maksaa vaimoni aina kaiken.
Marketeissa, ravintoloissa, baareissa jne.
Yksi katastrofi oli lähellä toteutumista. Olimme äskettäin vajaan viikon lomalla Riiassa. Hotellin respassa näyttelin perheen päätä ja respan pyytäessä luottokorttitietoja vakuudeksi läväytin tiskiin kullitetun kortin.
Uskalsin tehdä näin radikaalin eleen koska emme kuitenkaan käyttäneet minibaaria emmekä muutenkaan ottaneet mitään huonelaskulle.
Muuten homma meni hienosti mutta esittämäni kortti ei ollut luotto sellainen vaan ikivanha kauppaketjun bonuskortti.
No. Vaimo hoiti tuonkin.
Kyse ei ole saituudestani vaan pelkästä käytännön ratkaisusta.
Meillä ukko on niin pihi, että se nykäsee vehkeen pihalle ennenkuin mälli lentää. Sano , että harmittaa niin kovin antaa omasta pussistaan.
näyttää meillä jokaisella olevan omat ongelmat. itse tapailen miestä jonka ex maksatti kaiken hänellä ja nyt on vääntöä siitä mun perään kuuluttamasta tasa-arvosta. mies haluaa maksaa kaiken, eikä mun luonto anna periksi. olen kuunnellut kerrat jos toisetkin ne tuloero selitykset - hitto että käy riepomaan välillä.
ainoa mistä kiitän ex naista on se että hän ei ollut huominut millään toista ja kun itse ostan jonkun pienen jutun tuolle "herkku persukselle" se on hänelle iso juttu ja saan märän pusun ja onnellisen hymyn - ihan pienestä jutustakin.
Ei sentään kaikilla! Vaimo hoitaa maksurituaalit purnaamatta.