Ahdistaa ihan hirveästi. Kohta on mieheni siskon ammattiinvalmistujaiset. Inhottaa mennä sinne. Olen huomannut, että kälylläni on hirveän huono itsetunto ja anoppini pönkittää sitä mustamaalaamalla minua ja miestäni.
En voi vieraillessamme olla milloinkaan rennosti ja esimerkiksi
luontevasti kertoa mitä kuuluu tai mitä on viime aikoina tapahtunut, koska siitä alkaa aina vertailu:
jos sanon, että meillä on ollut raskasta, niin kyllä kälyn perheellä on ollut paljon raskaampaa (kun on lapset ja kaikki) [me taas olemme rakentaneet taloa päivätöidemme ohella] tai
jos kerron että meillä on jokin hyvin, niin kyllä heillä on silloin aina paremmin. En yksinkertaisesti jaksa.
En voi sanoa siellä yhtään mitään, voin vain kuunnella (ja yleensä silloin he vain valittavat). Aina vierailumme jälkeen olen aivan poikki.
Aivan kuin talo olisi täynnä negatiivista energiaa, joka syö minua. Olen yleensä aina iloinen, reipas ja aikaansaava, mutta vierailun jälkeen hirveän masentunut ja flegmaattinen.
Olisiko teillä jollakulla vinkkejä miten tsempata tuo sukujuhla?
En voi vieraillessamme olla milloinkaan rennosti ja esimerkiksi
luontevasti kertoa mitä kuuluu tai mitä on viime aikoina tapahtunut, koska siitä alkaa aina vertailu:
jos sanon, että meillä on ollut raskasta, niin kyllä kälyn perheellä on ollut paljon raskaampaa (kun on lapset ja kaikki) [me taas olemme rakentaneet taloa päivätöidemme ohella] tai
jos kerron että meillä on jokin hyvin, niin kyllä heillä on silloin aina paremmin. En yksinkertaisesti jaksa.
En voi sanoa siellä yhtään mitään, voin vain kuunnella (ja yleensä silloin he vain valittavat). Aina vierailumme jälkeen olen aivan poikki.
Aivan kuin talo olisi täynnä negatiivista energiaa, joka syö minua. Olen yleensä aina iloinen, reipas ja aikaansaava, mutta vierailun jälkeen hirveän masentunut ja flegmaattinen.
Olisiko teillä jollakulla vinkkejä miten tsempata tuo sukujuhla?
Vastaukset 15
Vanhimmat
itsellesi vähän empatiaa ja tajuta mitä se anoppi oikein tarkoittaa. Varmasti ei tarkoita mitään pahaa, mutta sinä omassa päässäsi käännät sen pahaksi ja sen vuoksi sinua pelottaa mennä sinne juhliin.
Jos sinä kerrot jotakin, niin tottakai kuuntelijan on myös kerrottava jotakin ja anopilla on, kieltämättä vittumainen, mutta hänen oma tyylinsä vastata, eli kertoa kuinka jollakulla muulla menee. Hänellä itsellään ei varmasti elämässä tapahdu yhtään mitään mistä kertoa, joten mikäs siinä on toisten elämiä vertailla.
Koitat nyt vain antaa anopin olla sellainen kuin on ja vedätät häntä, sillä ei hän mitään pahaa sinulle tai kälylle tarkoita. Kun hän alkaa pistää paremmaksi, pistä sinäkin paremmaksi ja katso kumpi voittaa paremmoituskisan. Siinä pelkosi hälvenee ja vitutus vaimenee kun saat nauraa partaasi kun anoppi yrittää parhaansa keksiessään tarinoita.
Sinä olet tässä alistunut ja kenelle? Anopilleko? No älä nyt viitsi, sinä olet alistunut pelkille omille peloillesi. Nyt vähän muutat sitä ajatustasi ja alat vedättää anoppia niinkuin jo sanoin. Minä lupaan että siitä tulee hauskaa.
Minusta tuommoinen olisi kyllästyttävää toimintaa, koska anoppihan EI MUUTU kuitenkaan, eikä muuta vittumaista kommentointityyliään vaikka joku viitsisikin "vastata samalla mitalla". Sitä saisi jatkaa maailman tappiin sitten. Kivaa yhdessäoloa.
Minä en ainakaan suostu hankkimaan itselleni huonoja tapoja "matsaamaan" jonkun muun huonoa tapaa. Hyi olkoon, sehän saattaa vahingossa jäädä päälle, ja sitten vittuilisi itse ihan samalla lailla muille viattomille kuin anopilla on tapana. Ei jaksa.
toinen muutu, niin silloin ei auta valittaa vaan pelkästään sopeutua.
Niin se vain elämässä on asiat että sopeutujat selviää.
Pakenijat ja suun mutristajat eivät selviä.
Kukaan siellä ei ole kiinnostunut teidän menoista eikä tuloista. Miksi siis edes mainitsisit niistä?
Pääset kaikista helpoimmilla jos vain kuuntelet ja jos tunnet tarvetta sanoa jotain, esitä heille kysymys. Kysy ja taas kysy heidän omista asioistaan, jotain turvallista ja neutraalia.
Eihän tuon sukujuhlan tarvitse olla mikään verbaalinen kilpailu! Miksi sitten yrität vääntää siitä sellaista? JOS he kysyvät teidän asioista niin niin vain vastaat ystävällisen kohteliaasti jotain ympäripyöreää viemättä vastausta liian (sinulle) läheiseksi. (esimerkiksi kysyttäessä miten teidän kevät on sujunut, vastaat vain että saimme jo tarpeeksemme koleasta ilmasta, talvi kun ei näyttänyt loppuvan, mutta nyt me kaikki ( tarkoittaa koko Suomea) olemme jo voitonpuolella ).
Heidän taas kertoessaan vain negatiiviesti kaikesta, vain sano aina silloin tällöin "voi kamala, ihanko totta, jaaha, niinkö se meni..." ja nyökyttele vuorosanojesi painoksi.
Heidä ei tarvitse tietää että ajatuksesi ovat kaukana, kaukana... jo takaisin kotona miettimässä mitä tekisitte lomalla, kuinka suunnitelet kesäkukat takapihalle tjms..
Kyllä sinä sitten havahdut kun on aika sanoa näkemiin, kiität kauniisti kestityksestä ja toivottelet hyvät jatkot.
Huomaatko, eihä se niin kovin hankalaa ollut :)
Sait edellä erinomaisia ohjeita.
Ja muista: kuuntelijoita aina tarvitaan.Hymyile ja nyökyttele, ihastele kukkasia tai ilmaa tai mitä tahansa sattuu olemaan yleistä kehuttavaa siinä ympärillä - ei liian läheistä tai intiimiä kuitenkaan.
Kuuntele ja keskity vaikka kahviin ja kakkuun :)
anoppikin tietää tyttärensä olevan altavastaaja veljeensä nähden (ja siinä samalla sinuun)? Kerrot, että kälylläsi on mielestäsi huono itsetunto. Anoppihan on hänen äitinsä, ja tunnetusti äidit puolustavat 'heikompia' lapsiaan (varsinkin tyttäriä) leijonan lailla.
Sinuna ottaisin käyttöön sellaisen taktiikan, että keksisin jotakin mukavaa sanottavaa kälylle. Aina löytyy joku kehun syy, vaikkapa todistuksen numerot tai paremman puutteessa pöytäliina. ;)
Älä siis puhu ollenkaan omista asioistasi, vaan anna positiivista huomiota kälylle. Onhan kyse hänen juhlastaankin. Saatat yllättyä anopin reaktioista!
Tsemppistä.
No eipä se kyllä aina mene niin että äiti puolustaisi heikompaa.
Tuo positiivisen huomion antaminen voi aiheuttaa sellaisen reaktion, että niistä juhlista saakin sitten lähteä itkun kanssa pois. nimim. kokemusta on.
Minusta paras neuvo on tuo, että ole vain fyysisesti läsnä niissä juhlissa. Jos joku saa päähänsä kysyä sinulta jotain, vastaa jotain mahdollisimman ympäripyöreää ja itsestäänselvää. Esim. rakennusprojektista kyselevälle voi vastata, että eteneehän se pikkuhiljaa. Se, mistä ei kannata puhua mitään, on tunteet, oma jaksaminen ja vointi. Myös mielipiteet kannattaa pitää omana tietonaan.
Tai toinen vaihtoehto on, että jäät kokonaan pois niistä pippaloista. Sano miehellesi, että voi mennä yksi.
"Tuo positiivisen huomion antaminen voi aiheuttaa sellaisen reaktion, että niistä juhlista saakin sitten lähteä itkun kanssa pois. nimim. kokemusta on"
Yritän kuvitella, mutten millään saa päähäni, miten positiivisella huomiolla olisi noin musertava vaikutus. Kertoisitko mitä tarkoitat?
Miksi pitäisi tieten tahtoen kehua toista, jos kehun kohde ei kuitenkaan usko sitä? Kehua anopille tämän tytärtä? Onnitella voi merkkipäivän kunniaksi, mutta kehuminen kehumisen takia ei tunnu suomalaiselta käytökseltä. Vie turhaa energiaa, jos ei oikeasti tunne niin. Voi masentua entisestään, ja kyllä voi tulla itkukin. Koska kukaan ei koskaan kehu sitä kehujaa.
Varmasti tuntuu kurjalta tuollaiset kyläilyt.
Olen sitä mieltä, että omia tunteita kannattaa kuunnella.
Jostain ne aina kertoo.
Ja erityisesti jos tunnetila muuttuu tuolla tavalla radikaalisti iloisesta väsyneeksi tuossa seurassa, kertoo se selkeää kieltä sinulle.
Varsinkin kun se toistuu joka kerta tuossa seurassa, eikä vain ole satunnainen kokemus.
Mielestäni omia tunteitaan tulisi aina kuunnella ja kunnioittaa. Ihminen on jännä otus, toisessa (arvostavassa/hyväksyvässä ) seurassa puhkeaa kukkaan, on parhaimmillaan ja tuntee virkistyvänsä. On parhaimmillaan. Tällöin yleensä on ns. samanhenkisten seurassa. Puhutaan myös käsitteestä "olla samalla aaltopituudella".
Oleellista silloin on että tulee kuulluksi ja nähdyksi omana persoonanaan. Kommunikointi perustuu tällöin aitoudelle. Silloin uskaltaa olla oma itsensä. Saa hyväksyntää ja kelpaa.
Vertailu puuttuu.
Mielestäni myös on tärkeää että pitää oman linjansa. Ei lienee syytä "vääntyä henkisesti mutkalle" sopeutuakseen itseään kovasti ahdistaville sosiaalisille kuvioille vain tullakseen hyväksytyksi.
Useasti perhesovun vuoksi täytyy joustaa ja niellä asioita. Ei kannata loukata kumppaniaan jos hänen sukulaisiinsa on eksynyt tahdittomia mörköjä jotka eivät hallitse alkeellisimpiakaan seurustelusääntöjä sosiaalisissa tilanteissa. On osallistuttava esim. kumppanin vuoksi erilaisiin tapahtumiin ja vain kestettävä.
Amerikkalaiset ovat kehittäneet termin "small talk" eli puhutaan vähemmän merkityksellisiä, pinnallisia asioita. Siis aihepiiri pyritään pitämään sellaisena etytei se koskettele arkaluonteisia tai syvällisiä pohdintoja. Tuolla pärjää hyvin. Ja muistaa ettei ota mitään henkilökohtaisesti. Ne omat kaverit voi sitten valita ja juhlia heidän kanssaan omat juhlat.
"Aivan kuin talo olisi täynnä negatiivista energiaa, joka syö minua."
Niin se varmaan onkin.
En ole vuosiin ollut paljoakaan tekemisissä sukulaisten kanssa pari veljeä ja äitiä lukuunottamatta.
Päätin kuitenkin lähteä sukujuhliin ja tein oikean päätöksen. Esiinnyimme sankarille sisarusten kanssa tuosta mitään sopimatta ja pidin jopa puheen. En näyttänyt mitenkään, että minua olisi häirinnyt vuosia kestäneet riidat ja olin päättänyt etten kenenkään kanssa ala setvimään toisen juhlissa(kuului myös "riitakumppaneihin") asioita. Joku yritti mutta lopetin sen sanomalla, että tämä ei ole oikea paikka setviä riitoja.
Juhlat meni niin hyvin, että tästä on hyvä jatkaa ja ihan varmasti tulemme kyläilemään toistemme luona niinkuin ennen vanhaan.
Kiitokset ystävät hyvistä vinkeistä, rohkaisusta ja kokemuksista. Yritän näiden ohjeiden avulla luovia juhlat onnistuneesti läpi.
Onneksi mieheni osaltaan ymmärtää tuntemukseni, vaikka en hänen sukuaan kovin usein hänelle moiti, enkä mainitse näistä asioista. Hän on jopa (huvittavaa kyllä!) pyytänyt anteeksi, että hänen sukunsa on sellainen kuin on!
Juhlinnat meni ihan ok. Keksin vielä ennen juhliin menoa rentoutukseksi juoda yhden siiderin (salaa mieheltäni)... Siinä sitten mentiin iloisin mielin onnittelemaan ja tervehtimään muita ja sitten alkoikin jo vähän väsyttää... ;)
Mukavaa että kaikki menikin Sinulla juhlissa ihan kivasti!
Juuri noin! Hyvin tehty! Hyvää kesää!!!