Oon asunu avoliitossa n. puoli vuotta poikaystäväni kanssa. Kaikki on muuten ihan hyvin, mutta tietokonepelit on muodostunut ongelmaksi. Onko normaalia pelata jopa neljä tuntia illassa? Se joskus sanoi mulle että pelit toimii stressileluna. Viikonloppuisin saattaa mennä kauemminkin. Onneks se ei sentään joka ilta pelaa neljää tuntia. Joskus vaan tunnin tai pari. Välillä joudun menemään yksin nukkumaankin kun ei malta lopettaa pelaamista. Onko liikaa pyytää että vois mennä samaan aikaan nukkumaan niin sitten munkaan ei tarviis herätä sillon kun se on lopettelemassa pelaamisen? Joskus se on kysyny multa että olisko se niin kamalaa jos se joinakin iltoina pyhittää illan pelkästään pelaamiselle ja mä sitten puuhailen yksin jotain. Välillä musta tuntuu että pelit on sille mua tärkeämpiä. Ollaan monta kertaa puhuttu että otetaan tavaksi kävellä pieni kävelylenkki joinakin iltoina, mutta se on välillä jäänyt noiden pelien takia.
Ongelmana tietokonepelit
Ärsyyntynyt
271979
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Neljä tuntia illassa? Ei kuitenkaan pelaa läpi yön civilizationia kaverinsa kanssa? Kehota ihmeessä hankkimaan addiktiivisempia pelejä.
4h on vielä aika kohtuullinen, etenkin jos ei joka ilta mene niin kauaa. Oma rakkaani jaksaa pelata BF2:sta välillä turhankin kauan, etenkin jos kavereita on pelaamassa saattaa mennä lähes koko viikonloppu ellei väliin tule jotain pakollista menoa. Meistä kumpikin asuu vielä kotonaan, joten kotityöt yms. eivät ole aiheuttaneet ongelmia, mutta joskus kyllä tuntee itsensä kovin yksinäiseksi siinä vieressä lehtiä selaillessaan. Joskus tulee seurattua hiukan pelin kulkua ja kannustettua, mutta yleensä olen keskittynyt omaan tekemiseeni, kuuntelen musiikkia tai lueskelen pääsykokeisiin.
Toisaalta saa olla omassa rauhassaan, mutta toinen on kuitenkin parin metrin päässä. Yhteistä aikaa sekin tavallaan...Siinä vaiheessa kun alkaa itsekseen oleminen tarpeeksi kyllästyttämään, menen sanomaan asiasta hänelle tai jos ei muuten auta niin sitten vaan syliin istumaan. Kyllä hän on yleensä ymmärtänyt yskän. Eikä tuo pelaaminen enää häiritse minua niin paljon kuin joskus 3 vuotta sitten, omia harrastuksia kannattaa myös hankkia ja vielä parempi jos keksitte jonkin yhteisen harrastuksen. Toisaalta jos peleihin kuluva aika tuntuu vievän kaiken vapaa-ajan, niin kannattaisi varmaa jollain tavalla sopia ajankäytöstä, vuorokaudessa on kuitenkin vain 24 tuntia.
Tuo heräämisongelma kyllä ihmetyttää..Itse menen aina aikaisemmin nukkumaan, koska joudun töiden takia heräämään puoli viideltä, mutta vaikka toinen muutaman tunnin jälkeen hiippailee petiin, niin ei se minua haittaa.Ja parempihan se on, että pelailee vaikka yöllä, niin voi sitten ottaa sitä yhteistä aikaa vaikka alkuillasta.
neljätuntia? ole kuule onnellinen.. meillä ongelmana ollut wow, ja siihen mennyt arkipäivänäkin se 8h.. tuntuuko että olet turha, poikaystäväsi ei välitä..? tunne on tuttu ja mennyt siihenkin pisteeseen tämä että olen lähtenyt kodistamme ovet paukkuen ja keskustellut vakavasti, että jos pelaaminen ei vähene niin suhde ei voi kestää..
olen monesti itkenyt ja valittanut ystävilleni asiasta.. hienoa että olet lähtenyt keskustelemaan, se auttaa oloa kummasti. pelaamisen takana voi olla joku syykin, esim pelaa koska haluaa unohtaa arkimurheet joita ei pysty yksin kohtaamaan tms.. meillä onneksi tilanne parantunut, mutta yli vuoden kärvistelyä se olikin.
keskustele nyt oikein vakavasti puolisosi kanssa asiasta ja kerro miltä sinusta tuntuu!! heti ei välttämättä mene jakeluun, mutta jatka yrittämistä!!
meitä "tietokonepelileskiä" on yllättävän paljon, moni vain ei meitä ymmärrä jos ei ole kokenut samaa. ongelma voi olla todella suurikin. ja usko ettei kyse ole siitä etteikö poikaystäväsi viihtyisi enemmän sinun seurassasi.. voi kun olisi mukava jutella enemmänkin. voimia :)
Meillä mies pelaa myös... kaiken ajan mitä on kotona, istuu koneella pelaamassa. Tunneissa laskettuna n. klo 14:sta puoleen yöhön... ainakin kymmenen tuntia päivässä. Arjen askareet hän suorittaa miten peli antaa myöten. Jos pyydän häntä mukaan kauppaan vastaus on "hetki vielä, mentiin just poikien kans tänne ja tänne ja pitää tehdä tämä tehtävä... menee noin tunti". Aina sama juttu. Menen joka ilta yksin nukkumaan... Ja kyllä, herään yleensä siihen kun herra saapuu sänkyyn. Olen vihjannut että hän on peliriippuvainen, ja hän vain tokaisee että "ehkäpä oonki". Ei siis välitä. Itkeskelin asiaa noin vuosi sitten kun koko homma alkoi... Enää en jaksa. Selvästikin hän saa peleistä jotain sellaista, mitä ilman ei voi olla. Hän ei halua lähteä reissuunkaan, koska siellä ei voi pelata. Toivon toki että tulee se päivä, kun ne pelit jäävät ja hän etsii jotain muuta tekemistä. Toisaalta taas pelottaa että kun pelit jäävät, mitä hän sitten tekee... Masentuuko hän tekemisen puutteeseen, kyllästyykö hän minuun vai mitä? Jotenkin se, että hän istuu koneella pelaamassa pitää hänet kotona ja edes jotenkin lähelläni. Jollakinhan se riippuvuus yleensä korvataan... tuleekohan tilalle baareissa juokseminen?
Miten paljon teitä tyttöparkoja onkaan, jotka alistutte odottamaan, josko ukkokulta edes vilkaisisi välillä teitä tuijottamisen välillä!
Eihän tuo ole mikään parisuhde! Hankkikaa itsellenne elämä!
Monesti olen sitä miettinyt, että millainen se "oikea" parisuhde sitten on. Sen ajan kun mies pelaa minä siivoan, pesen pyykkiä, katson tv:tä, selaan nettiä, luen tenttiin... Enhän minä siihen sitä miestä tarvitse. Miksi minä sitten olen hänen kanssaan? Kyllä se on se, että on joku ihminen lähellä. Enhän minä sanantarkasti häntä TARVITSE. On meillä kuitenkin hetkiä kun teemme jotain yhdessä, ja ne hetket ovat ihania.
Aikuinen nainen, mitä sinä teet miehesi kanssa? Haluaisin oikeasti kuulla mitä muut parisuhteissaan tekevät.
Nimimerkistäkin jo voi päätellä ikäeromme. Tietokoneet eivät silti ole meille vieraita; sillä alalla molemmat töissä ja pelikoukussa olen minäkin ollut entisessä liitossani. Silloin varmaan tarvitsin jotakin, vaikka pelaamista, täyttämään tyhjiön, jota silloinen puolisoni ei pystynyt/halunnut tekemään omalta koukultaan, työltä...
Nykyisin teemme kaiken yhdessä, ennenkaikkea nuo "tylsät" hommat; siivoaminen, pyykkäys jne. Kokkaamme yhdessä, keskustelemme maailmanmenosta ja kirjoista, käymme kuuntelemassa livemusiikkia ja tanssimassa, tapaamme kavereita. Aikaa ei tunnu riittävän kaikkeen kivaan, mitä haluaisemme vielä tehdä ja kokea. Toki pelaamme myös tietsikalla joskus; kumpikin omallaan ja yleensa samaan aikaan; ei tarvitse toisen tuntea itseään yksinäiseksi.
Voi ehkä kuulostaa läheisriippuvaisuudelta moinen yhdessäoleminen, mutta jos, niin onhan se ainakin molemminpuoleista:-)
Tarjotkaa sitte jotain parempaa tekemistä! Vaikka seksiä.
Tähänpäs minulla onkin aivan hulvaton tarina. Kerran menin suutelemaan mieheni kaulaa ym. silittelemään kun hän pelasi. Hän ymmärsi kyllä mitä ajoin takaa. Sitten kysyin tulisiko hän sänkyyn. Vastaus oli: "Tässä menee hetki... tuun ehkä noin vartin päästä". Tämä tapahtui siis päivällä, eikä kysymys "tulisitko sänkyyn" tarkoittanut millään tavalla "tulisitko nukkumaan". Jäin tuijottamaan häntä suu auki. Kysyin onko hän tosissaan, että luuliko hän oikeasti että menisin häntä makkariin odottamaan vartiksi ja pitäisin yksikseni kiihkoni yllä. Mies repäisi verkkopiuhan koneesta irti, että pelikaverit luulisivat, että häneltä meni netti poikki. "Pahinta mitä noille kavereille voi tehdä, on se että lähtee pois kesken raidin". Mutta minäpä sanoin hänelle, että pahinta mitä tyttöystävälle voi tehdä on se, että sanoo "menee vielä vartti, odota makkarissa" kun nainen haluaa seksiä...
Niin.... Että kyllä sitä seksiäkin on tarjottu :D Ei vain kelpaa!
Mun mielestä paras merkki siitä, onko homam lähtenyt käsistä on juuri tuo. Jos peli voittaa seksin, lähde ja kiireesti!
kyllä sitä on välillä alasti mennyt miehen syliin istumaan ja hyväillyt yms.. mutta kun ei niin ei. peli menee edelle. hehheh tosiaan..
Seksi käy tylsäksi. Ei seksuaalinen intohimo ole pysyvää, vaikka kuinka haluaisit uskoa muuta. Peleissä on sentään vaihtelua, kiinnostavia tilanteita, tavoitteita ja ne mahdollistavat 100% irtautumisen arkihuolista, jolla on suuri terapeuttinen vaikutus.
Meillä ei kumpikaan pura yhtään mitään, ei tv:seen, shoppailuun eikä peleihin. olemme onnellisia ja joskus teemem näistä em. asiasta jokaista ja meillä on vieläpä viriili seksielämä. viestisi kerto mielestäni hyvin sen, mikä se ongelma nimenomaan aloittajallakin on, peli saa liian suuren merkityksen ja otteen elämästä.
"Peleissä on sentään vaihtelua, kiinnostavia tilanteita, tavoitteita ja ne mahdollistavat 100% irtautumisen arkihuolista, jolla on suuri terapeuttinen vaikutus."
Seksissähän ei ole mitään noista sitten? Esim. "tavoitteena" voisi siinä pitää sitä, että saa toisen nauttimaan mahdollisimman paljon... Kyllä siinä taitaa arkihuolet unohtua kummaltakin ;)
Olet tainnut harrastaa aika huonoa seksiä. No, usein mielikuvituksettomuus heijastuu seksielämään. Ja juuri se mielikuvituksettomuus vaatii ympärilleen niitä peleistä tarjoutuvia vaihtuvia tilanteita yms., keskittyminen kun ei mitenkään riittäisi esimerkiksi kaunokirjallisuuden lukemiseen, saatikka lukemastaan inspiroitumiseen. Sekin kun on eräänlaista eskapismia, mutta tyydyttää ihmistä yleensä muullakin kuin viettitasolla. Koko tapa katsoa maailmaa voi jopa muuttua. Eikä kuitenkaan siihen suuntaan, että alkaisi nähdä maitolitran hakemisen kulmakaupasta tastelutehtävänä.
Ja olet aivan oikeassa, terapeuttistahan se on, örkkien aivojen ampuminen pellolle.
Että hänellä on jotain kiinnostavaa tekemistä? Rakennuta itsellesi jalusta ja alttari, jotta hän voi huomioida ja palvoa sinua jatkuvasti. Ei hänellä tarvitse olla mitään muita kiinnostuksen kohteita kuin sinä, sinä olet ihana, olet kaikki mistä hän saa olla kiinnostunut. On se ihme, jos hän ei sitä ymmärrä. Minusta olisi hienoa katsella, kun sinä puuhailet omiasi, katsot lempisarjojasi tv:sta tai luet lehtiäsi tai kirjojasi. Miehellä ei tarvitse olla omia tekemisiä, riittää kun hän huomioi sinua. Miehen ainoa tehtävä on huomioida sinua.
Katsovat televisiota vähän yli kolme tuntia päivässä.
Onko siinä eroa kumpaa ruutua tuijottaa?
Rajansa kaikella.
Ihanko välillä joudut menemään yksin nukkuun? Jos ei väsytä vielä niin onko toisen pakko tulla sinne makaamaan kun ei unikaa vielä tule, pientä kidutusta hei. Jos olet äärimmäisen herkkäuninen tai et saan unta uudestaan niin mene johonkin unitutkimuksiin tai totuttele siihen.
Kyllä mies nyt kai yhden peli-illan viikossa voi pitää. Mene sillä aikaa vaikka käymään kavereillasi tai jotain. Kokoajan ei tarvi olla kuin perse ja paita.
Jos sinusta tuntuu että ette vietä tarpeeksi aikaa keskenänne niin sopikaa vaikka jotakuinkin joka toinen ilta (siis ilman mitään tiukkaa kalenteria) vietätte ns. laatuaikaa. Jos mies ei tähän suostu niin voit vihjailla romantiinkan vähenemisellä ja jos sekään ei toimi niin vaihda tämä nörtti vähän äijämäisempään.
perusteella se on kyllä toi poikaystävä, jolla on hakusassa nämä miten käydään nukkumaan ohjeet, ei aloittajalla. Ja huomasitko, että hän ei puhun yhdestä illasta viikossa. pojalla on selvästi peliongelma ja sinä syyllistät aloittajaa? Aloittajalle sanoisin, että asiasta pitää puhua todella ja, jos hän ei myönnä addiktiotaan, et voi juuri asialle mitään tehdä. Joka tapauksessa addiktin kanssa on sen verran hankala elää, että mietihän vielä.
voisi vaatiä, että "nainen" ei katso salkkareita, unelmien (ties mitä) miehiä, maajusseja tai muitakaan ämmien tv-sarjoja, lue rakkausromaaneja tai ns. naisten lehtiä, vaan käyttää senkin ajan poikaystävänsä lellimiseen ja palvomiseen. Ja kyllähän suhteessa ongelma onkin, jos naisella on jotain omaa tekemistä.
ei se peli-ilta viikossa tai kaksi - kyllä ilolla antaisi toisen "harrastaa", mutta kun se on JOKA HEMMETIN ILTA JA PÄIVÄ. siis ettei mitään muuta teekkään!!
tärkeetä tekemistä, jos vain haluat; sä voit esim. tilata pizzaa ja hakea kaupasta kokista.
on mulla tärkeetä tekemistä, on on! väännän yliopistotehtäviä kaiken päivää, pyykkään, siivoan, käyn kaupassa, harrastan monena iltana viikossa, tapaan kavereita, käyn osa-aikaisena töissä ym. mutta olisi se kuule mukavaa viettää edes muutama tunti viikossa yhteistä aikaa ja saada se peliaddiktikin tekemään kotitöitä vaihteeksi!
jessus kun jotkut eivät tajua. suhteessa on ongelma, sitä ei ratkaista kokista ostamalla vaan puhumalla, mitä tässä on yritettykin. ääliö.
Sama juttu. Ollaan asuttu puoli vuotta yhdessä. Mies pelaa/surffaa netissä KOKO valveillaoloajan. Eli helposti 12 tuntia päivässä. Toki välillä keittää lisää kahvia ja käy röökillä. Että semmosta meillä...Yritä nyt siinä pitää suhdetta kunnossa =) joskus on parempi olla kokonaan yksin kun yksin yhdessä.
Aijai.. Tunnen itseni niin onnelliseksi naiseksi :)
Oma mieheni ei tuhlaa paljon aikaansa tietokonepeleihin. En suoraansanoen jaksaisi katsoa miestä joka illat pitkät istuu koneen ääressä. On niitä kehittävämpiäkin harrastuksia.
Oma kulta on jäänyt koukkuun urheiluun, sitä kyllä harrastaa muutaman tunnin illassa. Ja aijai, onpa sen ansiosta melkoinen silmänilo. Mutta onneksi aikaa riittää myös minulle iltasella.. ;)
Pitää varmaan vaan kylmästi repästä johto irti seinästä... :D
Juu mies on wow-viikonloppua viettämässä prin kilsan päässä ja ite yksin kämpillä istun. Noo ei tää viel haittaa jos näitä viikonloppuja ei ala jatkuvasti olla. Onhan mullaki omia kavereita ja omaa elämää mutta kun omat kaverit on perheellisiä niin ei ne niin paljo jouda mun kanssa oleen kun mieheni nörttikaverit pelaileen.