Eli olen tuntenut turkkilaisen miehen nyt 8 kk (tässä vaiheessa moni jo varmaan raapustaa vastaukseksi unohda, mutta...). Hänellä on armeija loppuvuodesta ja haluaisin tehdä kaikkeni että hänen ei sinne tarvitsisi mennä.
Eli naimisiin. Tiedän että aika on tosi tiukilla eli voisiko joku kertoa rehellisen mielipiteen tai kokemuksesta kannattaako edes yrittää?
Kun syksyllä turkkiin vasta pääsen seuraavan kerran jossa olisi tarkoitus maistraatissa avioitua. On oltu yhdessä yhdessä ensin viikon verran jolloin siis tavattiin. Ja sitten 12 pvän loma hänen luonaan ja sen jälkeen 3 kk olin Turkissa. Eli voisin sanoa tuntevani hänet niin hänen vikansa kuin hyvätkin puolensa (ne hemmetin karvat siivotaan (mitä ei siis tapahdu) lavuaarista kun partaa ajetaan, kengät jalassa ei kävellä sisällä, töiden jälkeen ei jäädä rupattelemaan kavereiden kanssa kun minä odotan kotona...)
Ongelmana vain on se että olemme nuoria, olen 19 ja hän 20 (virallisesti). Vanhempani eivät hänestä juuri tiedä muuta kuin nähneet kuvan ja olen vastannut että kaveri... Itse tiedän ja tunnen hänen perheensä.
Sen tiedän että tarvitsen esteettömyystodistuksen ja virkatodistuksen leimoineen. Mahdollisesti lääkärintodistuksenkin, passikuvia ... paperit turkin kielelle käännettynä. Noi nyt ainakin. Kysymykseni kuuluu siis saavatko vanhempani tietää avioliitostani jotakin kautta? Ja sitten olisi se oleskelulupakin Suomeen hyvä saada... Ja olen kuullut näitä tarinoita joissa sanotaan että kaikki lentolippujen kopiot ja valokuvat todisteena siitä että olen hänen kotikylässään itä-turkissa käynnyt... Ettei kyse ole lumeavioliitosta.
Kun on päästy vihille asti miten toimitaan oleskeluluvan kanssa, riennänkö takaisin Suomeen vai..?
Tiedän tiedän keskenkasvuiselta kuulostan, mutta ihan tosissani kysyn. Kun kuitenkin häntä rakastan ja naimisiin mennään joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, mutta se hemmetin 460 pvän armeija. En tiedä selviänkö..?
Ja tulevaisuudesta on puhuttu. Haluaisin itse asua Suomessa (VIIM. kun lapsia siunaantuu) ja hän taas Turkissa alemman hintatason takia ja hänellä paremmat mahdollisuudet kunnon työhön.
Eli naimisiin. Tiedän että aika on tosi tiukilla eli voisiko joku kertoa rehellisen mielipiteen tai kokemuksesta kannattaako edes yrittää?
Kun syksyllä turkkiin vasta pääsen seuraavan kerran jossa olisi tarkoitus maistraatissa avioitua. On oltu yhdessä yhdessä ensin viikon verran jolloin siis tavattiin. Ja sitten 12 pvän loma hänen luonaan ja sen jälkeen 3 kk olin Turkissa. Eli voisin sanoa tuntevani hänet niin hänen vikansa kuin hyvätkin puolensa (ne hemmetin karvat siivotaan (mitä ei siis tapahdu) lavuaarista kun partaa ajetaan, kengät jalassa ei kävellä sisällä, töiden jälkeen ei jäädä rupattelemaan kavereiden kanssa kun minä odotan kotona...)
Ongelmana vain on se että olemme nuoria, olen 19 ja hän 20 (virallisesti). Vanhempani eivät hänestä juuri tiedä muuta kuin nähneet kuvan ja olen vastannut että kaveri... Itse tiedän ja tunnen hänen perheensä.
Sen tiedän että tarvitsen esteettömyystodistuksen ja virkatodistuksen leimoineen. Mahdollisesti lääkärintodistuksenkin, passikuvia ... paperit turkin kielelle käännettynä. Noi nyt ainakin. Kysymykseni kuuluu siis saavatko vanhempani tietää avioliitostani jotakin kautta? Ja sitten olisi se oleskelulupakin Suomeen hyvä saada... Ja olen kuullut näitä tarinoita joissa sanotaan että kaikki lentolippujen kopiot ja valokuvat todisteena siitä että olen hänen kotikylässään itä-turkissa käynnyt... Ettei kyse ole lumeavioliitosta.
Kun on päästy vihille asti miten toimitaan oleskeluluvan kanssa, riennänkö takaisin Suomeen vai..?
Tiedän tiedän keskenkasvuiselta kuulostan, mutta ihan tosissani kysyn. Kun kuitenkin häntä rakastan ja naimisiin mennään joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, mutta se hemmetin 460 pvän armeija. En tiedä selviänkö..?
Ja tulevaisuudesta on puhuttu. Haluaisin itse asua Suomessa (VIIM. kun lapsia siunaantuu) ja hän taas Turkissa alemman hintatason takia ja hänellä paremmat mahdollisuudet kunnon työhön.
Vastaukset 17
Vanhimmat
että ET MENISI naimisiin kyseisen turkkilaisen kanssa?
Niimpä. Menet kuitenkin vastattiimpa sulle mitä tahansa.
Eli mitä edes kyselet moisia täältä? Saadaksesi muutamalta kaltaiseltasi hömöltä pönkitystä päätöksellesi?
*huoh*
Taas vedetään 6-0 yhtä idioottia suomibimboa. Muutenhan tekosi olis yhdentekevää mutta kun maksajiksi joutuvat työssäkäyvät suomalaiset veronmaksajat. Pahimmassa tapauksessa joku syytön sivullinen joka joutuu kyseisen turkkilaisen rikoksien uhriksi.
Tämän palstan lukeminen vetää kovin surulliseksi :(
Kun olette noin nuoria ja vasta ihan alkutaipaleella ihmissuhteessanne, niin kehottaisin sinua ihan oikeasti nyt pysähtymään hetkeksi ja miettimään tätä kunnolla.
Jos teidät on luotu toisillenne ja liittonne on tarkoitettu kestävän ainiaan, niin teillä on ainakin 50 vuotta aikaa olla yhdessä. Tässä kontekstissa yksi puolitoistavuotinen ei ole pitkä aika odottaa.
Opiskele, tee töitä, löydä oman elämäsi punainen lanka sillä aikaa kun toinen suorittaa armeijansa pois alta.
Mieti nyt tarkkaan..
Miksi miehesi ei halua armeijaan? Vai sinäkö et halua olla hänestä pitkään erossa? Ei se ole niin pitkä aika kuitenkaan.
Tässä vaiheessa vaikka menisitte naimisiin miehesi joutuisi silti armeijaan ennen kuin maasta pääsisi lähtemään. Hänelle ei myönnetä passia, sillä armeija käymättä. Voitte toki asua Turkissa "maan alla", mutta onko se minkäänlaista elämää pelätä jokaista liikenneratsiaa tms. tuollaisen typerän asian takia.
Nyt vaan kutsuntoihin ja homma pois alta. Sen jälkeen voitte tehdä yhdessä mitä vaan.
Niin, totta turisitte. Minä olen se joka en haluaisi hänen lähtecän armeijaan kun kuulen ja näen näitä kaatuneita kurdisotilaita ... =(
Mutta siis joo ehkä minä sen puolitoistavuotta jaksan odottaa. Mieheni kyllä tietää joitakin jotka ovat päässeet Suomeen juuri ennen armeijan alkua. Älkää kysykö miten.
Voinhan aina maksaa Turkin valtiolle 10 000 YTL...vitsi!!! :D:D
"Jos teidät on luotu toisillenne ja liittonne on tarkoitettu kestävän ainiaan, niin teillä on ainakin 50 vuotta aikaa olla yhdessä." Tätä hänkin minulle toitottaa vaikka varmasti salaa pelkääkin armeijaa.
"Mieti nyt tarkkaan.."
Tätä neuvoa kannattaa noudattaa, varsinkin kun se tulee jo elämänsä pilanneelta turkkilaisen morsiolta.
Voi veljet ja kyselet vielä täällä tuntemattomilta neuvoja. Ihan oikeasti voin vanhemman kokemuksella sanoa, että olet pilaamassa elämääsi.
mutta ei hän tule saamaan sillä perusteella oleskelulupaa Suomeen ja vapautusta armeijasta.
Älkää kiirehtikö.
Se armeija on suoritettava jossain vaiheessa kuitenkin. Ja se on kuitenkin vain 15 kk, ei loppuelämää.
Sen jälkeen teillä on aikaa selvittää, tuleeko suhteestanne mitään. Ja jos tulee, ei tällaisia inhottavia armeija-juttuja enää ole edessä.
Sitäpaitsi, eikös juttu mene niin, että kaverisi ei saa edes viisumia Suomeen, koska armeijaa ei ole käyty..?
Et kai halua mennä salassa naimisiin?
Et voi kieltää vanhemmiltasi mahdollisuutta osallistua tyttärensä häihin (toki voit, mutta tuskin oikeasti haluat)! Varsinkaan, jos et edes tiedä heidän mielipidettään koko asiasta. Hehän saattaisivatkin olla ihan myötämielisiä asian suhteen. Kerro heille, missä mennään.
Mene syksyllä kaverisi luo. Keskustelkaa.
Jaksat kyllä odottaa.
Ja hänen armeijansa aikana ehdit opiskella tai tehdä töitä ja sitä kautta säästää rahaa vaikka tulevaisuuttanne varten.
onko armeijaa käyty, vai ei, ei vaikuta millään tavalla viisumin saamiseen.
Passin saamiseen kylläkin.
kun korjasit.
Sinä selviät miehen armeija-ajasta, ja luultavasti hänkin.
Isäni ja äitini selviytyivät isän viiden vuoden rintamareissusta. Sieltä tuli moni poika puupalttoossa takaisin. Tällä miehellä ei siitä ole suurtakaan vaaraa.
Tosimies kestää armeijan. Jos ei kestä, ei sellaisen luuserin kanssa kannata avioon mennä eikä lapsia hankkia.
Käytä aika hyväksesi opiskelemalla ahkerasti. Voit mennä vaikka turkin kielen kurssille muiden opintojen ohella. Olisihan se hienoa, jos voisit lukea Orhan Pamukia alkukielellä.
Unohda pika-avioliittoaikeesi.
Kasvaa aikuiseksi. Nyt kun lomakausi on alkanut turkista palajaa joka viikko sinun kaltasia rakastuneita hölmäjä.
Joo, älä missään nimessä mene salaa naimisiin. Olen kerran itsekin ollut tilanteessa, jossa pohdin salahäitä, mutta ei sitä olisi omatunto kestänyt. Nyt olen kuitenkin onnellisesti naimisissa saman miehen kanssa ja meillä molemmilla on vanhempieni siunaus ja luottamus. Tiedän myös itsekin kaukosuhteessa olleena, että 15 kk tuntuu ikuisuuksien pituiselta ajalta, mutta kuten joku muu jo sanoikin, naimisiinmeno tuskin pelastaa poikaystävääsi armeijalta, koska hän ei kuitenkaan saa heti vaihdettua kansalaisuutta. Eli kuten vanha ruotsinopettajani tapasi sanoa, "kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat". ;) Jos te selviätte yhdessä tuommoisesta haasteesta, niin varmasti teidän suhteennekin lujittuu ihan eri tavalla kuin jos ryntäisitte heti naimisiin ilman vanhempien suostumusta. Ajattele myös, mitä elämässäsi tapahtui 15kk sitten ja huomaat, ettei se loppujen lopuksi niin pitkä aika ole.
Mutta sen halusin vielä sanoa, että poikaystäväsi kuulostaa ihan kunnolliselta ja rehdiltä pojalta, koska ei ole heti tulossa Suomeen perustamaan pizzeriaa vaan on kypsästi arvioinut omia työnsaantimahdollisuuksiaan ym ja haluaa ilmeisesti antaa tulevalle perheelleen mielestään parhaat mahdolliset puitteet.
Eli onnea ja kärsivällisyyttä matkaan, älkääkä vaipuko epätoivoon tuon armeijan takia!
Nyt kehoittaisin sinua rauhoittumaan. Anna miehen mennä armeijaan ja palatkaa sen jälkeen asiaan. Ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä. Kyllä teidän suhde ajan kanssa lähtee rakentumaan.
ja koska oleskelulupakin kestää, niin armeijaan vaan ja sitten vasta päätätte haluatteko heti naimisiin.
"töiden jälkeen ei jäädä rupattelemaan kavereiden kanssa kun minä odotan kotona...)"
Miksei? Mikä palvottava prinsessa sinä olet? Verkostoituminen on tärkeää, jos haluaa edetä uralla. Pitää miehelläkin ihan henkisen terveytensäkin takia olla tuttavuuksia, jotka eivät rajoitu pelkästään työasioihin. Ulkomaalainenkin on ihminen, ei mikään orja tai kone!
Todennäköisesti sinulla kuitenkin saa olla ystäviä, joiden kanssa saat rupatella, oli miehesi kotona tai ei. Miehet ovat pelkkiä esineitä sinulle?
vain lapsi käyttäytyy noin, ÄLÄ HELVETISSÄ mene naimisiin, ja vielä ilman omien vanhempiesi lupaa.
Miksi armeija on suhteen este - tulee ikävä ?
JOS SUHDE ON AITO - se kestää armeijan.
On sähköposti, skype ja mese. JA TÄRKEIN - aikaa kuluu ja kasvat aikuiseksi.
Ei ole pitkä aika kun täysi-ikäisyyden raja oli 21 vuotta.
Alle 23-vuotiaita EI saisi Suomessa edes päästää naimisiin.
Mutta tiedän miten tää juttu päättyy: menette naimisiin, ja ennen kun olet 30 täyttänyt, olet 3 lapsen työtön ja ilman koulutusta oleva yksinhuoltaja. Tämä on tulos 99,99% varmuudella.
Älä tule sitten tälle palstalle itkemään.