Ollaan oltu miehen kanssa kimpassa kuutisen vuotta. Tuosta ajasta melkein puolet minulla on ollut salarakas. Nyt en enää pysty elämään näin. On väärin, että olen mieheni kanssa ja olisi väärin jatkaa hänen kanssaan. Olen päättänyt erota, mutta mies pistääkin täysillä vastaan. Hän ei missään nimessä tahtoisi erota ja hänestä meidän pitäisi vielä yrittää. Hän on tästä ihan hajalla ja olisi vielä enemmän , jos tietäisi salarakkaastani. Romutan hänen elämäänsä jo ihan tarpeeksi muutenkin, joten en aio lisätä tuskaa kertomalla toisesta elämästäni.
Mutta miten saan toiselle selitettyä, että tästä ei tule mitään, vaikka vielä yrittäisimmekin korjata kaiken. Toki pääsisin hänestä helposti eroon kertomalla salasuhteesta, mutta sitä en tee. Seksielämämme on kuivunut täysin kasaan minun haluttomuuden vuoksi, mutta siitä huolimatta mies tahtoo vain yrittää. Olisi väärin jäädä suhteeseen, jos tunteeni ovat suurimmaksi osaksi kaverilliset.
Ero ei ole helppo minullekaan, mutta itse olen mokannut ja nyt tästä sitten kärsii useampi ihminen.
Kylläpä sopan keitin..
Mutta miten saan toiselle selitettyä, että tästä ei tule mitään, vaikka vielä yrittäisimmekin korjata kaiken. Toki pääsisin hänestä helposti eroon kertomalla salasuhteesta, mutta sitä en tee. Seksielämämme on kuivunut täysin kasaan minun haluttomuuden vuoksi, mutta siitä huolimatta mies tahtoo vain yrittää. Olisi väärin jäädä suhteeseen, jos tunteeni ovat suurimmaksi osaksi kaverilliset.
Ero ei ole helppo minullekaan, mutta itse olen mokannut ja nyt tästä sitten kärsii useampi ihminen.
Kylläpä sopan keitin..
Vastaukset 20
Vanhimmat
ihmettelen:
"Olisi väärin jäädä suhteeseen, jos tunteeni ovat suurimmaksi osaksi kaverilliset."
Miten niin?
Missä noin määrätään?
Itsehän me omat määritelmämme teemme, ei niitä
ulkoapäin kukaan tee.
Eiköhän useimpien pitkään yhdessä olleiden käy
vähän noin.
Itse olemme olleet yli 25 vuotta yhdessä, mutta
kyllä "kaveri"-suhdekin voi olla hyvä ja antoisa.
Moneen vaihtoehtoon verrattuna.
kaverillista suhdetta. Enkä usko, että miehenikään sitä oikeasti tahtoo. Nyt hän väittää, että kestää pelkän kaverisuhteenkin, kunhan saa olla kanssani. Ei se ole reilua kumpaakaan kohtaan, jos toinen rakastaa puolisona ja toinen kaverina.
Tämä on tosi vaikeaa minulle, itken kaikki päivät, mutta tiedän, että tämä on sata kertaa vaikeampaa miehelleni. :(
Mulla on täysin samanlainen tilanne, paitsi meillä on yhteistä taivalta takana neljä vuotta ja mulla on ollut uusi ihastus nyt kaksi kuukautta. Yhteisessä kämpässä vielä asutaan exän kanssa ja kerran jo lupasinkin että yritetään vielä, mutta mulla alko heti ahdistus ja pelko, että kaikki tuntuu taas ihan samalta.
Toinen hokee, että hän muuttu, mutta en mä halua että hän muuttuu, koska pidän hänestä sellaisena kuin hän on. Me ollaan vain hukattu jotain tärkeetä.
Uusi ihastukseni on niin erilainen ja hänessä on niin paljon valmiina sellaisia asioita joita nainen haluaa. Hänen kanssaan me ollaan kuin nainen ja mies, mutta exäni kanssa tunnen itseni jotenkin "huoltajaksi" ja kaveriksi. Exäni kanssa elämme yhteisten koirien kautta ja unohdamme toisemme.
Tosi rankka tilanne kaikille osapuolille. vaikein tietysti exälleni. Kyllä minäkin itken joka päivä ja kyyneleet tulee silmiin, kun hän tulee kotiin ja peittää tuskansa. Tiedän että hänellä on todella vaikeaa. Mä olen hankkimassa omaa asuntoa ja olen jo miettinyt sellaistakin asiaa että en ole kenenkään kanssa vakavasti hetkeen ja katselen kuinka elämä lähtee sujuun, myös exälläni. Olen tosi huolestunut hänestä ja syytä onkin koska itsehän olen tämän aiheuttanut.
Mä olen miettinyt, että kun kerta olen jo kohta kolme vuotta pitänyt yllä salasuhdetta, niin eikö se jo kerro jotain mun tunteista. Ei ihmiset lähde salasuhteisiin, jos kaikki kotona olisi hyvin.
Mä en tiedä, miten mies kestää eron. Pelkään, että se masentuu ihan täysin ja kadottaa elämänilonsa. Se on niin masentunut tästä tilanteesta jo nyt. Ehkä siksi mulla onkin niin paha mieli, kun en tahtoisi nähdä toisen kärsivän.
Jos onnistun muuttamaan pois yhteisestä kodistamme, niin aion kyllä elää kesän ihan yksin. Miettiä mitä tahdon ja vasta sitten tehdä päätöksiä salarakkaani kanssa. Hänelläkin on tahollaan ero menossa, joten tuskin hänkään ihan heti on valmis uuteen suhteeseen kanssani.
Mutta on vain niin kauhean vaikea selittää toiselle, miksi en enää tahdo edes yrittää elää tässä suhteessa, kun en voi kertoa kokototuutta. Mieskin jo miettinyt, että onko tässä jotain muutakin, kuin vain tunteiden katoaminen kyseessä..
Jos olet jo kolme vuotta pitänyt salasuhdetta yllä, et vaikuta kovin ratkaisuntekijältä muutenkaan. Ettei tällä hetkellä päällä oleva erohalusi johtuisikin siitä, että salarakkaasi on eroamassa omasta kumppanistaan. Että nyt olisi sullekin hyvä sauma?
Ota huomioon, että kun entiset kumppanit on taakse karistettu, teillä on enää vain toisenne. Olette eläneet salasuhteessa ja kun se pitää muuttaa aidoksi suhteeksi, nähtäväksi jää, kuinka kauan kiinnostus kummallakin säilyy. Tähän vaikuttaa tietenkin molempien syyt hakeutua aikoinaan salasuhteeseen (jännitys, hyväksyntä, huomion saaminen). Tilalle voitte saada myös epävarmuutta, haikailua entisiin puolisoihin (teinkö sittenkään oikean valinnan? miettiiköhän mies mielessään samaa...jne...). Kuinka kauan jaksatte antaa toisillenne sitä huomiota ja vastaako se haavettanne? Usein ne salasuhteen haaveet on niitä "sitten kun"- haaveita. Voi tulla pettymyksiä, jos haaveet ja todellisuus ovat kovin erilaisia.
Miehesi tuskin ottaa sinua takaisin avosylin vastaan, voi olla että hänkin löytää uuden kumppanin itselleen. Eropäätöstä tehdessä mieti haluatko todella eroon miehestäsi vai ennemminkin vaihtaa salarakkaaseen? Jos todella et halua enää miehesi kanssa olla vaikka et salarakasta saisikaan, niin eroa.
Tunteet laimenee kaverisuhteeksi helposti, koitit korjata sitä aikoinaan hankkimalla helpoimman kautta itsellesi kivaa piristystä ja huomiota. Olisit myös silloin voinut kohentaa keskinäistä suhdettanne, joka olisi hyödyttänyt teitä moleempia. Onko se jo todellakin myöhäistä vai onko mielesi sekoittunut ihastumisesta?
Tämä nyt ehkä kuulostaa lässytykseltä, mutta teet mitä teetkin, toivon ettet joudu katumaan päätöstäsi esim. ihastumisen laimennettua tähän salarakkaaseesi. Harva näkee ihastukseltaan selkeästi noissa tilanteissa.
En muuten usko että pääset eroon nykyisestä miehestäsi ilman salasuhteen tunnustamista. Mies selvästi epäilee jo toista miestä, eikä syyttä. Tuskinpa miehesikään mikään tyhmä on. Pidemmän aikaa jo ollut "kaverillista" ja seksikään ei sinua kiinnosta...eipä tarvitse paljon miettiä että epäluulot herää. Todennäköisesti tietää sen jo sisimmässään, mutta on aikaisemmin halunnut luottaa ja uskoa sinusta hyvää, vaikka merkit muuhun viittaisikin.
Luuletko että miestäsi helpottaa kuulla asian todellinen laita esim. vuosi eronne jälkeen? Vai haluatko vain pitää mielikuvan itsestäsi kauniimpana miehen mielessä, jos vaikka joskus kinuat vielä takaisin?
olleet yhdessä 37 vuotta.
10 vuodessa hankimme 3 ihanaa lasta ja sen jälkeen
emme ole olleet sängyssä yhdessä "sillai".
Kumpaakaan ei haluta.
Mutta meillä on ihana "toveri"suhde, ja yhteisestä
sopimuksesta me pidämme sen yllä hautaan asti.
Rakkaus ja toveruus ovat ihan itse hallittavissa
oleva asia.
Sinä puolestasi taidat odottaa sitä ritaria
valkoisella ratsulla ikuisesti.
Usko pois, ei Hän saavu milloinkaan.
Sinulla on siis vilpittömästi oikeus pettää, kun kotonakaan ei ole kaikki hyvin? Samalla perusteella voisi sanoa, että ei se uusi ole sen kummempi, koska olet tuntenut hänet jo noin pitkään ja olette edelleen samassa tilanteessa.
Kasva ja ota vastuu. Ilman aitoa rehellisyyttä ei yksikään suhde kestä.
Käy entinen suhde pohjia myöten läpi ennenkuin aloitat uutta. Silloin oppii ainakin jotain niistä virheistä, joita siinä suhteessa teki.
..välittäsit miehestäsi kertoisit edes yhden kerran totuuden. Mutta tuskin niin teet sillä ethän silloin olisi tilanteeseen joutunutkaan.
totuuden romuttaisin mieheni maailman täysin. Tiedän, olisi pitänyt miettiä tuota ennen kuin ryhdyin salasuhteeseen. Mutta tilanne on nyt kuitenkin tämä ja sillä selvä.
Näen, että toinen kärsii jo nyt, joten miksi lisäisin hänen tuskaansa kertomalla, että on kaksinaamainen kusipää? Joskus on tehnyt mieli lopettaa salailu ja kertoa miehelle, mutta miksi kertoisin? Tavallaan salailun taakka tippuisi harteiltani, mutta siirtäisin taakkaa vain miehen harteille. Ei noinkaan ole hyvä tehdä.
Kerro, koska totuus vapauttaa, myös miehesi jatkamaan elämäänsä eteenpäin. Hän tietää ansaitsevansa paremman suhteen, ei salaisuuksia ja pettämistä. Ei ihme että suhteenne on karilla, noilla toimenpiteillä ei toki muuhun voi päätyä. Sen energian, jonka käytit ulkopuolisen suhteen aikaansaamiseen, olisit kernaasti voinut käyttää hoitaaksesi parisuhdettasi. Ennusteeni on, että kuplasi uudesta upeasta parisuhteesta puhkeaa viimeistään siinä vaiheessa kun olet romuttanut nykyisen suhteesi ja uusi suhteesi realisoituu, koska on rakentunut pettävälle pohjalle. Lycka till!
Tuollaisten ihmisten ei kannattaisi edes ryhtyä vakisuhteeseen, kun 3 vuoden yhdessäolon jälkeen on tarve hankkia salasuhde. Mites luulet suhteen kestävän salarakkaan kanssa? Taitaa muutaman vuoden päästä olla taas sama meno.
Seurustelin 6 vuotta ihmisen kanssa, jota kohtaan en enää ollut varma tunteistani viimeiseen 3 vuoteen.
Tietämättäni kai etsin, ja lopulta löysin. Ihmisen, jonka tiesin, ja johon jo ensi kerran hänet nähdessäni ihastuin. Kotona meni miten meni, minulle ei välillä puhuttu päiviin, ja muille vedettiin roolia, esitettiin rakastettavaa, ihanaa ihmistä. Voimakas tunne eroamisesta kasvoi sisälläni, mutta koska olen ns. läheisriippuvainen, eli en osaa olla yksin, jäin suhteeseen, olihan meillä jo paljon yhteistä.
Koko ajan sisälläni kuitenkin kalvoi tämä toinen ihminen, jonkalaista en koskaan ennen ollut tavannut. Hän vei jalat alta vain katsomalla minuun. Kuin ihmeen kautta rohkastuin äärimmäisen erikoisessa tilanteessa kysymään hänen numeroaan vedoten yhteiseen harrastukseen. Hän antoi sen, hieman hämillään.
Ensi kertoja hänen kanssaan aikaa viettäessäni rakastuin niin lujaa, etten tiennyt sen olevan mahdollista. Ystävyytemme syveni rakkaudeksi, ja jatkui salasuhteena vuoden päivät. Tänä aikana yritin erota entisestäni, olinhan löytänyt elämäni naisen. Tätä vain ei entiseni halunnut uskoa. Lupasi muuttua, halusi uuden mahdollisuuden..Kaikki tämä, vaikka minä olin se, joka petin, jonka hän vihdoin sai sähköpostini lukemalla selville.
Hän rukoili, etten jättäisi häntä. Ero oli hirveä, koska itsesyytösten määrä oli järjetön. Pelkäsin, ettei hän pärjäisi ilman minua, mutta tein raskaan päätöksen, ja erosimme. Se oli elämäni paras päätös, nyt elän kolmatta vuotta upean naiseni rinnalla, tuntien häntä kohtaan suurempaa rakkautta, mitä koskaan en edes kuvitellut pystyväni.
Neuvoni siis onkin, että vaikka kuinka sattuu, eroa. Se tekee elämästä helpompaa, vaikka alkuun sattuu niin paljon, ettei tunnu loppua tulevan. Sitten helpottaa, ja huomaat, että entisesi jatkaa elämäänsä, ja sinä omaasi. Joko tuon salasuhteen kanssa, tai yksin. Minä tarvitsin ihmisen repimään minut irti edellisestä suhteesta, jossa voin pahoin. Tein väärin molempia kohtaan, myös itseäni, tämän salasuhteen takia. Voimia sinulle.
lukea tekstisi. Tuo oli kannustava. :)
Mies nyt tahtoo edelleen yrittää. Lupasi jo muuttaa tapansa ja olla enemmän sellainen, jollaisena minä hänet tahtoisin. Pitäisi vain viheltää nyt peli poikki, ettei hän ala turhia toiveita elätellä. En vain tahtoisi jättää toista. Erosta ei saa nättiä tekemälläkään. :/
Jos salarakkaani eroaa nyt naisestaan, hän jää odottamaan minun päätöstäni. Hän tahtoo vain minut ja on valmis odottamaan päätöstäni. Mitä nopeammin päätöksen teen, sitä parempi kaikille. On tätä jo kolme vuotta vatvottu, joten kai se olisi jo päätöksen aika. En kykene elämään enää normaalisti kihlattuni kanssa, joten kai tämä on jo aika selvä peli.
Reilu ja aikuinen ihminen kertoisi tulevalle eksälleen salasuhteestaan. Jostain puskasta hän siitä kuitenkin kuulee ja luuletko ettei mene silloin palasiksi? Olet kyllä aika epeli kun olet pitänyt kolme vuotta rinnakkaissuhdetta! Noin kylmäpäisen kannattaisi hakeutua politiikkaan.
Ihmettelin suuresti, että miksi tosiaan eksäni halusi muuttua, enemmän juuri tämän minun uuden naiseni kaltaiseksi. Ei ihminen pysty muuttamaan itseään. Tapojaan ehkä kyllä, mutta muuten: Ihminen vain on mitä on. Minulle ex oli välillä todella kylmä, muille ihana. Olihan hänessä se jokin, mikä minut aikoinaan sai häneen ihastumaan. Hän ei vain ymmärtänyt sitä, ettei hänestä koskaan tulisi niin aitoa ihmistä, kuin mitä nykyiseni on. Exälläni oli ongelmia itsensä kanssa, näen sen nyt selvemmin kuin koskaan ennen. Suosittele sinäkin tulevalle entiselle oikeasti ammattiapuun turvautumista, jos tuntuu pahalta. Ole myös mahdollisimman vähän yhteydessä häneen, koska hän pitää sitä merkkinä siitä, että teillä voisi vielä olla tulevaisuus. Tein itse virheen tapaamalla eksäni muutamaan kertaan, koska hän halusi vielä puhua kanssani. Tapaamiset päättyivät aina riitaan, kuten kaikki puhelutkin. Hän ei ymmärtänyt sitä, että en enää halunnut olla hänen kanssaan. Hänen mielestään pitkä menneisyytemme painoi enemmän, kuin minun onnellisuuteni, ja uskoi, että saavuttaisin hänen kanssaan sen saman tunteen. Ensin lupasi muuttua, ja ei kuitenkaan pystynyt tuota muutosta pitämään yllä kuin päivän pari, jos sitäkään, ja sama kontrolli-friikki oli taas ilmiliekeissä sen jälkeen.. Tein raskaan päätöksen, ja nyt en ole ollut hänen kanssaan tekemisissä enää syksyn jälkeen, ja hyvältä tuntuu. Kaikki tämä rasitti myös nykyistä parisuhdetta, koska vaimoni ei siedä eksääni yhtään juuri tämän hänen touhunsa takia.
Sinun ex taisi olla todella epävarma itsestään? Tuollainen pakonomainen tarve muuttua samanlaiseksi kuin mitä nykyinen vaimosi on, kuulostaa aika ikävältä exääsi ajatellen.
Meillä mies ehkä tahtoo siksi roikkua minussa, kun hän oli asennoitunut elämään hautaan asti yhdessä. Murskaan kaikki hänen unelmat. Miehestä huomaa, että nyt hän oikeasti yrittää, mutta minä vain en kykene samaan. En kykene muuttamaan tunteitani. :( En tahtoisi satuttaa ketään, mutta jotain on vain pakko satuttaa.
Itken enemmän hänen tuskaansa kuin omaani. En edes tiedä, onko salarakkaani minulle "se oikea," mutta en enää osaa elää nykyisenikään kanssa. Olen liian kylmä häntä kohtaan. Luulenpa, että tässä käy niin, että puolen vuoden päästä asun salarakkaani kanssa samankaton alla ja kaikki menee aluksi hyvin. Vuoden päästä kaikki alkaa olla jo romuna ja sekin suhde kariutuu ja jonka jälkeen olen yksin. Mutta olen kai vain ansainnut sen!
Tämä on niin monimutkainen kuvio, että en yksinkertaisesti voi kertoa. Ulkopuoliset eivät tiedä salasuhteesta ja emme aio siitä koskaan kenellekään puhuakaan. Emme edes vuosien päästä, vaikka yhdessä olisimmekin.
Ja tosiaan, kolme vuotta on todella pitkä aika pitää kahta suhdetta! Välillä on toki pidetty taukoa, kun olen tahtonut selvittää ajatuksiani, mutta ne ovat olleen muutamien kuukausien taukoja. Tämä on sellainen asia, josta EN koskaan tule olemaan ylpeä!!!
Olet aivan oikeassa, exäni on todella epävarma itsestään, mielestäni suotta. Hän on kuitenkin ihan hyvännäköinen ihminen, ja osaa olla viehättäväkin, aina viimeisen päälle laitettu, laittamatta kuitenkaan liika..Näinhän minunkin exäni oli asennoitunut elämään, että minä olin se hänen elämänsä mies (olin myös ainoa, kenen kanssa hän oli ollut). Tunsin samoin, kuin sinäkin. Hän vetosi kaikkeen yhdessä suunniteltuun, yhdessä koettuun, ja oli varma, että pystyisimme selviämään pettämisestäni. Olet ansainnut parasta, kuten minäkin. On vain asennoiduttava niin. Se sattuu hetken, ja pirusti sattuukin, mutta usko pois, että ajan kanssa helpottaa niin kovin, ja elämä alkaa taas hymyillä. Jos salasuhteesi kanssa jatkat, niin kuin minäkin tein, tehkää "julkisen" suhteenne säännöt selviksi. Mekin päätimme nykyisen kanssa, että kaikesta puhutaan, vaikka sattuisikin. Ehkä puhumattomuus ja toisen itsestään selvänä pitäminen rikkoi osittain suhteeni entiseen, tietenkin ollen vain osa syytä. Voimia sinulle! Kyllä se siitä, Trust me.
Olenkin ajatellut, että jos hynttyyt lyödään yhteen salarakkaan kans, niin sit ei mitään salaisuuksia pidetä. Ja salarakas on muutenkin erilainen kuin nykyinen. Hänen kanssaan onkin helpompi puhua. Tavallaan pelkäisin, että salarakas pettäisi sitten minuakin, mutta eiköhän noista asioista selvitä puhumalla. Katsotaan miten käy.
Jos eroat, toteuta vähintään tämä, mitä itse kirjoitit:
"Jos onnistun muuttamaan pois yhteisestä kodistamme, niin aion kyllä elää kesän ihan yksin. Miettiä mitä tahdon ja vasta sitten tehdä päätöksiä salarakkaani kanssa. Hänelläkin on tahollaan ero menossa, joten tuskin hänkään ihan heti on valmis uuteen suhteeseen kanssani."
Huomaatko, olet hyppäämässä suoraan uuteen käsittelemättä entistä. Vaikket sanoisi miehelle mitään, kyllä hän tajuaa, mitä olet puuhaillut. Kerro itse, jotta miehesi saa selville syyn ja hän pystyy alkaa rakentamaan eron jälkeen itseään kokoon. Silloin hän pystyy paremmin kokoamaan itsensä.