Olen seurustellut miehen kanssa, joka kertoo haluavansa avioliittoon. Hän on kosinut
minua useita kertoja, mutta en oikein ole varma hänen motiiveistaan. Hän haluaa mennä naimisiin, kun hän kuulemma rakastaa minua. Kun kysyin onko mahdollista olla yhdessä ilman avioliittoa, hän sanoi, ettei se ole mahdollista. Hän aikoo jättää minut, jos en mene naimisiin hänen kanssaan.
Eikö rakkaus ole sitä, että haluaa olla toisen kanssa, haluaa sitoutua toiseen, ettei voi elää ilman toista. Kun toista rakastaa, ei silloin ole väliä onko suhde virallistettu vai ei. Mitä mieltä olette?
Miehelle tuntuu olevan helppoa jättää minut. Hänen ns. rakkautensa näyttää olevan kovin ehdollista. En tunne olevani rakastettu.
minua useita kertoja, mutta en oikein ole varma hänen motiiveistaan. Hän haluaa mennä naimisiin, kun hän kuulemma rakastaa minua. Kun kysyin onko mahdollista olla yhdessä ilman avioliittoa, hän sanoi, ettei se ole mahdollista. Hän aikoo jättää minut, jos en mene naimisiin hänen kanssaan.
Eikö rakkaus ole sitä, että haluaa olla toisen kanssa, haluaa sitoutua toiseen, ettei voi elää ilman toista. Kun toista rakastaa, ei silloin ole väliä onko suhde virallistettu vai ei. Mitä mieltä olette?
Miehelle tuntuu olevan helppoa jättää minut. Hänen ns. rakkautensa näyttää olevan kovin ehdollista. En tunne olevani rakastettu.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tuotanoin...mikäs tässä nyt on se todellinen ongelma??? Mieshän haluaa avioon kanssasi! Sitä on olemassa periaatteellisia ihmisiä jotka haluavat virallistaa suhteensa ja jotka pitävät sitä (avio) lopullisena merkkinä/sitoutumisena! Mikä tässä siis mättää!Etkö itse halua avioon tai ole varma miehestäsi ja omista tunteistasi? Anteeksi, ihan hyvällä spekuloin tätä, mutta haluatko nyt vain kaivamalla kaivaa murheita!Keksi tähän kauniiseen alkukesän päivään nyt touhua ja anna ajan tehdä tehtävät ja selvittele rauhassa OMIA tunteitasi!!! Kaikesta saa väännettyä solmuja jos niikseen ryhtyy!
Se rakkaus nyt on sanahelinää!!!Olen onnellisesti ollut naimisissa vuosia....kyllä se on tahdon asia se avioliiton kestävyys! Rakkaus on tunne siinä missä viha/suuttumus/ilo....eli kaikki hetkellisiä ja ajoittain ilmaantuvia!Ei aina voi eikä tarvitse rakastaa!Riittää kunhan on ja elää ja HUOMIOI toisen! Ei "rakkautta" voi mitata jonkun peraatteen mukaan! Elo on kompromisseja. Huopaamista ja soutaamista kunhan yrittää tehdä samat vedot kumppanin kanssa aina samaan suuntaan! Jos miehellesi on ehdotonta mennä naimisiin niin onko sinulle sitä sitten haittaa!!! Kompromisseja!!!Joskus hänkin tulee varmasti sinun "ehdoissasi" vastaan! Ns. vuoroin vieraissa!Homma nyt vaan on niin että avio on usein vain räpiköintiä eteenpäin ja sitten tulee niitä uusia"kuherruskuukausia". Ja sitten on se mitä toiset eivät ymmärrä: ARKI!!!Sitähän se elo on. Jos on ihme odotuksia häiden jälkeisestä elämästä niin ne ovat niitä suteita jotka melko helposti karahtavat karille! Mene naimisiin jos haluat! Jos et ole tunteistasi varma miestäsi kohtaan niin älä kokeile josko homma paranisi avion myötä!-niin se ei tee!Hyvää kevättä!
Miksi naiset eivät usein osaa tunteita tunnistaa.
Ei riitä järki tunteiden tietoiseen pohtimiseen.
Sinä et rakasta tätä miestä. Mitä lienet tuntenutkin, niin se ei ole rakkautta.
Sano se miehelle suoraan ja anna hänen löytää oikea rakkaus. Mies on ilmeisesti pettynyt aikaisemmin epäluotettaviin naisten tunteisiin ja hän haluaisi varmuutta avioliitosta. Älä mene naimisiin tämän miehen kanssa, petät hänet tunteissa. Ole se harvinainen luotettava nainen, joka kertoo rehellisesti tunteensa miehelle.
Mies ei tod mene rikki kun hän saa kuulla totuuden tunteista. Enempi haittaa on siitä harhasta ja valheesta, jossa haluat olla yhdessä ilman tietoista jaettua käsitystä tunnettujen tunteiden laadusta.
Oikean rakkauden osuessa kohdalle ei ole epäilyksiä, kaikki on selvää. Ihmiset voivat elää elämänsä yhdessä ilman todellista aitoa rakkautta. Kaikki voi sujua ihan hyvin.
Miehen motiivi on elää rakkaudessa. Rakasta häntä pieni hetki vähän: ole hänelle rehellinen ja sano että hän saa mennä. Sinulta ei löydy aitoa rakkautta, koska yhä olet epävarma.
Sinun tunne motiivisi voivat olla ulkoisia. Komea mies, hyvä ääni ja jutut on kivoja. Statuksesi muiden naisten silmiin on varmaan korkea kun saat tuon miehen pidettyä lähelläsi. Mies voi taata turvatun elintason sinulle.
olla paljon varallisuutta,jos se on se motiivi,hän rakastaa sun rahojasi....
Ellei nyt aivan fanaattinen uskovainen ole, jotka eivät voi kuin avioliiton satamassa yhdessä elää, tuntuu tuollainen oudolta. Ei avioliitto mitään pelasta, jos mies kuvittelee sillä tavalla varmistavansa rakkautta. Minulla ainakin soi hälytyskellot: esim. narsistimiehet haluavat nopeasti sitouttaa naisensa itseensä ja häiden jälkeen alkaa helvetti (www.narsistienuhrientuki.info). Vaikka Suomessa eroaminen on suhteellisen helppoa, naimisiinmeno sitouttaa enemmän kuin avoliitto.
Avioliitossa jaat myös omaisuuden. Joku tuossa kysyikin, onko sinulla omaisuutta, kun miehellä niin kiire naimisiin. Tee nyt ainakin avioehto!
Kyllä oikea rakkaus kestää odottamisen avioliiton suhteen. Ei avioliitto ole kuin kahden ihmisen välinen juridinen sopimus. Ei se ole sopimus rakkaudesta. Rakkaus ei tarvitse allekirjoituksia tai todistuksia, ne vahvistavat yhteenkuuluvuutta ja osoittavat yhteiskunnalle parin olevan tosissaan yhdessä. Mutta kahden ihmisen välistä rakkautta ei vihkivalat tee.
Jos miehen täytyy asialla "kiristää", ei hän ole oikeasti sinuun rakastunut. Jotain muuta on taka-ajatuksissa. Jos vähääkään emmit, ÄLÄ MENE NAIMISIIN. Naimisiinmenon pitäisi olla iloinen ja onnellinen, vapaaehtoinen tapahtuma.
Kiitos vastauksesta, ymmärsit mitä tarkoitin.
Minä olisin pitänyt loukkauksena sitä, jos mieheni ei olisi halunnut naimisiin kanssani! En olisi suostunut avosuhteeseen.
Ehkä tuossakin on periaatteista kysymys? Silloin asia näyttää aivan erilaiselta. Ei ole välttämättä kysymys jostakin narsistisesta tyypistä, joka haluaa hyötyä toisen kustannuksella. Ettekö tunne oikeasti toisianne?
Joo, olen ollut naimisissa reilut kolmekymmentä vuotta - ei oo mistään hetkellisestä asiasta kysymys...
Miksi sinulle oli niin tärkeää avioitua? Tosin aikahan on silloin 30 vuotta sitten ollut ihan erilaista joten vaikea ehkä verrata näitä tilanteita. Nykyään harva on periaattesta avosuhdetta vastaan, lähinnä uskovaiset.
itelleen pelkän kulissin ja siihen rooliin sä sen mielestä sovit hyvin
itsekin päätynyt.
todellista rakkautta!
Oletko huomattavasti varakkaampi kuin hän?
Omistatko asunnon ja hän ei mitään?
Aika huonot lähtökohdat on avioliitolle, jos vain silloin voidaan olla yhdessä.
Jätä se mies ja hae parempi!
narsistin kanssa!
Älä pilaa elämääsi tämän miehen kanssa. Etsi joku, jonka kanssa voit olla onnellinen avo- tai avioliitossa.
Avoliitossakin voi hommata lapsia. Ystävättäreni on onnellisessa avoliitossa ja juuri syntyi kolmas lapsi.
Eikun pedofiilihimomurhaajanekrofiili se on. Avioliittoon haluaminen on siitä varma tuntomerkki.
...
Ihanko tosissasi ihmettelet tilannetta?
Olet nyt tehnyt kumppanillesi jo useampaan kertaan selväksi, että "hengailet" mielelläsi hänen kanssaan siihen asti kunnes jotain parempaa ilmaantuu, mutta vakiintumaan hänen kanssaan et suostu.
Sitten vielä käännät asian päässäsi niin, että SINÄ tunnet itsesi vähemmän rakastetuksi ja sinun KUMPPANISI on se, joka lähtee suhteesta helposti ehdollisine rakkauksineen. Oi v*ttu tätä ihanaa 2000-lukua...
Voisit kertoa hänelle suoraan näistä "tunteistasi". Hyvällä säkällä mies viimeinkin näkisi pääsi sisään ja häipyisi. Voisitte molemmat olla onnellisia.
Etkö sinä siis vanhan ajan ihmisenä halua rakkaudesta naimisiin. Naisitko sinä ihmisen, jonka tavoitteena on vain päästä naimisiin.
Mitä v*tun rakkautta se on, että toista ihmistä käytetään vain omien tavoitteiden rakennuspalikkana.
Niin kun joku täällä sanoikin, ei avioliitto muuta esim. paremmaksi suhdetta. Ei avioliitto ole välttämättä merkki siitä, että toinen ihminen olisi jotenkin sitoutunut toiseen voimakkaammin, nimittäin tunteen tasolla. Eikö ihmissuhde pitäisi olla tärkeämpi kuin virallinen rekisteröinti.
Ymmärrän kyllä alkuperäistä kirjoittajaa. Olen itsekin aikoinaan ollut samanlaisessa tilanteessa, mutta tätä nykyä olen onnellisesti naimisissa minua rakastavan miehen kanssa.
Ja mistähän sinä voit toisen osapuolen motiiveista sanoa yhtään mitään kun se ei tänne mitään ole kirjoittanut? Ainoa faktoihin perustuva asia on, että aloituksen kirjoittanut henkilö ei rakasta partneriaan kylliksi halutakseen naimisiin tämän kanssa ja kokee kosinnan ahdistavana.
Sen sijaan, että aloittaja hyväksyisi tilanteen (joita kyllä elämässä sattuu) rehellisesti OMALTA KOHDALTAAN sellaisena kuin se on hän alkaa etsimään vikoja ja pahuutta kumppanistaan.
Oi tätä ihanaa rohkeiden ja rehellisten ihmisten 2000-lukua...
Turhaan pohdit täällä miehen rakkauden määrää, tärkeämpää kai itsesi kannalta on selvittää rakastatko sinä miestä?
Kyllä rakkaus on juuri sitä miten kuvailit: haluaa olla toisen kanssa ja haluaa sitoutua toiseen. Allekirjoitatko sinä tuon? Jos vastaat kyllä, miksi vastaat avioliitolle ei.
Toisen tunteita voi analysoida mutta usein se ei johda oikeaan lopputulokseen. Parisuhteen toimimisen kannalta, kannattaa ensi sijaisesti miettiä omia tunteita ja tuntemuksia sekä ymmärtää omaa käytöstään koska jokainen rakastaa tavallaan.
sitä menee avikseen,eroon se kuiteski päättyy ennemmim tai myöhemmin,kun seuraa noita avioero tilastoja.Rakkaus kuolee ja ihmiset on omahyväisiä itsekeskeisiä omaneduntavoittelijoita.Ainoo oikee rakkaus on äidin ja lapsen välillä.
Voit sä elää koko ainoan elämäsi noinkin. Valinta on sinun. Usko pois.
olen itse ollut lähes samassa tilanteessa kuin ap. Näin jälkikäteen ajateltuna ymmärrän kuitenkin, että se ehkä vaikutti siihen miksen "oikealla tavalla" rakastanut miestä, että hän ihan alusta asti painosti minua sitoutumaan. Meillä kai käsitykset rakkaudesta olivat muutenkin erit. En minä usko, että koskaan voisin mennä naimisiin puolen vuoden kuluttua tapaamisesta. Ei siinä ajassa todella rakasta. Rakkaus syntyy ajan kanssa, ja se vahvistuu kun sitä koetellaan. Jos näin ei käy, ei se silloin ole aitoa rakkautta. Meillä mies laitti tavallaan liian varhaisessa vaiheessa ehdot peliin, silloin kun vasta tutustutaan toiseen ihmiseen. Kun odotuksia oli liikaa, sokeuduin myös itse omille tunteilleni. Vieläkään en osaa sanoa, mitä lopulta tunsin miestä kohtaan. Välitin kyllä todella, mutta se ei ollut sellaista rakkautta, että olisin aidosti halunnut hänen kanssaan naimisiin. Onneksi en mennyt, onneksi en sortunut siihen että osittain miestä miellyttääkseni kävelen alttarille pienen epävarmuuden kytiessä pohjalla.
Vaikka ap. tuntuisi nyt neuvottomalta, niin luota siihen että kyllä-vastaus tulee kuin apteekkarin hyllyltä kun olet oikean ihmisen kanssa!
Mies on aivan alusta asti ilmoittanut haluavansa avioliittoon ja on jopa painostanutkin. En vain halua avioon miehen kanssa, joka ei minua rakasta, vaikka itse rakastaisinkin.
muista varmistaa selustasi, älä astu avioon ilman avioehtoa.
Tiedätkö hänestä kuinka paljon? Rakastaako hän ihan tosi sinua, jos on heti jättämässä jos et naimisiin mene, haiskahtaa, olen itse meinannut hatkahtaa velkoja pakoilevaan, mutta onneksi eka vaistoni piti paikkansa ja päätin hieman ottaa selville kaverista. Kas kummaa mitä sieltä löytyikään ja avot, äijä ulos kiitos ja näkemiin.
Juttu on kuin minun, mutta toisinpäin. Minäkin halusin naimisin pakonomisesti. Syynä oli omat pettymykset ja pelot, siitä jos en "Pääse" naimisiin.
Nyt olemme eroamassa, kun ymmärsin kuin vääristä syistä menimme naimisiin.
Ei tuo mitään sellaista kerro että mies ei rakastaisi, pikemminkin päinvastoin. Mikä tekee sen että et tunne olevasi rakastettu? Sitähän mies sinulle yrittää kertoa ja hän haluaa virallistaa suhteenne, sinä et halua. Mies haluaa naisen joka menee naimisiin, ei naista joka pitää takaporttia auki josta karata. Mieti sitä, miksi sinä et halua? Kun et itse halua, syytät miestä. Sinä tässä suhteessa epäröit, ei mies.
Hei!
Varoitan sinua!! Todellinen rakkaus sanoo, ota aikaa ja mieti rauhassa. Mikä kiire miehellä on, jos haluaa olla kanssasi ikuisesti? Ei siinä kaksi tai kolme vuotta ole paha asia. Todellinen rakkaus ei ole ehdollista. Se pysyy ja antaa aikaa, näyttää kestävyytensä jos toinen ei ole varma.
Ei aina ole niin mustavalkoista se milloin ihminen pystyy sanomaan tahdon. Toisille se on helpompaa ja toiset haluavat miettiä asiaa rauhassa. Sinulla on täysi oikeus ja velvollisuuskin miettiä ratkaisuasi. Jos mies voi tuosta vain jättää sinut jos et mene avioon, varoitan suuresti. Ei noin rakenneta hyvää tulevaisuutta. Älä missään nimessä tee päätöstä toisen painostuksen alaisena. Pidä oma pääsi ja katso mitä seuraa. Jos mies todella jättää sinut jos sanot ettet ole valmis vielä niin suureen ratkaisuun, anna hänen mennä. Löydät parempaa. Ei mies siitä mihinkään katoa jos sinua ja vain sinua rakastaa. Ja miksi et ole varma hänen motiiveistaan? Jotain epäilyksiä sinulla pitää olla.
Sinä voit aivan rauhassa ottaa aikaa omaan päätökseesi.
Tsemppiä ja voimia tilanteeseen. Se ratkeaa kyllä ajallaan. =)