Olen ollut yli 2v. saman yrityksen palveluksessa, työkaverit ovat todella mukavia, koen että olen elämäni työpaikassa, jossa viihdyn paremmin kuin hyvin.
Mutta mutta...Pomoni käytös minua kohtaan on alusta asti ollut vieläkin ystävällisempää,ei hän ole mitään sanonut mutta hänen hiljainen viestinsä on kyllä tullut minulle perille aikaa sitten, tiedän että hän on odottanut vastausta minulta mutta en ole sitä pystynyt antamaan, hänen asemansa koko yrityksen johtajana estää minua.
Hänen käytöksensä on saanut minut ihastumaan häneen, ja pahasti on saanutkin, kun hän katsoo määrätyllä tavalla niin rintaani pistää, tuntuu kuin hän yrittäisi katsoa lävitseni, mielessäni aina sanonkin että "etkö jo näe, että rakastan sinua" .
Näen häntä aika harvoin, joka osaltaan helpottaa, ja pystyn välillä ryhdistäytymään niin että en ajattele häntä koko ajan, olen kärsinyt kuitenkin koko tämän 2v. ajan, näen aina välillä todella todentuntuisia unia hänestä, jotka saavat oloni vieläkin kurjemmaksi.
Olen monesti ajatellut että MIKSI ! Miksi koskaan näytit tunteitasi minua kohtaan, olet saanut minut Rakastumaan ja kärsimään, miksi teit minulle näin !
Olen hänen saurassaan koittanut esiintyä lähes normaalisti, työkaverit eivät ole nähneet minussa sen suurempia tunnemyllerryksiä, ja hyvä niin, mutta pomoltani menee taas aina välillä pasmat sekaisin, ja pelkään että asia huomataan.
Olen runsas nelikymppinen nainen, enkä ole koskaan kokenut vastaavaa tunnetta, haaveessani odotan että vain tulet ja otat syliisi.
Ja vaikka tämä asia onkin pysynyt sisälläni niin silti hiljaa huudan että "Kertokaa se hänelle kun itse en mä voi"
Olen kokenut sen että en koskaan saa tilaisuutta kertoa hänelle tunteistani, olen toivonut juhlia tai muuta sellaista että saisin tilaisuuden.
Ja toiveeni on ehkä toteutumassa.
Yrityksen juhlat ovat vihdoin tulossa, mutta pelkään että mokaan kaiken, menetän kasvoni työkavereiden silmissä yms. yms....
en käytä alkoholia, mutta juhlissa varmasti tulee vähän otettua.
Jos juhlissa jotain tapahtuu, niin en yksin joudu selittelemään kotona miehelleni vaan koen että joudun selittelemään myös työpaikallani.
Mitä on juhlien jälkeen, ehkäpä kaksi rikkinäistä perhettä tai sitten ei.....
Elän mieheni kanssa kaverisuhteessa, me olemme kasvaneet erillemme, meitä ei yhdistä muu kuin 2 kouluikäistä ihanaa lasta ja sama katto päämme päällä. Rakkaus on kuollut jo vuosia sitten, ja tässä sitä sitten pitäisi olla uskollinen. Olemme olleet eroamassa jo 2 kertaa mutta aina tähän asti olemme asian jättäneet kuitenkin sikseen, olemme olleet naimisissa toistakymmentä vuotta, emme riitele koskaan, eikä mistään, elämme hiljaista eloa, en haluaisi satuttaa miestäni, mutta en voi olla kaikille mieliksikään, koska silloin kärsin itse.
On tää niin väärin.....
Mutta mutta...Pomoni käytös minua kohtaan on alusta asti ollut vieläkin ystävällisempää,ei hän ole mitään sanonut mutta hänen hiljainen viestinsä on kyllä tullut minulle perille aikaa sitten, tiedän että hän on odottanut vastausta minulta mutta en ole sitä pystynyt antamaan, hänen asemansa koko yrityksen johtajana estää minua.
Hänen käytöksensä on saanut minut ihastumaan häneen, ja pahasti on saanutkin, kun hän katsoo määrätyllä tavalla niin rintaani pistää, tuntuu kuin hän yrittäisi katsoa lävitseni, mielessäni aina sanonkin että "etkö jo näe, että rakastan sinua" .
Näen häntä aika harvoin, joka osaltaan helpottaa, ja pystyn välillä ryhdistäytymään niin että en ajattele häntä koko ajan, olen kärsinyt kuitenkin koko tämän 2v. ajan, näen aina välillä todella todentuntuisia unia hänestä, jotka saavat oloni vieläkin kurjemmaksi.
Olen monesti ajatellut että MIKSI ! Miksi koskaan näytit tunteitasi minua kohtaan, olet saanut minut Rakastumaan ja kärsimään, miksi teit minulle näin !
Olen hänen saurassaan koittanut esiintyä lähes normaalisti, työkaverit eivät ole nähneet minussa sen suurempia tunnemyllerryksiä, ja hyvä niin, mutta pomoltani menee taas aina välillä pasmat sekaisin, ja pelkään että asia huomataan.
Olen runsas nelikymppinen nainen, enkä ole koskaan kokenut vastaavaa tunnetta, haaveessani odotan että vain tulet ja otat syliisi.
Ja vaikka tämä asia onkin pysynyt sisälläni niin silti hiljaa huudan että "Kertokaa se hänelle kun itse en mä voi"
Olen kokenut sen että en koskaan saa tilaisuutta kertoa hänelle tunteistani, olen toivonut juhlia tai muuta sellaista että saisin tilaisuuden.
Ja toiveeni on ehkä toteutumassa.
Yrityksen juhlat ovat vihdoin tulossa, mutta pelkään että mokaan kaiken, menetän kasvoni työkavereiden silmissä yms. yms....
en käytä alkoholia, mutta juhlissa varmasti tulee vähän otettua.
Jos juhlissa jotain tapahtuu, niin en yksin joudu selittelemään kotona miehelleni vaan koen että joudun selittelemään myös työpaikallani.
Mitä on juhlien jälkeen, ehkäpä kaksi rikkinäistä perhettä tai sitten ei.....
Elän mieheni kanssa kaverisuhteessa, me olemme kasvaneet erillemme, meitä ei yhdistä muu kuin 2 kouluikäistä ihanaa lasta ja sama katto päämme päällä. Rakkaus on kuollut jo vuosia sitten, ja tässä sitä sitten pitäisi olla uskollinen. Olemme olleet eroamassa jo 2 kertaa mutta aina tähän asti olemme asian jättäneet kuitenkin sikseen, olemme olleet naimisissa toistakymmentä vuotta, emme riitele koskaan, eikä mistään, elämme hiljaista eloa, en haluaisi satuttaa miestäni, mutta en voi olla kaikille mieliksikään, koska silloin kärsin itse.
On tää niin väärin.....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vastaavassa tilanteessa mies olisi sika.
Mutta nainen tekee rohkean päätöksen
En nyt tietenkään ala enkä voikkaan moralisoida sinua.
Sydäntä ei tietenkään voi hallita mutta kuinka on onko tuo esimiehesi vapaa vai naimisissa.
Voipi olla,että ajaudut ns.toiseksi naiseksi sen jälkeen ei kellään ole kivaa mieti nyt kuitenkin,panoksena on avioliittosi vaikkakin väljähtynyt mutta ehka myös työpaikkasi.
olla siellä juhlissa juomatta, siis jos et ole tottunut alkoholinkäyttäjä niin älä missään nimessä tuollaisessa tunteiden sekasorrossa juo niin että nolaat itsesi ja pomosi.
Juo yksi juoma tai korkeintaan kaksi jos haluat vähän rohakisuja.
Mitä tulee työkavereihin niin et kai sinä nyt sentään sielläkään kenenkään edessä tunteitasi paljasta? Pyydät vaivihkaa pomon vaikka ulos tupakalle tai vilvoittelemaan tms. huomaamatonta.
Miten tämä pomosi on sinulle tunteistaan kertonut? Ja miksi et voisi tunteitasi hänelle suoraan tunnustaa jos hän on ottanut jo ensimmäisen askeleen?
Avioliittoosi en ota kantaa muuten kuin että sinuna en jäisi minkään lasten tai velvollisuudentunnon takia liittoon jossa ei ole hyvä olla, vaikka mitään pomoja ei olisikaan.
öö...ettet nyt vain olisi tulkinnut pomosi "ystävällisyyttä" väärin.ehkäpä oma ihastumisesi on saanut sinut virheellisesti olettamaan,että hänkin olisi kiinnostunut sinusta. sain siis kuvan,ettei pomosi ole sanonut mitään ihastumiseen viittaavaa,vaan ollut sinua kohtaan ainoastaan ystävällinen ja katsonut sinua jotenkin,että olet tulkinnut tuon katseen "kutsuksi".
anna pomon olla ja keskity oman parisuhteesi parantamiseen,ihan jo lastenkin vuoksi!
Sitten kun salasuhteessa alkaa menemään huonosti tai kaikki tietää asiasta ja alkaa piikittelemään tyyliin "pomon lellikki rakastajatar"
Noi kommentit ovat kaikki totta, siksi olenkin pitänyt jo pelkkää lähestymistä häneen kiellettynä itselleni.
Olen aina ollut sitä mieltä että on kaikista huonoin vaihtoehto sekaantua pomoon, ajattelin alkuun että kyllä tämä tästä, mutta väkisinkin aina vaan ajattelen häntä, enkä pääse ajatuksesta eroon.
Hän on kuitenkin ihan oikeasti odottanut minulta vastausta, mutta en ole sitä antanut vaikka olisin halunnut, en ole lukenut häntä väärin...
Olen ajatellut monesti että Minun on näin paljon parempi elää kuin esim. hänen kakkosena ja mahd. työkavereiden piikittelyn kohteena, Ja omat hermonikaan eivät kestäisi kaksoiselämää.
Juhlissa minä en sitä drinkkiä ota kuin ehkäpä muutaman korkeintaan, katsotaan mitä ilta tuo tullessaan...
Omassa liitossani ei ole enää mitään korjattavaa, olen kaikkeni yrittänyt.
mitä sä olet yrittänyt,,,herää nyt jo haaveunistasi
Ikäsi on todennäköisesti noin 40 ja tuossaiässä usein naiset saavat uuden valaistumisen topicilla yksi ainoa elämä. Rehellisyyden nimessä kerro nyt etukäteen miehellesi että olet ihastunut pomoosi ja että tiedä mitä elämältä haluat. Vaihtoehtoisesti voit kertoa että haluat erota, mutta että, et tiedä miksi. Pomosi voisi myös kotona keskustella perheelleen siitä että työpaikalla on pientä vipinää. Sitten kevein ottein ja omantunnoin juhliin bailaamaan. Kellään ei ole nokan kopauttamista tapahtui sitten mitä tahansa. Jälkimaininkeihin voin ohjeistaa että mieskin voi ihan hyvin olla paras lasten lähihuoltaja ja ei ne muksut siihen uuteen perheyrityksenne elämään oikein kivuttomasti mahdukkaan. Muista maksaa exälle lomaelarit ja muutenkin osallistua pakollisen finanssipuolen hoitoon. Kakkosena olo on se huonoin vaihtoehto, mutta jossa voisit ehkä hyötyä taloudellisesti eniten. Tee heti alkuun selväksi että kukkapuskia ei tarvi kantaa, vaan että lahjojen pitää olla helposti realisoitavissa, kertaminimiarvomääritys vaikka parisataa ja vähintään 2 krt/kk. Jännitystä ei tule puuttumaan sen takaan. Hyvällä tuurilla pääset Iltalehteen "murheellisten laulujen maa, ei mittaa järki..".
mutta ei nyt sentään iltalehteen asti...
Ja Lapsiani en jätä yhdenkään miehen takia !!!!!
Mutta nyt tuli kiire töihin..... ;)