Kärjistetysti jaettuna on olemassa kaksi tapaa aloittaa seurustelu: välittömästi ihastumalla ("rakkautta ensi silmäyksellä") tai hiljalleen kaveruuden/ystävyyden kautta suhteeseen kasvamalla.
Onko jompi kumpi tapa toista huonompi? Itseäni joskus vaivaa se, että nykyisen seurustelusuhteeni alussa en ollut mitenkään erityisen rakastunut, jonkin verran ihastunut vain. Nyt kuukausien seurustelun jälkeen tunteet tuntuvat kuitenkin vahvoilta.
Ovatko "vahvat tunteeni" vain tottumusta? Joku voisi sanoa, että jos minun tarvitsee kysyä, niin ne ovat, mutta ei minusta siltä kuitenkaan tunnu.
Kertokaa kokemuksia.
Onko jompi kumpi tapa toista huonompi? Itseäni joskus vaivaa se, että nykyisen seurustelusuhteeni alussa en ollut mitenkään erityisen rakastunut, jonkin verran ihastunut vain. Nyt kuukausien seurustelun jälkeen tunteet tuntuvat kuitenkin vahvoilta.
Ovatko "vahvat tunteeni" vain tottumusta? Joku voisi sanoa, että jos minun tarvitsee kysyä, niin ne ovat, mutta ei minusta siltä kuitenkaan tunnu.
Kertokaa kokemuksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen aloittanut seurustelusuhteen muutama kuukausi sitten. Suhteeseen on alusta asti kuulunut suudelmia ja halauksia, jo ensimmäisestä tapaamiskerrasta lähtien. Olemme myös keskustelleet erinäisistä asioista koko ajan, mutta silti tuntuu että jotain puuttuu. Läheisyyttä kyllä osataan tuntea, mutta henkinen yhteys puuttuu. Ihmisessä ei välttämättä ole vikaa, vain suhteen aloitustavassa. Jos aloittaisin alusta hänen kanssaan, haluaisin ehdottomasti ottaa vähän rauhallisemmin. Suhteelle sinänsä kuuluu ihan hyvää, emme ole eroamassa tai mitään.
Mieluummin kuitenkin aloittaisin tuolta mainitsemaltasi kaveripohjalta... Myöhemmin ehtii sitten vaikka mitä.