Olen 21-vee sinkku jätkä, ja minulla on aika paljon naispuolisia ystäviä joista aika moni seurustelee. Yleensä tiedän että milloin kenenkin suhteessa on alamäki menossa, sillä minulla pärähtää puhelin, kun naispuoliset ystävät purkavat sydäntään.
Aluksi ihmettelin koko asiaa, sillä oletin että tyttöjen kesken asia ratkeisi helpommin (olenhan mies, ja yleensä ongelmana oli juuri kundi). Lisäksi ystävät yleensä tiesivät että seurustelu taustani ei ollut kummoinen.
No yleensä kuuntelin ja joskus yritin parhaani mukaan neuvoa.. josta yleensä oli tuloksena se että meikälle sateli tappouhkauksia ja olin SE joka yritti tuhota suhteita.. No yleensä he saivat asiat kohdalleen ja suhde jatkui!
Nyt olen joutunut siihen tilanteeseen että puhelimessa kaivataan muutakin kuin pelkkää neuvontaa/lohdutusta.. On alkanut satelemaan sänky ehdotuksia aluksi rivien välistä ja sitten suoraan. Onpa sitä tullut suoranaisia ehdotuksia suhteen aloittamisestakin.
Suurimmasta osasta en ole kiinnostunut kuin pelkkänä ystävänä (ilman seksiä). Mutta on minut sänkyynkin onnistuttu kaatamaan.
Loppujen lopuksi tunnen itseni nykyään aika saastaiseksi ja korvikkeeksi, rakastajaksi yms.. sillä vaikka en edes halaisi tai iskisi silmää näille naisille, on tunne se että hän pettää kumppaniaan minulla. Kaiken lisäksi naisystävän mies voi olla erittäin hyvä ystävä minulle.
Yleensä jos sanon ystävyyden poikki naiseen, kariutuu myös ystävyys mieheen (siitä on pitäneet naiset huolen).
Toinen ongelma on se että omat suhteeni kariutuu yleensä alkuvaiheille, vanhojen "ystävien" takia. He rohkaisevat minua kyllä suhteeseen, mutta tappavat ne heti alkumetreille joko soittelemalla tai levittelemällä huhuja. MM. eräs tyttöystäväni heitti minulle päin naamaa: "Mikä tää kiertopalkinto juttu on josta kaikki puhuu?".
Tuntuu olevan nyrkkisääntönä se että: mitä useammalle sanon todellisuudessa EI, sitä useamman kanssa olen juoruissa maannut.
Ymmärtäisin asian jos olisin edes erikoisen sexikäs pakkaus, mutta ei, ihan tavallinen kundi!
Eli olenko ymmärtänyt sittenkin asian väärin?? Olisiko minun sittenkin pitänyt vain alkaa makaamaan kaikkien ehdottelevien naisten kanssa ja menettää kaikki mies puoliset ystäväni?
Luojan kiitos on niitäkin jotka puhuvat vain suhteensa ongelmista. (vaikkakin erittäin harvoja)
Eräs henkilö sanoikin minulle: "olen sinkku joka on varattu ja elän parisuhteettomassa parisuhteessa!"
Onko kohtalo tovereita? Tai neuvoja? Sillä en todellakaan halua tappaa kaikki vanhoja ystävä suhteita jotka ovat tulleet vuosien ajan.
Olisi erittäin hauska saada tähän nais näkökantaa!!
Aluksi ihmettelin koko asiaa, sillä oletin että tyttöjen kesken asia ratkeisi helpommin (olenhan mies, ja yleensä ongelmana oli juuri kundi). Lisäksi ystävät yleensä tiesivät että seurustelu taustani ei ollut kummoinen.
No yleensä kuuntelin ja joskus yritin parhaani mukaan neuvoa.. josta yleensä oli tuloksena se että meikälle sateli tappouhkauksia ja olin SE joka yritti tuhota suhteita.. No yleensä he saivat asiat kohdalleen ja suhde jatkui!
Nyt olen joutunut siihen tilanteeseen että puhelimessa kaivataan muutakin kuin pelkkää neuvontaa/lohdutusta.. On alkanut satelemaan sänky ehdotuksia aluksi rivien välistä ja sitten suoraan. Onpa sitä tullut suoranaisia ehdotuksia suhteen aloittamisestakin.
Suurimmasta osasta en ole kiinnostunut kuin pelkkänä ystävänä (ilman seksiä). Mutta on minut sänkyynkin onnistuttu kaatamaan.
Loppujen lopuksi tunnen itseni nykyään aika saastaiseksi ja korvikkeeksi, rakastajaksi yms.. sillä vaikka en edes halaisi tai iskisi silmää näille naisille, on tunne se että hän pettää kumppaniaan minulla. Kaiken lisäksi naisystävän mies voi olla erittäin hyvä ystävä minulle.
Yleensä jos sanon ystävyyden poikki naiseen, kariutuu myös ystävyys mieheen (siitä on pitäneet naiset huolen).
Toinen ongelma on se että omat suhteeni kariutuu yleensä alkuvaiheille, vanhojen "ystävien" takia. He rohkaisevat minua kyllä suhteeseen, mutta tappavat ne heti alkumetreille joko soittelemalla tai levittelemällä huhuja. MM. eräs tyttöystäväni heitti minulle päin naamaa: "Mikä tää kiertopalkinto juttu on josta kaikki puhuu?".
Tuntuu olevan nyrkkisääntönä se että: mitä useammalle sanon todellisuudessa EI, sitä useamman kanssa olen juoruissa maannut.
Ymmärtäisin asian jos olisin edes erikoisen sexikäs pakkaus, mutta ei, ihan tavallinen kundi!
Eli olenko ymmärtänyt sittenkin asian väärin?? Olisiko minun sittenkin pitänyt vain alkaa makaamaan kaikkien ehdottelevien naisten kanssa ja menettää kaikki mies puoliset ystäväni?
Luojan kiitos on niitäkin jotka puhuvat vain suhteensa ongelmista. (vaikkakin erittäin harvoja)
Eräs henkilö sanoikin minulle: "olen sinkku joka on varattu ja elän parisuhteettomassa parisuhteessa!"
Onko kohtalo tovereita? Tai neuvoja? Sillä en todellakaan halua tappaa kaikki vanhoja ystävä suhteita jotka ovat tulleet vuosien ajan.
Olisi erittäin hauska saada tähän nais näkökantaa!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täälläpä naispuolinen magneetti :) olet siis juuri ihmismagneetti, kuten minä ja meillä on suuri vastuu ystävistämme. Pitää osata käsitellä ihmisiä, ettei tule juuri tuollaisia ongelmia. Älä ole liian avoin. Keksi hyviä tekosyitä ja leiki tyhmää. Ole kohtelias. Siinä muutamia neuvoja. Minulla on aika hyvin mennyt, ei suurempia konflikteja ihmisten kesken. Kaikki uskoutuvat juuri minulle ja jokainen luulee olevansa minulle se kaikkein tärkein :) tottakai rakastan heistä jokaista, mutta on raskasta kun tietää kaikkien asiat eikä voi tehdä mitään. Meillä on jotain yhteistä, tosin mies- ja naismagneeteilla on joitain eroavaisuuksia. Et tunnu hallitsevan asemaasi ja se on kääntynyt sinua vastaan. Kirjoittele jos haluat jutella lisää :)
Ensinnäkin kiitoksia paljon vihjeistä! =) Ainakin olen oikeilla jäljillä, se jo antaa voimaa "taistella".
Se olisikin hyvä jos onnistuisi kiertämään ja kaartamaan puheita helposti sekä keksimään toimivia tekosyitä. Kyllä tässä on kuule käytetty sitä suurinta aivokapasiteettiä ja luovuutta hyväksi.
Mutta osa tuntee jo kaikki metkut, kun on ystäviä useiden vuosien takaa. Tosin yleensä olen onnistunut löytämään itsekin heistä sen heikon kohdan jolla palauttaa maanpinnalle. Eli hienovaraisesti luomalla mielikuvia siitä mikä ei toimisi jos olisimme pari, yleensä toimii.
Sen tiedän, että tyhmää ei kannata leikkiä minun kohdalle, sillä siitä syntyy samanlainen vaikutus kuin kieltäisi lasta ottamasta karkkia kulhosta. Eli homma vain yltyy.
Suurimmat ongelmat ovat juuri ne, joilla on enemmän tietoa suhteista kuin minulla. He osaavat heikot kohdat piilottaa ja samalla kaivaa ne minusta esiin.
Tämmöisessä tilanteessa tunnen todellakin olevan se aivoton mies joka huumataan ja lumotaan viettelijän pauloihin. =(
Pakkoko niitä parisuhteita on yrittää luoda kaveripiiriin? Vaihda maisemaa ja etsi tyttösi kaveripiirin ulkopuolelta.
Jos haluat ongelmattomia ja ristiriidattomia ystävyyssuhteita, hanki itsellesi vain miespuolisia kavereita. Miehet avautuvat parisuhteistaan vain kun todella kaipaavat ystävän neuvoa eivätkä likasankoa, johon voipi sydänveriään vuodattaa.
"Jos haluat ongelmattomia ja ristiriidattomia ystävyyssuhteita, hanki itsellesi vain miespuolisia kavereita."
Johan on neuvo. Minun parhaat ystävättäret ovat niin hyviä ystäviä, ettei paremmasta väliä :) suosittellen lämpimästi.
Ensinnäkin en todellakaan ole parisuhteitani luonut kaveri piiriin, mutta tämä Suomi on niin hemmetin pieni maa että joku on jonkun tuttu jotakin kautta ja juorut kulkevat nopeasti mutkienkin takaa. Lisäksi en todellakaan pysty pitämään komerossa piilossa uutta ihastustani kovinkaan kauaa (poikkeuksena tietenkin jos alkaisin pelkkään seksisuhteeseen "ei nimiä, ei romantiikkaa").
Eikä me miehet sen parempia olla, kyllä sitä "turhaa vuodatusta" kuulee, jos ei muuten niin päissään. Tosin ei aivan yhtä usein ja isku yrityksiä kyllä tulee tosi harvoin (tosin on näemmä pari bi:tä heteron valepuvussa!! Mutta ne tyssäsivät ekaan kertaan kun huomasivat että olen täysin hetero!)
Eikä se että pyörin kundien kanssa pelkästeen ole ongelman ratkaisu, ainoastaan lykkäys sillä heilläkin sattuu olemaan elämässä joskus naispuolisia kumppaneita.
Toinen on että miehet pelkäävät että minä vien heiltä eukot!!!