Lihas toimii ATP-nimisellä yhdisteellä. Sitä muodostetaan glykogeenistä ja rasvasta. ATP palaa lihaksessa olevissa mitokondrioissa ja siitä saadaan lihastyössä tarvittava energia.
Lihaksessa on varastoituneena glykogeenia tietty määrä. Kun se vähenee, elimistö täyttää varastot uudelleen. Se voi tapahtua siten että elimistö muuttaa syödyn ravinnon heti glykogeeniksi (jos lihaksessa on ruoansulatusprosessin aikana vajausta) ja täyttää lihaksen varastot tai sitten glykogeeni tehdään rasvasta. Lihasten täyttyminen (palautuminen) tapahtuu sitä nopeammin mitä enemmän hiilihydraatteja on saatavilla. Ne ehditään prosessoimaan glykogeeniksi nopeiten ja rasituksen jälkeen siinä vaiheessa kun lihas on vastaanottavaisimmillaan.
Ilman erityistä rasitusta "päivän askareissa" tapahtuva kulutus on rasvapainotteinen: rasvasta tulee yli puolet energiasta, 85-90%. Lihasten glykogeenin kulutus on niin vähäistä että elimistö pystyy täyttämään lihaksen glykogeenivarastoja sitä mukaa kuin glykogeenia kuluu.
Rasituksen alkaessa energian kulutus alkaa kasvaa ja samalla elimistö muodostaa entsyymejä jotka tehostavat rasvan pilkkoontumista energiana käytettävään muotoon. Huonokuntoisella kestää n. puoli tuntia näiden entsyymien muodostumiseen, hyväkuntoisilla nopeammin kunnosta riippuen.
Vielä kevyessä rasituksessakin n. (syke ehkä 120) 90% energiasta tulee rasvasta. Sen jälkeen alkaa rasvojen osuus energialähteenä vähentyä. Rasvan asuus laskee alle puoleen vasta kun mennään anaerobisen rajan yli. Tällä alueella ei huonokuntoisen ihmisen toiminta-aika lasketaan sekunneissa.
Mainittu matala syke tunnetaan rasvanpolttosykkeenä, koska kuka tahansa pystyy pitämään po. sykettä yllä pitkään. Lihava ja huonokuntoinenkin pystyy tuolla sykkeellä tehostamaan rasva-aineenvaihduntaansta, vaikka se ei absoluuttisesti eniten rasvaa poltakaan.
Vaikka molempien energialähteiden, sekä rasvan että glykogeenin kulutus rasituksen myötä kasvaa, rasvan suhteellinen osuus kokonaiskulutuksessa kuitenkin siis vähenee tietyn rajan jälkeen. Rasva suhteellinen kulutus on sitä pienempi mitä kovempi on kuormitus, vaikka sitä sitä absoluuttisesti kuluukin enemmän.
Kun rasitus on riittävän kova, puolentoista-kahden tunnin jälkeen glykogeenivarastot lihaksessa ovat jotakuinkin loppu, silloin kaikki energia tulee rasvasta muodostetusta ATP:stä.
Lihas ei tee eroa onko ATP muodostettu rasvasta tai glykogeenistä. Molemmat palavat mitokondrioissa samalla tavalla. Rasvan muuttaminen ATP:ksi on kuitenkin hidas prosessi verrattun glykogeenin muuttamista ATP:ksi, ja tästä seuraa että rasvasta lihas ei saa niin nopeasti ATP:tä kuin mitä se tarvitsisi. Tämä näkyy suoritustehon putoamisena (korkeintaan 70%:iin), toisaalta se kuitenkin mahdollistaa tuntikausien rasituksen tällä matalammalla teholla.
Voimakkaan rasituksen aikana lihaksen glykogeenivarastot eivät siis ehdi täyttyä samaan tahtiin kun glykogeenia kuluu, lihas ns. tyhjenee. Sen jälkeen jos halutaaan nopeasti täyttää lihaksen energiavarastot, lihas tankataan runsaalla hiilihydraattipitoisella ravinnolla, jonka elimistö pystyy nopeasti muuttamaan glykogeeniksi. Sen jälkeen lihaksessa on alkuperäistä suuremmat glykogeenivarastot, ja niiden uudelleen tyhjentäminen kestää niinikään kauemmin. Ilman hiilihydraattiravintoa maksa joutuu muodostamaan kaiken glykogeenin, jolloin lihaksen varastojen täyttyminen kestää kauemmin ja ne jäävät hieman vajaaksi.
Menestylsessä jotakuta vastaan kilpailtaessa yksi ratkaiseva tekijä on se, miten paljon lihaksessa on glykogeenia kilpasuorituksen alkaessa. Mitä enemmän lihaksessa on glykogeeniä käytettävissä, sen pidempään lihas toimii tehokkaasti. Kyky käyttää rasvaa nousee esille vasta n. puolentoista tunnin kuluttua rasituksen alkamisesta, mutta vaikka se olisi kuinka hyvä, lihaksesta ei saa koskaan samaa tehoa irti kuin jos energia muodostetaan glykogeenistä.
Erittäin kovassa rasituksessa anaerobisella alueella, palaminen lihaksessa on epätäydellistä. Minuutin voimakas rasitus anaerobisella alueella vastaa energiankulutukselta jopa 15-20 minuutin normaalivauhtista juoksua.
Lihaksessa on varastoituneena glykogeenia tietty määrä. Kun se vähenee, elimistö täyttää varastot uudelleen. Se voi tapahtua siten että elimistö muuttaa syödyn ravinnon heti glykogeeniksi (jos lihaksessa on ruoansulatusprosessin aikana vajausta) ja täyttää lihaksen varastot tai sitten glykogeeni tehdään rasvasta. Lihasten täyttyminen (palautuminen) tapahtuu sitä nopeammin mitä enemmän hiilihydraatteja on saatavilla. Ne ehditään prosessoimaan glykogeeniksi nopeiten ja rasituksen jälkeen siinä vaiheessa kun lihas on vastaanottavaisimmillaan.
Ilman erityistä rasitusta "päivän askareissa" tapahtuva kulutus on rasvapainotteinen: rasvasta tulee yli puolet energiasta, 85-90%. Lihasten glykogeenin kulutus on niin vähäistä että elimistö pystyy täyttämään lihaksen glykogeenivarastoja sitä mukaa kuin glykogeenia kuluu.
Rasituksen alkaessa energian kulutus alkaa kasvaa ja samalla elimistö muodostaa entsyymejä jotka tehostavat rasvan pilkkoontumista energiana käytettävään muotoon. Huonokuntoisella kestää n. puoli tuntia näiden entsyymien muodostumiseen, hyväkuntoisilla nopeammin kunnosta riippuen.
Vielä kevyessä rasituksessakin n. (syke ehkä 120) 90% energiasta tulee rasvasta. Sen jälkeen alkaa rasvojen osuus energialähteenä vähentyä. Rasvan asuus laskee alle puoleen vasta kun mennään anaerobisen rajan yli. Tällä alueella ei huonokuntoisen ihmisen toiminta-aika lasketaan sekunneissa.
Mainittu matala syke tunnetaan rasvanpolttosykkeenä, koska kuka tahansa pystyy pitämään po. sykettä yllä pitkään. Lihava ja huonokuntoinenkin pystyy tuolla sykkeellä tehostamaan rasva-aineenvaihduntaansta, vaikka se ei absoluuttisesti eniten rasvaa poltakaan.
Vaikka molempien energialähteiden, sekä rasvan että glykogeenin kulutus rasituksen myötä kasvaa, rasvan suhteellinen osuus kokonaiskulutuksessa kuitenkin siis vähenee tietyn rajan jälkeen. Rasva suhteellinen kulutus on sitä pienempi mitä kovempi on kuormitus, vaikka sitä sitä absoluuttisesti kuluukin enemmän.
Kun rasitus on riittävän kova, puolentoista-kahden tunnin jälkeen glykogeenivarastot lihaksessa ovat jotakuinkin loppu, silloin kaikki energia tulee rasvasta muodostetusta ATP:stä.
Lihas ei tee eroa onko ATP muodostettu rasvasta tai glykogeenistä. Molemmat palavat mitokondrioissa samalla tavalla. Rasvan muuttaminen ATP:ksi on kuitenkin hidas prosessi verrattun glykogeenin muuttamista ATP:ksi, ja tästä seuraa että rasvasta lihas ei saa niin nopeasti ATP:tä kuin mitä se tarvitsisi. Tämä näkyy suoritustehon putoamisena (korkeintaan 70%:iin), toisaalta se kuitenkin mahdollistaa tuntikausien rasituksen tällä matalammalla teholla.
Voimakkaan rasituksen aikana lihaksen glykogeenivarastot eivät siis ehdi täyttyä samaan tahtiin kun glykogeenia kuluu, lihas ns. tyhjenee. Sen jälkeen jos halutaaan nopeasti täyttää lihaksen energiavarastot, lihas tankataan runsaalla hiilihydraattipitoisella ravinnolla, jonka elimistö pystyy nopeasti muuttamaan glykogeeniksi. Sen jälkeen lihaksessa on alkuperäistä suuremmat glykogeenivarastot, ja niiden uudelleen tyhjentäminen kestää niinikään kauemmin. Ilman hiilihydraattiravintoa maksa joutuu muodostamaan kaiken glykogeenin, jolloin lihaksen varastojen täyttyminen kestää kauemmin ja ne jäävät hieman vajaaksi.
Menestylsessä jotakuta vastaan kilpailtaessa yksi ratkaiseva tekijä on se, miten paljon lihaksessa on glykogeenia kilpasuorituksen alkaessa. Mitä enemmän lihaksessa on glykogeeniä käytettävissä, sen pidempään lihas toimii tehokkaasti. Kyky käyttää rasvaa nousee esille vasta n. puolentoista tunnin kuluttua rasituksen alkamisesta, mutta vaikka se olisi kuinka hyvä, lihaksesta ei saa koskaan samaa tehoa irti kuin jos energia muodostetaan glykogeenistä.
Erittäin kovassa rasituksessa anaerobisella alueella, palaminen lihaksessa on epätäydellistä. Minuutin voimakas rasitus anaerobisella alueella vastaa energiankulutukselta jopa 15-20 minuutin normaalivauhtista juoksua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pari 5 min. raivopää liikunta kertaa päivässä ja voit herkutella suht vapaasti lihomatta;D
Yritäpä pitää se viisi minuuttia raivopäistä liikuntaa. Pidä syke vaikkapa kymmenen pykälää vaille maksimin. Puhu vasta sitten.
Jos et tiedä mikä maksimisykkeesi on niin älä edes yritä. Et pysty pitämään itseäsi anaerobisella alueella edes minuuttia ja olisit vielä huomisenkin päivän ihan rikki.