Olen seurustellut poikaystäväni kanssa vuoden ja meille on vauva tulossa.. Suuniteltua ei ollut mutta en voi aborttiakaan tehdä, enkä halua.. Nyt olen 4kuulla raskaana ja en kestä mieheni seuraa kokpäiväisesti, haluan olla omissa oloissani.. En tiedä, johtuuko tämä raskauden tuomasta pelontunteesta, miten asiat muuttuu, kun pieni syntyy.. Oli yhteinen päätös että lapsi pidetään ja se ei ole missään vaiheessa kaduttanut.. Mutta jotenkin tuntuu että tunteet ovat jääneet sivuun.. Tosin, seksielämämme on hiipunut, surkastunut, eikä minun syystä.. Rakastan avomiestäni mutta miksi minusta tuntuu tältä.. eroa en halua ajatella, joskus vain tuntuu että olisi helpompaa olla yksin..Tämä suhde on ensimmäinen vakava suhde minulle ja haluan tämän todella jatkuvan.. Mikä minua vaivaa?!?
Tunteet vaakalaudalla..
Fogg
9776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vaimo oli samanlainen molemmissa raskauksissaan. Sanoi suoraan aina välillä ettei jaksa katsoa naamaani... ;) Hiukan tuli aluksi sellaisista sanomisista riitaa, mutta kun sovittiin etukäteen yksityisestä ajasta, vaimonkin oli helpompi sietää olemistani yhteisessä asunnossamme...
Sano miehellesi suoraan, että haluat olla yksin. Selitä kuitenkin että tilanne johtuu raskaudestasi, etkä siis "oikeasti" halua eroon miehestä.
Kuuluu varmaan raskausaikaan ja hormoonitoimintaan, jotenkin kait elimistö valmentaa tulevan äidin vastaanottamaan vauvan ja keskittymään itseensä ja vauvaan..
Itselläni nimittäin on tuota samaa ollut. "Kestän" kyllä miestäni, mutta .. onneksi hänellä on nyt ollut omia harrastuksia aika lailla ja minä olen saanut olla itsekseni. Toisinaan jopa toivon, että hän lähtisi harrastuksiinsa.. vaikken sano sitä hänelle.. hävettää omat ajatukset: "lähde jo!" niin ettei uskalla edes ajatella..
En myöskään jaksa hänen kosketustaan,halaustaan, on vaikea hengittää.. osasyy lienee valtaisa vatsa.. mutta kun en kestä edes suudelmia.
Olen miettinyt miten suhteen käy vauvan syntymän jälkeen; miten käperryn itseeni ja vauvaani ja torjun miehen läheisyyden ja "suojelen" vauvaa mieheltäni...??? niin saattaa käydä..
Ennen vanhaan oli lapsivuodeaika, oliko se 2 kk? jolloin äiti ja vauva olivat kahden, tai suvun naisten ympäröimänä, mies ei saanut tulla samaan huoneeseenkaan, kuin vain vauvaa ja äitiä tervehtimään..
sellainen olisi hienoa, sillä juuri nuo ensi kuukaudet sitä on melko varmaan kiinni vauvassa, haluaa tutustua vauvaan, ja jo hormonitoiminta on ihan sekaisin..
Kerropa miehellesi tuo 2 kk:n lapsivuodeaikaa koskeva toivomus. Pysynee poissa vähintään tuon ajan. Parempaa tekemistä kuin mielipuolen kanssa ajan viettäminen löytyy helposti.
Kerrottu on! Puhuttu on!
Ja ajattele: hän ei edes pidä minua minään mielipuolena! No, ehkä hän itsekin on jotekin samaan suuntaan vinksahtanut, vakka kantensa valitsee :D
Ja ajattelehan tätäkin: hän on urhoollisesti kestänyt monta kuukautta täysin sekstitöntä (ei aktia, ei edes strategisten alueiden koskettelua) kautta eikä edes valita! Sanoo vain, että mitä se valitus hyödyttää; saa vain pahan mielen itselleen ja minulle, ja tilanne on väliaikainen. Ettei kannata riskerata mitään, ennenakainen synnytys kun on ollut pelkona yli puolet raskausajastani päivittäisten, voimakkaiden supistelujen takia - enhän ole edes kotitöitä voinut kunnolla tehdä sitten kesän!!
Okei, myönnetään: hänellä on lähes aamukampa käytössä, että milloin normaali olotila, minulla, ja seksiä.. mutta niin on minullakin :D
..siis olen järkyttynyt! Ei hyvät ihmiset seksiä saa unohtaa lainkaan vaikka olisi raskaana! Teillä on vielä paljon tutustumista toisiinne ja nyt jo pienokainen tulossa. Nyt kyllä pistätte joku ilta hempeää musiikkia, katsotte yhdessä pehmo pornoa ja silittelette toisianne ...siitä se lähtee ihan ilman aktia, teillä on KÄDET!! Te pystytte jo rentoutumaan niin valtavasti yhdessä pitkän odotusajan..kannattaa kysyä vähän lääkäriltä neuvoa!! En yhtään ihmettele jos alkaa ottaa päähän toisen läsnä olo! Ihan vain yst. vinkkinä teille! Voitte vielä pelastaa paljon yhteisestä elämästänne!!
Huvittavaa, en voi muuta sanoa! Nauroin. Sorru vaan. En tiedä oletko edes ihan tosissasi, saatat heitellä provoa tai sitten et.
Annat ohjeet kuin joillekin teini-ikäisille!
JOOO, on meillä KÄDET. Ja suu. Mutta oletko koskaan ollut raskaana?? Onko vaimosi? No, jokainen ihminen, jokainen raskaus on erilainen.
Kerro, miten minä "tumputan" miehen, kun vatsaan sattuu ja supistelee?
Kerro, miten mies minuun koskeen, kun se sattuu? siis alapää on niin kipeä, että kosketus sattuu. Miten voi nauttia, jos sattuu?
Ja miten mies voi mitään tehdä, kun samantien alkaa myös supistella?
Tiedätkö mitä se on, se supistelu? Miltä se tuntuu. - En usko että tiedät.
Joo, mehän kysytään lääkäriltä neuvoa, miten tämän jälkeen - hahaa! hyvä juttu. Ehkä saamme odottajan tai synnyttäjän kamasutran.
Me tuijotamme emmanuellea videolta sitten kun kotiudun laitokselta.. hehee, tosi hyvä juttu. Näin me teemme.
Ja jos kunnon kuvia haluamme, haemme niitä täältä netistä. Saamme niitä myös miehen kaverilta, ihan animoituja prono-otoksia... että ei hätää, kyllä meillä materiaalia on, ja lisää osataa hakea jos loppuu kesken tai olemassaoleva ei sytytä.
*nauraa*
Mutta hienoa, että olet huolissani minun -tai mieheni -seksielämästä ja sen sujumisesta nyt ja tulevaisuudessa.
...että niin "ehkä" isäkin haluaa tutustua vauvaan ja hänelle se on jopa tärkeämpää, koska muuten jäävät toisilleen vieraiksi. Äidin kanssa vauva on pakostikin tekemisissä raskaus- ja imetyksen aikaan. Isät tuntevat itsensä muutenkin helposti ulkopuolisisksi tässä lapsen ja äidin "symbioosissa".
Vaikka äiti tosiaankin haluaisi vain käpertyä kahdestaan lapsen kanssa, on isän tärkeätä mahdollisimman usein "tuppautua" väliin ja ottaa myös oma osansa lapsen huomiosta ja hoidosta. Ainakaan omien kokemuksieni mukaan (2 lasta) isä ei voi tehdä itselleen parempaa palvelusta kuin tutustua lapsiinsa aivan alusta asti. Näin suhde myös isään niin kasvattajana kuin hoitajanakin muodostuu alusta lähtien aivan tasavertaiseksi äidin kanssa. Ja tästähän seuraa automaattisesti se, että kodin töiden työnjakokin muotoutuu tasa-arvoiseksi ja helpoksi, kun molemmat vanhemmat voivat tehdä kaikkia lapsenhoitoon liittyviä toimia. Ja samalla yleensä vanhempienkin välinen suhde toimii. Puhumattakaan niistä elämyksistä, joita lapsen ja isän välinen läheinen suhde voi molemmille antaa koko loppuelämän ajan!
Ei kaikki miehet halua tutustua jälkikasvuunsa. Eivätkä kaikki miehet kestä seksittömyyttä. Kun oma lasjettu aikani oli jo ohi ja supisteli kovin, vaati mieheni hulluna humalassa minulta seksiä. Sitä hän myös sai, minä otin poskeen, välillä itkin, välillä keskityin supistukseen, ja taas...