Onko täällä ketään joka olisi juossut maratonin raskaana ollessaan? Mitä lääkäri on antanut ohjeita ja millä viikolla juoksit?
raskaana maratonille?
kauan toivottu
104018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei varmaan kannata!!
Ihan suoralta kädeltä. Olen monesta lähteestä lukenut, että alkuvaiheessa ei voi tehdä mitään, mikä aiheuttaisi keskenmenon tai haittaa sikiölle. Maratoni on kuitenkin aika äärimmäinen suoritus ja siksi puntaroin tässä eri vaihtoehtoja haluan kuulla mielipiteitä. Kiitos sinun mielipiteestäsi.
En uskoisi siitä mitään haittaa olevan jos olet juossut ennen ja ja raskauden aikana koko ajan säännöllisesti. Mutta kannattaa käydä kysymässä asiantuntevalta naislääkäriltä joka harrastaa juoksua.
Perusterveyskeskus lääkäri kieltää juoksun varmuuden vuoksi. Miten pitkällä raskautesi olisi maratoonilla?
Jk. Olisi kiva kuulla minkä päätöksen tulet tekemään ja miten sitten kävi. Toivottavasti kirjoittelet.
Jkk. Itsellä ei ole raskaudesta kokemusta.
olisi raskausviikkoja juoksupäivänä vasta noin 7 eli ihan alkuvaihetta. Olen juossut nyt yli vuoden säännöllisesti ja valmistautuminen on sujunut hyvin. Lääkärin olenkin jo varannut ja alkuraskauden ultran. Teen ratkaisun kun olen käynyt siellä kysellyt asioita lääkäriltä.
Aiheesta on viestiketju Sepon juoksufoorumilla:
http://www.seponkotisivut.com/vb/archive/index.php?t-861.html
voisi ajatella, ettei kukaan lääkäri uskalla lähteä suosittelemaan maratonia raskaana olevalle. Itse teet päätöksen ja juokset omalla vastuulla -mutta hei, sitähän se on koko tämä elämä!
miltä tuntuis olla sikiö ja pomppia ylös alas ja välillä meinaisit luiskataa reiästä ulos, etkä jaksaisi pidellä sinistä kiinni. Kersa varmaan pamauttaus sua ensitöikseen turpaan synnyttyään!
Ei senyt ihan noinkaan ole. "sikiö" on tässä vaiheessa max. kahvinpavun kokoinen eikä todellakaan ole vaarassa pudota kesken matkan.. muistan jostain lukeneeni että tässä vaiheessa sikiö ei käytä vielä happea eikä napanuoraa ole, eli hapen saantikaan ei pitäisi olla ongelma vaikka sykkeet nousisi. Kiitos kuitenkin kommenteista, mukava nähdä että mielipiteitä on suuntaan ja toiseen, niinkuin arvelinkin.
Sain tietää 4 viikkoa ennen Helsingin City Maratonia olevani 4 viikkoa raskaana. Toivoin todella että voisin juosta maratonin koska olin treenannut mielipuolisesti viimeiset 4 kuukautta. Päätin kysellä lääkäreiltä ja kätilöiltä heidän mielipidettään asiasta toivoen että saisin yksimielisen "siunauksen" urakalleni. Osa sanoi että siitä vaan oman jaksamisen mukaan ja osa sanoi ettei missään nimessä juoksisi koko matkaa koska siinä keho joutuu todella kovalle koetukselle ja syke on vaikea pitää suositellun 150 sykkeen alapuolella. En kuitenkaan saanut asiasta mitään faktatietoa vaan tietoni perustuivat mielestäni enemmänkin mielipiteisiin. Koska olimme odottaneet tätä raskautta pitkään, päätin jo etukäteen juosta vain puolikkaan maratonin jolloin uskoin keskenmenoriskin olevan olematon. Nyt jälkeenpäin olen todella tyytyväinen päätökseeni. Sykkeeni alkoi lähennellä 160:aa heti puolikkaan tienoilla vaikka hiljensin vauhtia huomattavasti. Muutenkin tunsin olevani heikomassa kunnossa kuin koskaan ennen edes 30km lenkillä. Uskon tehneeni oikean ratkaisun. Raskaus kestää kuitenkin vain 9kk mutta maratonin voin juosta milloin tahansa myöhemmin, toivottavasti jo ensi vuonna. Olen nyt 12 viikkoa raskaana, ensimmäinen ultra on takana ja raskauteni näyttää edistyvän hyvin.
Olen kokenut tuon saman pohdiskelun siitä osallistuako maratonille, kun on raskaana ja kuitenkin ehtinyt harjoitella pitkään sitä varten. Eräästä juoksukirjasta aikoinani luin, että syke ei saa nousta 150-160 (en muista kumpi), jotta happi riittää lapselle ja toinen vaaran paikka on kehon lämpötilan nousu pitkän juoksun aikana. Ymmärsin kirjasta, että ei liene vaaraa sikiölle pitemmästäkään juoksusta, jos kriittiset rajat säilyy. Olisin itse ollut maratonia juostessa rv 14 . Lääkärin ja oman/mieheni pohdiskelun myötä päätin siirtää juoksun toiseen kertaan.ajattelin, etten ikinä anna itselle anteeksi, jos uusi ihminen syntyy sairaana/kuolleena oman itsekkyyteni myötä. Juoksin tuolloin paljon myös esikoinen rattaissa ja rv 9 juoksin parin kympin lenkkiäkin ja tuo lapsi syntyi täysin terveenä. Äiti varmaan itse osaa parhaiten kuunnella kehoaan ja rehkiä sen mukaan. Uskoisin myös, että sykemittarista olisi juoksevalle äidille apua.Helsingin citymaratoninkin saa muistaakseni siirtää seuraavalle vuodelle, jos lääkärin todistus.