Jep.. Pattitilanne..
Oon seurustellu yhen miehen kanssa nyt 8 kuukautta (syyskuun 07 toka viikosta lähtien) Ensimmäiset pari kuukautta meni hyvin, kunnes tuli tieto marraskuussa, että hänen entinen kihlattunsa odottaa tämän minun mieheni lasta. He olivat aikaisemmin käyneet hedelmöityshoidoissa ja ensimmäinen yritys ei ollut tuottanut tulosta ja siinä vaiheessa mieheni antoi luvan seuraavaan kertaan. He erosivat piakkoin tämän jälkeen, mutta lupa alkion siirtoon jäi voimaan. Nyt parin vuoden päästä tämä nainen päätti tehä hedelmöityksen yksin.
Tästä se alamäki sitten alkoi.. Tammikuun loppupuolella sitten erottiin ja mieheni hyvä ystävä menehtyi itseasiassa samana päivänä, kun me päätettiin erota.
Me sitten kuitenki päätettiin yrittää myöhemmin uudelleen kovan harkinnan jälkeen ,kuhan vaan mieheni oli päässyt surusta yli ja yhteinen aikamme oli tämän päätöksen jälkeen ihanaa ja tehtiin paljon asioita yhessä ja keskusteltiin ja ja ja ja..
Päätettiin sitten muuttaa yhdessä Englantiin, jonne mieheni sai työkomennuksen ja komennus kestäisi 6 kuukautta. Ajattelin, että näin me päästäisiin olemaan yhdessä ja saataisiin oma pieni asunto ja kaikki olisi hyvin. Nai'ivista? Kyllä ilmeisesti..
Vaan eipä tietenkää. Me ollaan nyt oltu kohta kuukausi täällä enkuissa ja tää on ollu minulle yhtä helvettiä suoraan sanottuna. Tänne tultaessa miehestäni on tullut kylmä, ei pusuja, ei läheisyyttä, seksiäkin vain minun aloitteestani.
Aikaisemmin hän on tykännyt tosi paljon olla lähellä, helliä, pusutella.. Mutta ei enää.
Stressiä? Mahdollisesti.. Mutta vaikka se sitä kuinka olisi, niin miten toisen ihmisen voi jättää noin vaan huomiotta..?
Nyt se lapsi syntyi ja tuore isä lensi Suomeen. Mitä minä tein? Jäin enkkuihin yksin, paikkaan josta en tunne ketään. Lähtisin kyllä ilomielin käy jossain muualla, mutta tällä hetkellä lentoliput on vähän liian korkealla.
Kysyin mieheltäni hänen suhteestaan entiseen avovaimoonsa ja hän sanoi, että hänellä ei ole enää tunteita tätä naista kohtaan, mutta ei myöskään voinut mennä lupaamaan, etteikö lapsi saattaisi vaikuttaa asioihin heidän välillään..
En oletakkaan, että hän olisi selvännäkijä, mutta kyllä kai nyt jonkinlainen haju tuollasista asioista on..?
Mulla vaan tekisi niin mieli nostaa kädet ylös ja antaa olla, mä oon kuitenki vasta 23 vuotias ja mieheni on 31..
Mä en tiiä saitteko kuinka selvää tuosta sepustuksesta, mut pää pointti asiassa oli, että mä tunnen itteni ulkopuoliseksi, mä tunnen, etten saa tarpeeksi tukea mieheltäni kaikkien näitten asioitten suhteen ja kaiken lisäksi olen alkanut miettimään rakastaako hän minua ollenkaan (johtuu siis tuosta mieheni muuttuneesta kohtelusta minua kohtaan). Et aika heikoilla jäillä mennään.
Jos jollain on jotain tuumattavaa asiaan, niin kirjoittakaa ihmeessä mielipiteenne tai vaikka oma tarinanne.
Mulla on ollu jo sen verran huono olo, että olen miettinyt jo olemassa oloani täällä. Mut en mä mitään itsemurhaa toisen ihmisen takia ala tekemään, asioilla on aina tapana järjestyä, mut nyt tuntuu vaan niin saatanan pahalta.
Oon seurustellu yhen miehen kanssa nyt 8 kuukautta (syyskuun 07 toka viikosta lähtien) Ensimmäiset pari kuukautta meni hyvin, kunnes tuli tieto marraskuussa, että hänen entinen kihlattunsa odottaa tämän minun mieheni lasta. He olivat aikaisemmin käyneet hedelmöityshoidoissa ja ensimmäinen yritys ei ollut tuottanut tulosta ja siinä vaiheessa mieheni antoi luvan seuraavaan kertaan. He erosivat piakkoin tämän jälkeen, mutta lupa alkion siirtoon jäi voimaan. Nyt parin vuoden päästä tämä nainen päätti tehä hedelmöityksen yksin.
Tästä se alamäki sitten alkoi.. Tammikuun loppupuolella sitten erottiin ja mieheni hyvä ystävä menehtyi itseasiassa samana päivänä, kun me päätettiin erota.
Me sitten kuitenki päätettiin yrittää myöhemmin uudelleen kovan harkinnan jälkeen ,kuhan vaan mieheni oli päässyt surusta yli ja yhteinen aikamme oli tämän päätöksen jälkeen ihanaa ja tehtiin paljon asioita yhessä ja keskusteltiin ja ja ja ja..
Päätettiin sitten muuttaa yhdessä Englantiin, jonne mieheni sai työkomennuksen ja komennus kestäisi 6 kuukautta. Ajattelin, että näin me päästäisiin olemaan yhdessä ja saataisiin oma pieni asunto ja kaikki olisi hyvin. Nai'ivista? Kyllä ilmeisesti..
Vaan eipä tietenkää. Me ollaan nyt oltu kohta kuukausi täällä enkuissa ja tää on ollu minulle yhtä helvettiä suoraan sanottuna. Tänne tultaessa miehestäni on tullut kylmä, ei pusuja, ei läheisyyttä, seksiäkin vain minun aloitteestani.
Aikaisemmin hän on tykännyt tosi paljon olla lähellä, helliä, pusutella.. Mutta ei enää.
Stressiä? Mahdollisesti.. Mutta vaikka se sitä kuinka olisi, niin miten toisen ihmisen voi jättää noin vaan huomiotta..?
Nyt se lapsi syntyi ja tuore isä lensi Suomeen. Mitä minä tein? Jäin enkkuihin yksin, paikkaan josta en tunne ketään. Lähtisin kyllä ilomielin käy jossain muualla, mutta tällä hetkellä lentoliput on vähän liian korkealla.
Kysyin mieheltäni hänen suhteestaan entiseen avovaimoonsa ja hän sanoi, että hänellä ei ole enää tunteita tätä naista kohtaan, mutta ei myöskään voinut mennä lupaamaan, etteikö lapsi saattaisi vaikuttaa asioihin heidän välillään..
En oletakkaan, että hän olisi selvännäkijä, mutta kyllä kai nyt jonkinlainen haju tuollasista asioista on..?
Mulla vaan tekisi niin mieli nostaa kädet ylös ja antaa olla, mä oon kuitenki vasta 23 vuotias ja mieheni on 31..
Mä en tiiä saitteko kuinka selvää tuosta sepustuksesta, mut pää pointti asiassa oli, että mä tunnen itteni ulkopuoliseksi, mä tunnen, etten saa tarpeeksi tukea mieheltäni kaikkien näitten asioitten suhteen ja kaiken lisäksi olen alkanut miettimään rakastaako hän minua ollenkaan (johtuu siis tuosta mieheni muuttuneesta kohtelusta minua kohtaan). Et aika heikoilla jäillä mennään.
Jos jollain on jotain tuumattavaa asiaan, niin kirjoittakaa ihmeessä mielipiteenne tai vaikka oma tarinanne.
Mulla on ollu jo sen verran huono olo, että olen miettinyt jo olemassa oloani täällä. Mut en mä mitään itsemurhaa toisen ihmisen takia ala tekemään, asioilla on aina tapana järjestyä, mut nyt tuntuu vaan niin saatanan pahalta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
niin sekava ja olet vielä niin nuori, että sinuna lähtisin suhteesta, kun se vielä onnistuu ilman että seurauksena olisi muuta, kuin tavalliset sydänsurut. Lapsen saattaminen alkuun ilman toisen lupaa ja vielä noilla keinoin, on todella arveluttava teko, ja sillä on täysin arvaamattomat vaikutukset miehen elämään. Luultavasti siitä seuraa todella iso soppa. Mitä jos sanoisit hänelle, että ottaa sitten sinuun taas yteyttä, kun tietää mitä haluaa ja kenen kanssa?
Juu, tilanne ON tosi sekava.
Todellisuudessa, tuossa kun sanoit, että "jos sanoisit hänelle, että ottaa sinuun taas yhteyttä, ku tietää mitä haluaa ja kenen kanssa" niin on käyny mielessä, mut jotenki tuo vaan tuntuu siltä, et mä luovuttaisin.
Mut toisaalta mä heittäsin sitten tuolla tavalla pallon hänelle, saisin sen miettimisen taakan pois hartioiltani ja ehkä se sitten helpottais mun oloa.
Olet oikeassa, mä oon nuori ja välillä mua niin riepoo, et mä suostun ees ajattelemaan tällaisia asioita. Mut rakkaus on sokea, mut naapurit eivät.
Tai en mä ees tiedä rakastanko mä tuota miestä enää, tuntuu vaan niin vaikeelta ymmärtää tätä kaikkea.
-Huoh-
Tuo kylmyys voi johtua siitäkin, että mies on ollut yhteydessä exään ja seurannut raskauden edistymistä sitä kautta. Ja tullut läheisemmäksi, kun ovat olleet enemmän yhteydessä.
Muutenkin mies on siinä iässä, että perheen perustaminen on ajankohtaista. Sinulla varmaan vielä opiskelut ym ovat edessäpäin.
Sinuna minä kyllä nostaisin kädet ylös ja antaisin miehen mennä. Ei se minusta ole luovuttamista. Ja jos taistelet miehen itsellesi, mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on teille. Tuo ex ja lapsi tulevat jatkossa aina olemaan osa suhdettanne, jos jatkatte.
kauhea soppa. jos jäät niin tulet vielä monta vuotta kärsimään samoista ajatuksista ja tunteista..jos suhde edes kestää. etsi itsellesi kunnon mies, jolla on asiat järjestyksessä :)
olen pahoillani, mutta varaudu pahimpaan.
vauva vaikuttaa ja ex on tehnyt ruman tempun.
vauva voi viehättää, voi olla että heidän suhde lopahtaa kuitenkin.
mitäs jos sanot miehellesi, että sinä haluat takaisin suomeen ja että sinun mielestäsi miehesi pitäisi maksaa matkakulut.
* hän käy töissä, sinä lähdit hänen mukaan, hän matkustaa suomeen exän luo (olisitte voineet mennä yhdessä!), ja hän on ollut sinua kohtaan etäinen, erilainen kuin oli lähtöhetkellä odotettavissa.
jos mies ei halua maksaa matkaa, ilmoita, että eroat silti. ala viettää vapaata elämää, kun hän ei auta sinua pois. (ei tarvitse uusia miehiä katsoa, mutta keksi paljon omia menoja, äläkä kerro niistä miehelle.)
tee selväksi, että sitten et ole sinäkään hänen kanssaan. eiköhän pian maksa lippusi pois. hän on ollut tässä se, joka on jättänyt ensin.
Kiitos viestistäsi!
Tässä on kuitenkin paljon tunteita pelissä, sen tiedän ja tiedostan. En kuitenkaan halua alkaa pelaamaan peliä, kuten, että alkaisin olemaan samankaltainen kuin hän on ollut. Siitä ei tuu ku paha mieli kaikille ja sitä en suinkaa halua. Meillä on kuitenki ollu hyvä suhde ennen tätä, joten en halua häntä satuttaa olemalla penikka. Vaikka kuin mieli tekis.. Huoh.. Jos mä olisin tehny kaikki mitä on mieli tehnyt, niin se ex ois varmaan jo kuollu. Ja mies ois varmaan mielisairaalassa:) Lapsi on ihan syytön kaikkeen, joten siinä ei oo mtn pahaa.
Mä tiän, että tässä on iso riski satuttaa minua itteäni, mut oon kyllä itekin osasyyllisenä tähän tilanteeseen siltä kantilta, että olen vain lähtenyt tähän mukaan, vaikka faktat on olleet jo tiedossa.
Se, mitä mä nyt aion tehä, on odottaa se mies sieltä Suomesta, puhua asiat halki ja jos näyttää huonolta minun suhteeni tai en saa häneltä kunnon vastauksia, niin lopetan tän sitten. Niin ku aikuset tekee.
En mä aio jäädä tuleen makaamaan tai ajattelemaan, että entä jos.. Mulla on oma elämä elettävänä ja jos sitä joku uhkaa, eikä ratkasua oo näkyvissä, niin se siitä sitten.
Sen verran myös tuosta, ettei hän halunnut minua mukaan tuolle reissulle, niin sitä minäkää en ymmärrä. Ehkä syy siihen on, että hän haluaa ensin itse tajuta missä mennään ja tutustua lapseen ja uuteen tilanteeseen, joka tulee olemaan osa hänen loppuelämäänsä.
Mutta sitäkään en ymmärrä, että minulla ei ole menemistä myöskään ristiäisiin. Ei sinne kyllä ole tulossa tämän naisenkaan nykyinen mies, mutta siltikin.
Tämä vaatii multa niin paljon kärsivällisyyttä ja joustoa, et toivottavasti vaan kestäisin tän kaiken ja voisin/voitaisiin mennä elämässä eteenpäin, joko yksin tai sitten yhdessä.
Olen nelikymppinen nainen ja nähnyt elämää aika lailla sinua enemmän. Luettuani viestisi haluan sanoa sinulle, että 23-vuotiaan elämä pitäisi olla aivan toisenlaista. Olet sotkeutunut vyyhtiin, johon olet täysin syytön.
Lapsen saaminen on elämän isoimpia asioita. Se on asia, joka muuttaa ihmistä eniten. Lapsella on tarpeita, se tarvitsee äidin ja isän sekä turvallisen kodin, rakkautta ja huolenpitoa. Toivottavaa olisi, ettei lapset joutuisi elämään rikkonaisissa perheissä.
Mielestäni sinun tulee antaa miesystävällesi mahdollisuus luoda uusi yhteys exäänsä ja antaa heille näin mahdollisuus nauttia vanhemmuudestaan sekä siten kantaa vastuunsa lapsesta.
Toivoisin Sinun löytävän ikäisesi miehen, jonka kanssa voisit toteuttaa teidän yhteisiä unelmianne, elää turvallista arkea yhdessä ja myöhemmin perustaa oman perheen. Sinulla on koko elämä edessäsi ja kaikki mahdollisuudet käytettävissäsi.
Sinä et ole valinnoillasi valinnut miestä, jolla on lapsi toisen naisen kanssa, etkä miestä, joka lähtee reissuun ilman sinua. Eikö niin? Vaikkakin hän on syytön tilanteeseen, tilanne on kuitenkin totta.
Asiat ovat muuttuneet. Hänellä on koko elämä pienessä käärössä. Ja sinulla koko elämä odottaa toisaalla. Palaa Suomeen puhuttuasi hänen kanssaan.
Kiitos kaikille viesteistänne!
Tilanteeseen on tullut siis päätös ja ihan yksinomaan mun tekemä sellainen. Sain nimittäin tuossa eilen käsiini tietoa, jossa hän oli lähettänyt kuukausi sitten entiselle tyttöystävälleen (eri ku tämä, joka sai muksun), että hän ei rakasta minua, mutta katotaan mihin tää vie.
En oo kuulkaa kattelemassa tässä tilanteessa yhtään mitään.. Mies tarttui vaan tapaan, jolla tiedon sain käsiini ja muuten ei tuumannut minun poismuuttooni mitenkään, ei kuulema jaksa alkaa vääntää. Tein kyllä väärin urkkimalla tietoja, mutta näin sain varmistuksen, missä mennään ja tietoon mitä hän oikeasti ajattelee. Sain varmistuksen sille, mitä hän ei itse uskaltanut minulle kertoa.
Hän on jopa valehellut hänen ja tämän entisen koirasta, että se on hänen isällään, vaikka se on sillä sen entisellä. Eli aina kun hän on lähtenyt hakemaan koiraa "isältään" hän on mennyt tämän entisen luokse. Pieniä asioita, mutta kertoo minulle ainakin paljon.
Mutta nyt on lentoliput jo varattu keskiviikolle takaisin niitten ihmisten pariin, jotka mua OIKEASTI rakastaa ja tukee tilanteessa, ku tilanteessa. Luojalle kiitos heistä ja heidän olemastaolostaan!!!
Mulla on vielä elämä edessä, joten tulevaisuus on avoin uusille ihmisille, mutta sen sanon, että seuraavan miehen tullessa elämääni, pidän huolen, että kuuntelen omaa sisimpääni. Se kertoo sen totuuden aina, vaikka itelleen on välillä helppo valehella. Been there, done that!
Mutta.. Nyt.. Life goes on and I'm going to take every adventage of it.