Tilanne on tämä:
Olen ollut jo pidemmän aikaa (7 v.) ihastunut yhteen mieheen, jonka kanssa olemme tunteneet koko tämän ajan ja olemme aina olleet hieman ihastuneita toisiimme mutta emme ole tehneet asialle mitään.
No nyt olemme tapailleet n. 1½ kuukautta aika tiiviisti, viettäneet toistemme luona yötä, mutta emme kuitenkaan vielä harrastaneet seksiä yms.
Nyt kysymys onkin että miksi minulle on yhtäkkiä tullut sellainen etten tykkää kun hän koskettaa, en jaksaisi katsella häntä, mutta kuitenkin on ikävä kun hän ei ole kanssani. Ja sitten kun hän on niin en jaksaisikaan katsella häntä ja kuunnella hänen juttujaan. Toisaalta en haluaisi vielä lopettaa tällaista juttua omien tuntemuksieni takana, koska olen ailahtelevainen luonne ja tiedän että oloni menee ohi. Tulemme kuitenkin hyvin toimeen toistemme kanssa ja meillä on mukavaa yhdessä, joten miksi "inhoan" häntä?
Pidän kuitenkin tästä miehestä, olen hyvin pitkään ollut "salaa" ihastunut häneen ja hänkin minuun.
Ei kai tässä vaan käynyt sitten niin että niin kauan hän oli kiinnostava kun emme tehneet sen läheisempää tuttavuutta mutta nyt kun olemme tapailleet jne niin hän ei ehkä ollutkaan sitä mitä odotin!?!??!
Onko jollekin tapahtunut samanlaista? Ja jos on niin miten selvititte sen?
Kiitän vastauksistanne ja kertokaa kokemuksistanne, niin ehkä saan itsekin selvitettyä tämän tilanteen.
Mukavaa syksyä!
Olen ollut jo pidemmän aikaa (7 v.) ihastunut yhteen mieheen, jonka kanssa olemme tunteneet koko tämän ajan ja olemme aina olleet hieman ihastuneita toisiimme mutta emme ole tehneet asialle mitään.
No nyt olemme tapailleet n. 1½ kuukautta aika tiiviisti, viettäneet toistemme luona yötä, mutta emme kuitenkaan vielä harrastaneet seksiä yms.
Nyt kysymys onkin että miksi minulle on yhtäkkiä tullut sellainen etten tykkää kun hän koskettaa, en jaksaisi katsella häntä, mutta kuitenkin on ikävä kun hän ei ole kanssani. Ja sitten kun hän on niin en jaksaisikaan katsella häntä ja kuunnella hänen juttujaan. Toisaalta en haluaisi vielä lopettaa tällaista juttua omien tuntemuksieni takana, koska olen ailahtelevainen luonne ja tiedän että oloni menee ohi. Tulemme kuitenkin hyvin toimeen toistemme kanssa ja meillä on mukavaa yhdessä, joten miksi "inhoan" häntä?
Pidän kuitenkin tästä miehestä, olen hyvin pitkään ollut "salaa" ihastunut häneen ja hänkin minuun.
Ei kai tässä vaan käynyt sitten niin että niin kauan hän oli kiinnostava kun emme tehneet sen läheisempää tuttavuutta mutta nyt kun olemme tapailleet jne niin hän ei ehkä ollutkaan sitä mitä odotin!?!??!
Onko jollekin tapahtunut samanlaista? Ja jos on niin miten selvititte sen?
Kiitän vastauksistanne ja kertokaa kokemuksistanne, niin ehkä saan itsekin selvitettyä tämän tilanteen.
Mukavaa syksyä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
...Oletko aivan varma ettei hän ole varattu?Joskus meinaan on niin että kun tietää toisen olevan varattu niin on jännää kokeilla omia mahdollisuuksiaan tähän mieheen vaimon selän takana ja kun sellainen kettuilu on onnistunut niin kaikki jännityskin on pois?...Oiskohan mahdollisesti siitä kyse?Vaikuttaisi ainakin siltä että olet onneton mennyt ja ihastunut ukkomieheen!!!!
Ei todellakaan ole ukkomies, tiedämme niin paljon toistemme elämästä että siitä olen aivan 100-prosenttisen varma!! Olemme keskustelleet niin paljon kaikesta mahdollista ja mahdottomasta että tiedän täysin mitä hänen elämässään on tapahtunut, mitä hän on kokenut jne.
sellainen että mies on varattu.Mutta hyvähän se niin on että mies on vapaa eikä siis seurustele kenenkään kanssa!
Ajattelin että koska kerran olet ollut ihastunut pitkään mutta et ollut sen läheisemmässä tuttavuudessa niin olet kaiketi joskus kuvitellut millaista se VOISI olla kun olisitte yhdessä. Mistä puhuisitte, millainen hän olisi sinua kohtaan jne.
Nyt kun olette läheisessä kontaktissa mies ei vastaakaan sinun kuvitelmaa hänestä. Joten olet pettynyt siihen etkä ehkä "pidä" edes hänestä. Se miksi kaipaat miestä ollessanne erillänne johtuu ehkä siitä että kaipaat mielikuvaasi koska sinun on jälleen helppo "muistaa" hänet sellaisena kun toivoisit miehen olevan.
sanat suustani.
Mulla on sama juttu. Olen ollut hänen kanssaan ystävä jo vuosia ( n.5 v) .
Meillä on hyvin samanlainen huumori ja viihdymme toistemme seurassa hyvin. Itse olen seurustellut koko ystävyytemme ajan toisen kanssa....ja rakastin miestäni yli kaiken, mutta erosimme hänen tahdostaan.
nyt sitten jokin aika sitten ystäväni kysyi minulta että olenko koskaan ajatellut häntä muuna kuin ystävänä... että hän kuulemma on ajatellut siitä lähtien kun eka kerran tapasimme.
Kyllähän minä olin ajatellut häntä, nyt kun erosin...ja huomasin että oli ihastunut.
Vietimme sitten yhden yön hänen luonaan ja keskustelimme... minua inhotti kun hän halasi minua ja kun vaihdoimme suudelmia...
ja sanoinkin hänelle että ollaan vain kavereita jatkossakin...mutta silti kaipaan häntä ja tiedän että meillä olisi yhteinen tulevaisuus jos vain haluaisin.
Miksi minua oksettaa vaikka tykkää hänestä ja kaipaan häntä?
Luulenpa vain että se on vain syvää ystävyyttä,niin on minullekki tapahtunu ja en voi hänen kans olla muuta kuin ystävä,kaipaan häntä ja hänen seuraa ja ystävyyttä ja siihen se sit jää,hän olis valmis meneen pitemmälle ja mä en.Pitäkää ystävistä kiinni,älkää pilatko muilla jutuilla sitä.
teidän välillä on se oikea suhde, koska et halua häntä seksuaalisesti. Se on tunne joka ei tule jos ei ole tullakseen. Seksuaalista vetovoimaa joko on tai sitten ei.
Onko se sittenkin vielä vain ystävyyttä, jos on mustasukkainen huomatessaan että hänellä ja jollain toisella naispuolisella saattais olla jotain...?!?
Niin, mun edellinen suhde alkoi ystävyydestä...
"juuri samanlaisesta" ystävyydestä mitä tunnen nyt. Silloin pelkäsin myös että jos minua ei kiinnostakkaan niin menetän parhaanystäväni eli hänet kokonaan. Kun sitten antauduin suhteeseen rakastui vielä enemmän häneen... hän oli elämäni mies!
Enkä tässä uudessa ystävyydessä jarruttaa tämä entinen 'muisto'...