Olen onnellinen,mutta ahdistaa..
Löysin noin vuosi sitten elämäni miehen. Tiedän,että tämä on se oikea minulle. Olemme samalla aaltopituudella, hän saa minut nauramaan ja pitää minut onnellisena. Hänessä on kaikkea mitä mieheltä haluan. Mutta..
Hän on minua 6 vuotta vanhempi ja on ehtinyt elää vakituisessa parisuhteessa exänsä kanssa. Itsellänikin on historiani, mutta en ole asunut ikinä toisen kanssa tai seurustellut yli 1,5 vuotta pidempää aikaa. Mieheni petti exäänsä ja exä häntä,he erosivat. En ole itse ikinä pettänyt aikaisempia poikaystäviäni, eivätkä he minua.
Nyt stressaan sillä,että en uskalla heittäytyä täysillä tähän suhteeseen.. olen kyllä täysin vakavissani, mutta moni asia mietityttää.. Minua pelottaa että mies pettää minua jossain vaiheessa. Vaikka vannomalla on vannonutkin ettei sitä ikinä tekisi, koska tietää millaista paskaa se on ja on löytänyt nyt elämäänsä naisen,josta ei halua luopua.. Hän haluaisi muuttaa kanssani yhteen ja on vihjaillut että haluaisi kanssani kihloihin ja naimisiin lähi aikoina. Tiedän, että hän todella välittää minusta,mutta olen sanonut etten ole valmis vielä sellaiseen.. Haluan tavallaan päihittää hänen exänsä ensin (HULLUA?), seurustella pidemmän aikaa miehen kanssa kun hän ja huomata että olemme edelleen onnellisia yhdessä.
Pelkään,että menetän miehen jahkailuillani..
Olen suurimmanosan ajastani onneni kukkuloilla, mutta välillä vaivun tähän masennukseen ja alan miettiä hänen menneisyyttään. Tiedän,että se pitäisi unohtaa.. huomaan vaan itseni kysymässä lisää tästä exästä, vaikka en haluaisi kuulla enää enempää. Kiusaan itseäni.
Hän on parasta, mitä minulla on koskaan ollut.. ja hän sanoo ettei ole koskaan ollut näin onnellinen kenenkään kanssa. Silti mietin sitä exää.. Minkä näköinen se mahtaa olla? Millaista heidän arki oli? Oliko se parempi sängyssä kuin minä? Siis kaikkea ihan päätöntä..
Ajattelen vain, että sitten kun olen ollut tämän miehen kanssa yli sen ajan mitä he olivat yhdessä tästä voi tullakin jotain.. Huokaus.
Löysin noin vuosi sitten elämäni miehen. Tiedän,että tämä on se oikea minulle. Olemme samalla aaltopituudella, hän saa minut nauramaan ja pitää minut onnellisena. Hänessä on kaikkea mitä mieheltä haluan. Mutta..
Hän on minua 6 vuotta vanhempi ja on ehtinyt elää vakituisessa parisuhteessa exänsä kanssa. Itsellänikin on historiani, mutta en ole asunut ikinä toisen kanssa tai seurustellut yli 1,5 vuotta pidempää aikaa. Mieheni petti exäänsä ja exä häntä,he erosivat. En ole itse ikinä pettänyt aikaisempia poikaystäviäni, eivätkä he minua.
Nyt stressaan sillä,että en uskalla heittäytyä täysillä tähän suhteeseen.. olen kyllä täysin vakavissani, mutta moni asia mietityttää.. Minua pelottaa että mies pettää minua jossain vaiheessa. Vaikka vannomalla on vannonutkin ettei sitä ikinä tekisi, koska tietää millaista paskaa se on ja on löytänyt nyt elämäänsä naisen,josta ei halua luopua.. Hän haluaisi muuttaa kanssani yhteen ja on vihjaillut että haluaisi kanssani kihloihin ja naimisiin lähi aikoina. Tiedän, että hän todella välittää minusta,mutta olen sanonut etten ole valmis vielä sellaiseen.. Haluan tavallaan päihittää hänen exänsä ensin (HULLUA?), seurustella pidemmän aikaa miehen kanssa kun hän ja huomata että olemme edelleen onnellisia yhdessä.
Pelkään,että menetän miehen jahkailuillani..
Olen suurimmanosan ajastani onneni kukkuloilla, mutta välillä vaivun tähän masennukseen ja alan miettiä hänen menneisyyttään. Tiedän,että se pitäisi unohtaa.. huomaan vaan itseni kysymässä lisää tästä exästä, vaikka en haluaisi kuulla enää enempää. Kiusaan itseäni.
Hän on parasta, mitä minulla on koskaan ollut.. ja hän sanoo ettei ole koskaan ollut näin onnellinen kenenkään kanssa. Silti mietin sitä exää.. Minkä näköinen se mahtaa olla? Millaista heidän arki oli? Oliko se parempi sängyssä kuin minä? Siis kaikkea ihan päätöntä..
Ajattelen vain, että sitten kun olen ollut tämän miehen kanssa yli sen ajan mitä he olivat yhdessä tästä voi tullakin jotain.. Huokaus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joskus myöhemmin voit miettiä miksi kulutit yhdessäoloaikaanne typeriin murehtimisiin kun olisit voinut nauttia yhdessäolostanne.
Menettämisen mahdollisuus on olemassa aina tavalla tai toisella hyväksy se. Mitään takuita ei voi kukaan eikä mikään aika antaa sinulle.
Miehesi ei olisi se mikä hän nyt on ilman exsäänsä.
Hyväksy myös se.
Minun entinen suhteeni kesti 18 vuotta ja nykyinen on kestänyt vajaat 3 vuotta. Ajattelehan jos minunkin mies odottelisi tässä sitä että kun ollaan oltu yhdessä sen ja sen verran niin uskaltaa alkaa hengittämään ja uskaltaa heittäytyä rakastamaan?
Voipi olla että meikäläisestä lähtee henki tai miehestä ennenkuin se 18 vuotta tulee täyteen =)
Nauti jokaisesta hetkestä joka hetki.
Et voi muuta kuin luottaa koska vaihtoehtoa mikä olisi parempi ei ole olemassa.
Ihan vanhuuteenkin.
että minäkin joskus ajattelin noin kun sinä. Oon samanikäinen, ja mieheni on 24.
Meillä molemmilla oli juuri päättyny 6 vuoden suhteet, kun 2,5 vuotta sitten tavattiin. Molemmilla oli ollut pettämistä, valehtelua ja kaikkee muuta ikävää edellisissä suhteissa.
Mä mietin kanssa alussa, minkähänlainen se exä on jne, mutta sitten kun näin sen sattumalta, ja kuulin miehen ystäviltä juttuja exästä, huoli oli ihan turhaa. Se oli hirvee jäkättävä akka kuulemma :) Tai niin mulle ainakin sanottiin ;)Tottakai siinäkin on jotain hyvää ollut, mutta mussa on myös, kun olen nyt nykyinen. Me ollaan monta kertaa puhuttu, että ilman entisiä ei oltais nyt sellaisia kun ollaan.
Molemmat tietää nyt, ettei ikinä halua pettämisen tuottamaa tuskaa ja valehtelua enää elämäänsä. Ihan oikeesti, kerran pettäjä aina pettäjä, on valhetta. Kun IHAN OIKEESTI rakastaa, ei semmosta tarvi tehdä. Sitäkin voit miettiä, jos sun mies on exää pettänyt, jokuhan siinä on mättänyt, puolin ja toisin.
Mä olin pahemman luokan pettäjä ennen, nyt en vois ikimaailmassa pettää, en koskaan.
Edellinen aika hyvi sano- "Ajattelehan jos minunkin mies odottelisi tässä sitä että kun ollaan oltu yhdessä sen ja sen verran niin uskaltaa alkaa hengittämään ja uskaltaa heittäytyä rakastamaan?"
Elä nyt, ei mietitä niitä perkeleen exiä enää ettei vaan itse jouduta semmosiks :)
alussa varmasti moni ajattelee sitä eksää.. mutta viimeistään ajan kanssa unohtaa koko jutun: teidän suhteesta päättää vain sinä ja miehesi. itsekin alan pikkuhiljaa oppia että elämä on paljon onnellisempaa kun ajattelee juuri tätä elettävää hetkeä :)
..mieheni exää, minä kun olin eron "syy". Kaikki sukulaiset vertasivat minua häneen, naiseen, joka oli ollut täydellinen miniä, aina vetänyt roolinsa hyvin. Ajattelin ensin, että perkele, kuinkas peittoan entisen, mutta tulin siihen tulokseen, että kun muut näkevät, kuinka onnellinen mieheni nykyään on, ymmärtävät he myös, miksi mieheni on minun kanssani, eikä entisensä. Ja jos eivät ymmärrä, olkoot. Olen myös ajan myötä kuullut asioita tästä entisestä, jotka auttavat minua ymmärtämään ihmisiä, heidän yheisiä ystäviään ym, ja sitä, miksi minä olen nykyinen.Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää itse, että siihen todellakin on olemassa syy, ja myös siihe, että entinen todellakin on entinen.