Miten suhteen loppuminen voikaan koskea. Kun tietää että paluuta ei varmasti ole enää. Sisällä on vain kylmää ja tyhjää, saa ponnistella ettei ala itkeä kesken kaupassa käynnin. Ja olosuhteista johtuen joutuu olemaan päivittäin hänen kanssaan jossain tekemisissä.
Ystäviä kelle tästä voisi puhua ei ole, kaikki vain paisuu sisällä kun asioita pyörittelee mielessään. Unta ei saa, juominenkaan ei auta.
Kun suljen silmäni näen hänet toisen kanssa.
En kestä enää pitkään.
Ystäviä kelle tästä voisi puhua ei ole, kaikki vain paisuu sisällä kun asioita pyörittelee mielessään. Unta ei saa, juominenkaan ei auta.
Kun suljen silmäni näen hänet toisen kanssa.
En kestä enää pitkään.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sama homma ..
Oletko mies vai nainen? No hällä väliä, kai se mieheenkin voi sattua. Iteltä juttu loppui neljä kuukautta sitten. Kaksi viikkoa oli aivan pimeää, sitten alkoi tulla vähän valopilkkuja elämään, alkoi jo jotkut asiat kiinnostamaan. Ikävä ei olis loppunut vielä tänäänkään mutta mulle nyt sattui onnenkantamoinen. Ei siitä enempää..Aika auttaa ja puhuminen.
Miten niin ei ole ystäviä? Onko työkavereita? Sitä voi puhua jollekin jota ei niin ystäväksi laskekaan. Kun ihminen huomaa että sulla on raskasta, kuuntelee hän varmasti.Minä ainakin puhuin melkein sille kaupankassallekin ja helpotti. Sydänsuru on hirveää ja pahinta on ettei siihen edes kuole, kituu vaan. Mutta usko mua, helpottaa se!!
t.N/41 v
olen mies, väliäkö sillä. Puhuminen auttaa varmasti mutta kuten sanoin ei ole ketään kelle avautua, niin läheistä ystävää.
Taas tämä on tätä, kaljaa ja itkua.
Se on tosi rankkaa, kuka sen on kokenut. Se on ihan aitoa fyysistä kipua.
Itselläni on ollut onnea, koska ystävät ovat auttaneet. Menoja ja touhuja on ollut niin paljon, että en ole ehtinyt ajatella enää asiaa.
Välillä ehdin vain nukkuessa ajatella, sillä näen unia miehestä vieläkin kaiket yöt.
Siideri auttoi alussa, koska kivut olivat niin kovia. Nyt se pahentaa, koska alkoholin vaikutuksen alaisena tunteet tulevat pintaan.
Olin kakkonen ja suurin piirtein yhtä paljon on mennyt minullakin aikaa toipumiseen kuin sinulla. Itse olen jo paremman puolella, enää en halua siihen kipuun takaisin. Se motivoi pysymään miehestä erossa.
Mutta ymmärrän sinua kyllä, kun et voi jutella kenenkään kanssa. Miten olis uskoutuminen ihan vieraalle ihmiselle olut tekosyynä? Lähdet jonnekin baariin. Jos oma paikkakuntasi on pieni, niin lähde pienelle retkelle lähimpään isompaan kaupunkiin. Itse olen tehnyt jopa sitäkin.
Onneksi on kevät ja kohta kesä. Parempaa toipumisaikaa ei voisi olla!
kriisipuhelimeen. Oli oikeasti niin paha olla, hirvittävä fyysinen ja henkinen kipu. Laihduin 5 kiloa kahdessa viikossa. Nyt on kulunut puoli vuotta, ja ensimmäisen kerran pystyn uskomaan, että kyllä tästä vielä selvitään ja pystyn nauttimaan jotenkin alkavasta kesästä, vaikka pahaa usein tekee. Se kriisipuhelin oli tosi hyvä juttu..siellä vastasi mies silloin ja kyseli meidän suhteesta ja tapahtuneesta kaikkea, tuli tosi hyvä mieli sen puhelun jälkeen. Ilmaista on soittaa sinne. Voi soittaa ihan mistä syystä vaan.
voi, kuten sanoin, muillekin kuin lähiystävälle.Jos törmäät esim. naapuriin mieheen tai naiseen,kerro että olet down ja syy. Miksi se on niin vaikeaa miehelle..puhuminen? Lähes jokainen on kokenut tuon loppumisentuskan ja ymmärtää.Ei siinä ole mitään häpeämistä.
Kalja auttaa hetken, mutta sitten tuska tulee kahta kauheampana.Yritä pysyä selvänä!
Puhu baarissa jollekkin tai naapurille, ketä niistä kiinnostaa enkä halua häiritä muita ihmisiä omilla murheillani!
Puhumiseen pitää olla läheinen ystävä joka tuntee tilanteen ja sitä ei ole nyt.
Kalja ei auta, se rohkaisi, kiitos viesteistä, minä poistun nyt parempaan.
Minä olen tappanut tuskaani liikkumalla. Lenkkeilin 700 km talvella ja joka kerta tein sen täysillä, vain unohtaakseni. Rasituksen kipu tuntui niin helpottavalta. Silloin pääsi irti itsestään, tuskastaan ja ajatuksistaan. Oli kertoja, jolloin olin melkein tiedoton.
Jotain hyvää syntyi pahasta: Kunto on nyt hurjasti parempi kuin koskaan on ollut. Vedin taannoin 80% sykkeellä yli kaksi tuntia. Ihan käsittämätöntä. Paino tippui ensi-iskusta tähän päivään noin 6 kg.
Liikunta auttaa. Se auttaa ihan tosissaan. Lenkin jälkeen on joitain tunteja hyvä olla, saa unen. Aamulla taas herää tyhjyyteen. Monesti näen hänet unissani eivätkä ne ole kivoja unia, koska niistä herääminen tiputtaa vähän turhan rankasti todellisuuteen. Iltaa kohti olo paranee, koska tietää, että kohta pääsee taas laulattamaan sydäntä lenkille.
Toinen juttu mikä auttaa on musiikki. Kuuntelu satuttaa, mutta itse soittaminen helpottaa.
Omasta erostani on kuukausi ja jatkuvasti on hetkiä, jolloin vaa itken aivan yhtäkkiä. Ite oon kanavoinu suruni musiikkiin.. Viimeisen kuukauden oon vaa tehny biisejä, jotka kyllä käsittelee eroa ja rakkautta, mut siitä on ollu ihan älyttömästi apua. Nuottien välissä on itketty ja raivottu vuoron perään. Yritä ihmeessä keksiä jokin keino, johon purat kaiken tuskan.. Kuoreen käpertyminen ja asioiden miettiminen vaa pahentaa tilannetta. Älä anna sen toisen ihmisen pilata elämääsi enää teidän yhteisten aikojen jälkeen! Silloin annat sen voittaa! Puhuminen auttaa, vaikka sitte ääneen itelleen. Kannattaa kokeilla. Itelläni on ihana ihana ystävä (mies), jolle oon voinu purkaa kaikkea mahdollista. Eroani en voinu ystäväni kanssa kummiskaa käsitellä, koska entiseni oli meidän molempien yhteinen ystävä. En halua pilata heidän ystävyyttään kertomalla exäni käytöksestä erossamme.. Se sotkisi asioita.. Mutta siis! Kamalasti oon hommannu itelleni kaikkee toimintaa, etten ehi miettimään koko asiaa. Kyllä se siitä..
Koska tämä teidän suhde loppui?Kestikö kauan? Mulla se meni niin, että se kaksi viikkoa oli aivan kamalaa.Sitten alkoi helpottaa ja luulin sen siitä tokenevan.
Huomasin, että tulee hyviä päiviä.Mutta sitten seurasikin taas huono päivä. Kaksi askelta eteen, yksi taakse-tyylillä kuukausikaupalla.
Kaikki asiat muistutti mua hänestä..Itku meinasi tulla ihan missä tahansa.
Jos edes hitusen sua lohduttaa, kun tiedät että tätä on koettu.
Ja selviät sinä! Kun aikaa kuluu ja pahin ikävä laantuu, ota häneen yhteyttä. MUTTA vasta kun tunnekuohut ovat laantuneet.Sitten näkee asioita jo vähän toisin.
Kiihkeä ja intohimoinen sivusuhde johti ihastumisesta rakastumiseen ja symbioosiin. Joku klikki ja kaikki pois...ei voi mieli käsittää ja tunteen, ne on sydämessä vielä roihuavana. Liekkejä sammuttaen ja asian kanssa eläen. Unohtaa en voi, enkä halua. Muistoja kukaan ei voi viedä, vaikka mahtuu joukkoon myös sellaisia jotka satuttaa kovin. Miksi meille ei yhteistä taivalta suotu... Rakastan sua vieläkin ja tiedät sen, en voi olla sinulle kuin ystävä nyt, mutta rakain sellainen koko maailmassa. Pidä huolta itsestäsi ja ajattelethan minua ja meidän aikaa lämmöllä...
Itse laihduin 9 kiloa vajaassa kolmessa viikossa. Vatsa käy koko ajan ylitehostetusti vieläkin. Töissä ajatukset liikkuvat vain sinussa. Rakastan sinua vieläkin. Miksi et voi antaa meille toista mahdollisuutta? Miten voit löytää niin nopeasti uuden ihmissuhteen??
Elä on todella epäreilua. Ainoa mistä voin iloita on se että olen löytänyt uudelleen liikunnanilon ja laihtunut. Mutta kyllä tämä syö miestä/ naista rotan lailla.
Parasta on kun ei ole missään yhteyksissä exän kanssa. Sattuu vain enemmän jos hänestä kuulee jotain.
Vaikken tunne kuin suurta pettymystä ja vihaa.
Silti rakastan ja se tästä niin vaikeaa tekeekin.
Tule onnettomaksi.
Ne pelit muiden kanssa, mitä sinun olisi kuulunut pelata minun kanssani, nyt toivot hyvää.
En usko että sympatiaa enää löytyy.
Minulla ja lakimiehelläni on intohimoinen tavoite kuivata sinut, nauti tulevasta.