Tilanteen kuvausta:
Poikaystäväni on armeijassa nyt joulukuuhun asti.
Olemme siis asunneet yhdessä päivästä jolloin minä täytin 18 eli siis kohta 3v.
Kummallakaan ei ole muuta kokemusta seurustelusta. Olimme toistemme "ensirakkaudet".
Suhteemme voi kohtalaisesti ennen armeijaa, mutta joka päivä tuntuu, että tappelemme enemmän ja enemmän.... Suurin syy tähän on minun "törsäysintoiluni" ja poikaystäväni pihiys.
Ainoa asia mihin siis "törsäilen" niin on asuntomme. Autoa en omista ja vaatteita en osta kovinkaan usein ja kosmetiikkaakin käytän hyvin vähän.
Itse tykkään sisustamisesta ja haluan että kämppä on huoliteltu, siisti ja laadukkaan näköinen. Tämä on kuitenkin johtanut siihen, että myös minä maksan kaiken. Poikaystäväni sanoo, että hän ei suostu maksamaan, koska ei kyseisiä asioita tarvitse...
Eli hän ei tarvitse sänkyä, sohvaa, pöytää, pesukonetta ym perushuonekaluja vaikka siis niitä käyttääkin...
Onko se reilua, että minä varakkaampana joudun maksamaan kaiken? Miksi hän ei ole kiinnostunut yhteisestä asunnostamme? Ovatko miehet yleisestikin sellaisia, että eivät välitä tälläisistä asioista?
(asuimme siis ennen yksiössä ja muutimme vähän aikaa sitten kaksioon)
Kaunis koti on kuitenkin ollut lapsesta asti unelmani. Me olimme lapsuudessani niin köyhiä, että en kehdannut kavereita edes kotiin pyytää, koska niin likaista ja rumaa.. Ei ollut edes vessassa ovea ...
Aloitin siis jo 6 -vuotiaana säästämään omaan tulevaan kotiini. Ja tilailin murrosiässä hobby hallista kodin välineitä isosiskoni nimellä.
Poikaystäväni on siis nyt armeijassa ja elelemme toisistamme melkeinpä täysin erillämme. Läheisyys on kadonnut ja minäkään en enää odota häntä kotiin samalla tavoin kuin ennen...
Tunnen oikeastaan asuvani yksin tai ihmisen kanssa joka vain käyttää minua hyväkseen.
Kuvittelenko? Ainakin, koska ajattelen niin ja olen jatkuvasti vain vihainen, katkera ja surullinen niin tilanne pahenee kokoajan...
Mutta tämä mies kuitenkin välittää (ainakin sanoo niin, mutta uskon, että hän ei itsekään tiedä) ja haluaa jatkavansa seurustelua... (kun minä melkein joka päivä hänet jätän puhelimessa)...
Hän ei kuitenkaan ikinä oma-aloitteisesti anna minulle halia tai muuta hyväilyä. Joskus silloin tällöin kinuu seksiä, mutta siihenkin olen kyllästynyt, koska se on vain sitä samaa edestakaisin jyystämistä vaan.. Hän haluaa yleensä "suoraan asiaan".. ja siksi aina kieltäydyn...
Jotenkin vain kuitenkin välitän hänestä paljon, vaikka siis hän käyttäytyykin noin. Hän on kuitenkin luotettava, mukava, rehellinen ja vähän nössähtävä ja vielä söpökin :)
En vain osaa tehdä tilanteessa mitään. Tunnen, että en osaa sanoa ongelmaani hänelle. Olen jokapäivä yrittänyt ja yrittänyt, mutta joku on siinä, että hän ei vaan ymmärrä.. Koska siis seuraavana päivänä hän on jo unohtanut kaiken ja jatkaa normaalia elämää. Hänen mielestään siis suhteemme voi vallan mainiosta ja hän väittääkin, että minulla on henkisiä ongelmia.. ja siis, että ne ongelmat ovat minun yksityisiäni...
Sanokaa te miehet, että mitä minun kuuluu naisena tehdä tässä tilanteessa. Jatkanko tappelua vai annanko asian olla? Kämppä meinaa ihan kunnossakin jo. Enää ei hankintoja tarvitse tehdä, mutta kaikki säästöni ovatkin jo kuluneet :(
Vai vaadinko oikeuksiani? Mitkä ovat oikeuteni?
Vai etsinkö ja rakastun mieheen, joka on itsenäinen ?
Poikaystäväni on armeijassa nyt joulukuuhun asti.
Olemme siis asunneet yhdessä päivästä jolloin minä täytin 18 eli siis kohta 3v.
Kummallakaan ei ole muuta kokemusta seurustelusta. Olimme toistemme "ensirakkaudet".
Suhteemme voi kohtalaisesti ennen armeijaa, mutta joka päivä tuntuu, että tappelemme enemmän ja enemmän.... Suurin syy tähän on minun "törsäysintoiluni" ja poikaystäväni pihiys.
Ainoa asia mihin siis "törsäilen" niin on asuntomme. Autoa en omista ja vaatteita en osta kovinkaan usein ja kosmetiikkaakin käytän hyvin vähän.
Itse tykkään sisustamisesta ja haluan että kämppä on huoliteltu, siisti ja laadukkaan näköinen. Tämä on kuitenkin johtanut siihen, että myös minä maksan kaiken. Poikaystäväni sanoo, että hän ei suostu maksamaan, koska ei kyseisiä asioita tarvitse...
Eli hän ei tarvitse sänkyä, sohvaa, pöytää, pesukonetta ym perushuonekaluja vaikka siis niitä käyttääkin...
Onko se reilua, että minä varakkaampana joudun maksamaan kaiken? Miksi hän ei ole kiinnostunut yhteisestä asunnostamme? Ovatko miehet yleisestikin sellaisia, että eivät välitä tälläisistä asioista?
(asuimme siis ennen yksiössä ja muutimme vähän aikaa sitten kaksioon)
Kaunis koti on kuitenkin ollut lapsesta asti unelmani. Me olimme lapsuudessani niin köyhiä, että en kehdannut kavereita edes kotiin pyytää, koska niin likaista ja rumaa.. Ei ollut edes vessassa ovea ...
Aloitin siis jo 6 -vuotiaana säästämään omaan tulevaan kotiini. Ja tilailin murrosiässä hobby hallista kodin välineitä isosiskoni nimellä.
Poikaystäväni on siis nyt armeijassa ja elelemme toisistamme melkeinpä täysin erillämme. Läheisyys on kadonnut ja minäkään en enää odota häntä kotiin samalla tavoin kuin ennen...
Tunnen oikeastaan asuvani yksin tai ihmisen kanssa joka vain käyttää minua hyväkseen.
Kuvittelenko? Ainakin, koska ajattelen niin ja olen jatkuvasti vain vihainen, katkera ja surullinen niin tilanne pahenee kokoajan...
Mutta tämä mies kuitenkin välittää (ainakin sanoo niin, mutta uskon, että hän ei itsekään tiedä) ja haluaa jatkavansa seurustelua... (kun minä melkein joka päivä hänet jätän puhelimessa)...
Hän ei kuitenkaan ikinä oma-aloitteisesti anna minulle halia tai muuta hyväilyä. Joskus silloin tällöin kinuu seksiä, mutta siihenkin olen kyllästynyt, koska se on vain sitä samaa edestakaisin jyystämistä vaan.. Hän haluaa yleensä "suoraan asiaan".. ja siksi aina kieltäydyn...
Jotenkin vain kuitenkin välitän hänestä paljon, vaikka siis hän käyttäytyykin noin. Hän on kuitenkin luotettava, mukava, rehellinen ja vähän nössähtävä ja vielä söpökin :)
En vain osaa tehdä tilanteessa mitään. Tunnen, että en osaa sanoa ongelmaani hänelle. Olen jokapäivä yrittänyt ja yrittänyt, mutta joku on siinä, että hän ei vaan ymmärrä.. Koska siis seuraavana päivänä hän on jo unohtanut kaiken ja jatkaa normaalia elämää. Hänen mielestään siis suhteemme voi vallan mainiosta ja hän väittääkin, että minulla on henkisiä ongelmia.. ja siis, että ne ongelmat ovat minun yksityisiäni...
Sanokaa te miehet, että mitä minun kuuluu naisena tehdä tässä tilanteessa. Jatkanko tappelua vai annanko asian olla? Kämppä meinaa ihan kunnossakin jo. Enää ei hankintoja tarvitse tehdä, mutta kaikki säästöni ovatkin jo kuluneet :(
Vai vaadinko oikeuksiani? Mitkä ovat oikeuteni?
Vai etsinkö ja rakastun mieheen, joka on itsenäinen ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Totanoinniin...JOKUHAN sua siinä "nöhverössä" kuitenkin KIINNOSTI, kun sen kertas joskus bongasit...
Taidatte olla aika erilaisia, mutta tiedäthän sanonnan: "Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa."
Sinänsä kyllä ymmärrän itse, että haluat laittaa kodin kauniiksi nyt kun PYSTYT. (Aikamoista meinaan asua huushollissa, jossa ei edes ole vessan ovea...)
Että sisusta vain mielesi mukaan ja mieti sitten, kannattaako se poikakaveri pitää vai onko hän vain "huonekalu" muiden joukossa...?
Siis että ehkä teillä ei sittenkään synkkaa tarpeeksi hyvin...?
Mun mielestä tässä on vähän ristiriitaa ilmassa.
Sanot, että sulla on "törsäilyintoa" ja toisessa kappaleessa puhut kodin perusasioista/varustuksesta.
"Eli hän ei tarvitse sänkyä, sohvaa, pöytää, pesukonetta ym perushuonekaluja vaikka siis niitä käyttääkin..."
Luolamies, luolamies, mitäs tuohon muuta voi sanoa. Ei siis tarvitse, koska ei käytä. Käyttääkö hän puhtaita vaateita? Jos käyttää, niin varmaan luulee, että ne puhdistuu automaattisesti kun vie ne valkeaan rei'itettyyn koriin muiden sekaan :)
Hän sanoo, ettei tarvitse niitä, koska titetää, että sinä tarvitset. kuulostaa sellaiselta kommentilta, että pyrkii ohittamaan väistämättömän peruselämän kulmakiven ja luimuilee ohi kustannusten, joihin olisi mielestäni velvollinen osallistumaan.
Sinä teet pienen karhunpalveluksen, jos hyyssäät häntä sillä tavalla, ettei hän edes opi ymmärtämään, että tarvitsee tiettyjä asioita, kuten puhtaat vaatteet ja olettaisin, että niitä hänen kaappiinsa jostakin kuienkin taianomaisesti ilmaantuu :) Se on melkein sinun valinta miettiä, että katsotko siihen asti paskasissa kamppeissa kulkevaa miestä, että ääni kellossa alkaa muuttumaan, vai ohitato "ei tarvitse" asian sillä, että palvelet hänen vääristynyttä mielikuvaa palvelemalla häntä siinä, mitä hän ei edes tarvitse omien sanojen mukaan.
Ovatko kaikki miehet tuollaisia, no ei todellakaan ole, ehkä tulevat miehet saattavat tietyssä aikuistumisen kasuvaiheessa ollakin.
Mun mielestä sun pitäs nyt osata ja uskaltaa ottaa asiat puheeksi sellaisena, kuin ne ovat, välittämättä siitä, mitä odotat vastareaktioksi. En syytä tai moiti sinua, että naisellinen hoivaviettisi on nyt korostunut ja haluat kuitenkin häntä koittaa pitää jaloillaan. Ei se ole väärin, mutta se alkaa mennä epänormaalille linjalle ajan kanssa, jos jatkat sitä oman jaksamisen ja hyvinvointisi kustannuksella. Sinä jaksat aikasi, mutta kuppi tulee taatusti täyteen.
Vielä vaikuttaa, että sinulla on tunne-elämässä energiaa ja positivisia tunteita miestä kohtaan, joten olisi sikäli erittäin otollinen ja hyvä aika porautua niihin parisuhteen hiertäviin asioihin ja pyrkiä niitä korjaamaan, jotta se suhde kestäisi myös jatkossa. On totta, että vaikeaa se tulee aluksi olemaan ja suhteen konfliktit ei sillä hetkellä ole helppoja, kun ne pitäisi nostaa päivän valoon. Kuitenkin asioilla on taipumus pienentyä ja asettua oikeisiin mittasuhteisiin sen jälkeen, kun ne on saanut sanottua ääneen ja aika on saanut niistä hioa ne ihmisyyden tyrhat särmät loivemmiksi.
Sinulla on nyt valinnan paikka, jossa joudut itse miettimään, että alatko työstämään olemassa olevaa suhdetta ja poraudut sen ongelmiin, vai lähdetkö omille teille. Minä suosittelen, että kaikin keinoin pyrit korjaamaan ja ratkaisemaan yhdessä miehesi kanssa olemassa olevat ongelmat ja jatkamaan siitä eteen päin, sillä se uusi suhde ei tule ratkaisemaan ongelmia, vaan tuo tilalle jotain uutta, ei ehkä samanlaisia.
Ole rohkea ja luota itseesi, ei ole sinun vika, jos miehesi ei halua yrittää täysillä kanssasi :)
Tsemppiä sulle.
"Mun mielestä tässä on vähän ristiriitaa ilmassa.
Sanot, että sulla on "törsäilyintoa" ja toisessa kappaleessa puhut kodin perusasioista/varustuksesta."
Poikaystäväni sanoo minua törsääjäksi. En minä itse :D Hänen mielestään kodissa ei tarvitse olla kuin sänky :D
Osuit oikeaan tuossa "luolamiesanalyysissa".
Ja kiitos ajatuksista. Taidan tosiaan ottaa asiat puheeksi tänään ja yritämme korjata ongelmat :)
"Itse tykkään sisustamisesta ja haluan että kämppä on huoliteltu, siisti ja laadukkaan näköinen."
Eli sisustat asuntoa.
"Eli hän ei tarvitse sänkyä, sohvaa, pöytää, pesukonetta ym perushuonekaluja vaikka siis niitä käyttääkin..."
Vai oliko kyse sittenkin välttämättömyyksistä?
En tiedä, mitä tarkoitat. Käytännössä kuitenkin intissä maksetaan niin pieniä päivärahoja, ettei niillä juuri muita ostella kuin matkaliput ja munkkeja Sotkusta.
Mielestäni miehesi on aivan oikeassa, hän ryömii päivittäin mudassa, ei asu sinun luonasi eikä hänellä ei ole myöskään varaa mihinkään ylimääräiseen nyt. Jos tykkäät sisustyella, maksa itse. Jos miehesi on intissä, hän ei tosiaan tarvitse uutta sohvapöytää. On elettävä resurssien mukaan ja voit uskoa, että miehellesi on nyt luksusta päästä nukkumaan edes lämmitettyyn rakennukseen.
Välttämättömyydethän saa vaikka kirpputorilta, mutta kun haluan sisustaa niin ostan kauniita (uusia) huonekaluja. Kuitenkin siis sellaisia joita päivittäin tarvitaan...
Juups saan kuulla tuota samaa mutakertomusta häneltäkin. Olet siinä aivan oikeassa.... Mutta kun ostin kaiken ennen inttiäkin.... Silloin vielä maksoin vuokrat ja ruoatkin.. Nyt sentään kela maksaa hänen vuokransa :)
Mutta joo katson tosiaan onko mies erilainen kun pääse pois sieltä :) Se jo tiedetään, että siellä aika ei ole mitään herkkua.
Jotka ottavat lainaa pankista, jotta selviävät paremmin intin yli. Niin tekee ne, jotka eivät kotoa tai muualta saa tai halua mitään avustusta. Oikeasti sieltä saadut rahat eivät taida riittää edes matkoihin viikonloppulomille ja takaisin.
osittain menettänyt uskoni toimiviin ihmissuhteisiin.
Siis se, että ihmiset ovat vain niin omaa persetään suojelevia vässyköitä, että eivät voi tehdä sitä ainoaa oikeaa, miehen/naisen tekoa ja PUHUA asioista.
Sitrten mennään loputtomaan tulkitsemisen suohon, kysytään kavereilta ja nettikeskustelijoilta että mikä on vikana. Ja ihmiset vastaavat sen mukaan mitä heidän oma elämänkokemuksensa on osoittanut. Mutta eihän sitä voi tietää mikä on "vikana" juuri teidän tapauksessanne.
EMME ME SITÄ VOI TIETÄÄ. EMME OLE (LUULTAVASTI) KUKAAN KRISTALLIPALLON LUKIJOITA TAI MUITA MYSTIKOITA.
Miksi ihmiset aina haluavat niin kuvin tulkita kaikkea? Jos kumppani sanoo jotain, niin lähtökohta tuntuu olevan aina se, että hän valehtelee ja hänen sanomisensa täytyy vetää jonkin kummallisen tulkitafiltterin läpi.
Uskooko kukaan enää siihen että ihmiset todellakin sanovat mitä tarkoittavat? Miksi kommunikoida ollenkaan jos ei usko sanaakaan? Miksi seurustella kumppanin kanssa, jonka mielenliikkeistä ei saa mitään selvää?
On ihme että kukaan ylipäätään seurustelee, kun tuntuu että kukaan ei loppuepelissä ymmärrä ketään ja kaikki pelkäävät koko ajan pahinta. Sitä että toisen tunteet eivät ole aitoja, että toinen pettää, että tulevaisuudensuunnitelmat eivät ole yhteneväiset, että hän ei tarkoita mitään mitä sanoo muutenkaan, jne jne jne
Ja vielä yksi asia. Se, että otetaan joku yksi asia ja tehdään siitä väen väkisin joku suurempikin ongelma. Jos miehesi ei tykkää sisustaa, niin so what? Pitääkö sen nyt olla sitten se suhteen kynnyskysymys? Tai edes suurempi ongelma? Pitääkö seurustelevien parien olla kaiksita asioista yhtä tohkeissaan?
Ookoo, kaunis ja siisti koti on sinulle tärkeää historiasi takia. Tässä mielessä "ongelma" on omasi. Jos sinua on nuorena harmittanut epäsiisti ja ruma koti, niin pitääkö miehesi kantaa myös samanlaista traumaa sisällään, vaikka hän ei nuoruudessa ole moista kokenut?
En myöskään ymmärrä tätä "armeija tuli väliimme"-paskaa. Armeija kestää kuitenkin suhteellisen vähän aikaa ja olisi suotavaa että sen aikaa kummatkin pystyisivät kestämään. Elämässä pitää kestää paljon muutakin.
Tunteidenosoittamisen vähyys on minustakin "oikea" ongelma. Jälleen kerran me emme kuitenkaan sinua voi siinä auttaa.
Mutta tuskin menee ymmärrykseen, koska aloittaja jää miettimään, että mitähän sillä tarkoitit, Toivottavasti kysyy mieheltään, eikä joltain toiselta palstalta.
Asiaa! Joka sana! Hitto mä oon niin samaa mieltä sun kanssa. Vaikka syyllistyn itsekin tyypillisenä naisena tuohon älyttömään tulkitsemiseen ja miehen sanomisten/tekemisten pohtimiseen miljoonalta eri kantilta. Se on typerää. Totuus on, että 99% tyyppi tarkottaa just sitä mitä se sanoo, ja jos se on minun mielestäni joskus vaisu tai jotenkin kummallinen, niin ei se tod näk mitään haudo vaan on vaan väsynyt. Yritän pitää mielessä ettei _kaikkeen_ aina sisälly jtn piilomerkityksiä.
Puhuminen ei vaan ole auttanut... Mikään ei muutu ...
Minä olen taas menettänyt hermoni ihmisiin, jotka kuvittelevat tietävänsä kaiken...
Ja täällä keskustellessani haluan vain laajentaa näkökulmaani asian suhteen. Tarkoitus ei ole etsiä sitä yhtä ja ainoaa ratkaisua...
"
Miksi ihmiset aina haluavat niin kuvin tulkita kaikkea? "
Tämä minuakin ihmetyttää ja minusta sinä syyllistyit siihen samaan...
Ja hänellä armeija kestää vuoden ja se tuli tässä esiin siksi, koska sen aikana kaikki on vain pahentunut. Johtuen siitä, että poikaystäväni on väsynyt aina lomilla ja ei jaksa edes keskustella enää asioista. Ja siksi, että hänen tulonsa ovat minimaaliset.
Ja siis tiedän, että sisustamisen inhoaminen ei ole mikään parisuhteen ongelma .. Otin sen esiin, koska halusin tietää onko se reilua, että minä maksan kaiken vaikka yhdessä elämme.
.........
"Minä olen taas menettänyt hermoni ihmisiin, jotka kuvittelevat tietävänsä kaiken..."
Miksi sitten kyselet täällä?
Siksi varmaankin, koska saan täältä paljon vastauksia, jotka eivät ole "minun tulkintani on oikea" - tyyppisiä. Vaan niissä pyöritellään monia vaihtoehtoja ja kysytään aloittajalta jos jokin kohta on epäselvä, eikä lähdetä siis tekemään omia havaintoja, jotka ovat siis todennäköisesti väärin. :) Ja täältä ihan oikeasti saa uutta näkökulmaa tilanteisiin :)