En ole koskaan ymmärtänyt tätä ajatusta, että ihmisen oma ulkonäkö määrittäisi sen, minkänäköisestä kumppanista hän on (tai hänen pitäisi olla) kiinnostunut.
Siis että timmit tykkää timmeistä, hoikat hoikista ja lihavat lihavista. Tai että maailman pitäisi olla järjestynyt noin.
Vastasin Ison Eerikin viestiin, joka jo vaipui sivun 2 unholaan ja päätin tehdä tästä ihan oman aloituksen. Eri palstoilla törmää jatkuvasti tähän samaan ajatukseen, että:
- jos minä olen lihava, minun pitäisi olla kiinnostunut lihavista.
- jos minä olen lihava, minun ei pitäisi olla kiinnostunut hoikista / atleettisista.
- sama tietysti toisin päin.
Lihavat naiset ovat katkeria, kun eivät kelpaa lihaville miehille ja lihavat miehet ovat katkeria kun eivät kelpaa lihaville naisille.
Voisi olla oman sielullisen tasapainon vuoksi hyvä ymmärtää, että fyysiset mieltymykset ei ole johdettavissa suoraan omasta elopainosta.
Ihmiset keskimäärin tykkäävät "normaalista", mitä se milloinkin tarkoittaakaan. Tai sitten jahdataan normi-ihannetta, joka myös on muuttuva määritelmä.
Kaikille niillekin fyysisille malleille, jotka poikkeavat normaalista tai ihanteesta, löytyy myös omat tykkääjänsä. Mutta ne tykkäykset ei vain mene yksi yhteen matchaten.
Esitän esimerkkinä itseni. Olen aina ollut pitkä, hoikka ja atleettinen tyypiltäni, ilman erityisempää lihasmassaa. Vaikka olen ollut suhteissa kaikenmallisten naisten kanssa, esim. naimisissa itseäni fyysisesti bastaavan naisen kanssa, niin minusta pyöreä xl-tyyppi on aina ollut eroottisesti vetoavin naistyyppi. Mun tykkäämisilla ei oo mitään tekemistä mun oman olomuodon kanssa.
Musta tuntuu, että sama ajatus on laajennettavissa muihinki ihmisen ominaisuuksiin: köyhien ei pitäisi tavoitella varakkaita - kouluttamattomien ei ole sopivaa tavoitella maistereita. Vielä pahempaa on jos maisteri ihastuu siivoojaan. TAI... hoikka, treenattu, varakas ja hyvätuloinen maisteri ihastuu köyhään lihavaan, kaljaa särpivään, pienituloiseen yksinhuoltajasiivoojaan... se on häpiä... on se. Tasot sekoittuvat. Ihmiset ylittävät tai alittavat sen maagisen sosiaalisen tason, jolla heidän on sallittua tai sopivaa toimia parisuhdemielessä.
Nyt saan vissiin vastauksia, joissa sanotaan, että ei se noin ole, kaikki saa tykätä kenestä tykätä tahtoo. Mutta palstojen lukemisen perusteella tuollainen normi on olemassa. Ja musta se on väärä ja tyhmä normi.
Ei siksi, että kaikkien pitäisi tykätä kaikista vaan siksi, että siihen sisältyy tosi vahingollisia ajatuksia itsekunkin kannalta: olen lihava mies, haen siis seuraa lihavien naisten joukosta, katkeroidun, koska lihavat naiset ei ole kiinnostuneet minusta. Paha asia. Ihmiset tykkää eri ominaisuuksista ristiin, eikä toisille voi esittää ennakkoon vaatimuksia heidän omiin ominaisuuksiinsa vedoten.
Siis että timmit tykkää timmeistä, hoikat hoikista ja lihavat lihavista. Tai että maailman pitäisi olla järjestynyt noin.
Vastasin Ison Eerikin viestiin, joka jo vaipui sivun 2 unholaan ja päätin tehdä tästä ihan oman aloituksen. Eri palstoilla törmää jatkuvasti tähän samaan ajatukseen, että:
- jos minä olen lihava, minun pitäisi olla kiinnostunut lihavista.
- jos minä olen lihava, minun ei pitäisi olla kiinnostunut hoikista / atleettisista.
- sama tietysti toisin päin.
Lihavat naiset ovat katkeria, kun eivät kelpaa lihaville miehille ja lihavat miehet ovat katkeria kun eivät kelpaa lihaville naisille.
Voisi olla oman sielullisen tasapainon vuoksi hyvä ymmärtää, että fyysiset mieltymykset ei ole johdettavissa suoraan omasta elopainosta.
Ihmiset keskimäärin tykkäävät "normaalista", mitä se milloinkin tarkoittaakaan. Tai sitten jahdataan normi-ihannetta, joka myös on muuttuva määritelmä.
Kaikille niillekin fyysisille malleille, jotka poikkeavat normaalista tai ihanteesta, löytyy myös omat tykkääjänsä. Mutta ne tykkäykset ei vain mene yksi yhteen matchaten.
Esitän esimerkkinä itseni. Olen aina ollut pitkä, hoikka ja atleettinen tyypiltäni, ilman erityisempää lihasmassaa. Vaikka olen ollut suhteissa kaikenmallisten naisten kanssa, esim. naimisissa itseäni fyysisesti bastaavan naisen kanssa, niin minusta pyöreä xl-tyyppi on aina ollut eroottisesti vetoavin naistyyppi. Mun tykkäämisilla ei oo mitään tekemistä mun oman olomuodon kanssa.
Musta tuntuu, että sama ajatus on laajennettavissa muihinki ihmisen ominaisuuksiin: köyhien ei pitäisi tavoitella varakkaita - kouluttamattomien ei ole sopivaa tavoitella maistereita. Vielä pahempaa on jos maisteri ihastuu siivoojaan. TAI... hoikka, treenattu, varakas ja hyvätuloinen maisteri ihastuu köyhään lihavaan, kaljaa särpivään, pienituloiseen yksinhuoltajasiivoojaan... se on häpiä... on se. Tasot sekoittuvat. Ihmiset ylittävät tai alittavat sen maagisen sosiaalisen tason, jolla heidän on sallittua tai sopivaa toimia parisuhdemielessä.
Nyt saan vissiin vastauksia, joissa sanotaan, että ei se noin ole, kaikki saa tykätä kenestä tykätä tahtoo. Mutta palstojen lukemisen perusteella tuollainen normi on olemassa. Ja musta se on väärä ja tyhmä normi.
Ei siksi, että kaikkien pitäisi tykätä kaikista vaan siksi, että siihen sisältyy tosi vahingollisia ajatuksia itsekunkin kannalta: olen lihava mies, haen siis seuraa lihavien naisten joukosta, katkeroidun, koska lihavat naiset ei ole kiinnostuneet minusta. Paha asia. Ihmiset tykkää eri ominaisuuksista ristiin, eikä toisille voi esittää ennakkoon vaatimuksia heidän omiin ominaisuuksiinsa vedoten.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ja näkösiä ne mun tykkäämisen kohteet on aina olleet. Luonteet tosin on tainneet mennä enemmän kaikilla yksiin. Ja siitä pahasta tavasta yritänkin päästä eroon.
on PALJON kinkkisempi. Siis ihastut aina samanluontoisiin miehiin (ja se osoittautuu kerta toisensa jälkeen virheeksi)? Tuo on vaikia kysymys - ja onneksi mun aloituksen teeman ulkopuolella, mikäli et tuota miehen luonnetta ole määrittänyt omien ominaisuuksiesi kautta, tyyliin: olen äidillinen, etsin siis pikkupoikia, tai jotain vielä vakavampaa sielullista matchausta?
en tiedä mutta ei ne pikkupojat jaksa kiinnostaa. Enemmän sinne toiseen suuntaan. Ja useinhan sitä paskaa on päällensä vaan saanu. Ei ehkä aina ilman omaa osuutta asiaan.
Kysymyksen ydin oli se, että valitsetko tietyn luontoisia miehiä siksi, että sinun kuuluu valita?
Itse asettamasi, omasta persoonastasi johtamasi normin vuoksi?
minä tiiän minkä takia niitä paskarenttuja tulee kateltua. Se, joka ratkasee sen arvotuksen, ansaitsee vähintään Nobelin rauhanpalkinnon.
Esim sp:n kaltaisille heeboilla mietittävää.. Vaikka ei olekkaan pelimies, ni voi saada hyvinkin sen itselle sopivan naisen kuitenkin..
Se nyt tuli vaan ekana mieleen.. olihan tuossa muutakin :D
Itsekkin katselen niitä vähän kauniimpia naisia vaikka itseäni ei olekkaan ulkonäöllä siunattu. Ja miksiköhän ne 100 kiloiset paksu-Pipsat yrittää pokailla baarin komeimpia miehiä, joskin ilmeisesti huonolla menestyksellä. Usein näkeekin iso-blondi ja pieni pikisilmä pareja kaupungilla.
Ongelma sitoutuu usein siihen kieleen, millä asioista puhutaan:
..."ne 100 kiloiset paksu-Pipsat yrittää pokailla baarin komeimpia miehiä"...
Puheesi arvottaa ihmisen ja hänen oikeutensa tykätä mistä tykkää. Rasismi ja fasismi piiloutuu helposti kieleen, ilman että itse sitä huomaamme. Kuulija huomaa silti.
väsynyt kommentoidakseni mitään järkevää itse asiaan, mutta kiitos ajatellun tekstin lähettämisestä kaiken tämän sähellyksen keskelle. Tuon lukemiseen oli hyvä päättää illan palstailu omalta osaltani. :)
ainaan muu merkkaa kuin luonteiden samankaltaisuus. Mä nyt oon pienikokoinen, et en sit tie ajattelisinko toisin jos olisin joku massiivisenkokoisempi nainen. Voi olla, et silloin luonnollisesti katse hakeutuisi isokokoisempiin miehiin johtuen naisen luontaisesta(?) tarpeesta olla se pienempi ja heikompi.:)
Pitkät miehet on tykänneet musta enemmän ku lyhyemmät. Se on aina ollut noin. Ja tietty mäkin heistä, mutta luonteista se silti on kiinni loppujen lopuksi, ei koosta.
joku uskalsi olla aito, ajatteleva ihminen. Eiköhän se niin ole,ettei sellaisia tasakokoisia pareja juurikaan ole. Kompensoivatkohan alitajuisesti toisiaan tai jotain. Itse ainakin katselen pitkiä, itsestä ei olisi tuohta repimään...puusta siis. Mitä sen on väliä, mitä muut tekevät, jos itsellä menee putkeen parinsa kanssa.
ymmärtää sen ajatuksen väärin. Ei kyse ole ulkonäöstä.
Olen kuitenkin monissa kirjoituksissa törmännyt tuohon ajatukseen: miksi paksut yrittää hoikkia, mikseivät ne tyydy kaltaiseensa? Ynnä muita variaatioita samasta kysymyksestä eri ominaisuuksien tiimoilta. Pointti on aina ollut se, että kirjoittajaa kismittää, että samankaltaisuus ei toteudu.
Jos siinä ei ulkonäöllisistä ominaisuuksista puhuttaessa ole kysymys ulkonäöstä, niin mistä siinä on kysymys?
Pointti ei mielestäni ole lihavuus-laihuusakselilla vaan markkina-arvoissa noin yleensä. Jos joku ulkonäöltään keskinkertainen valittaa siitä etteivät paremmannäköiset vastakkaisen suokupuolen edustajat kiinnostu, mitä siihen voi vastata? Hae tasoistasi!
Koko tasoajattelu on kyllä aikamoista asioiden yksinkertaistamista; se mikä minulle on merkki tasokkuudesta voi toiselle olla ehdoton turn-off.
Niin mä ainaski myönnän kyl ettiväni jotai yhtäläisyyksii miehest sillon ku kattelen sit potentiaalist kumppaniehdokast ittelleni..pitä ittestää huolta kuntoilemal ja tykkää liikkuu enempiki kun löhötä kaljapullon kans sohvalla..
Hmmm..ulkonäkö seikkaki menee mul sillai et mielummin pitkä,tummahko,sopivasti lihasta kun iha kuikelo taikka "plösö"...mä en kauheesti ole koskaa ihastunu miehii jotka näyttää mammanpojille taikkapa peräkammarin hiljasille hissukoille..://
Mut ei kai se sillee tarvikkaa mennä et lihavat kattelee lihavii ja laihat laihoi jne.???Siltiki jotai yhtäläisyyksii pitää toisest kyl löytyy muute se ei kyl vaa rimmaa..
sitten vaan -tässä ollaan- jalat alta, enkä tiedä MIKÄ sen teki. Kontallani olen ja ylös olisi tarkoitus. Nolottaa (just tää epäsopivuus 'yhteiskunnallisesti'), mutta täältä nousen. Yksin tai yhdessä. =)
ihmissuhteissa siinä, että halutaan sellainen, mitä ei itse ole.
Saahan sitä tykätä minkälaisista tahansa. Ei siinä mitään pahaa ole. Miksi vaan tavoitella jotain, mitä ei itse ole? Miten kävi Ikarokselle kun mahdottomia tavoitteli?