Tilanteen kuvausta:
Poikaystäväni on armeijassa joulukuuhun asti.
Olemme siis asuneet yhdessä päivästä jolloin minä täytin 18 eli siis kohta 3v.
Kummallakaan ei ole muuta kokemusta seurustelusta. Olimme toistemme "ensirakkaudet".
Suhteemme voi kohtalaisesti ennen armeijaa, mutta joka päivä tuntuu, että tappelemme enemmän ja enemmän.... Suurin syy tähän on minun "törsäysintoiluni" ja poikaystäväni pihiys.
Ainoa asia mihin siis "törsäilen" niin on asuntomme. Autoa en omista ja vaatteita en osta kovinkaan usein ja kosmetiikkaakin käytän hyvin vähän.
Itse tykkään sisustamisesta ja haluan että kämppä on huoliteltu, siisti ja laadukkaan näköinen. Tämä on kuitenkin johtanut siihen, että myös minä maksan kaiken. Poikaystäväni sanoo, että hän ei suostu maksamaan, koska ei kyseisiä asioita tarvitse...
Eli hän ei tarvitse sänkyä, sohvaa, pöytää, pesukonetta ym perushuonekaluja vaikka siis niitä käyttääkin...
Onko se reilua, että minä varakkaampana joudun maksamaan kaiken? Miksi hän ei ole kiinnostunut yhteisestä asunnostamme? Ovatko miehet yleisestikin sellaisia, että eivät välitä tälläisistä asioista?
(asuimme siis ennen yksiössä ja muutimme vähän aikaa sitten kaksioon)
Kaunis koti on kuitenkin ollut lapsesta asti unelmani. Me olimme lapsuudessani niin köyhiä, että en kehdannut kavereita edes kotiin pyytää, koska niin likaista ja rumaa.. Ei ollut edes vessassa ovea ...
Aloitin siis jo 6 -vuotiaana säästämään omaan tulevaan kotiini. Ja tilailin murrosiässä hobby hallista kodin välineitä isosiskoni nimellä.
Poikaystäväni on siis nyt armeijassa ja elelemme toisistamme melkeinpä täysin erillämme. Läheisyys on kadonnut ja minäkään en enää odota häntä kotiin samalla tavoin kuin ennen...
Tunnen oikeastaan asuvani yksin tai ihmisen kanssa joka vain käyttää minua hyväkseen.
Kuvittelenko? Ainakin, koska ajattelen niin ja olen jatkuvasti vain vihainen, katkera ja surullinen niin tilanne pahenee kokoajan...
Mutta tämä mies kuitenkin välittää (ainakin sanoo niin, mutta uskon, että hän ei itsekään tiedä) ja haluaa jatkavansa seurustelua... (kun minä melkein joka päivä hänet jätän puhelimessa)...
Hän ei kuitenkaan ikinä oma-aloitteisesti anna minulle halia tai muuta hyväilyä. Joskus silloin tällöin kinuu seksiä, mutta siihenkin olen kyllästynyt, koska se on vain sitä samaa edestakaisin jyystämistä vaan.. Hän haluaa yleensä "suoraan asiaan".. ja siksi aina kieltäydyn...
Jotenkin vain kuitenkin välitän hänestä paljon, vaikka siis hän käyttäytyykin noin. Hän on kuitenkin luotettava, mukava, rehellinen ja vähän nössähtävä ja vielä söpökin :)
En vain osaa tehdä tilanteessa mitään. Tunnen, että en osaa sanoa ongelmaani hänelle. Olen jokapäivä yrittänyt ja yrittänyt, mutta joku on siinä, että hän ei vaan ymmärrä.. Koska siis seuraavana päivänä hän on jo unohtanut kaiken ja jatkaa normaalia elämää. Hänen mielestään siis suhteemme voi vallan mainiosta ja hän väittääkin, että minulla on henkisiä ongelmia.. ja siis, että ne ongelmat ovat minun yksityisiäni...
Sanokaa te miehet, että mitä minun kuuluu naisena tehdä tässä tilanteessa. Jatkanko tappelua vai annanko asian olla? Kämppä meinaa ihan kunnossakin jo. Enää ei hankintoja tarvitse tehdä, mutta kaikki säästöni ovatkin jo kuluneet :(
Vai vaadinko oikeuksiani? Mitkä ovat oikeuteni?
Vai etsinkö ja rakastun mieheen, joka on itsenäinen ?
Poikaystäväni on armeijassa joulukuuhun asti.
Olemme siis asuneet yhdessä päivästä jolloin minä täytin 18 eli siis kohta 3v.
Kummallakaan ei ole muuta kokemusta seurustelusta. Olimme toistemme "ensirakkaudet".
Suhteemme voi kohtalaisesti ennen armeijaa, mutta joka päivä tuntuu, että tappelemme enemmän ja enemmän.... Suurin syy tähän on minun "törsäysintoiluni" ja poikaystäväni pihiys.
Ainoa asia mihin siis "törsäilen" niin on asuntomme. Autoa en omista ja vaatteita en osta kovinkaan usein ja kosmetiikkaakin käytän hyvin vähän.
Itse tykkään sisustamisesta ja haluan että kämppä on huoliteltu, siisti ja laadukkaan näköinen. Tämä on kuitenkin johtanut siihen, että myös minä maksan kaiken. Poikaystäväni sanoo, että hän ei suostu maksamaan, koska ei kyseisiä asioita tarvitse...
Eli hän ei tarvitse sänkyä, sohvaa, pöytää, pesukonetta ym perushuonekaluja vaikka siis niitä käyttääkin...
Onko se reilua, että minä varakkaampana joudun maksamaan kaiken? Miksi hän ei ole kiinnostunut yhteisestä asunnostamme? Ovatko miehet yleisestikin sellaisia, että eivät välitä tälläisistä asioista?
(asuimme siis ennen yksiössä ja muutimme vähän aikaa sitten kaksioon)
Kaunis koti on kuitenkin ollut lapsesta asti unelmani. Me olimme lapsuudessani niin köyhiä, että en kehdannut kavereita edes kotiin pyytää, koska niin likaista ja rumaa.. Ei ollut edes vessassa ovea ...
Aloitin siis jo 6 -vuotiaana säästämään omaan tulevaan kotiini. Ja tilailin murrosiässä hobby hallista kodin välineitä isosiskoni nimellä.
Poikaystäväni on siis nyt armeijassa ja elelemme toisistamme melkeinpä täysin erillämme. Läheisyys on kadonnut ja minäkään en enää odota häntä kotiin samalla tavoin kuin ennen...
Tunnen oikeastaan asuvani yksin tai ihmisen kanssa joka vain käyttää minua hyväkseen.
Kuvittelenko? Ainakin, koska ajattelen niin ja olen jatkuvasti vain vihainen, katkera ja surullinen niin tilanne pahenee kokoajan...
Mutta tämä mies kuitenkin välittää (ainakin sanoo niin, mutta uskon, että hän ei itsekään tiedä) ja haluaa jatkavansa seurustelua... (kun minä melkein joka päivä hänet jätän puhelimessa)...
Hän ei kuitenkaan ikinä oma-aloitteisesti anna minulle halia tai muuta hyväilyä. Joskus silloin tällöin kinuu seksiä, mutta siihenkin olen kyllästynyt, koska se on vain sitä samaa edestakaisin jyystämistä vaan.. Hän haluaa yleensä "suoraan asiaan".. ja siksi aina kieltäydyn...
Jotenkin vain kuitenkin välitän hänestä paljon, vaikka siis hän käyttäytyykin noin. Hän on kuitenkin luotettava, mukava, rehellinen ja vähän nössähtävä ja vielä söpökin :)
En vain osaa tehdä tilanteessa mitään. Tunnen, että en osaa sanoa ongelmaani hänelle. Olen jokapäivä yrittänyt ja yrittänyt, mutta joku on siinä, että hän ei vaan ymmärrä.. Koska siis seuraavana päivänä hän on jo unohtanut kaiken ja jatkaa normaalia elämää. Hänen mielestään siis suhteemme voi vallan mainiosta ja hän väittääkin, että minulla on henkisiä ongelmia.. ja siis, että ne ongelmat ovat minun yksityisiäni...
Sanokaa te miehet, että mitä minun kuuluu naisena tehdä tässä tilanteessa. Jatkanko tappelua vai annanko asian olla? Kämppä meinaa ihan kunnossakin jo. Enää ei hankintoja tarvitse tehdä, mutta kaikki säästöni ovatkin jo kuluneet :(
Vai vaadinko oikeuksiani? Mitkä ovat oikeuteni?
Vai etsinkö ja rakastun mieheen, joka on itsenäinen ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
hiukan suhteellisuudentajua kehiin...
Kyllä miehen itstuntoa syö pahasti, jos tuntee itsensä siipeilijäksi, varsinkin jos toiselle raha ja tavara tuntuu olevan elämän tärkein sisältö...
Se pointti oli juuri se, että miestä ei haittaa yhtään se, että minä maksan kaiken. Hän voi jopa nauraa asialle ja olla iloinen, että YES kun ei tarvitse itse maksaa.
Ja minulle ei raha ja tavara ole tärkein elämän sisältö. Mutta pelkään, että rahojani käytetään hyväksi. Ja kyllä minusta minulla unelma saa olla eli se, että haluan kivan kodin. En ole mitään turhaa ostanut. Tämän unelman rinnalla minulla on kyllä muitakin unelmia, mutta en tullut tänne niistä puhumaan...
hiukan hämäännyin, kun puhuit "miehestä"...
poikahan on vasta armeijassa, turha odottaa vielä vastuuntuntoa mistään.
Miehen ainoa keino reagoida on yrittää edes näyttää pystyvänsä suhtautumaan asiaan huumorilla.
ihan oikeasti.... Poikaystäväni kyllä sanoo miten asiat on. Häneen ei sovellu yleiset tulkinnat sitten yhtään.... SUhteemme on ehkä liiankin rehellistä ja emme koskaan koe tarvetta esittää mitään. Hän kyllä sanoo siis jos häntä vaivaa minun maksamiseni! Ja kyllä hänellä on tällähetkelläkin enemmän rahaa, koska minäpä ostin viimeksi tiskikoneen ja siihen meni rahat.
hienoon sisustukseen, jota miehesi ei pidä tärkeänä tai edes hienona, et voi vaatia häntä laittamaan rahaa sellaiseen. Jos hieno sisustus on sinulle tärkeää, niin se ei ole välttämättä hänelle.
Toinen asia, että TIETENKIN hänen pitää maksaa puolet normaali asumiskustannuksista ja normaalista kodin varustelusta, jota hänkin tarvitsee/käyttää, ellette muuta ole sopineet. Maksaako hän? Muuten kyse on jonkinlaisesta hyväksikäytöstä tai hän pitää sinun rahan käyttöä itsestään selvyytenä.
Pyykinpesukoneenkin maksoin, mikron, tv:n (digiboksi tarkoitus yhdessä) tietokoneen. Ja ne ovat ainakin välttämättömyyksiä hänen elämässään. Mutta noh... olen asian nyt hyväksynyt enkä jaksa valittaa asiasta. Hänellä on vähäiset tulot nyt niin uskottelen itselleni, että tämä on väliaikaista :)
mutta sittenhän voit suhtautua niin, että kaikki tavarat ovat sinun. Jos teille tulee ero, niin hänelle ei jää mitään.
niin tosiaan teenkin :)
1) Ketään ei voi pakottaa tuhlaamaan rahojaan vasten tahtoaan. Jos koti on sinulle niin tärkeä mitä sanot, mielestäni on kohtuullista, että sinä maksat lystin. Jokaisella on erilainen tärkeysjärjestys elämälle, sinulle se selvästikkin on julkisivun moitteeton ylläpitäminen. Mikä mielestäni jo kertoo jotain..
2) Miehesi tuskin voi mitään sille että on armeijassa. Suomessa on tietty laki, katsos. Samaan aikaa kun peräänkuulutat "itsenäistä miestä", purkaudut siitä kun miehesi on poissa kotoa. Kyllä mielestäni vakaan suhteen pitäisi 6kk-1 vuoden armeijassa olo kestää. Tässähän on loistava tilaisuus sinulle itsellesi koittaa omia siipiä, ja harjoitella toisesta erossa olemista. Ei omaa elämä voi asettaa vain kumppanin varaan. Pitää myös osata olla itsenäinen.
3) JOKAISEEN suhteeseen koittaa arki. Seksi ei aina maistu jne. Keskustelkaa asioista. Kerro miltä sinusta tuntuu ja mitä sinä suhteelta haluat. Keskustelkaa seksista. Asiat voi laittaa muuttumaan, jos kumpiki sitä haluaa.
4) Älä valita turhista.
Miksi muuten tilanne muuttuu, jos nainen tienaa enemmän? Yleensähän siis varsinkin naiset katsovat, että on ok että mies kustantaa enemmän jos tienaa enemmän..miksi tilanen on päinvastoin, jos nainen tienaa enemmän? Jos maksat enemmän kuluja, hän voi vastapalvelukseksi siivota ym enemmän. Ja samahan se on mihin sinä rahasi törsäät, jos se ei vaikuta laskujen maksuun ym ruokaan. Ei hän loisena elä, hänellä vain ei ole kaikkeen varaa..se on otettava huomioon. Ei myöskään kannata huomautella, että toisella on pienempi maksukyky..se syö varsinkin miestä! Toinen on, että kannattaa keskustella seksikstä. SAno mitä sinä haluat. Kysy mitä hän haluaa. Voithan tehdä itse alotteen ja tehdä miten itse haluat, ei aina tarvitse miehen mukaan mennä. Näistä asioista keskusteleminen vain syventää. Kuitenkin on niin, että se alkurakkaushuuma kestää vain sen pari kolme vuotta, joten on ihan luonnollista että tuossa vaiheessa suhdetta puntaroi monelta kantilta. Ei kannata tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä, yrittäkää keskustella noista asioista. Kuitenkin jos olet jatkuvasti häntä jättämässä (kerrot hänelle siitä), niin pian käykin niin että hän jättää sinut..ei vaan jaksa enää kuunnella epäilyjä suhteestanne ja tulevaisuudestanne. Eihän semmonen toimi, et varmaan itsekään semmoista jaksaisi kuunnella. Eli yrittäkää pitää läheisyys, vaikka toinen onkin armeijassa.