Vielä pari vuotta sitten vaimoni oli hoikka. Ei kyllä varsinaisesti ollut silloinkaan liikunnallinen mutta onnistui pitää kilot kurissa.
Sittemmin kiloja on tullut reippaasti. Varmasti monet muutkin ovat samassa tilanteessa, puolison löydyttyä, ei tarvitse enää pitää kunnostaan huolta.
Olen aina ollut urheilullinen ja täytyy sanoa,että
vituttaa suunnattomasti, koska tämä vaikuttaa kaikkeen. Seksiin yms.
Rakastan kyllä häntä, mutta tässä pätee kyllä ajatukseni, ettei " lihavuus ole pelkästään oma asia, kyllä se vaikutta toiseenkin. Ellei ihminen arvosta terveyttään ja huolehdi itsestään, voiko kukaan toinenkaan sitä hänen puolestaan tehdä.
Mitä teen? apua?
Lenkille häntä on turha pyytää, olen yrittänyt, aina tuloksetta. Vastaus on, että "itse kannan kiloni"
Sittemmin kiloja on tullut reippaasti. Varmasti monet muutkin ovat samassa tilanteessa, puolison löydyttyä, ei tarvitse enää pitää kunnostaan huolta.
Olen aina ollut urheilullinen ja täytyy sanoa,että
vituttaa suunnattomasti, koska tämä vaikuttaa kaikkeen. Seksiin yms.
Rakastan kyllä häntä, mutta tässä pätee kyllä ajatukseni, ettei " lihavuus ole pelkästään oma asia, kyllä se vaikutta toiseenkin. Ellei ihminen arvosta terveyttään ja huolehdi itsestään, voiko kukaan toinenkaan sitä hänen puolestaan tehdä.
Mitä teen? apua?
Lenkille häntä on turha pyytää, olen yrittänyt, aina tuloksetta. Vastaus on, että "itse kannan kiloni"
Vastaukset 28
Vanhimmat
teidän seksielämään? eikö sulla muka seiso kun katot sun muijaa? eikai sun auta kun käydä vieraissa tai jättää se. itse seurustelin ennen tosi lihavan kanssa ja sain häneltä elämäni parasta seksiä. eikä siinä mikää läski vaikeitakaan asentoja haitannu. koita nyt vielä puhua sitä lenkille tai harrastakaa kotona jotain liikuntaa esim sitä wii fitnestä.. siinä on painoraja 150kg.
et tekee pahaa kattella kun ei se huolehdi kunnostaan ja et muutenkaan ei koht tee paljon mieli kun toinen alkaa oleen valaan kokoluokkaa..no ei tieteskään yhtä töykeesti.
Onko tosiaan näin, että vaimosi on parissa vuodessa lihonut hoikasta jotenkin niin läskiksi, että ei voi edes kunnolla sekstata? Anna vähän mittoja, myös pituus tiedoksi!?
Kerroit, että vaimo ei ollut hoikkana liikunnallinen. Miksi luulet hänen nyt painavampana innostuvan sinun harrastuksesta elikkä lenkkeilystä? Jos hän kokee itsensä ihan hyväksi ja sopivaksi, niin ei siinä oikeastaan sinulla ole paljon asiaan sanomista.
Mä painoin 47 kg kun tapasin mieheni...parin vuoden päästä 52 kg ja 10 vuotta myöhemmin 62 kg. Mä tunnen itteni aivan ihanaksi ja säälittää (kuvissa) se aneemisen näköinen ruipelo, jota olin vielä 20-vuotiaana. Eikä mua kiinnosta tippaakaan mitä äijä on mun vartalosta mieltä...se on minusta ihana!!
itsekin olin ihan hirveä ruipelo kun avopuolisoni kanssa tavattiin. nyt on tullut semmoinen kymmenisen kiloa lisää, uhkaavasti 60kg liepeille noussut, ja täytyy sanoa että oloni on paljon parempi ja energisempi kuin ennen kymmentä kiloa :) vähän on tullut muotojakin enempi ;D
mutta tottakai ihminen joka pitää huolta itsestään on viehättävämpi kuin itsestään piittaamaton. ihan tulevaisuutta ja lapsia ajatellenkin on ihanaa jos kumppani pitää itsestään huolta, ja pysyy hengissä vielä piitkään. :)
Sä et oo kyllä oikea henkilö vastaamaan ton kundin murheeseen, vaimonsa lihavuudesta. Jos sä oikeesti painat vain 62kg, et tiedä lihavuudesta mitään. Veikkaan et tuolla miehellä on lähes satakilonen keijukainen, josta on oikeesti huolissaan!! Ja vaikkei olisikaan, hienoa että hän on huolissaan myös naisensa terveydestä.
Siis en mä vaan ole missään nähnyt alkuperäisen kirjoittajan ilmoittaneen puolisonsa painoa...mistä sä sen 100 kg oikein revit? Hän kirjoitti, että pari vuotta sitten oli vielä hoikka....No, enhän mä pidä itseäni lihavana...mutta 13 kg painavampi kun suhteen alussa!!!
liikkua, sellainen harrastus joka kiinnostaisi molempia osapuolia. Jos vaimosi kokee lenkkeilyn tylsänä, niin harrastuksia on monia. Näin kesällä on hyvä aloittaa. Tehkää yhdessä esim. terveellistä ruokaa, mistä molemmat pidätte. Parisuhteessa helposti lihoo, jos tykkää olla kotona ja herkutella. Itse olen normaalipainoinen, mutta ajattelen itseäni ja miestäni sen verran, etten päästä tulemaan ylimääräisiä kiloja vuosien mittaan.
olen kanssasi samaa mieltä.itse olen hoikka 166/57kg .saan syödä kuin hevonen mutten liho.siis ruokaa,ei imeliä tms.ukkoni meinas alkaa lihoa,mutta pistin hänet rehudieetille ja hyvin kelpas.ei edes nakkarille karannu.pitää muistaa,että stressi yms.asiat voivat painaa mieltä niin paljon alas,että sekin jo vaikuttaa yleisoloon.se on näemmä totta,että puolison kun on saanut napattua,niin mitäpä sitä turhaan enää hienostelemaan.surullista,mutta toinen siitä kärsii.
siis et todellakaan ole hoikka.
Minä pidän , että henkilö on hoikka.
ja se on alkupäästä joten hän saisi painaa
huomattavasti enemmän ja silti o ihannepainoinen.
Itse olern 160cm ja 52,5 kg ja indeksi on 20.
Meidän kummankin tulee yrittää pitää paino
näissä lukemissa joten se siitä lihavuudesta..
no mä olen 173 ja painan 57. kyllä mun ainakin pitää huhkia kuntosalilla aika lailla ennenkuin olen kesäkunnossa... tosin kilomäärä tulee pysymään samana kun lihakset tulee ja rasva palaa..;) mut kyllä 166_lle tuo on vähän liikaa. en sitten tiedä minkälaiset teidän ihanteet on...
mä olen 166/56, harrastan urheilua ja olen suht timmissä kunnossa. mukana on paljon muutakin kuin vain pituus ja paino! itselläni (juuri ompelijaa varten mitattu) vartalo on tiimalasimallia, toki peräni on isompi, ja rinnanympärystäkin löytyy, keskivartalo on kuitenkin hoikka ja löllöä ei vatsanympärillä ole. joten ei, en ole lihava EDES omasta mielestäni. olokin on paljon terveempi kuin muutama vuosi sitten jolloin painoa 48kg. ja vieläpä sanotaan että olen liian laiha joidenkin mielestä.. että hieman maalaisjärkeä laihduttamiseen ja reenaamiseen.. mitä ihmeen käsityksiä ihmisvartalosta nykyisin on?? :O
...jaksaa tai edes ehtisi harrastaa niin paljon liikuntaa, että se polttaisi merkittävästi kaloreita. Jotkut varmaan luulee, että liikunta estäisi ihmisiä syömästä liikaa ruokaa, huoh.
Eli liikunnan puute ei varsinaisesti ole kenenkään lihomisen syy ja suotta liikunnattomuudesta syyllistät. Liikunnalla voi toki pitää kehon ja tukielimet kunnossa ja se poistaa stressiä sekä tuo hyvän mielen, mutta eipähän se neutralisoi syötyjä liikakaloreita. Syyt lihomiselle on muualla. Jos ei hän liikkunut aiemminkaan, niin eihän hän silloin sen kummemmin ole huolehtinut kunnostaan, joten turhaanpa nyt esität yllättynyttä uhria.
Jotta vois vähän neuvoa, niin pitäs tietää enemmän. Onko hänellä stressiä, kiire, univelkaa? Paha mieli syyllistämisestäsi? Omasta olosta tai ulkomuodostaan? Kokeeko hän olevansa itselleen tai sinulle riittämätön? Millainen on ruokavalio, mitä hän syö ja miten? Onko hormonilääkitystä (e-pillerit)? Raskauksia?
kuluttaa enenmmän kaloreita kuin sohvalla loikoillen ja telkkaa katsoen, varsinkin jos kätösissä on sipsejä, suklaata ja cocista.
Kaksi kertaa viikossa vesijuoksua, tunti kerrallaan ja kerran viikossa parin tunnin sauvakävelylenkki.
Viikolla kevyempi ruokavalio.
Minua se ei toki laihduta mutta näin voin lauantaina ja sunnuntaina syödä ja juoda itselleni mieluisasti.
Harva meistä on ns. läpipaskoja, joka pystyy ahtamaan ihan mitä tahansa tahveliinsa ja silti säilyttää vartensa norjana vuosien karttuessa.
Elämässä valitettavasti pitää tehdä valintoja,
tämä on minulle sopiva vaihtoehto.
Siis puoliso ei kelpaa, jos se ei oo kokoajan timmissä kunnossa!? Vesijuoksua, sauvakävelyä ja kevyempää ruokavaliota...ei voi olla totta. Siinä on varmasti jostain muussa suhteessa vikaa, jos pitää tommoseen ryhtyä, että ei puolison rakkaus katoa...Onko sitä edes ollut?
Monen ihmisen päivätyössä saa ns. liikuntaa ihan tarpeeksi elikkä 8 h olet jaloillasi ja ojentelet itteäsi sinne tai tänne. Otetaan nyt esim. opettajat, päiväkotitädit, palomiehet, poliisit, sairaanhoitajat, kampaajat, rakennusmiehet, apteekkityö, myyjät jne. Painoindeksini on normaali, vaikka en harrasta mitään liikuntaa. Minulle työ tuo ns. pakkoliikkumista. Syön ihan mitä huvittaa. Ei se silti tarkoita, että jatkuvasti mitään sipsejä (yäk, pahoja), pelkkää suklaa ja juomana colaa...Siis ihan tavallista kotiruokaa ja jälkkäriä tietty kanssa. Työn vastapainoksi tarvin ihan muita harrastuksia kun urheilu. Musiikia, lukemista, elokuvia, käsityöt, tietokone monipuolisesti käytettynä, valokuvaus, askartelu, leipominen, autoilu, puutarha jne.
Siis kehoittaisin alkuperäistä kirjoittajaa katsomaan peiliin ja vertaamaan kuviin siitä kun puolisonsa tapasi? Onko hiusraja paennut ja naamatauluun tullut ryppyjä! Ihminen muuttuu kokoajan, eikä tarvi vaatia sitä itseltään tai toiselta osapuolelta, että aina on täsmälleen samannäköinen ja oloinen!
niinpä. fiksu ja ytimekäs kannanotto. aivan samaa mieltä olen.
kun syytä lihavuudesta pukataan miehen niskaan. Hah!
Läski lähtee, kun juo pullon kossua päivässä kahden viikon ajan. Läski saattaa pakata kamansa jo lyhyemmälläkin kuurilla, mutta voipa ottaa iloon lopun ajan.
Vakavasti puhuen kannattaa jutella naisen kanssa - ei se ole mitään syyllistämistä. Ilmeisti ennen on syöty vähemmän, jos liikunnan määrä ei ole muuttunut.
Läskiä eukkoa tarvii katsoa tasan yhtä vähän, kuin juoppoa ukkoa, mikäli se toista osapuolta häiritsee. Molemmat epäterveellisiä - ja ah niin ihania - paheita.
Tuokin on niin tapauskohtaista. Toiset lihoo iänmyötä helpommin, vaikka eivät söisi yhtään enempää kuin aikaisemmin.
Olen ite 30- vuotias nainen ja kilot eivät jää. Olen aina ollut missinmitoissa ja vaikka syön kuin hevonen. Toki liikun myös paljon, koska tiedän liikunnan auttavan niin moneen mm. työssä jaksamiseen ja muutenkin terveyttä ylläpitävästi.
Teidän kannattaisi keksiä yhteinen mukava harrastus. Maailma on pullollaan erilaisia liikuntamahdollisuuksia ja luulisi, että joku sopiva teillekin löytyisi :)
"Olen aina ollut missinmitoissa ja vaikka syön kuin hevonen."
Tapailin yhtä vastaavaa naista reilu vuosi sitten, ja voin kyllä sanoa että vaikka omasta mielestä se söi kuin hevonen, niin kyllä ne annokset mun mielestä oli enemmänkin linnuille tarkoitettu ;)
(tärkeätä ei niinkään ole se annoskoko, vaan oikeanlainen ruoka, sipsipussi joka ilta on varma tapa lihoa)
Jaahas :) pitää sitten tarkentaa. Niin kaikki on suhteellista, mutta jos ajattelin asiaa siltä kannalta, mitä muut ajattelevat..monet sanovat, että syön tosi paljon ja kuulemme vielä syön tulevani miehenikin vararikkoon ;) On olemassa ihmisiä jotka eivät liho helposti.
jatkan vielä.. syön tosi paljon, mutta syön terveellistä ja hyvää ruokaa. En käytä mitään sellaisia juomia tai ruokia, joista saisi paljon energiaa. Kaikki karkit, pullat, sipsit, alkoholi jne.. ovat olleet jo kauan poissa käytöstä.
Periaatteessa saa syödä hevosenlailla, kunhan syö hyvää ruokaa =)
että toiset eivät millään liho ja toiset lihovat todella helposti vaikka millaista pupunruokaa söisivät. vartaloita ja geenejä on erilaisia. epäreilua mutta totta!
Muutama lenkki viikossa ei näy kyllä normikansalaisessa ei sitten missään, mikäli ruokavalio on sellainen 10kg / vuosi.
Eli karkit, sipsit ja vaalea leipä kokonaan pannaan ja riisi, peruna yms. määrät puolitetaan. Lihaan ei tarvi koskea. Perunoiden tilalle vihanneksia ja hedelmiä. Siitä se lähtee.
Itse sain innostettua tyttöystävän liikkumaan kun melkein päivittäin valittelin omaa tilannettani. Tyttökaveri ei liikkunut ollenkaan, mutta minä treenaan aika paljon. Ja ruokavalion laitatin myös kuntoon, tietenkin verukkeella omat treenit ja tavoitteet. Se ehti jo vähän pyöristyä, mutta nyt tilanne on huomattavasti parantunut.
Kyllä vaimosi tietää olevansa ylipainoinen, mikäli hän siis on ylipainoinen painoindeksiltään (painoindeksi on yli 25)
Painostaminen ei näissä asioissa paljoa auta, enemmän vaimosi tarvitsee rakentavaa tukea, apua ja ehkä ihan muilla elämän osa-alueilla sitä ymmärrystä, apua ja rohkaisua. Usein liikasyöminen johtuu aivan muista asioista kuin siitä, että ihminen olisi välttämättä vain laiska: ei jaksaisi syödä terveellisesti. Usein liikasyömiseen vaikuttaa stressi, elämäntilanne, kiire, henkiset ongelmat, paha olo, huolet jne.
Monelle myös kertyy raskauden aikana paljon kiloja, jotka eivät sitten niin helposti lähdekään.
Voihan myös olla, että vaimosi kärsii ihan jo syömisongelmasta? Ettei pysty itse kontrolloida syömisiään? Ehkä hän salaa häpeää ulkomuotoaan, eikä siksi uskalla tai kehtaa lähteä kanssasi esim lenkille tai urheilemaan. Ehkä hän ei halua myöntää sinulle, itselleen, ulkopuolisille, miten kamalaan kuntoon hän on itsensä saanut. Ei halua tulla nolatuksi.
Itse kärsin ahmimishäiriöstä. Eli syön näin yleensä hyvinkin terveellisesti: vähärasvaista ruokaa, paljon vihanneksia, kasviksia, hedelmiä jne. Mutta jos tulee se ahmimiskohtaus, syön sitten (yleensä salaa) aivan järkyttäviä määriä roskaruokaa, paljon kaloreita sisältäviä ruokia, herkkuja jne. joita en normaalisti syö. Nämä ahmimiskohtaukset kulkevat käsi kädessä esim. stressin ja huolien kanssa. Mitä enemmän on stressiä ja huolia, sitä useammin ahmimiskohtaus tulee.
Vasta ihan viime aikoina olen kehdannut tunnustaa asian ja ongelman miehelleni, kun hän yllätti minut tälläisen ahmimiskohtauksen keskeltä. (puhun nyt sellaisista ahmimiskohtauksista, joissa pienen ajan sisällä (esim illan aikana) voin syödä 2 sipsipussia, 1l jäätelöä, pari pussia karkkia, pari leivosta, siideriä tai limsaa 1,5l. jne.)
Olen lihonut 2 vuoden aikana 8kg. ja olen nyt painoindeksiltäni 25. Eli ylipainon puolelle olen kovaa vauhtia menossa. Mitä enemmän on huono olo, sitä enemmän ahmin, josta syystä taas tulee enemmän huono olo ja paha mieli. Oravanpyörä siis. Sitä on todella vaikea yksin ja ilman kenenkään apua katkaista.
Kun kerroin miehelleni, sain paljon voimia ja apua häneltä. Hän jaksaa kuunnella huoliani, pitää huolta siitä, ettei kodistamme enää löydy herkkuja, joita pystyisin ahmia jne. On valmis auttamaan ja kuuntelemaan, haluaa minun parastani jne.
Mutta ennen kuin mieheni tiesi tästä ahmimisongelmastani, hän haukkui ja syytti minua laiskaksi, että olen laiska ja saamaton, kun en laihduta. Hän myös todella usein arvosteli levinnyttä takapuoltani, vatsamakkaroitani jne. Huomauttelu siitä, että pitäisi laihduttaa, syödä vähemmän ym. ajoi minua vain enemmän ja enemmän ahmimaan, halusin pois pahasta olosta vaikka tiesin, että ahmiminen sitä vain lisää. Ihmismieli on kavala, se tekee mitä vain uskotellakseen, että huonotkin tavat ovat sallittuja.
Kehotan sinua vain kuuntelemaan vaimoasi. Ota selvää, mistä syöminen johtuu. Onnellinen ihminen ja tasapainoinen mieleltään ja elämältään ei ahmi liikoja, vaan on tasapainossa myös syömisen suhteen. Vaimosi kun ei tekstisi perusteella ole ollut aina ylipainoinen. Oletko itse tehnyt jotain, mikä olisi voinut aiheuttaa todella pahaa mieltä vaimollesi? Ei ylipaino johdu aina laiskuudesta tai saamattomuudesta. Sen takana voi olla hyvin vaikeita ongelmia.
A S I A L L I S T A T E K S T I Ä
*PEUKUT*
:)
Mahtava kirjoitus omasta kokemuksesta tähän provosoivaan suomi24-keskustelupalstaan.
Kirjoittajilla pitäisi olla aina takana oma kokemus eikä tekstin heitto olan takaa :P
P.S.
Samanlainen juttu on ollut mullakin. Lihoaminen, mikä johti vain siitä, ettei mies sittenkään ollut sopiva kumppani, koska ei innostuttanut (itsekkäästi) minua mihinkään vaan sai aina innostuttaa toista :P Ei edes innostunut seksistä :o mikä taas johti lihoamiseen, koska en saanut tyydytystä siltä suunnalta. Jostain tajusin elämän reaaliteetit & omat toiveet elämältäni - aloin harrastamaan urheilua & aloin pitämään itsestäni huolta pukeutumisen yms suhteen, itsetunto kohisi ja voláá: suhteen ero!
"Jostain tajusin elämän reaaliteetit & omat toiveet elämältäni - aloin harrastamaan urheilua & aloin pitämään itsestäni huolta pukeutumisen yms suhteen, itsetunto kohisi ja voláá: suhteen ero!"
On hauska todeta, kuinka oikeasti monelle on käynyt näin. Niin myös itselleni. Ex-miehestäni tuli sitä sietämättömämpi mitä paremmaksi minun ulkonäköni muuttui. Eihän siinä sitten jäänyt paljon vaihtoehtoja kuin erota.
Onneksi niin kävi, sillä muuten en olisi koskaan kohdannut nykyistä miestäni. Hän löytää minusta kehumista jokapäivä ja se kannustaa minua pitämään itseni kunnossa. Näillä menty jo pari vuotta =)
Kuten jo aiemmin sanottua, vaimosi tietää varmasti lihonneensa. Se onkin jo sitten toinen asia, miksi niin on käynyt. Monesti itsestä huolehtiminen jää toiseksi jos elämä on kovin kiireistä esim. lasten tai työn takia.
Jos vaimosi ei ole koskaan ollut mikään terveysintoilija ja kunnostaan huolta pitävä, ei hänestä sellaista kovin helpolla tulekkaan. Me kun olemme kovasti tykästyneitä omiin elämäntapoihimme, emmekä haluaisi niitä muuttaa. Mieti miltä sinusta tuntuisi jos vaimo pyytäisi ettet kävisi kuukauteen lenkillä tai mitään muutakaan, istusit vain kotona kattomassa telkkaa ja juomassa bisseä. Tuskimpa olisit kovin riemuissasi. Ero on vain siinä, että elämäntapa josta sinä pidät, on hyväksi terveydelle.
Ennen kuin otat asiaa puheeksi hänen kanssaan, mieti onko tässä kyse hänestä vai sinusta. Harmittaako sinua kun vaimo ei enää näytä siltä kuin sinä haluaisit, vai oletko oikeasti huolissasi hänen terveydestään? Niin tai näin, suosittelen lähestymään asiaa jälkimmäiseltä kannalta. Älä sano häntä lihavaksi, älä missään nimessä syyllistä. Kerro olevasi huolissasi hänen terveydestään.
Kannusta häntä etsimään laji josta hän itse pitää, lenkkeily kun on monille melkoista pakkopullaa. Toisaalta lenkkeilykin muuttuu mukavammaksi kun sen aikana voi esim. kuunnella musiikkia. Muista että tyvestä puuhun noustaan, ei sohvaperunasta tule himoliikkujaa viikossa eikä kahdessa, ei ehkä koskaan, mutta sekin on vain hyväksyttävä. Ruokailutavoissakaan ei kannata aloittaa "uutta elämää" kertarysäyksellä, sillä se loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanutkin.
Tärkeintä elämäntapamuutoksissa on, että niiden kohde itse haluaa muutosta. Jos puolisostasi tuntuu ettei hän ole vielä valmis muutokseen, anna hänelle aikaa tosutella ajatukseen. Kun keskustelette asiasta, ajatus jää kytemään hänen mieleensä ja hän työstää sitä pikkuhiljaa. Annanpa tästä yhden esimerkin: Viime keväänä pyysin äitiäni lopettamaan tupakanpolton. Hän sanoi ettei pystyisi siihen, ei ainakaan nyt. Meni muutamia kuukausia ja syksyn koittaessa hän ilmoitti lopettavansa tupakoinnin, eikä ole sen jälkeen polttanut yhtäkään tupakkaa. Hän vain tarvitsi aikaa valmistautua päätökseen, sillä hätäisempi päätös olisi voinut johtaa myös päätöksen nopeaan kaatumiseen.