Poikaystäväni alkaa käydä hermoilleni. Olen tullut siihen tulokseen ettei hän niinkään välitä suhteestamme tai minusta.
Hän ei oikeastaan koskaan kerro mitään itsestään. Minä kyllä aina pulputan murheeni kysymättäkin. Tunteistaan hän ei puhu koskaan. Tiedän kyllä hänen perheestään ja asioistaan pinnallisin puolin paljon mutta koskaan hän ei päästä minua ns. sisäpiiriin ja avaudu kunnolla asioistaan. Olisi mukavaa jos olisimme läheisempiä. Olemme kuitenkin jo seurustelleet kohta kolmatta vuotta. Hänessä on puoli josta en tiedä mitään.
Hän on useasti jättänyt kertomatta jotain mielestäni tärkeää ja salannut minulta todella pahoja asioita. Minun on vaikeaa luottaa häneen. Ei auta kysellä mitään koska hän ei kuitenkaan kerro kaikkea.
Lisäksi hän tekee välillä todella ihmeellisiä temppuja. Ennen hän teki nukkumisen vuoksi kymmeniä ohareita nykyään se on vähentynyt mutta ei tarpeeksi. Hän tulee usein myöhässä jos olemme sopineet jotain. Enkä puhu nyt viidestä minuutista vaan tunnista. Jos olemme sopineet jotain aamuksi niin minun on pakko soittaa ja varmistaa ettei hän nukkumalla tee ohareita jälleen. Joskus sekään ei auta.
Minulle on moni läheinen sanonut että vaikuttaa siltä ettei hän välitä susta ollenkaan. Siltä mustakin vaikuttaa ja se on hirveää. Kyllä hän osaa olla todella huomaavainenkin ja ihana mutta välillä hän antaa käytöksensä osoittaa ettei häntä kiinnosta pätkääkään.
Sitten jos illalla minua vaivaa jokin asia tai olen vihainen hänelle niin hän vaan toivottaa hyvät yöt iloisesti niinkun ei olisi huomaavinaankaan ärtymystäni. En tarkoita että jokaiseen oikkuuni pitäisi takertua mutta nykyään hän ei ota minua tosissaan edes riidoissa.
Olen puhunut asiasta hänelle mutta hän vaan väittää että välittää kyllä ja että olen käsittänyt kaiken väärin mutta sitten kun kysyn että miksi hän käyttäytyy niin, niin vastaus kuuluu että "en tiedä". Tietenkin räjähdän siinä vaiheessa kun ei ole mitään tolkkua asiassa. Nyt olen niin kurkkua myöten täynnä koko touhua että tekisi mieli antaa olla. Sanoisi edes suoraan ettei häntä kiinnosta enää.
Mitä sanotte? heitänkö välinpitämättömän paskan mäkeen?
Hän ei oikeastaan koskaan kerro mitään itsestään. Minä kyllä aina pulputan murheeni kysymättäkin. Tunteistaan hän ei puhu koskaan. Tiedän kyllä hänen perheestään ja asioistaan pinnallisin puolin paljon mutta koskaan hän ei päästä minua ns. sisäpiiriin ja avaudu kunnolla asioistaan. Olisi mukavaa jos olisimme läheisempiä. Olemme kuitenkin jo seurustelleet kohta kolmatta vuotta. Hänessä on puoli josta en tiedä mitään.
Hän on useasti jättänyt kertomatta jotain mielestäni tärkeää ja salannut minulta todella pahoja asioita. Minun on vaikeaa luottaa häneen. Ei auta kysellä mitään koska hän ei kuitenkaan kerro kaikkea.
Lisäksi hän tekee välillä todella ihmeellisiä temppuja. Ennen hän teki nukkumisen vuoksi kymmeniä ohareita nykyään se on vähentynyt mutta ei tarpeeksi. Hän tulee usein myöhässä jos olemme sopineet jotain. Enkä puhu nyt viidestä minuutista vaan tunnista. Jos olemme sopineet jotain aamuksi niin minun on pakko soittaa ja varmistaa ettei hän nukkumalla tee ohareita jälleen. Joskus sekään ei auta.
Minulle on moni läheinen sanonut että vaikuttaa siltä ettei hän välitä susta ollenkaan. Siltä mustakin vaikuttaa ja se on hirveää. Kyllä hän osaa olla todella huomaavainenkin ja ihana mutta välillä hän antaa käytöksensä osoittaa ettei häntä kiinnosta pätkääkään.
Sitten jos illalla minua vaivaa jokin asia tai olen vihainen hänelle niin hän vaan toivottaa hyvät yöt iloisesti niinkun ei olisi huomaavinaankaan ärtymystäni. En tarkoita että jokaiseen oikkuuni pitäisi takertua mutta nykyään hän ei ota minua tosissaan edes riidoissa.
Olen puhunut asiasta hänelle mutta hän vaan väittää että välittää kyllä ja että olen käsittänyt kaiken väärin mutta sitten kun kysyn että miksi hän käyttäytyy niin, niin vastaus kuuluu että "en tiedä". Tietenkin räjähdän siinä vaiheessa kun ei ole mitään tolkkua asiassa. Nyt olen niin kurkkua myöten täynnä koko touhua että tekisi mieli antaa olla. Sanoisi edes suoraan ettei häntä kiinnosta enää.
Mitä sanotte? heitänkö välinpitämättömän paskan mäkeen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sano hyvästit vaan moiselle manipulaattorille. Tervemenoa ja näkemiin, jatka sinä omaa elämääsi ja pidä kiinni niistä periaatteista mitkä hyväksi koet!
Ei nyt aivan kirjaimellisesti,mutta samankaltaisia asioita poikaystäväni tekee. Siinä vaiheessa,kun räjähdän ja raivoan hänelle niin hän tajuaa ja on kiltti,ihana,huomaavainen ym. Mutta sitten tämä toinen puoli. Mä jaksa enää. En halua pettyä enää kertaakaan,mutta tunteilla olen tässä mukana niin minkäs teet. Pystytkö vain heivaamaan miehen? Mä olen meinannut tehdä sen jo monta kertaa,mutta kun olen hänen kanssaan kahdestaan ja puhun jättämisestä niin ei tule mitään. Olen henkisesti loppu. Kaikki ne temput ym. En luota häneen enää ollenkaan.Mulla on sellainen olo välillä,et oon joku viihdyke ja vakipano. Mun kaikki läheiset hokee,että nyt lopetat suhteen. Mua sattuu tuolta jostain sisältä.
Sama juttu täällä. Vahinko vain, olemme juuri ostaneet yhteisen asunnon. Olisi kiva vaihtaa esim. sähköpostiosoitteita ja pohtia jonkun kanssa asiaa syvällisemmin. Läheiseni ovat niin eri elämäntilanteissa, joten joskus kohtalotoverin kokemukset/neuvot voivat auttaa.
pulputa enempää hänelle.Anna myös hänen kokea sinun välinpitämättömyytesi,sillä voit jo mitata mitä suhteenne laatu on.Jos haluaa erota sen jälkeen,on suhteenne jo tuomittu tuhoon ajat sitten.surullista mutta totta=(
Tämä on minun ensimmäinen suhde ja olen jatkanut tätä aivan liian kauan. Olemme olleet vajaa 4 vuotta yhdessä, asumme yhdessä ja meillä on yhteinen koira. Koko elämämme pyörii miehen menojen ympärillä. Hän lähtee töihin aamulla 7:ltä, harrastaa omia juttujaan koko illan ja poikkeuksetta tulee kotiin aikaisintaan yhdeksän jälkeen. En tarkoita, että minun kanssani pitäisi olla koko ajan. Käyn itsekkin töissä ja touhuan koiran kanssa, mutta mitä seurustelua ja yhdessä elämistä tämä on? Tuntuu, että miehelle riittää vain muutaman kerran viikossa kunnon pano eikä hän halua minusta muuta. Petettyjä lupauksia on kymmeniä. Suunnitelmat muuttuvat aina miehen takia. Ja ilmeisesti hänen aikansa on jotenkin arvokkaampaa kuin minun. Viime viikolla suutuin taas aikataulun pitämättömyydestä..hain miehen harrastuksesta ja jouduin odottamaan vajaa kaksi tuntia ylimäärästä. Selitykseksi sain, että parempi minun odottaa kuin, että hän olisi joutunut odottamaan. Olenko aivan taliaivo, että jatkan tätä suhdetta? Kun puhun erosta, mies pyytelee anteeksi ja lupaa muuttua ja yrittää enemmän..taas lisää pitämättömiä lupauksia:(
nuo viestit on aika lailla juuri kuin mitä mä olisin voinu tänne kirjoittaa. kun meillä riidellään, mä puhun ja mies on hiljaa tai vastaa kaikkeen "en tiä" ja sekin tulee ärsyyntyneesti tai ylimielisesti. kun kysyn, miksi hän käyttäytyy noin, vastaus on joko se "en tiä" tai "niin miten muka?". jos olen pahalla tuulella, än ei kysy mikä mulla on, ei lohduta.. ja samoin kuin edellisellä kirjoittajalla, meidän elämä tuntuu pyörivän miehen harrastuksien ja menojen ympärillä. hän olettaa mun oelvan kotona kun tulee mun työ(ei siis esim soita etukäteen), olettaa mun tulevan hänen harrastuksiinsa mukaan(joihin tulee myös hänen kavereitaan ja joissa mua ei sitten huomata ollenkaan/mulle ei puhuta). hän sanoo rakastavansa, ja osoittaakin sen aika usein ja sanoo sen, mutta eikö nämä em. teot ole vähän ristiriidassa rakastamisen kanssa.. en tiedä mitä tehdä. rakastan, mutta en ole onnellinen..