Siskollani on narsistinen persoonallisuushäiriö (eri asia kuin narsisti) ja vanhempani eivät tajunneet hakea hänelle apua kun vielä oli jotain tehtävissä. Meidän suvussa tapahtui hirveä tragedia, josta toipuminen kestää pitkään. Kriisiapua on saatu. Varsinkin omalta kohdaltani tilanne on raskas. Persoonallisuushäiriöinen siskoni järjesti kohtauksen (otti lääkkeitä liikaa) ja kun olen lukenut näistä narsistisista persoonallisuushäiriöisistä ihmisista, niin tilanne vaikutti aivan teatteriesitykseltä. Kun kävin häntä tapaamassa sairaalassa, niin hän ei muistanut paljonko oli ottanut lääkkeitä, mutta muisti kumminkin, että oli kirjoittanut jäähyväisviestin ja tarkisti vielä pojaltaan, että missä kirje on. Poika sanoi, että poliisilla. Siskoni on sairaanhoitaja ja lääkeannos käsittääkseni ei ollut suuri. Hän on tietysti sairas, mutta yksinkertaisesti en jaksa enää pelleillä hänen kanssaan. Yhteen aikaa häntä sai jatkuvasti vielä vatsahuuhteluun. Olen 10-vuotiaasta kuunnellut hänen juttujaan, joissa ei välillä ole päätä eikä häntää. Ajattelin katkaista häneen yhteyden, sillä minulla itsellä on kolme lasta, jotka tarvitsevat äitiään vielä pitkään. Olen itse kohta "hoidossa" jos narsisti ei tajua lopettaa. Sääliksi käy hänen poikaansa ja tytärtään, vaikka he ovat hänen kanssaan eläneet, niin sopeutuminen on vaikeaa. Mutta enhän muuta voi kuin pelastaa itseni?? Sitäkään en tajua, että siskoni on vuosikausia juossut terapiassa ja aina ollaan lähtöruudussa - kaikissa muissa on syy yms. yms. Hän pitää myös itseään hirvittävän älykkäänä ja parempana ihmisena kuin muut...
VälienKatkaiseminen
siskoon
111235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuota tuota... Mistä olet onkinut tietoosi tuon diagnoosin?
Kyllähän tuota nimitystä käytetään, mutta siis olet varma sairauden laadusta?
Ilman muuta sisaresi ei ole toipunut siitä mikä ikinä se onkin.
Ettei olisi jotain muuta(kin) sairautta? ONko tutkittu sekä ruumiillinen että henkinen kunto?
Aika kova paikka katkaista välit kokonaan sairaaseen. Joskus se on välttämätöntä kyllä.
Sijassasi kävisin puhumassa asiasta pätevän psykologin tai psykiatrin kanssa.
Olet varmaan toipunut perheen tragedioista melko hyvin. Mutta ihan ennaltaehkäisevästi, jos jotain pahempaa sattuisi, sinun itsesi kannalta suosittelisin parempaa kuin "nettivastaanotto".
"siskoni on vuosikausia juossut terapiassa ja aina ollaan lähtöruudussa - kaikissa muissa on syy yms". Näin on myös minun sisarpuoleni kanssa. Joskus sitä oikein rupeaa miettimään, miksi tälläisseet ihmiset eivät koskaan saa apua?
Missä mättää kun koko aikuis ikänsä pitää saada hoitoa, eikä koskaan olotila muutu? Vika vain aina muissa, kohteet vaihtuvat, mutta ikinä ei löydetä mitään vikaa tästä ihmisestä itsestään!
Mahtaisiko asia johtua juuri siitä, että ihminen ei kykne menmään itseensä ja kerrankin myöntäisi, että jos hänessä itsessään se vika vain onkin?
Kukaan toinen ei pysty toista ihmistä muuttamaan, jos tämä ei sitä itse halua. Ihminen jolla on lapsia hänen pitäisi todellakin ottaa itseään niskasta kiinni ja laitaa elämänsä kuntoon. Jos on terapeuteilla juostu 30 vuotta ja mikään ei ihmisen elämässsä muutu, niin silloin mielestäni, ne keikat voi lopettaa. Tapausta ei vain voida mitenkään auttaa. Hän ei ole yhteistyö haluinen, vaan syyttelee koko ajan muita.
Miksi yhteiskunta laittaa rahansa tälläiseen tapaukseen, sillä on varmasti paljon ihmisiä jotka hakevat apua ja saavat sitä.Ja parantuvat! Kun käyt terapiassa, niin silloin on pakko olla rehellinen itselleen ja terapeutille. Kertoa totuus, ja siitä voidaan aloittaa hoito. Ei kukaan voi mielestäni juosta hoitopaiksta toiseen ja etsiä itseellen sellaista terapeutti joka tulisi syylistämään kaikki hoidettavan tutut ja sukuulaiset, että nämä olisivat pilanneet hänen elämänsä. Sellaista terapeuttia ei ole edes olemassa, joka tekisi niin.
Vain ihminen itse on vastuussa omasta elämästään, ja kuinka sen haluaa elää. On erittäin itsekästä ihmiseltä jolla on pienet lapset, olla niin omahyväinen ja vain ajtella itseään ja tuijottaa omaa napansa, siitä kärsivät lapset erittäin paljon, ja millaista on heidän elämänlaautunsa, kun vanhempi on koko ajan syylistelemässä muita ihmisiä omistata tempuistaan.
Apua niille jotka sitä haluavat ja kantavat omat kortensa ketoon ja rehellisen mielin apua hakevat ja ovat valmiita ottamaan avun vastaan.
On paljon ihmisiä jotka eivät saa apua,koska on näitä "pummeja" jotka kuluttavat terapeuttien kallista aikaa, kun käyvät sielä ruikutamassa, eivätkä koskaan "parannu", sillä he haluavat elää siinä omassa "säälikää minua" maailmassaan, minä vain ja muista viis! Itsekästä ja ällöttävää touhua aikuisilta ihmisiltä.
LOPETA JO! Sinä se terapeuttia tarvitset ei siskosi.
"Vain ihminen itse on vastuussa omasta elämästään, ja kuinka sen haluaa elää. On erittäin itsekästä ihmiseltä jolla on pienet lapset, olla niin omahyväinen ja vain ajtella itseään ja tuijottaa omaa napansa,"
Tähän väitteeseen sisältyy väärinkäsitys. Aina ei ihmistä voi parantaa tai "parantaa". Kaikki sairaat eivät koskaan parane - vaikea kestää.
Ja se, mikä nyt on sairautta, ei ole sitä jonain toisena aikana.
Vain parikymmentä vuotta sitten normaalina pidettiin, että suomalainen on rauhallinen, sisukas ja työteliäs, hän ei tuo itseään esille eikä tarjoa itseään joka pippaloon.
Nyt taas ajatellaan, että rauhallisesti asioita pohtiva ja toista ihmistä hyvin kohteleva on jonkinlainen saamaton luuseri ja vanhanaikainen nipottaja.
"Apua niille jotka sitä haluavat ja kantavat omat kortensa ketoon ja rehellisen mielin apua hakevat ja ovat valmiita ottamaan avun vastaan."
Tosi on, että meillä on varsinkin lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen saanti täysin retuperällä. Aina eivät selvästi sairastuneet edes tajua olevansa sairaita ja apua tarvitsevia. Ja siihen tarvitaan lähimmäisapua. Mutta kuka lähimmäinen enää on?
Hän sai mielisairaalsta diagnoosin psykiatrilta. Siskoni on erittäin oikutteleva ihminen - kuin maailman omistaja. On ihan tavallista, että hän kiukuttelee kuin kolmivuotias uhmaikäinen ja syyttelee muita ongelmistaan, vaikka monesti hänen oma käytöksensä on saanut muissa ihmisissä reaktion. Hänen naapurinsakin kysyi, että onko siskoni hullu. Sisko oli saanut kuulla, että naapurin rouvalla oli aikaisin todettu syöpä. Naapuri oli ihan rauhallinen diagnoosin kuultuaan, niin mun sisko oli mennyt sanomaan sille, että se voi vaikka kuolla. Miltä kuulostaa? Ja sitten sisko itkee kun naapuri ei halua olla sen kanssa tekemisissä...
Nettikiusaaja!
Miksi ihmeessä pitää yrittää sotkea ketju typerillä kannanotoilla. Vai osuiko keskustelu jotenkin omaan nilkkaan?
Jos ei ole kykyjä ottaa kantaa asiallisesti, niin kannataisi olla vaikka hiljaa. Jokaiseen asiaan ei tarvitse puuttua, varsinkaan jos ei ole mitään järkevämpää kirjoitettavaa. Tsemppiä sinulle!
Kehoitan pitämään mahd etäiset välit sisareesi. Sinun täytyy suojella omia lapsiasi ja perhettäsi, kuin myös huolehtia omasta jaksamisestasi. Kukaan ei voi olla ikuisesti toisen tukena ja kannustajana, mikäli kyseinen henkilö ei halua aidosti parantua. Sama tilannehan on alkoholistien kanssa, jos he eivät oikeasti halua lopettaa juomista. Läheiset joutuvat vuosikausia, jopa kymmeniä vuosia kärsimään alkoholistin sairastuttaessa koko lähipiirinsä.
Kehotan katkaisemaan välit, se on sinun ja lastesi terveyden sekä tulevaisuuden kannalta paras ratkaisu. Ratkaisu on kova, mutta ainoa oikea ja toimiva. olen joutunut sen tekemään omien vanhempieni suhteen.
Katso myös sivut www.narsistienuhrientuki.info.
Sivuilla olevista tiedoista, informaatiosta ja keskusteluryhmistä saattaisi olla sinullekin hyötyä. Voit myös kertoa sinne oman tarinasi anonyyminä,jos haluat.
Itse katkaisin välit mummooni, joka on luonteeltaan ilkeä ja narsistinen. Loukannut vuosikaudet läheisiään sanoin ja teoin kertaakaan katumatta. Minulla on myös pieni lapsi, enkä halua hänen lähelleen tällaisia ihmisiä. Riittää kun minä olen saanut kärsiä tämän ihmisen takia pienestä asti. Tuntuu vapauttavalta sanoa asiat suoraan. Ajattelin että nyt loppuu alistuminen ja perseen nuoleskelu. Ei kaikkea tarvitse kestää, vaikka olisi kuinka sukulainen. Niin makaa kuin petaa, vanha ja kliseinenkin sanonta, mutta niin totta. Jokaisen on otettava vastuu teoistaan ja sanomisistaan ja osattava pyytää anteeksi. Eihän tämä tämmönen kivaa ole, mutta joskus on tehtävä rankkoja valintoja oman ja niiden lähimpien onnellisuuden lisäämiseksi. Ihan oikein kun yrität pelastaa itsesi. Kukaan muu ei sitä puolestasi tee.
ja anna siskosi olla omassa itsekeskeisessä elämässään.Hän ei varmasti ajattele sinun parastasi missään asiassa, koska hän itse on se maailman tärkein juttu. Ja syyllinen löytyy joka asiaan. Meidän tapauksessa mieheni sisko aiheutti pari vuosikymmentä mielipahaa milloin mistäkin. Hän itse oli olevinaan kaikessa täydellinen ja missä epäili olevansa, se jätettiin tekemättä eli teetätettiin toisilla. Hänellä oli kurja lapsuus, huono äiti, josta ei saanut roolimallia.No siitähän seurasi, ettei hänkään pystynyt olemaan äiti kahdelle tyttärelleen. Milloin mistäkin syystä hän käytti omia vanhempiaan pankkina ja joka vierailulla lähti mukaan muutama tuhat mummon markkaa. Joita kertyikin parisataa tuhatta.Omat tyttärensä olivat jo muuttaneet omiin rahattomiin elämiinsä, eikä äidiltä tippunut satasen satasta edes pyydettäessä. Nyt hän on jo viiden lapsen mummo, mutta sekin meni jotenkin pieleen, en muista enää syytä, ei voi olla lapsille mummokaan, koska....Nuorinta, joka on jo 2,5 v. ei ole nähnytkään,koska...kukahan oli siihenkin syyllinen. Toinen tyttäristä katkaisi suhteensa äitiinsä, koska ei jaksanut enää toivoa ja pettyä joka kerta. Toinen vielä sinnittelee säälistä, mutta ei pitkään jaksa hänkään. Seurauksena tällaisesta välinpitämöttömyydesta on seurannut monia terapiakäyntejä tyttärille ja nyt ovat vuorossa jo lapsenlapset.Eli sairastuttava tauti ellei päästä itseään siitä kierteestä. Meillä on nyt hyvä olla kun ei tarvitse kestää hänen seuraansa. Vielä haluan lisätä...miehet senkun vaihtuu, jokaikinen on ollut pikkasen vinksahtanut mutta kirkkaasti menevät lasten ja lastenlasten edelle.