Tätä on vaikea selittää lyhyesti ja varsinkin on vaikea selittää tätä niin, että huonommankin sivistyksen omaavat palstalaiset sen ymmärtävät. Tutkitustihan akateemisesti koulutettujen keskuudessa esiintyy vähemmän uskottomuutta kuin alempien opintoasteiden suorittaneiden keskuudessa. Eli vielä esimerkin muodossa... Eniten petetään duunari sairaanhoitaja perheissä ja vähiten arkkitehti lääkäri perheissä. Tämän perusteella siis suurin osa tämänkin palstan lukijoista on näitä duunareita tai sairaanhoitajia, joten yritän kirjoittaa viestini sellaiseen muotoon, että teidänkin aivonystyränne tekstiä pystyy käsittelemään.
Pettämistä esiintyy monessa muussakin lajissa kuin vain rakkaudessa. Rikoslaissa tuomittavin pettämisen muoto lienee maanpetturuus, josta kriisitilanteen vallitessa seuraa kuolemanrangaistus ja normaalissa siviilielämässäkin vankeustuomio sekä sotilasarvon menettäminen, jos sellaisen sattuu omaamaan.
Yleisin pettämisen muoto taitaa taas olla työnantajan pettäminen. Surffaillaan netissä, notkutaan kahvitunnilla ja ollaan omalla lomalla vaikka työnantaja odottaa täyttä työpanosta ja maksaa siitä rahaa.
Varmasti vielä yleisempää pettämistä on valkoiset valheet, mutta valehteleminen on joskus pakollistakin. Esim. tilanteissa, joissa 20 kilon ylipainolla varustettu tytär tulee ballerinapuvussa kysymään äidiltään, näyttääkö hän oikealta balleriinalta. Pientä valehtelua ei siis voida kutsua pettämiseksi, koska totuuden kertominen ei aina ole suotavaa.
Rakkaudessa pettäminen on kuitenkin se pettämisen muoto, joka kirvoittaa eniten tunteita ja saa puukon viuhumaan paljon useammin kuin sinänsä hyvin harvinainen mutta vakava maanpetturuus tai niin kovin yleinen työnantajan pettäminen.
Seuraavassa puran auki pettämisen syövereitä ja puhun tässä nyt sellaisesta pettämisestä, jossa pidemmässä suhteessa ollut mies tai nainen on mennyt rakastumaan johonkin vieraaseen ihmiseen ja pitänyt yllä salasuhdetta. Jätän tarkastelun ulkopuolelle yhteen kertaan jääneet seksiseikkailut, koska sellaisen nyt jokainen voi antaa anteeksi, virheitähän sattuu. Jätän myös tarkastelematta seksiaddiktit (= jatkuva tarve seksiseikkailuihin) koska kyseessä on diagnosoitavissa oleva sairaus ja jokainen voi lukea asiasta internetistä.
Kun vakikumppani (= ykkönen) saa selville että hänen puolisonsa on pettänyt häntä, hän haluaa aina ensimmäisenä tietää kuka se (=kakkonen) oli. Ensimmäinen kysymys ei ole miksi?, vaan aivan ensimmäisenä halutaan tietää kuka se kakkonen oli. Kun se on selvillä, halutaan seuraavaksi tietää oliko kakkonen hoikempi, kauniimpi, pidempi, lyhyempi, rintavampi, reitevämpi ja tietenkin miesten kohdalla... Oliko sillä isompi.
Siis sen sijaan, että keskityttäisiin niihin syihin, jotka uskottomuuteen johti, halutaan tietää tämän kakkosen ominaisuuksista. Kun ominaisuudet on selvillä, tiedustellaan mitä on tehty? Nussittu vai Rakasteltu? Pussailtu? Otettu suihin? Missä? Milloin? Montako kertaa?
Edelleenkään ei olla kiinnostuneita siitä miksi joku toinen ihminen pääsi luikertelemaan parisuhteeseen, jonka piti olla kunnossa, vaan halutaan tietää mitä on tehty ja kenen kanssa. Olihan seksi huonompaa? Ethän rakastanut häntä niin paljoa kuin minua? Se taisi olla vähän tyhmä? Se vietteli sinut, eikö niin?
Ykkönen alkaa muodostamaan päässään kuvaa, jossa hänen kumppaninsa onkin itseasiassa uhri ja tämä paha kakkonen on kaiken takana. Kakkonen on ruma lutka, joka kyttää miehiä tai lipevä gigolo, joka kaataa naisen kuin naisen.
Vasta siinä vaiheessa, kun ykkönen on muodostanut riittävän negatiivisen kuvan kakkosesta, pystyy ykkönen aloittamaan asian käsittelyn normaalin syy- ja seuraus suhteen kautta. Mistä tämä kertoo? Se kertoo ykkösen epävarmuudesta rakkauteen. Ykkönen on jo pitkään ollut viileä rakkaudessa, mikä on suoraan johtanut siihen että puoliso päätyi vieraaseen sänkyyn. Kun ykkönen huomaa rakkautensa olevan uhattuna, pitää hänen omassa mielessään tehdä hyökkääjästä, eli kakkosesta mahdollisimman arvoton olento.
Tässä mennään kuitenkin pahasti pieleen. Rakkauden eheyttämisen kannalta tärkeintä olisi tietää mitä pettävä puoliso oikesti ajattelee ykkösestään.
Pettämistä tapahtuu vain äärimmäisen harvoin suhteissa, joissa on paljon rakkautta, hellyyttä ja aitoa välittämistä. Sen sijaan uskottomuus viihtyy hyvin suhteissa, joissa kiihkeä rakastuminen on juuri vaihtumassa kypsäksi rakastamiseksi tai suhteissa joissa kypsä rakastaminen on jo alkanut tympimään. Rakkauden muutokset tunnistetaan parisuhteessa yleensä molemmin puolin, vaikka niistä ei puhutakaan. Eihän puolisolleen voi sanoa "En taida rakastaa sinua enään niin paljoa kuin ennen". Koska rakkaudentilan muutoksista ei puhuta, syntyy rakkauden tyhjiö, jossa oma ja toisen rakkaus otetaan itsestäänselvyytenä. Ajatellaan että "totta kai minä puolisoani rakastan, en kai muuten olisi tehnyt lapsia, ottanut yhteistä talovelkaa ja ostanut kesämökkiä". Mutta entä jos ei tunnu aina siltä että rakastaa. Tuon edellisen lauseen vakuutteluilla on helppo kuitenkin jatkaa eteenpäin.
Kun sitten kohdalle tulee se kakkonen, tuleekin se aito ja oikea rakkauden tunne. Se alkaa esim. työkaveruudesta. Siihen kytkeytyy pieni jännitys ja toive siitä, että toinekin ajattelisi samoin. Sopivassa tilanteessa koitetaan kepillä jäätä. Joku merkitsevä sähköposti. "Minulla on ollutkin sua ikävä, kun olet ollut työmatkalla" Sinänsä harmiton kommentti, josta ei voida vielä vetää mitään johtopäätöksiä. Mutta toki odotetaan mitä tuo mukava kollega vastaa. "Mullakin oli sua ikävä... Pääsetkö siiderille työpäivän jälkeen, niin voisin kertoa työmatkasta?" Tuosta se lähtee ja sitten ihastutaan ja lopulta rakastutaan.
Kun sitten jäädään kiinni ja ollaan vakuuttelemassa sitä millainen tämä kakkonen oli, tietää pettäjä mielessään miten ihanaa se kaikki oli, mutta ei voi sanoa sitä puolisolleen, koska tällä ykkösellä on niin kiire huoritella sitä kakkosta. Pettäjästä saattaa jopa tuntua pahalle se, että hänen rakkauden kohdettaan huoritellaan, mutta antaa sen olla, koska lopulta kuitenkin tietää perheen menevän kaiken edelle.
Kun rakkausseeriumin tasot pettäjän päässä laskee tarpeeksi matalalle, näkee hän temppunsa rumuuden kaikessa kauheudessaan. Hän ihmettelee itsekin, miten pystyi antamaan jonkun tulla hänen ja perheen väliin.
Ykkönen ja petturi päättävät jatkaa. Käydään terapiassa ja ykkönen syö 1/2 vuotta Cipramilia. Terapian ja lääkkeiden lisäksi ykköselle on tärkeää tehdä mielessään jonkinlainen yhteenveto siitä miksi näin pääsi käymään. Usein ykkösen yhteenveto on sellainen, että joku tuli ja vokotteli hänen puolisonsa ja kyse ei ainakaan ollut mistään oikeasta rakkaudesta, vaan se ainoa ja oikea rakkaus on ykkösen ja petturin välillä. Piste.
Mutta taas mennään metsään. Nimittäin nyt ykkönen yrittää jatkaa elämää siitä pisteestä, joka yleensäkin johti pettämiseen. Eli ollaan rakkauden suhteen tyhjiössä. Pidetään rakkautta edelleen itsestäänselvyytenä. Tähän kun lisätään ykkösen jatkuva pelko siitä, että puoliso pettää uudelleen, ei rakkaus pääse ikinä pois siitä tyhjiöstä ja usein petturi pettääkin uudelleen. On toki niitäkin, jotka pelkäävät perheensä menettämistä niin paljon, että eivät uskalla enään pettää. He usein lähtevät suhteesta, kun lapsetkin lähtee pesästä. Eli kun ei ole perhettä, ei tarvita suhdettakaan.
Jos ykkönen haluaa oikeasti selvitä uskottomuudesta ja tulla ulos siitä rakkauden tyhjiöstä, pitäisi ykkösen kutsua kakkonen kylään ja kysyä mistä se puoliso oikeasti piti. Mutta harva ykkönen tähän nöyrtyy. Harva ykkönen haluaa kuulla rakkausvinkkejä kakkoselta, koska kakkonen on vihollinen.
Se on sinänsä sääli, sillä niin moni pidempi avioliitto maailmassa kärsii siitä rakkauden itsestäänselvyytenä pitämisestä ja niin moni on uskoton juuri sen takia. Vielä suurempi sääli on että emme löydä keinoja suurempaan välittämiseen edes niin kauhean kriisin kautta kuin uskottomuus.
Pettämistä esiintyy monessa muussakin lajissa kuin vain rakkaudessa. Rikoslaissa tuomittavin pettämisen muoto lienee maanpetturuus, josta kriisitilanteen vallitessa seuraa kuolemanrangaistus ja normaalissa siviilielämässäkin vankeustuomio sekä sotilasarvon menettäminen, jos sellaisen sattuu omaamaan.
Yleisin pettämisen muoto taitaa taas olla työnantajan pettäminen. Surffaillaan netissä, notkutaan kahvitunnilla ja ollaan omalla lomalla vaikka työnantaja odottaa täyttä työpanosta ja maksaa siitä rahaa.
Varmasti vielä yleisempää pettämistä on valkoiset valheet, mutta valehteleminen on joskus pakollistakin. Esim. tilanteissa, joissa 20 kilon ylipainolla varustettu tytär tulee ballerinapuvussa kysymään äidiltään, näyttääkö hän oikealta balleriinalta. Pientä valehtelua ei siis voida kutsua pettämiseksi, koska totuuden kertominen ei aina ole suotavaa.
Rakkaudessa pettäminen on kuitenkin se pettämisen muoto, joka kirvoittaa eniten tunteita ja saa puukon viuhumaan paljon useammin kuin sinänsä hyvin harvinainen mutta vakava maanpetturuus tai niin kovin yleinen työnantajan pettäminen.
Seuraavassa puran auki pettämisen syövereitä ja puhun tässä nyt sellaisesta pettämisestä, jossa pidemmässä suhteessa ollut mies tai nainen on mennyt rakastumaan johonkin vieraaseen ihmiseen ja pitänyt yllä salasuhdetta. Jätän tarkastelun ulkopuolelle yhteen kertaan jääneet seksiseikkailut, koska sellaisen nyt jokainen voi antaa anteeksi, virheitähän sattuu. Jätän myös tarkastelematta seksiaddiktit (= jatkuva tarve seksiseikkailuihin) koska kyseessä on diagnosoitavissa oleva sairaus ja jokainen voi lukea asiasta internetistä.
Kun vakikumppani (= ykkönen) saa selville että hänen puolisonsa on pettänyt häntä, hän haluaa aina ensimmäisenä tietää kuka se (=kakkonen) oli. Ensimmäinen kysymys ei ole miksi?, vaan aivan ensimmäisenä halutaan tietää kuka se kakkonen oli. Kun se on selvillä, halutaan seuraavaksi tietää oliko kakkonen hoikempi, kauniimpi, pidempi, lyhyempi, rintavampi, reitevämpi ja tietenkin miesten kohdalla... Oliko sillä isompi.
Siis sen sijaan, että keskityttäisiin niihin syihin, jotka uskottomuuteen johti, halutaan tietää tämän kakkosen ominaisuuksista. Kun ominaisuudet on selvillä, tiedustellaan mitä on tehty? Nussittu vai Rakasteltu? Pussailtu? Otettu suihin? Missä? Milloin? Montako kertaa?
Edelleenkään ei olla kiinnostuneita siitä miksi joku toinen ihminen pääsi luikertelemaan parisuhteeseen, jonka piti olla kunnossa, vaan halutaan tietää mitä on tehty ja kenen kanssa. Olihan seksi huonompaa? Ethän rakastanut häntä niin paljoa kuin minua? Se taisi olla vähän tyhmä? Se vietteli sinut, eikö niin?
Ykkönen alkaa muodostamaan päässään kuvaa, jossa hänen kumppaninsa onkin itseasiassa uhri ja tämä paha kakkonen on kaiken takana. Kakkonen on ruma lutka, joka kyttää miehiä tai lipevä gigolo, joka kaataa naisen kuin naisen.
Vasta siinä vaiheessa, kun ykkönen on muodostanut riittävän negatiivisen kuvan kakkosesta, pystyy ykkönen aloittamaan asian käsittelyn normaalin syy- ja seuraus suhteen kautta. Mistä tämä kertoo? Se kertoo ykkösen epävarmuudesta rakkauteen. Ykkönen on jo pitkään ollut viileä rakkaudessa, mikä on suoraan johtanut siihen että puoliso päätyi vieraaseen sänkyyn. Kun ykkönen huomaa rakkautensa olevan uhattuna, pitää hänen omassa mielessään tehdä hyökkääjästä, eli kakkosesta mahdollisimman arvoton olento.
Tässä mennään kuitenkin pahasti pieleen. Rakkauden eheyttämisen kannalta tärkeintä olisi tietää mitä pettävä puoliso oikesti ajattelee ykkösestään.
Pettämistä tapahtuu vain äärimmäisen harvoin suhteissa, joissa on paljon rakkautta, hellyyttä ja aitoa välittämistä. Sen sijaan uskottomuus viihtyy hyvin suhteissa, joissa kiihkeä rakastuminen on juuri vaihtumassa kypsäksi rakastamiseksi tai suhteissa joissa kypsä rakastaminen on jo alkanut tympimään. Rakkauden muutokset tunnistetaan parisuhteessa yleensä molemmin puolin, vaikka niistä ei puhutakaan. Eihän puolisolleen voi sanoa "En taida rakastaa sinua enään niin paljoa kuin ennen". Koska rakkaudentilan muutoksista ei puhuta, syntyy rakkauden tyhjiö, jossa oma ja toisen rakkaus otetaan itsestäänselvyytenä. Ajatellaan että "totta kai minä puolisoani rakastan, en kai muuten olisi tehnyt lapsia, ottanut yhteistä talovelkaa ja ostanut kesämökkiä". Mutta entä jos ei tunnu aina siltä että rakastaa. Tuon edellisen lauseen vakuutteluilla on helppo kuitenkin jatkaa eteenpäin.
Kun sitten kohdalle tulee se kakkonen, tuleekin se aito ja oikea rakkauden tunne. Se alkaa esim. työkaveruudesta. Siihen kytkeytyy pieni jännitys ja toive siitä, että toinekin ajattelisi samoin. Sopivassa tilanteessa koitetaan kepillä jäätä. Joku merkitsevä sähköposti. "Minulla on ollutkin sua ikävä, kun olet ollut työmatkalla" Sinänsä harmiton kommentti, josta ei voida vielä vetää mitään johtopäätöksiä. Mutta toki odotetaan mitä tuo mukava kollega vastaa. "Mullakin oli sua ikävä... Pääsetkö siiderille työpäivän jälkeen, niin voisin kertoa työmatkasta?" Tuosta se lähtee ja sitten ihastutaan ja lopulta rakastutaan.
Kun sitten jäädään kiinni ja ollaan vakuuttelemassa sitä millainen tämä kakkonen oli, tietää pettäjä mielessään miten ihanaa se kaikki oli, mutta ei voi sanoa sitä puolisolleen, koska tällä ykkösellä on niin kiire huoritella sitä kakkosta. Pettäjästä saattaa jopa tuntua pahalle se, että hänen rakkauden kohdettaan huoritellaan, mutta antaa sen olla, koska lopulta kuitenkin tietää perheen menevän kaiken edelle.
Kun rakkausseeriumin tasot pettäjän päässä laskee tarpeeksi matalalle, näkee hän temppunsa rumuuden kaikessa kauheudessaan. Hän ihmettelee itsekin, miten pystyi antamaan jonkun tulla hänen ja perheen väliin.
Ykkönen ja petturi päättävät jatkaa. Käydään terapiassa ja ykkönen syö 1/2 vuotta Cipramilia. Terapian ja lääkkeiden lisäksi ykköselle on tärkeää tehdä mielessään jonkinlainen yhteenveto siitä miksi näin pääsi käymään. Usein ykkösen yhteenveto on sellainen, että joku tuli ja vokotteli hänen puolisonsa ja kyse ei ainakaan ollut mistään oikeasta rakkaudesta, vaan se ainoa ja oikea rakkaus on ykkösen ja petturin välillä. Piste.
Mutta taas mennään metsään. Nimittäin nyt ykkönen yrittää jatkaa elämää siitä pisteestä, joka yleensäkin johti pettämiseen. Eli ollaan rakkauden suhteen tyhjiössä. Pidetään rakkautta edelleen itsestäänselvyytenä. Tähän kun lisätään ykkösen jatkuva pelko siitä, että puoliso pettää uudelleen, ei rakkaus pääse ikinä pois siitä tyhjiöstä ja usein petturi pettääkin uudelleen. On toki niitäkin, jotka pelkäävät perheensä menettämistä niin paljon, että eivät uskalla enään pettää. He usein lähtevät suhteesta, kun lapsetkin lähtee pesästä. Eli kun ei ole perhettä, ei tarvita suhdettakaan.
Jos ykkönen haluaa oikeasti selvitä uskottomuudesta ja tulla ulos siitä rakkauden tyhjiöstä, pitäisi ykkösen kutsua kakkonen kylään ja kysyä mistä se puoliso oikeasti piti. Mutta harva ykkönen tähän nöyrtyy. Harva ykkönen haluaa kuulla rakkausvinkkejä kakkoselta, koska kakkonen on vihollinen.
Se on sinänsä sääli, sillä niin moni pidempi avioliitto maailmassa kärsii siitä rakkauden itsestäänselvyytenä pitämisestä ja niin moni on uskoton juuri sen takia. Vielä suurempi sääli on että emme löydä keinoja suurempaan välittämiseen edes niin kauhean kriisin kautta kuin uskottomuus.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No tässä tuli asiaa todella paljon.Itse olen "ehkä tullut petetyksi" asia on edelleen kupla. Miehelleni tuli kaipaava viesti toiselta naiselta,halusin selvittää asian heti silloin tuoreeltaan ja soitin tälle kyseiselle naiselle ja ehdotin tapaamista kolmisin mutta hän ei alkanut keskustelemaan vaan löi luurin korvaan eikä myöskään mieheni halunnut tavata koska ei tuntenut kyseistä naista,vaan kertoi että tämä nainen oli kaivannut hänen sähköposti osoitteen netin kautta(mieheni tiedot olivat Firman yhteistiedoissa)ja lähetteli hänelle viestejä ja myöhemmin myös soittelivat.Mieheni kieltää koskaan tavanneensa koko ihmistä. tiedä häntä.Minä sain siitä kyllä itse ajattelemisen aihetta kovasti ja nykyään meillä menee tosi hyvin, muistamme helliä toisiamme ja luotan edelleen häneen ja hän minuun. Avioliito ei saa olla vankila. On ihana herätä aamuun kun tietää olevansa vapaa rakastamaan.;D
Tässä sun jutussa muutama juttu särähti pahasti korvaan.
Miksi sun pitää jotenkin vähättelevästi ja ilkeästi puhua "huonomman" sivistyksen omaavista palstalaisista? Sitäpaitsi, sivistys ei ole kiinni koulutustasosta. Tunnen montakin "duunaria" jotka ovat sivistyneitä. Tunnen myös näitä ns. koulutettuja, jotka ovat aika moukkamaisia. Johtuukon se siitä, että luulevat olevansa jotenkin parempia ihmisiä kouluja käyneenä?
Onko sulla jotenkin huono itsetunto? Yleensä sellainen ihminen vähättelee muita.
Koska sulla on mitä ilmeisimmin omakohtainen kokemus `ykkösenä´ olemisesta, ja siitä, miten `ykkönen´ käyttäytyy `kakkosta´ kohtaan, niin miksi sä kuitenkin olet syyttävällä kannalla `ykkösiä´ kohtaan.
Taitaa vissiin olla kokemusta kummastakin roolista?
On ihan ymmärrettävää että petetty haluaa tietää näistä yksityiskohdista, vaikka se tieto satuttaakin.
Ihminen kun ei käyttäydy ihan fiksusti, kun läheisin ihminen on satuttanut pahasti.
Kuinkahan monen `ykkösen´ mielestä se pettäjä on vietelty vasten omaa tahtoaan?
Veikkaisin että hyvä jos yksi sadasta.
Tyhmä duunarikin tajuaa että tangoon tarvitaan kaksi.
- Ykkönen on ollut pitkään viileä rakkaudessa, joka johtaa siihen että puoliso pettää?????? HALOO!
Pitäisköhän kysyä MISTÄ se viileys johtuu?
Katsos, tähänkin tangoon tarvitaan kaksi.
- Pettäjä ei uskalla lähteä suhteestaan, ei ennenkuin läpset lähtevät pesästä. Kun lapset lähtevät, lähtee myös pettäjä????
Aika pessimististä, eikä useinkaan pidä paikkaansa.
Toisinaan pariskunta haluaa selvittää missä ja miksi suhde meni metsään.
Siitä voi alkaa eheytyminen. Niin yksilön oma, kuin yhteinenkin.
Paskasta saattaa kasvaa jotain kaunista.
Tää on jo aika huvittava väittämä.
- Kun kohdalle sattuu kakkonen, tulee oikea rakkauden tunne ja välittäminen?? Höpö höpö. Se on vaan ihastumista ihastumisen tunteeseen (pettäjän sanat). Eikä pidä väheksyä tietenkään sitä tunnetta kun pääsee uusiin pöksyihin. Sekin fiilis laimenee aika nopeasti(taas pettäjän sanat).
Haloo hei, ihan oikeesti!
Miten ihmeessä joku kakkonen voi kuvitella tietävänsä ja osaavansa kertoa ykköselle "rakkaudesta". Rakkaudesta ykkösen omaan puolisoon? Kyllä se on kuule ihan kahden ihmisen keskinäinen asia miten he sen hoitavat.
Toi koko ajatus on jo herjausta.
Mitä sitten pitäis tehdä jos kakkonen on nössö jänishousu luuseri, joka ei uskalla kohdata ykköstä vaan luikertelee, haukkuu ja kieroilee tällä palstalla?
Kerroppas se, niin oon taas fiksumpi. En tosin lähelläkään sinun tasoasi, mutta yritän kuitenkin ;)
>Haloo hei, ihan oikeesti!
Miten ihmeessä joku kakkonen voi kuvitella tietävänsä ja osaavansa kertoa ykköselle "rakkaudesta". Rakkaudesta ykkösen omaan puolisoon? Kyllä se on kuule ihan kahden ihmisen keskinäinen asia miten he sen hoitavat.
Toi koko ajatus on jo herjausta.>
Olen täysin samaa mieltä! Miten kakkonen pystyisi kertomaan pettäjän tuntoja kolmannelle osapuolelle? Kyllä pettäjä tietää parhaiten itse sen.
Se mitä kakkoselle sanotaan, ei ole täysi totuus. Vain se, mitä halutaan sanoa. Miten voi kuvitella itse kenenkään kertovan kolmannelle osapuolelle paremmin kuin sinä itse, millainen olet ja mitä todella ajattelet? Jonkinlaiseen itseriittoisuuden harhaan olet nyt sairastunut.
Kuvitelkaa tilanne:
Kakkonen: se tykkäsi kuunnella kaikkia ongelmiani. Pystyin purkamaan kaikki sisimmät tuntoni.
Pettäjä: yyyh ööö
Petetty: no ei varmaankaan tykkää! Olipa vaan edes joskus jaksanut kuunnella ja lohduttaa.
>Miten voi kuvitella itse kenenkään kertovan kolmannelle osapuolelle paremmin kuin sinä itse, millainen olet ja mitä todella ajattelet???>
Eli tän mukaan pettäjä kertoo TOTUUDEN kakkoselle, mutta ei puolisolleen?
Miten se menikään? Ai niin, SE MITÄ KAKKOSELLE SANOTAAN EI OLE TÄYSI TOTUUS.
Hmmm...kukahan se nyt elää sitä "harhaista" elämää?
Pidin kirjoituksestasi, tosi hyvin ja osuvasti kirjoitettu, naulan kantaan osuit joka asiassa :) Samat asiat itselläni pistivät silmään keskustelun aloittaneen kirjoituksesta.
Hauskan naistenkesken ravintolaillan jälkeen ex-kakkonen vastaa.
Olen akateemisesti koulutettu, bruttotulot 3 400 euroa kuukaudessa. Miehen bruttotulot ehkä 8 000 - 12 000 euroa kuukaudessa. Vaimon työ:kotirouva.
Mitäs muuta tuolla olikaan...
Juu, mies rakastaa enemmän kuin vaimo.
Vaimo kysyi suoraan minulta, kuka olen. Yritin olla kyllä matalalla profiililla, kerroin olevani duunari, mutta en "akateeminen duunari.
Olin
Olin ko. avioliiton tukihenkiötä, vaan en enää jaksa! Siihen tarvitaan ammattiapua, en minä siihen pysty.
Siis oikeasti, kun rakastaa miestä, yrittää jopa pitää hänen avioliittoaan pystyssä.
Siispä yhteenvetona: kakkonen voi olla psykologin roolissa, joskus jopa sille ykköselle. Seksin kanssa sillä on hyvin vähän mitään tekemistä, vaikka sitäkin harrastettaisiin.
analyysi. Ehkä hiukan värittynyt, mutta kuitenkin.
Monelle ovat luottaneet siihen että kumppanilla ei ole toista, joka olisi läheisempi kuin itse on. Kun tällainen uhka paljastuu, saattaa se olla suoranainen shokki.
"Ensimmäinen kysymys ei ole miksi?, vaan aivan ensimmäisenä halutaan tietää kuka se kakkonen oli."
Eli oliko se toinen joku tuttu.. Onko joku muukin pettänyt minua?
"...halutaan seuraavaksi tietää oliko kakkonen hoikempi, kauniimpi,..."
Onko minussa jotain vikaa fyysisesti, joka aiheuttaa sen ettei puolisoni minua halua enää? Näinhän meille uskotellaan joka paikassa!
"halutaan tietää mitä on tehty..."
Mitä oikeasti tapahtui? Yritetään muodostaa konkreettinen mielikuva asiasta?
"tietää pettäjä mielessään miten ihanaa se kaikki oli, mutta ei voi sanoa sitä puolisolleen,..."
Tässä kohtaa harvoin pettäjä on rehellinen. Hän yrittää säästää toisen tunteita ja johtaa mielellään harhaan. Saattaa siis kertoa ettei meidän suhteessa ollut mitään vikaa, eikä se toinen ollut oikein mistään. Jännitystä, tilanteen helppous, kunhan panetti... - selityksiä jotka ovat helpoimpia. Eikä pettäjänkään tarvitse itseään "turhaan" alkaa analysoimaan!
Tämä on se kipein paikka petetylle. Kyllä kaikki tietää, että eihän kukaan tee sellaista joka oikeasti tuntuu pahalta. On siis jotain, mitä en kyennyt antamaan ja/tai mitä itse en ole saanut kokea. Tähän ei olla ihan heti valmiita, sillä se tuottaa tuskaa liikaa. Mutta se pitäisi käsitellä myöhemmin - tunnustaa että näin oli.
Ei ole mitenkään ihmeellistä se, että parit ovat eri mieltä siitä, miten heillä menee. Toisen mielestä hyvin, toisen mielestä ei sinne päinkään.
Arjessa ei edes ehkä huomata, että jotain menee hiljalleen vinoon. Se vain pulahtaa päivänvaloon mm. pettämisen paljastuessa.
Se, että naiset alkavat syyttää kolmatta osapuolta johtuu monesta syystä. Yksi on että shokissa ei kykenen ajattelemaan jäsentäytyneesti. Yksi on että tätä ajatusmallia ruokitaan monelta eri taholta (kuten tällä palstalla).
Yksi on että ei ole opittu käsittelemään omia tunteita rakentavasti. Kun olo on todella paha, haluaa tehdä ihan mitä vain, että olo parantuisi edes vähän. Viha helpottaa hetken.
Minusta on turha halveksia, vaikka ei kykenisi heti tarkastelemaan itseään rehellisesti. Harvalla se meistä noin vain käy. eikö mieluummin voisi jelpata tätäkin "huonosti käyttäytyvää" eteenpäin?
normaali elämä on kokoajan muutos tilassa ,eli kehittyy aina johonkin suuntaan,uskollisuus on sitoutumista parisuhteeseen kaikissa elämän tapahtumissa,sivusuteet ei koskaan kaada oikeaa avioliittoa ,kun tehdään selväksi että ne on elämän suola ja viihdettä ,myös aviopuolisoilla on oikeus salaiseen mielikuvitus maailmaansa kun se ei vahingoita toista puilisoa eikä ole uhka avioliitolle.
Kehut akateemisella sivistyksellä, on kuitenkin jotain, jota et tiennyt: suomenkielessä ei ole tuollaista sanaa kuin ENÄÄN, jota käytät! Ja minä, vaikka olenkin vain sairaanhoitaja, sen tiedän... :)
Eipä se ammattia katso, kuka täällä oikeasti on hyvä ja reilu tyyppi. Sydämestä lähtee viisaus, joka on sisäsyntyistä. Se joko on tai ei ole.
Todella hyvä kirjoitus. Tuollaistahan se aina on, olen samaa mieltä kanssasi.
edes joskus vapaan miehen kanssa, niin olisi toisenlaista näkökulmaa.
ennemmin ykköstä kylään?
"Jos ykkönen haluaa oikeasti selvitä uskottomuudesta ja tulla ulos siitä rakkauden tyhjiöstä, pitäisi ykkösen kutsua kakkonen kylään ja kysyä mistä se puoliso oikeasti piti."
No eikä!!! Ykkösen ei tarvitse edes tietää kuka tai millainen kakkonen on. Kakkonen ei ole parisuhteen "ongelma", vaan ongelma on siinä parisuhteessa, jonka osapuolten pitää selvittää mikä heidän suhteessaan on mennyt mönkään.
Mielenkiintoinen kirjoitelma. Omassa tilanteessani minulla on pitkään jatkunut kaukosuhde. Molemmat olemme naimisissa. Itse en vaan pysty lopettamaan omaa suhdetani. En vain kykene siihen. Roikun tässä nykyisessä suhteessani olematta kuitenkaan täysillä mukana. Ehkäpä tulen tämän "ykkössuhteen" lopettamaan jossakin vaiheessa, kun olen siihen valmis.
Kakkossuhteestani. Hänellä on perhe. Hän ei tule koskaan eroamaan. Tiedän realiteetit. Kuten hänkin. Rakastamme toisiamme. Hän on elämäni rakkaus. Tämä aika ei vain ole meidän. Haaveissamme kyllä. Hänen lapsensa tarvitsevat isää. Hänen liittonsa on ok, enemmän ystävyyttä kuin sitä rakkautta, mutta kaikin puolin siihen on ihan luonnollista jäädä.
Elämä menee joskus näin. Ei sitä suunnittele etukäteen. Jotkut tiet kohtaavat toisensa. Totta myös se, että olemme itse olleet tunteidemme vietävinä. Tämä kuitenkin on meidän elämämme, meidän ratkaisumme. Jokainen elää omaansa omalla tavallaan. Minä elän sitä sydämelläni ... tehden vääryyttä ykköstäni kohtaan.