Olen sinkkuaikoina tainnut liikaa ajatella, että olen paska, enkä edes usko että kukaan voisi oikeasti pitää minusta. Tuntuu, että olen tuomittu olemaan yksin.
Muita samanlaisia? Elämä ei enää useimmiten maistu juuri miltään enää.
Muita samanlaisia? Elämä ei enää useimmiten maistu juuri miltään enää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletko miettinyt, että voisit olla masentunut.
Minulla oli vaihe: paskaaaaa, ei kiiiiiinnnostaaaaa, tylsää ja kukaan ei tajua mitään...
Olin vihaa, surua, tylsyyttä, epävarmuutta ja pelkoja täynnä, mitkä ilmenivät välinpitämättömyytenä, vihana ja ylimielisyytenä.
Mietipä, mikä on oma osuutesi paskaan eloon? Elätkö niin, että siitä seurauksena on paska olo? Voisitko muuttaa toimintamallejasi?
Olen käynyt keskustelemassa asioista ja saanut apua.
Sanotaan, että parisuhteen 'hoitaminen' on työtä, mutta jos kukin hoitaisi omat asiansa ns, 'kuntoon' ennen parisuhdetta, parisuhteessa olisi paljon helpompi keskustella 'oikeista' asioista.
Hakeudu lekuriin/terveydenhoitajalle ja kuvaile rohkeasti ja rehellisesti tuntemuksesi. Pyydä keskusteluapua ja älä ota vastaan tyhjänpäiväisiä neuvoja: ota itseäsi niskasta kiinni, mene lenkille (minulle annettiin ohjeeksi, kun kysymyksessä oli pitkäaikainen masennus, suoritin ennen keskusteluapua vain 'kiltisti' irvistellen elämää).
Hyvää tätä päivää. Asioilla on tapan järjestyä.
oon ollu sinkkuna reilu 2,5v. ja kuin monesti oon ajatellu et jään yksin ku en kelpaa kenellekkää ja ettei kukaa vois minust tykätä.
nyt oon löytäny miehen mut en uskalla olla onnellinen koska ajattelen koko ajan et jään taas kohta yksin
Et siis vielä oikein ole tutustunut itseesi. Ensin opettelemaan, mistä minä pidän, mikä minut saa innostumaan. Se oikea varmasti löytyy aika nopeastikin sitten, kun on sinut itsensä kanssa. Vaikuttaa siltä, että luulet onnen löytyvän siitä parisuhteesta. Sori, niin ei vain ole. Parisuhde tuo vain hetken hurman ja olet taas kohta samassa pisteessä. Olen itse reilu 40 v. erilaisissa parisuhdeliemissä keitetty nainen ja elän onnellisinta aikaani nyt, kun vihdoinkin olen oppinut nauttimaan yksinolosta ja siitä että voin tehdä just sitä mitä minä haluan. Ei se parisuhde sitten ollutkaan se asia josta minun onnellisuuteni riippui, vaikeuksien kautta opin löytämään onnen sisältäni. Tsemppiä sinulle ja toivottavasti löydät onnen hiukkasen nopeammin kuin minä ;)
Joo, eikä tässä enää pian niin nuoriakaan olla ku parin vuoden päästä 30v koputtelee.
Elämässä ei juurikaan tunnu olevan sisältöä tai tarkoitusta, ainoana joku työssäkäynti. Sitä kun on iskoistunut päähän se "ei kelpaa kellekään" niin sehän olis melkeen sama ku hautais ittensä samoin tein.
Ohan se nyt ainaki puolet elämän tarkoituksesta ja elämisen ilosta, kun tietää olevansa jokseenkin rakastettu. Vaikka ne jotkut varatut ukot nyt valitteleekin ettei kotia tekis mieli mennä ku "siellä se haahka oottelee", veikkaan että silti ovat varsin tyytyväisiä tilanteeseensa jos tähän yksinäisyyteen vertaa.
Ehkä olen masentunut, ehkä en. Yhdessä vaiheessa olin aika pahastikin, itsetuhoisuuteen saakka. Nyt väittäisin olevani paljon paremmassa kunnossa, muttei ne nuo ajatukset miksikään millään terapioilla ainakaan muutu. Siihen vaaditaan vähintään se kokemus että tosiaan kelpaisi jollekin, ei siihen mitkään teoreettiset piisaa.
Tärkeää olisi että alkuun kelpaisit edes itsellesi ja siihen terapia voisi auttaa.
Kokemusta on vain ilmaisesta julkisen puolen terapiasta psykologian poliklinikalla ja sanoisinpa että aika hyvin vastaa "hintaansa".
Pitääkö sitä siis hakeutua jollekin sikakalliille psykiatrille ja maksaa itsensä hengiltä, ennenku alkaa tulosta syntyä?
ovat, eli jos yhden kanssa ei synny luontevaa keskusteluyhteyttä niin koeta saada seuraavan kerran aika jollekin toiselle, niin kokemuksesi saattaa olla aivan toisenlainen.
Oman itsensä arvostaminen lähtee itsestään että on sinut itsensä kanssa ja ei ole niin riippuvainen porukoiden ja kavereiden mielipiteistä siitä millanen sun tulisi olla.Jos menee massan mukaan ja valtavirtaan,niin silloinhan me kaikki ollaan yhtä Mattia ja Maijaa,eikä se ole kivaa olenkaan se ja TAVALLISEN TYLSÄKSI vetää elämisenhalun jos mikä!Oo vain reiluusti itsesi näköinen ;)